Kosmetiikka-aiheisia ostoksia ja haaste

Mä olen yrittänyt pitää jotain meikkishoppailulakkoa, sillä viikon päästä olisi todellakin nokka kohti nykiä ja siellä Sephorasta tulee kyllä varmaan parit meikit ostettua. No, aina ei mene asiat niin kuin Strömsössä ja Sokoksen 3+1 päiviltä tuli ihan pari ostosjuttua tehtyä. No, on mulla ehkä perustelujakin. Ainakin melkein.

Olin kuullut hyvää juttua Ecotoolsin ympäristöystävällisistä meikkisiveltimistä, joten kun Sokoksella pyöriessäni huomasin joitakin settejä tarjouksessa, niin mukaani tarttuivat nämä. Kuten kuvasta näkee, niin käytössä ovat jo olleet :D Sivellinten varsi on bambua, metalliosat kierrätysalumiinia ja harjasosat synteettistä karvaa, ja tuntuvat ainakin meitsin naamaan mukavilta ja pehmoisilta. En ole vielä ehtinyt näitä pesemään, joten en sitten vielä tiedä menevätkö ihan kurjan näköisiksi pesukäsittelyn jälkeen.

Settiin kuuluu poskipunasivellin, rajaussivellin, ripsi+kulmakampa, luomivärisivellin ja peitevärisivellin. Ihan kelpo ostos meitsille, siltä olinkin kaipaillut poskipuna- ja rajaussivellintä, samoin ripsikampaa kun vanha meni rikki. Myös toinen luomivärisivellin tuli tarpeeseen. Peitemömmösivellin ion isompi ku se mihin oon tottunut, mutta ihan kelposti hoitaa hommansa, olen käyttänyt tota myös highlighterin levittämiseen.

Taisin ihan viime meikkihöpötyspostauksessa puhua We Care Iconin huulikiilloista, ja kun mokomat olivat alessa niin ostinpahan sitten toisenkin! Edellinen oli sävyltään Perfect Purple, ja tämä on nimeltään Perfect Raspberry. Perfect Purple on sävyltään tumma liila, ja tämä on kirkas pinkki, hieman tummempi kuin neon, muttei hirveästi. Lisäksi tässä pinkissä taitaa olla pienen pieniä shimmerhippusia.

Ylempänä perfect raspberry ja alempana perfect purple

Parasta näissä WCI:n kiilloissa on, että joissain sväyissä on ihan mahtava pigmentti. Näissäkin peittävyys on ihan huulipunan luokkaaa, toisin kuin useimmilla kiilloilla. Hohde on myös aika mahtava, ja siksi nätä onkin joskus mukava käyttää punan sijaan. En osaa oikein sanoa tahmaisuudesta mitään. Huonona puolena onkin sitten huulikiiltojen helmasynti eli pysyvyys. Nää lähtee aika helposti liukumaan vähän pois tyosta huulien keskiosasta, ja itse ainakin joudun aina hankailemaan huulia yhteen että saisin kiillon jollain tavalla asettumaan :D Toinen on se, että näissä on aika vahva haju. Itseäni ei haittaa mutta jotain hajusteherkkää voikin häiritä.

Voi niitä aikoja kun minäkin vihasin kaikkia glittereitä ja kiiltoja ja shineitä ja kimmellyksiä ja shimmereitä ja sen sellaisia turhia hömpötyksiä.

Mutta niin, rakas otsooni-ihmiseni haastoi minut tällaiseen hassunhauskaan haasteeseen, jonka ajattelinkin tässä seuraavaksi toteuttaa.

1. Each person must post eleven things about themselves on their blog
2. Answer the questions the tagger has set for you plus create eleven questions for the people you tag to answer
3. Choose eleven people and link them in your post
4. Go to their page and tell them
5. No tag backs
6. You legitimately have to tag

Eli ekaksi aktoja pöytään:

1. Mulla on ihan sika pienet kädet, en ole armaan koskaan tavannut aikuista ihmistä jonka käsi on pienempi kuin mun, harvoilla edes saman kokoinen. Se on aika ärsyttävää, sillä monet puhelinmallit, kuten iphone, eivät ole musta mukavia käyttää koska ne on liian isoja mun handuun.


