Roskaa!

Garbage on siinä mielessä erikoinen kuuntelemistani bändeistä, etten ole oikeastaan koskaan törmännyt kehenkään muuhun joka kyseisestä yhtyeestä tykkäilisi. Eikä kyseessä ole todellakaan mikään ultimate-indiesakki vaan parisenkymmentä vuotta toiminnassa ollut rockbändi, jonka parikin kappaletta ovat esiintyneet varsin tunnetuissa yhteyksissä. Ainoa kerta kun olen suomalaisessa mediassa n'hnyt Garbagen mainittavan oli Voicella ilmestynyt lista, joska pari henkilöä kertoi omasta mielestään seksikkäimmistä kappaleista. Eräs heistä mainitsi yhtyyen laulun Milk, ja kieltämättä olen asiassa samalla kannalla: Garbagen maalaileva musiikki ja Shirley Mansonin matalan täyteläinen ääni luovat tunnelman, jota voisi hyvin kuvailla seksikkääksi.

Mikään tuntematon bändi Garbage ei suinkaan ole, ja todennäkoisimmin bändin nimi saattaa tulla vastaan elokuvia katsellessa, sillä remix Garbagen biisistä 1# Crush soi Baz Luhmannin elokuvassa Romeo + Juliet vuodelta 1996 ja Garbage teki myös laulun The world is not enough samannimiseen James Bond-elokuvaan. Myös Guitar Hero -pelien ystäville nimi voi olla tuttu: hitit Only happy when it rains ja I think I'm paranoid ovat olleet kitarasankarien rämpyteltävinä. Itsekin löysin Garbagen Guitar Heroa pelaillessa.

Garbage perustettiin 1884 Wisconsinissa, Yhdysvalloissa. Bändi perustuu skotlantilaisessa laulajasta ja keulakuvasta, räväkästä punapäästä Shirely Mansonista sekä kolmesta amerikkalaisesta muusikosta, Duke Eriksonista (basso, kitara, koskettimet, lyömäsoittimet), Steve Makerista (kitara, koskettimet) ja Butch Vigistä (rummut. lyömäsoittimet). Bändi on edelleen aktiivinen ja he ovat julkaisseet neljä albumia, Garbage (1995), Version 2.0 (1998), Beautiful Garbage (2001) ja Bleed Like Me (2005). Lisäksi yhtyeeltä on ilmestynyt kokoelmalevy Absolute Garbage (2007). Musiikkityyliltään Garbagea voisi luonnehtia grungevaikutteiseksi vaihtoehtorockiksi jonka musiikissa on myös runsaasti elektronisia piirteitä.
Itse pidän yleensä musiikissa, jossa on positiivinen tai muuten mieltä tyynnyttävä fiilis, joten Garbagea voisi luonnehtia vähän mukavuusalueeni yli meneväksi setiksi. Garbagen lauluissa on teemana usein valtavirrasta poikkeavat ihmiset, ja esimerkiksi masennus, transseksuaalisuus ja pakkomielle ovat sivuttuja teemoja. Monissa biiseissä on kuitenkin aivan mahtava, suorastaan hypnoottinen tunnelma, ja siinä mielessä Garbage on loistavaa fiilistelymusaa. Oma suosikkikappaleeni bändiltä on aikaisemminkin mainittu 1# Crush ja nimenomaan tuo Romeo + Juliet -elokuvassa esiintynyt versio. Biisissä on painostava, suorastaan aavemainen tunne ja Shirley Mansonin ääni vain korostaa tuota kaikkea! Muita ehdottomasti kuuntelemisen arvoisia ovat mm. I'm only happy when it rains, Silence is golden ja The trick is to keep breathing.

Taidan olla kyllä ainoa bloggari joka harrastaa pakkomielteistä postailua aiheesta "bändit joita kukaan ei tunnu tuntevan", mutta joskus vaan joku artisti pyörii sen verran tiuhaan päässä että on pakko vähän mainostaakin. Kaiken lisäksi hyvästä musiikista on aina mukava höpistä ja sivistää sivistymättömiä siitä mitä oikeasti kannattaa kuunnella.