Turhanpäiväisyyksiä

Juhannus tuli ja meni, oli kivaa vaikka välillä kaikki vähän hirvittikin. Olen tuntenut koko ikäni ihmiset joiden kanssa juhannusta vietettiin, viime vuosina ollaan kyseisen porukan kanssa nähty pari-kolme kertaa vuodessa jos Paulaa tai hänen perhettään ei lasketa mukaan. Ehkä tänä vuonna ekaa kertaa tajusin, että ollaan kasvettu. Lapsena oli helppoa tulla toimeen tuttujen ihmisten kanssa, mutta aikuisempana sitä herää toisinaan huomaamaan, että you're not really my kind of people. Vika on minussa. Minä käännä selkäni muille, arvostelen heidän valintojaan ja asenteitaan enkä kyseenalaista omiani. Tätäkö on aikuisuus?

Töissä taasen on pitänyt kiirettä. EM-kisat alkoi ja kentällä on ihan järjetön vilinä kun urheilijoita ramppaa solkenaan ja toimitsijat on niitä auttamassa. Töitä riittääpi ja oon ottanut itelleni vähän ylimääräistäkin hommaa. Olen käynyt tässä parina päivänä katsomassakin kisoja, koska töistä saatiin ilmaislippuja ja pomo antoi luvan käydä työajallakin tsiigailemassa. Ei varmaan muuten tulisi mentyä, joten oikein mukava kokemus kaikin puolin. Jos ei vaan stressaisi kaikesta... No, ens viikolla tää hektisyys on ohi ja that's it. Sit on vielä neljä viikkoa hommaa ennen kuin lähtö kutsuu. Viisumiasia on vielä auki, toivottavasti jotain alkais tapahtua...

Muuten olen lähinnä lahnannut kotona ja investoinut aikaani Tumblrissa. Energiaa ei töiden jälkeen hirveästi ole, joten korkeintaan saatan kipaista kirjastoon kotimatkalla tai hoitaa jonkun muun asian. Ensi viikolla sen sijaan pitäisi olla edes jotain menoa... Vähän harmittaa että olen ylipäätään tosi huono järkkäämään tapaamisia kavereiden kanssa, mutta eipä sitä nyt hirveästi jaksakaan kun päivät viettää töissä ja nukkumaankin yritän ehtiä kymmenen maissa. Mutta toisaalta, ei mun aina tarvikaan ravata joka paikkaan muita tapaamaan, ei oikea ystävyys siihen kuole. Ainakaan toivon mukaan.

Huomenna sentään saan nukkua vähän univelkoja pois kun mulla on puoli kahdeltatoista hammaslääkäri ja sovin sen vuoksi meneväni vasta iltavuoroon. Ja viikonloppu, oi autuutta! En varmaan aio taaskaan tehdä mitään ihmeellistä. Mitäpä turhia huseeraamaan. Voishan sitä mennä vaikka rannalle lukemaan kirjaa tai jotain, mutta sitten muistin että toi roaccutan-kuuri jonka sain taas tähän ihanaan akneeni tekee ihon herkemmäksi auringolle, joten ei. Muutenkaan en oo järin innostunut auringonpalvonnasta, kun ei ne UV-paholaiset ole järin mukavaisia iholle... Tällasen harakan kannattaa varjella kaikin voimin sitä mihin voi vielä vaikuttaa.

Äh, jotenkin tuntuu että apatia ihan loistaa joistakin mun blogipostauksista läpi... Ei mulla mitään hätää ole, olen vain ollut vähän surullinen eräästä menneisyyden jäänteestä joka iskeentyi naamaan tässä eilen. Tai ehkä surullinen on itsensä pettämistä, pitäisi enemmänkin sanoa katkera. Ihan helvetin katkera. Vanha viha lämmittää sydäntä edelleen. Kuinka monta kertaa sitä päättää ryhtyä olemaan uusi ihminen, jättää menneisyyden taakseen ja vain unohtaa? Yhtä monta kertaa sitä herää huomaamaan, että menneisyys on ja pysyy. Sitä ei voi paeta.