2. Mun mielestä kiroilu on monissa tilanteissa tosi ärsyttävää. Joo, kyllä iteltäkin saattaa muutama ärräpää tippua kun salinjohtaja käyttää Pokémonmatsissa Full restoren tai Tumblrissa tulee vastaan rival ship, mutta kirosanojen viljeleminen arkikäytössä on mun mielestä osoitus lähinnä huonoista tavoista. Erityisesti tuntemattomien tai puolituttujen seurassa kiroilu on musta pyöristyttävää. Mun tutut tietää että mulla on erityinen vihasuhde erääseen p-llä alkavaan kirosanaan.

3. En ole varma mun silmien väristä. Luonnonvalossa tarkin termi ois ehkä petrolinsininen, siis siniharmaa jossa on vähän vihreää. Meikki ja valaistus tietty vähän vaikuttaa siihen, että onko väri enemmän sininen, harmaa vai vihertävä. Hassu juttu kummiskin on, että mun silmien väri on aika tumma, ja usein ihmiset jotka sanoo mun silmien väristä jotain, sanoo sen olevan ruskea!

4. Mä kadun aina hirveästi kaikkia sanojani, aina kun viestittelen tai puhun jollekulle joka ei oo tosi läheinen ystävä niin mietin satamiljoonaa tapaa miten sen mun viestin voi ymmärtää väärin. Useimmiten ihan turhaan, kuten saatte arvata.


5. Mulla on ongelmallinen suhde rahaan ja omistamiseen. Harkitsen yleensä mun ostokset tarkkaan, harvoin teen heräteostoksia ja pistän aika paljon rahaa säästöön. Inhoan nettishoppailua sen takia että joudun käyttämään mun tilillä olevia rahoja ja siitä mulle tulee aina kauhean paha omatunto. Mun mielestä velalliseksi joutuminen on suunnilleen kauheinta mitä tiedän.

6. En ole ikinä osallistunut blogiarvontoihin. En edes silloin, vaikka palkintona olisi jotain mikä musta olisi kiva omistaa. En vain näe juttujen voittamista sen väärtinä, että pienentäisin muiden ihmisten mahdollisuutta voittaa. Ehkä niille ihmisille on tavaroista enemmän iloa kuin mulle.

7. Olen kai maininnut tämän ennenkin, mutta musta maailman parasta ajanvietettä on istua yhden tai useamman kaverin seurassa ja vaan puhua asioista maan ja taivaan välillä. Se on hieno tunne kun on sellanen fiilis, että kaikki viihtyy siinä yhdessä ja nauttivat olostaan!

8. Ollessani jännittynyt, kärsimätön, innoissani, raivoissani tai muuten vain vähän täpinöissäni raavin pöytää sormet levällään.

9. Vaikka Etelä-Koreaan lähtöön on enää reilut neljä kuukautta, en yleensä ajattelee asiaa hirveästi. Usein ihan unohdan että mun elämä tulee muuttumaan aika lailla ihan pian. Välillä asiat kuitenkin aktualisoituu ja silloin iskee paniikki!

10. En pidä itseäni millään tavalla omituisena tai erikoisena, vaikka minulle onkin sanottu että valintani elämässä voidaan kokea sellaisina. Omasta mielestäni olen ihan "tavis" ihminen jolla on tavallisia kiinnostuksenkohteita ja intressejä elämälle. Vaikka loppupeleissä musta on aika hankala sanoa kuka on tavis ja kuka ei.

No okei, ehkä se että jos voittaisin lotossa nii haluisin antaa mun rahat SM Entertainmentille että ne pukkais ilmoille lisää mun OTP:hen liittyvää matskua voidaan laskea epätavalliseski elämänintressiksi.

