Voisin lopettaa hillumisen ja olla ihmisiksi

Heipä hei! Meitsi on tässä vietellyt perioditaukoviikkoa, stressannut tyhmistä jutuista, ollut vihainen, ollut iloinen ja tehnyt eeppisiä suunnitelmia. Eksegetiikan tentti meni ihan hyvin, nyt vaan toivotaan että ne kohdat jotka arvasin oli hyvin arvattuja T. "Ei tätä kristologiaa mihinkää tarvi..." Eilen keskiviikkona kävin vielä palauttamassa yhen esseen, josta mulla oli suuret suunnitelmat, mutta lopputulos ei ollut ihan niin impressive kuin suunnitelmat anto olettaa. Ja Twitteriä lukeneet varmaan tietävätkin, että minä älypää unohdin muistitikkuni kiinni yliopiston koneeseen, ja se kyllä ÄRSYTTI. Ei siellä mitään tärkeää tai erityisen tulenarkaa (ainakaan toivottavasti) ollut, mutta silti harmittaa olla tällanen hajamielinen urpo. Tunnelma kuitenkin kohosi kun sain mun ex-työnantajalta a.k.a Helsingin kaupungilta postissa kaks vapaalippua Finnkinoon. Loistojuttu, sillä just kauhistelin kun leffalippujen hinnat on taas noussut, ja teattereihin on näillä näkymin rantautumassa taas monta ihanaa elokuvaa!

Tänään oon lagannut kotona, paitsi että äsken jouduin lähtemään evakkoon kun siivoojat tuli... Ohjelmassa olis vielä yhden esseen kirjoittaminen loppuun, ja sitten voiskin alkaamaan suuntaamaan katsetta kohti tulevaa periodia... Itsehän aloitin homman tyylikkäästi unohtamalla ilmoittautua uskontotieteen peruskurssille, mutta mailasin asiasta kurssin pitäjälle, joten eiköhän toi homma saada hoidettua kuntoon sillä, kun kerta luentokurssi on kyseessä. Ensi jaksossa on luvassa etiikkaa (blaah) ja muinaiskreikkaa (3 tuntia kaks kertaa viikossa, ja kuulemma ihan pirun vaikeaa...)

Siis kamalaa, onko nyt jo 27. lokakuuta? Äskenhän oli vielä syyskuu! Lokakuusta ennustelin hyvää kuuta, ja kylläjoo, voishan tätä aika onnistuneeksi kuuksi sanoa! Sen sijaan marraskuu mua vähän jännittää, koska todellakin haastattelu vapaaehtoistyöhön tulossa ja sitten -le gasp- täytän 19 vee. VIKA TEINIVUOSI. Mulla on ollu viime päivinä hirveä ikäkriisi, eikä kaikki johdu vaan siitä että koen olevani vanha. Mitä vanhemmaksi kasvan, sitä enemmän joudun kuulemaan sitä mantraa: "Kun oot jo sen ja sen ikänen niin sun pitäisi olla sitä ja sitä..." Pitäisi olla vähemmän herkkä. Pitäisi olla vähemmän kiittämätön. Pitäisi ja pitäisi! Mun itsetunto on heilahdellut ihan kiitettävästi viime aikoina. Toisaalta mulla on enemmän rohkeutta olla just sellainen kuin olen, kaikkine särmineni. Mutta toisaalta sitten joudun kuulemaan koko ajan siitä millainen mun pitäis olla, ja se saa mut tuntemaan mut tuntemaan itseni niin hemmetin huonoksi.

Niin, ja viimeinenkin marraskuuhun liittyvä odotus vetiin tänään kun sain kuulla että Dalmatian tekee comebackin vasta TAMMIKUUSSA. Kiitos tästä, IS Entertainment, tulihan toi Dalmatianin ainoa julkaisu niinkin vähän aikaa sitten kuin viime helmikuussa.

I don't want to impress you, but I took this picture.

Tylsyyksissäni tossa eilen napsaisin yhteiskuvan kaikista mun luomiväreistä. Mulla on aina sellainen tunne että omistan ihan liikaa meikkejä, mutta kun tota kuvaa katsoo niin eihän noita edes paljon ole, ainakin jos verrataan todellisiin meikkifriikkeihin. Kaiken lisäksi käytän noita kaikkia enemmän tai vähemmän ahkerasti, joten ne ei todellakaan pyöri turhina laatikoissa. Mutta silti tuntuu, että niitä on liikaa. Tää kertoo vähän mun ongelmallisesta suhtautumisestani omistamiseen: tulee helposti huono omatunto, jos ostan jotain mitä en "tarvitse". Yleensäkin olen elämässä enemmän quality over quantity-tyyppiä (paitsi ehkä ruuan suhteen). Ja himotuksia kävelee vastaan harva se päivä! Viimeksi tänään näin Seppälässä Wet 'n Wildin kahdeksan sävyn paletteja, joista toisessa oli aivan ihania liilan sävyjä. Eikä todellakaan ollut kallis!

Meikeistä vielä sen verran, että miksi ihmeessä meille kalpeille suomalaisille tarjotaan niin tummia meikkivoidesampleja? Tänään kokeilin naamalle yhtä Yves Rocherilta saatua samplea, jonka kädelle testatessa olin katsonut, ettei se niin paha ole. No, sitkun puuterin olin lätkinyt päälle niin aloin katsoa peilistä vähän että hetkonen... No, korjailin tilanteen sutimalla päälle mun normimeikkivoidetta ja lopputuloksesta ei tullut niin järkky ettenkö kehtasi ihmisten ilmoilla pyörähtää. Testailu saanee kyllä jatkua sellaisina päivinä kun en ole naamaani ulos näyttämässä, itseäni kun ei vaan sytytä toi liian tumman meikkivoiteen ja valkoisen kaulan kombo.

Mutta hei, huomenna on perjantai!  Muut ihmiset on kaiken maailmabn halloween-bileissä, mun perjantai tulee sujumaan suunnilleen samalla tavalla kun Dave Daysin biisissä:

Tai no, ajattelin yleisen dataamisen lisäksi katsoa omistamiani live- ja kylkiäisdvd:itä. Ja voispa sitä kattoa myös ton ekan Pokémon-leffan, joka mulla on ollu jo tyyliin kymmenen vuotta videolla. Ja taas kaikki kadehtii mun mielenkiintoista ja tapahtumarikasta elämää, whoah! Ei mutta Pokémon on hieno juttu. Ja live-dvd:t. Ja musavideot. Ja sosiaalinen media. Oh god, mitähän mä muistelen hurjasta nuoruudestaani jokus viidentoista vuoden päästä...

Loppuun vielä päivän SHINee-anekdootti. Tämähän on siis kosmetiikkabrändi Etude Housen mainos:

"Käyttäkää meidän tuotteitamme, niin naamanne shine(e) on kuin kolmen tunnin tanssitreenien jälkeen!" "Koe SHINEe kasvoillasi!"

Hei sinä, joka olet photoshopannut tämän mainoksen: mun naama näyttää tolta hellepäivänä kun en ole jaksanut tarttua puuteriin. Luonnollinen hehku on jees, mutta... SHINee is totally living up by their name.