Oi sitä autuutta kun on yksi ylimääräinen lomapäivä! Töissä on mukavaa mutta kyllä väsymys vaan on aivan omaa luokkaansa. Juhannukseksi ollaan tavalliseen tapaan lähdössä tuttavaperheen mökille. Mukava nähdä Paulaa ja muitakin kavereita. Muutenkin sosiaalinen elämä on jäänyt aika vähille, mutta ainahan mulla.

Töiden ohella olen yrittänyt käydä lenkillä pari kertaa viikossa ja kirjoittanut. Mulla on ollut varmasti elämäni tuotteliain puoli vuotta tässä, ja lisää näyttää vaan tulevan. Nytkin mielessä pyörii monta suunnitelmaa jotka ei luultavasti ehdi valmistua sillä tällä hetkellä työskentelen määrätietoisesti tähän astisista stooreista pisimmän kanssa. Joudun varaamaan yhden sivun kirjoittamiseen päivältä yli tunnin, yllä esitetty diagrammi havainnollistaa tilannetta hyvin.Välillä olen sellaisissa euforioissa rustailuni kanssa että tuntuu melkein kuin olisi oikea kirjailija.

...Toki mun lukijoiden fiilis on varmaan enemmänkin tämä:

Mulla on kans ollut hervottomia naamakriisejä. Tai siis, ainahan mulla on, mutta esimerkiksi tässä päätin eilen pyörtää sanani siitä että mun kulmakarvat ovat hyvät just näin ja nyppiä niitä vähän ohuemmaksi. Ei mitenkään mainittavasti, mutta kuitenkin. Syy tähän oli mun EM-kisa-ID:hen otettu kuva, jossa näytin kyllä sellaiselta monsterilta... Maanantaina on ihotautilääkärikin, katsotaan jos saisin niitä ihmepillereitä tähän jälleen comebackin tehneeseen akneen. Ei ehkä huvittais vetää niitä naaman hilsekasaks tekeviä pillereitä, mut minkäs teet kun olet tällainen pitsanaama.

...Tää koko tekstikin tuntuu laaaahaaaavaaaaan. Johtuu varmaan tästä väsymyksekstä, veto on poissa ihan kokonaan. Juhannuksena oon varmaa mahtavaa seuraa kun en varmaan pysy hereillä edes puoleenyöhön. Äh ja hölmöilin tänään oikein olan takaa töissä, miten oikeesti ihminen voi olla näin ÄÄLIÖ. Onneksi lopputulos ei nyt niin vakava ollut, mutta kummiskin.

Hyvää juhannusta kaikille!

ps. mulla on kauhea stressi mun viisumista, kuukausi ja reilu viikko lähtöön enkä oo saanu järjestöltä mitää juttua millä voisin sitä viisumia lähteä suurlähetystöstä anelemaan...

Näen punaista

Huulipuna mielletään ainakin täällä Suomessa usein "aikuisten meikiksi". Monet muuten meikkaavat teinit ja nuoret aikuiset eivät ole ollenkaan tottuneet käyttämään punaa, ja enemmänkin meikkiin perehtyneiden arsenaaliin saattaa kuulua vain neutraalin värisiä nudepunia. Nuorimpien keskuudessa huulipunan käyttäjää saatetaan pitää vähän makeilevanakin. Varsinkin vähän värikkäämpi huulipuna mielletään helposti liian ehostavaksi, ärsyttävän tuntuiseksi huulilla tai muuten vain hankalaksi.