11. Mulla on ripsivärikriisi. Mulla on liikaa avattuja ripsivärejä, mulla on liikaa avaamattomia ripsivärejä ja onpa mulla vielä yksi ripsiväri ostoslistallakin. Ja kun joku vanha ripsari sattuu kuivahtamaan niin en kummiskaan raaski sitä heittää pois vaan yritän herättää sen henkiin sekoittamalla maskaramassaan kosteusvoidetta :/

Ja sitten ne kysymykset. Vastaan suomeksi vaikka Ozone-beibi kirjoittikin kyssärinsä enkuksi.

1. What is the greatest thing that has happened to you this year?

Jaa-a. Uskon aika lailla että ne hurjimmat jutut on vielä edessä, sen verran erikoinen vuosi on mulla tulossa! Ja ollaanhan me edetty vasta yksi neljäsosa... :) Mutta tähänastisista jutuista on kyllä varmaan toi supermukava Wienin reissu Paulan ja sen äidin kanssa!

2. Which artist's/band's concert you'd like to go? You can share a few.

SuG ja Alice Nine, enimmäkseen. Scandinavian Music Group ja Jenni Vartiainen ois myös hauska käydä kuulemassa.

3. What are your morning chores?

Herään, käyn pesemässä hampaat, rasvaan naaman ja meikkaan, käyn syömässä aamupalan, puen päälleni ja kipitän bussille!

4. What kind of features make a person attractive? Think about both, features that are linked with "inner beauty" and appearance.

Ulkonäössä siropiirteiset kasvot, suuret silmät, sileät posket ja hyvä ryhti. Luonteessa tunneälykkyys, keskustelutaito, huumorintaju ja hyväkäytöksinen olemus.

5. What language do you find the most beautiful?

Oma äidinkieleni eli suomi, totta kai. Vieraista kielistä jos pitää valita niin olen tylsä ja sanon ranska, koska siinä nyt vaan on oma charminsa.

6. What is/was your favourite school subject?

Lukiossa kemia, historia ja englanti, nyt yliopistossa tykkäilen hirveesti kirkkohistoriasta ja eksegetiikasta.

7. What does computer and internet mean to you?

KOKO ELÄMÄÄ. Olen tietokoneriippuvainen.

8. If you had to change your hair colour, which colour would you choose?

Musta.

9. What is the worst movie you've ever seen and why?

Jaa-a, Veijarit oli kyllä aika hirveä... :D Samoin Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä, yök.

10. Think about a situation where you had no home, no money and no food. What would you do?

Luottaa siihen, että Luoja ja muut ihmiset olisivat niin armollisia että onnistuisin itseni hengissä pitämään.

11. Are you a person who judges other people easily by their appearance, for instance?

Jokainen ihminen kiinnittää huomiota toisen ihmisen ulkonäköön, kukaan meistä ei välty nonverbaalisilta viesteiltä. Mutta omasta mielestäni en luokittele ihmisiä ulkonäön perusteella sen enempää kuin muutkaan, toki kiinnitän siihen huomiota, mutta en paheksu tai arvostele ihmisiä joiden valinnat ulkonäön suhteen ovat toisenlaisia kuin minulla enkä ajattele etteivätkö he voisi olla hyviä ihmisiä.

Ja sitten kyssäreitä haastetuille:

1. Oletko sisään- vai ulospäinsuuntautunut?

2. Mikä on mielestäsi maailman paras biisi?

3. Minkä ilmiön muistat hyvin lapsuudestasi?

4. Juotko mielummin teetä vai kahvia, vai skippaatko kummankin?

5. Missä ammatissa haluaisit olla?

6. Pidätkö hajuvedestä, ja jos kyllä, niin mikä on suosikkituoksusi?

7. Keräiletkö mitään?

8. Kerro yksi asia jota odotat tältä vuodelta!

9. Oletko enemmän koira- vai kissaihminen?

10. Kuka on mielestäsi maailman kaunein henkilö?

11. Mitä tekisit, jos tietäisit kuolevasi huomenna?

Ja vaikka säännöissä nyt kovasti vaaditaankiin haastamaan ne 11 ihmistä, niin mun kaltainen sosiaalisesti rajoittunut haastaa vain yhden, nimittäin Caylan, jos hän siis yhä pitää blogiaan! Lisäksi kuka tahansa postauksen lukenut joka ei tätä ole vielä tehnyt voi kokea itsensä haastetuksi :)

Kevään alkua

Terve kaikki. Viime päivinä ei ole blogin kirjoittaminen hirveästi napannut, tiedä sitten miksi. Fanfictionia olen kyllä suoltanut kuin viimeistä päivää ja kirkkohistorian esseetäkin olen aloitellut hyvällä tahdilla, mutta jokseenkin kirjoitusinspis ei ole yltänyt tänne asti (tai ehkäpä syy onkin juuri sitten siinä...) Tänään vietetään kirkon päivää ja se tarkoittaa että meillä teologeilla ei ole koulua, joten olen siis viettänyt koko päivän luuhaamalla kotona. Ja tässä luuhaamisen ohessa yrittänyt sitten naputella vähän kuulumisia tänne blogiinkin.

Viime päivät ovat enimmäkseen sujuneet tavanomaisen kouluaherruksen parissa, muinaiskreikka ja kirkkohistoria jatkuivat viime periodista ja lisäksi on sitten dogmihistoriaa ja psykiatriaa. Psykiatria on todellakin uusi pakollinen kurssi teologeille, ja se valitettavasti näkyy myös siinä, ettei tiedekunnassa olla oltu ihan varmoja, miten koko kurssi kannattais järjestää. Meidän opettajalla ei ole minkäänlaista pedagogista koulutusta ja se on täysin pihalla siitä, miten niitä luentoja kannattais vetää. En muutenkaan oo järin innostunut psykologiasta tia psykiatriasta, ja se, että toi juttu ei näytä ihan toimivan lisää vaan mun vastenmielisyyttä ko. ainetta kohtaan. Noi muut kurssit on kyllä kivoja.

Tällä viikolla olin maanantaina perus koulujuttujen jälkeen kuuntelemassa paneelikeskustelua uskonnon ja suvaitsevaisuuden välisestä suhteesta. Oikein mielenkiintoinen tilaisuus ja herätti ainakin itsessäni monia ajatuksia. Ylipäätään siitä, että millainen ihminen oikeasti on suvaitsevainen, onko "suvaitsevaisuus" yksinomaan positiivinen asia ja mitä koko käsite loppupeleissä tarkoittaa. Musta on ainakin ihan arkipäiväisessä keskustelussa kiinnostavaa huomata, kuinka jotkut ihmisen ominaisuudet (kuten kansallisuus tai seksuaalinen suuntautuminen) ovat jatkuvasti tapetilla suvaitsevaisuuskeskustelussa, mutta toisiin ominaisuuksiin (kuten poliittinen kanta tai uskonnollinen vakaumus) ei kiinnitetä samanlaista huomiota.

Aikamoista sillisalaattia tämä kirjoitus. Kuten viime postauksestakin huomasitte, meikäläiselle kuuluu pääosin kaikkea hyvää. Tasan viikko sitten anoin uuden passin ja nyt toivotaan että saisin sen pian, koska 2.4 koittaakin sitten lähtö sinne Ameriikan Yhdysvaltoihin, ja ilman passia ei kyllä kotoista Helsinki-Vantaata pitemmälle pääse : D Viikonloppuna olisin raahautumassa isovanhempia katsomaan.