Pitäähän se myöntää, että huulipuna on hankala meikkituote. Ensinnäkin se kestävyys. Minulla ei ole toistaiseksi edes kestopunat selvinneet syömisestä ilman, että muuttuvat täysin kammottavan näköisiksi. Huulipuna siis pysyy hyvänä ainoastaan ensimmäiseen ateriaan saakka (joka itseni kohdalla koittaa usein varsin pian). Huulipunien designissä tämä seikka on tietysti otettu huomioon, ja valtaosa punista onkin kätevästi puikossa jota voi kantaa mukanaan laukussa ja laittaa huuliin vessassa. Nudepunien kanssa homma toimii oikein mukavasti, mutta värikkäissä huulipunissa vaaditaan jo tosi taitavaa kättä sotkujen välttämiseksi. Itse en yleensä jaksa (tai joidenkin punien kohdalla uskalla) korjailla huulimeikkiä enää kodista lähdön jälkeen. Olen ratkaissut ongelman vähänpigmenttisellä huulikiillolla: kiilto liuottaa punaa jonkin verran ja huulia yhteen hankaamalla jäljelle jäänyttä punaa voi saada vähän leviämään keskiosaan josta se on jo syödessä kulunut, ja lisäksi kiilto luo viimeistellyn illuusion, ja huulipunakulumiin ei edes kiinnitä erityisemmin huomiota.

Olen siis huulipunaihmisiä. huulipuna on oikeastaan mielestäni yksi mainioimmista meikkituotteista, epäkäytännöllisyydessäänkin. Erityisesti ehkä siksi, ettei niihin näkyviin huulipuniin niin paljoa edes törmää katukuvassa, joten värikkään punan kanssa voi aina teeskennellä olevansa vähän villi. Ihminen, joka väittää ettei huulipuna sovi hänelle, on ainoastaan tietämätön. Totta kai se puna tuo huulipunasta väistämättä mieleen sen 50-luvun paloautonpunaisen, mutta puniahan löytyy vaikka minkä värisiä. Jopa niitä punaisia löytyy erilaisia, kevyen geelikoostumuksen omaavista, vain hentoa punertavuutta tuovista ihan tosiärhäköihin paloauton- ja verenpunaisiin. Puhutaan näistä viimeiseksi mainituista vähän lisää.

Mulla ilmestyi jostain mielen syövereistä sellainen päähänpinttymä, että verenpunainen huulipuna on saatava. Asia vaivasi minua niin kauan, että päätin sitten ryhtyä tuumasta toimeen ja alkaa pohtimaan, että minkämerkkinen puna sitä kannattaisi hankkia. Parissa blogissa oli kirjoitettu kivoja juttuja ruosalaisen edullisen, vähän nuoremmille suunnatun kosmetiikkamerkin Viva La Divan punista, joissa oli hyvä pigmentti ja erikoinen sävyvalikoima eikä hintakaan ollut kallis. Niinpä kipitin Kicksiin ja kävin ostamassa seitsemän ja puoli euroa kustantaman punan sävyssä Love Affair.

Tämä kuva on suunnilleen luonnonmukainen esitys punan väristä, joka on siis hyvin tumma punainen, vampyyrimaiseksikin sitä voisi haukkua. Suunnilleen eka asia minkä tässä huomaa, on pigmentti. Se on järjetön. Jokaista swatchia saa hangata oikein kunnolla että se lähtee kädestä, ja huulilla tämä näkyy kyllä varmasti sinne naapuriin asti. Itse pistän punaa yleensä kolme kerrosta, sillä määrällä tämä kesti jopa syömisen varsin hyvin. Pigmenttisyydellä on myös kääntöpuolensa: jos levittäessä sattuu siveltimellä sohaisemaan ohi niin sen ylimääräisen läntin poistaminen on hermoja rassaavaa... Kaiken kaikkiaan laatupuna, ainoa mikä saattaa herkempinenäisiä nyppiä on tämän varsin makea ja vähän äklö haju.