Parin seuraavan päivän ajaksi mieleni saattaa vaipua pimeyteen. Kärsin vakavasta OTP-vajeesta. Jos asiaan ei tule helpotusta niin elämäni saattaa olla hetken aikaa suhteellisen merkityksetöntä.

No mutta, hyvää kevättä kaikille! Kuunnelkaapa vähän rauhoittavaa musiikkia:

Onni on perintöä ja lehmät lentää

Satuin tänään ruokajonossa juttelemaan erään nuoren miehen kanssa, jota en ollut koskaan ennen tavannut. Puhuttuamme hetken aikaa levitteistä, hän sattui kysymään pinnallisesti varsin yksinkertaisen kysymyksen: "Mitä kuuluu?" Vastasin rutiininomaisesti, sen suurempia ajattelematta: "Ei mitään ihmeellistä. Mun kohdalla se tarkoittaa, että hyvää." Tämä ei kuitenkaan riittänyt kyseiselle herralle, vaan hän jatkoi kyselyään: "Miksi sulle kuuluu sellasta? Oletko tehnyt jotain hyvää?" Mietin hetken aikaa asiaa. Ei, en ollut tehnyt mitään hyvää, mutta ei minulla ollut mitään syytä, miksi minulle kuuluisi huonoakaan. Edessäni on annos lämmintä ruokaa, kukaan läheisistäni ei ole kuoleman kielissä ja OTPnikin pysyy pinnalla, vaikka pohjassa onkin ehkä pari reikää. Siispä vastasin: "Olen iloinen pelkästä olemassaolon riemusta." Nyt juttukumppanini alkoi tivaamaan: "Kuule, sulle ei voi kuulua hyvää ilman syytä! Mikä tässä olemassaolossa muka sut tekee iloiseksi?" Siinä vaiheessa keskustelu kuihtui aika tavalla kasaan, sillä minun ja kyseisen miehen aallonpituudet huitelivat kyllä sellaista taajuuseroa ettei koko hommasta tullut mitään. Kuitenkin keskustelu jätti mieleeni pyörimään kaikenlaisia ajatuksia.

En tiedä, oliko juttukaverini mahdollisesti erityisen kiehtoutunut antiikinajan kreikkalaisesta filosofiasta ja halusi siksi testata niin sanottua sokraattista metodia yksinkertaisen oloiseen juttukumppaniinsa, vai olivatko elämänkatsomuksemme niin perustavanlaatuisesti erilaisia, että keskustelu otti tällaisen absurdin raiteen. Minä nimittäin olen useimmiten hyväntuulinen ihminen, toisin kuin ehkä Tumblristani tai äitini väitteistä voisi päätellä. Olen sitä mieltä, että yleensä jos ei ole mitään syytä olla kiukkuinen ja katkera, niin sitten on ihan turha olla. Ja jos on jokin syy, niin pahalla tuulella voi olla sen aikaa kun asia mieltä vaivaa ja sitten iloita taas niistä hyvistä jutuista. Kyseisen miehen ajatusmaailma oli selvästikin vähän päinvastainen: mikä järkeä olla iloinen kun ei sille kerta ole mitään erityistä syytä?

Tiedän jauhavani iänkaikkisia totuuksia sanoessani tämän, mutta jotenkin tuntuu että kyseessä on asia joka vaikuttaa kaikesta toistosta huolimatta olevan joillekuille vähän vieras juttu. Tee itsesi onnelliseksi, filosofi Senecaa mukaillen. En vain kertakaikkiaan pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka ajattelevat, että he ovat onnellisia sitten kun ovat laihduttaneet 10 kiloa tai kun he ovat muuttaneet pois kotoa. Toki ulkoisetkin olosuhteet vaikuttavat elämänlaatuun, mutta eniten kyse on siitä, miten itse asioita katsoo. Vaikka toki minun on vähän vaikea arvioida asiaa niiden kantilta, jotka todellakin ajattelevat elämästä eri tavoin kun minä. Mutta aika varmasti voin sanoa tämän: ihminen haluaa elämältään aina lisää. Jos onnelle asettaa mittapuita, sitä yleensä on vaikea lopettaa sitten kun alkuperäiset määränpäät on saavutettu. En tarkoita etteikö ihmisellä saisi olla tavoitteita elämässään, pikemminkin sitä, että aina ei kannata katkeroitua vaikkei niitä heti saavuttaisikaan. Välillä voi vaikka miettiä niitä jo valmiiksi saavutettuja juttuja.

Minulle elämä on lahja. On ilo saada elää ja tehdä asioita joista tykkää. Aina löytyy jotain, jonka puolesta voi masentua, mutta saman energian voi käyttää ilonaiheiden etsimiseen. Mieleni teki yksi päivä heittää tietokoneeni näyttö pihalle, kun törmäsin jälleen kerran naurettavaan väitteeseen, että pessimisti olisi jollain tavalla realistisempi kuin optimisti. Mutta sitten päätin, että turha masentaa itseään muiden sokeudella. Sen sijaan voisin olla vielä vähän enemmän iloisempi siitä, ettei keskiviikkona ole kreikantuntia. Tai siitä että olen saanut kirkkohistorian esseen hyvin alkuun. Tai vähän mistä tahansa, oikeastaan.

Niin että mitä kuuluu? Minulle kuuluu hyvää. Ja on siihen ihan syykin. Vaikkei edes tarvitsis.

Pähkinänkuoressa

Moi kultsit! Mä olen tänään päättänyt perioditaukoviikon, joka ei siis oikeasti ole mikään loma vaikkei opetusta olekaan, mutta jostain kumman syystä en ole saanut aikaan melkeinpä mitään, en edes päivitettyä blogia. Oh well. Lomalla on koettu tunteita laidasta laitaan, ja ajattelin niitä nyt tässä tiivistää.

Juttuja joiden vuoksi ollaan oltu riemu katossa:

- Opiskelukaverin järjestämä Pokemonpeli-ilta, jossa oli aivan hurjan hauskaa. Koska olen sosiaalisesti vammainen oli mulla etukäteen kauhea paniikki ja stressi, mutta siitä pääsin eroon suht nopeesti. Meikä sai kuulla useampaan otteeseen kommenttia tunnekylläisestä ja kovaäänisestä pelityylistä :D

- Ystävän kanssa vietetty animaatioelokuvailta. Uskokaa tai älkää, mutta eka kerta kun näin Kaunottaren ja Hirviön!

- No se, että kerrankin onnistuin vähän rentoutumaan kun en jatkuvasti miettinyt koulujuttuja. Ei sillä etteikö se puolitiehen jäänyt uskontotieteen essee ois kaihertanut...

- The Body Shopin Chocomania-sarja. Mulla on kyseisen sarjan huulirasva ja se tuoksuu ihan joltain suklaakeksiltä tms. jonka oon syöny joskus vuonna nakki ja muusi, mutta en saa millään mieleen minkälainen.

- Kielikeskus oli vaihtanut Korean kielen oppimateriaalit kaseteista CD:ihin, obviously siksi että minä satuin rikkomaan yhden niistä kaseteista... Mämmikouruudestakin on siis hyötyä, nyt ei kukaan joudu taistelemaan kasettinauhuria vastaan!

- Mukavan keväinen mutta ei liian lämmin sää.

Juttuja joiden vuoksi ollaan oltu herne nenässä:

- Menetin todellakin työhaastattelun, koska sähköpostini ei toiminut kunnolla. Kiva.

- Hukkasin passini, ja vielä sen verran ikävää aikaan että olisin kohta lähössä taas reissuun ja viisumihakemuksetki alkais olla kohta ajankohtasia... No, viikossahan saa uuden, menen tällä viikolla hakemaan jos ei mokomaa löydy.

- Puhuttiin tässä ystävän kanssa joskus että onpa mukavaa kun SHINeetä ei myydä seksillä. No eipä puhuta enää, yök. Lisäksi supertarkat sensorini kertovat, että nykyinen maaperä ei ole suotuisaa OTP:lleni, ja sellaisella maaperällä ei tee mitään. Miten oikeassa olinkaan kaukaisessa nuoruudessani kun totesin, että SHINee ajaa ihmiset turmioon? Kyseinen roskasakki on aiheuttanu mulle hermoromahdukset jo koko loppuvuoden tarpeiksi.

- Mä oon taas aloittanut hirveen koulustressauksen. ARRGGHH.

Eli joo, elämä ei aina mene aina niin kuin elokuvissa mutta loppujen lopuks vastoinkäymiset ei oo mitää kovin majoreita ja kaiken lisäks kyllä niistä hyvistä jutuista tuleva ilo menee kiukuttelujenki edelle. Ainaki yleensä.

Tonava kaunoinen ja niin edelleen

Kukkuu! Meikäläinen palaili viime tiistaina Keski-Euroopan orastavasta keväästä tänne lumimyrskyjen ja hiekoittamattomien teiden keskelle! Oltiin siin noin kolme ja puol päuivää reisussa ja kohteena siis Itävallan pääkaupunki Wien, ja lähtöhän oli siis viime lauantaina.

Lauantaina kone lähti jo kahdeksan maissa Hki-Vantaalta, joten aikaisin sai nousta. Porukat painuivat siitä samaa matkaa hautajaisiin. Mulla oli hirveä lentokenttästressi aamulla, inhoon lentokenttiä koska pelkään jumittuvani johonkin turvatarkastukseen tai check-iniin ja koko reissu tyssää siihen. Hyvin löysin kuitenkin portille ja Paula äiteineen saapui kanssa paikalle ajoissa, vaikka heidän koneensa Tampereelta oli vähän myöhässä. Kaikki hyvin siis, konekin lähti ajoissa!

Wienissä meitä vastassa oli Paulan serkku, joka siis oli siellä vaihdossa. Käytiin katsastamassa hänen kämppänsä, ja lopulta kipitettiin sitten meidän hotelliin. Mun ja Paulan huone oli tosi ihana, tilavampi kun mihin olen hotellihuoneissa tottunut, meillä oli peilipöytä ja kaikki! Ainoo ongelma oli, että lämmitys ei tuntunut toimivan ja välillä siellä tuli tosi vilposa :< Hotellin ihmettelyn jälkeen mentiin hiippailemaan Wienin keskustaan, käytiin katsomassa Hofburgin keisarillisia palatseja ulkoapäin sekä Pyhän Stefanuksen kirkko, jossa muuten olisi sunnuntaina ollut gregoriaaninen laulumessu joka oisi kyllä ollut kiva kokea mutta ei me jaksettu sinne kymmeneltä aamulla mennä! Ehtoopuolella mentii Gasthauseen eli paikalliseen ravintolaan. Meitsi tilasi, totta kai kun Wienissä oltiin niin Wienerschnizeliä eli possuleikettä. Jälkkäriksi tilasin leivoksen, jota kutsuttiin nimellä "roiskeita paidalla" tms. Oli muuten aika suklainen tapaus. Sen jälkeen palattiin hotellille, oltiihan aika paljon jo liikkeessä oltu.

Seuraavana päivänä raahauduttiin toki ekaksi aamiaiselle. Kuulemma tuolla on aika vaikea löytää hotellia, josta edes sais aamiaista, joten ei valitettu vaikka olikin suppeampi kuin mihin Suomessa on tottunut. Sen jälkeen alkoi meidän eeppinen vaellus kohti Schönbrunnin linnaa, meillä oli ihan oma planimme kulkea aluksi linnan edessä olevan mäen päälle, koska sieltä oli kuulemma parhaat näkymät. Kyllä me sinne löydettiin, kun eka oltiin eksytty hautausmaalle ja kävelty ihme puiston läpi jossa oli ties mitä emuja... Näkymä oli kyllä hieno, on noi kuninkaallisten palatsit aika upeita. Käytiinhän me toki sisälläkin, Paula oli vähnä pettynyt kun ei saanut ottaa kuvia. Tykkäsin tosta, että toisin kuin esimerkiksi Pietarin Talvipalatsissa, niin tuolla oli noi esittelyhuoneet yritetty restauroida samannäköisiksi kun silloin, kun siniveriset vielä siellä asuivat.

Palatsissa kiertelyn jälkeen käytiin syömässä sen yhteydessä olevassa varsin kalliissa ravintolassa, siis paikalliseen hintatasoon nähden. Ruuan jälkeen kierreltiin vähän ympäriinsä kaupungissa, käytiin katsomassa hotelli Sacher ulkoapäin jotta osattaisiin sinne myöhemmin. Sen jälkeen oltiin niin väsyneitä, että palattiin pariksi tunniksi takaisin hotellille ja mentiin sitten syömään. Kyseisessä mestassa oli todella riehakas tunnelma. Ruuan jälkeen painuttiin takaisin hotellille nukkumaan.

Vika päivä lähti tehokkaasti käyntiin shoppailulla tärkeimmällä ostoskadulla eli Mariahilferstrassella. Ei me kyllä ihan hirveän kauan ostoksilla pyöritty, Forever21:sen jälkeen siirryttiin suosiolla Cafe Sacheriin syömään sitä kuuluisaa suklaaleivosta. Oli kyllä ihan maineensa veroista tavaraa, ja vaikka varmasti kalliimpaa kuin tavis-itävaltakahvilassa niin eipä hinnat Sacherissa nyt hirveästi Suomen hintoja korkeampia olleet. Sacherin jälkeen kuljettiin Hofburgin keisarillisille palatseille ja nyt ihmettelemään sisältäpäin linnan tiloja ja Sissi-museota. Meikäläinen kyllä oli tämän vikan päivän aikana varsin väsynyt, joten en saanut noista ihan niin paljon irti kuin olisi ehkä voinut. Paulan äiti shoppaili vielä jonkin aikaa museoiden jälkeen, mä ja Paula palattiin suosiolla hotellille lataamaan akkuja.

 Illalla käytiin vielä syömässä, mä en muuten syönyt koko loman aikana kuin yhden Wienerschnizelin, vaikkka tämä vika oli ihan noihin leikkeisiin erikoistunut paikka ja erilaisia schnizeleitä oli tarjolla vaikka kuinka montaa eri sorttia... Paikallisesta ruokakulttuurista voi ehkä kertoa, että mitään kovia vihannesten syöjiä siellä ei olla. Salaatinkin pääraaka-aineet ovat peruna ja se sauerkraut eli hapankaali, ja koko komeus on valeltu öljypitoisella salaatinkastikkeella. Annokset ovat jättimäisiä, jos tilaat schnitzelin niin se kyllä sitten täyttää koko lautasen. Itselleni kyllä maistuu, mutta voin kuvitella että jakaa mielipieitä!

Tiistaina lento lähti yhdeltätöista aamuoäivällä, ja aamulla oli vähän hätäilyä kun mä en todellakaan niistä lentokentistä tykkää... Hyvin kaikki meni, ehti tehdä ostoksia lentokentällä ja niin edelleen. Mä näin siellä mun suuresti himoitsemanSeisova Pegasos-Schleichin,jota oon pitkään kuolannut ja jota ei löydy koskaa Suomen kaupoista, mutten ehtinyt ostaa sitä ;____; Onneksi on internet. Meidän lento oli lopulta vähän myöhässä kun Ssuomessa oli kauhea lumimyräkkä, mutta lopulta selvisin sitten himaan ihan rättiväsyneenä.

Eli sellanen reissu. Oli muuten tosi kivaa.