Väri luonnossa jokseenkin tummempi. Toivottavasti tästä ei muuten tule esimerkkikuvaa, näyttää varmaan äkkiä katsottuna vähän... Hmm... Ton swatchin jämät näkyi mun kädessä muuten kaksi päivää, vaikka kävin siinä välissä suihkussa ja kaikkee :D

Viva La Diva ansaitsee kiitosta muutenkinkuin laadun osalta, sillä merkin valikoimaan kuuluu tämän vampyyripunaisen ohella muitakin vähän erikoisempia värejä. On mustaa, hyvin tummaa violettia ja kirkuvaa vaaleanlilaa. Tämän kesän kesäkokoelmaan kuului jopa vaaleansininen puna (kuvia voi käydä katsomassa esim. Karkkipäivä-blogista) Toki mukaan lukeutuu perinteisempiäkin "huomiopunia", kuten barbiepinkkiä, oranssia ja erisävyisiä punaisia. VLD:ltä löytyy myös heikompipigmenttisiä ja hillitympiä punia nudeilusta tykkääville. Suosittelen tsekkaamaan!

Huulipuna on muuten loppupeleissä aikalailla tottumiskysymys. Itsekään en aktiivista meikkailua aloitellessani punailua harrastanut, mutta nykyään lisään sen melkein aina muun meikin lomassa. Silleen se menee.

Mun bloggausjuttu

Mulla on joitakin omintakeisia, vähän tyhmiäkin haaveita. Haluisin esimerkiksi ihan kauheasti ostaa uudelleen yhden neuleen jonka omistin muutama vuosi sitten ja joka meni rikki ja jäi vissiin vähän liian pieneksikin. Se oli aivan mahtava vaatekappale ja haluaisin joskus vielö löytää samanlaisen. Sitten haaveilen että mun OTP perustais duon. Silloin rival shippien todennäköisyys olisi vedetty minimiin. Haluaisin myös perustaa foorumin k-popfanfictionille, ja koodata sinne foorumille nerokkaan palautteenantosysteemin joka me ideoitiin yhden ystävän kanssa. Siellä foorumilla voisin postailla omia hengentuotoksia ja tyrannisoida muiden julkaisemia juttuja.

No mutta tänään ei kuiteskaan puhuta näistä haaveista vaan siitä haaveesta, että mä olen jo pitkään halunnut perustaa blogin jostain tietystä aiheesta. Romantichan on siinä mielessä hauska blogi että voin postata tänne mitä tahansa ja se kuuluu blogin aihepiiriin koska tämän blogin aihepiiri on yksinkertaisesti kaikki. Mutta olisi kivaa bloggailla jostain tietystä jutusta, josta itse ehkä tietää enemmän kuin joku muu ja josta ei nyt niin paljoa netistä höpistäisi, ja jakaa siitä tietoa muille. Se olisi ihanaa. Olen joskus sitä vähän yrittänyt, mutta aina homma on kuivunut kasaan.

Ja missä kaikki mättää? No siinä, ettei minulla ole aihetta, mistä kokisin tietäväni paremmin kuin useampi muu ja minulla myöskin riittäisi puhita mokomasta rebloggaamiseen. Ainoa aihe mistä voisin veistää juttua vaikka maailman tappiin asti olisi englanninkielinen OnHo-fanfiction, josta mulla kieltämättä on varsin laajamittainen näkemys, mutta jos minä ja Paula ollaan suunnilleen Suomen ainoat OnHo-fanit niin on kai sanomattakin selvää että lukijakunta jäisi vähän olemattomaksi.

Olen kyllä pyöritellyt aiheita vähän mielessäni, että mistä voisi bloggailla. Sellasta mikä kiinnostaa. Schleich-muovieläimistä? Omistan tällä hetkellä vain neljä, juttu loppuisi lyhyeen. Kirjoittamisesta yleensä? Kirjoitan liian yksipuolisesti, kiinnostunutta yleisöä tuskin olisi. Musiikista? Asiantuntemus ei ritä, laadukkaampiakin musiikkiblogeja olisi. Julkkisten nenistä? Ihmiset pitäisi mua vaan sairaana.

Asia ei loppujen lopuksi ole ajankohtainen. Koreassa aion keskittyä elämääni siellä ja toisen blogin ylläpidolle tuskin likenisi aikaa tai ehkä kiinnostustakaan. Mutta voihan sitä aina haaveilla. Just keep on dreaming, DREAMING IS FREE....

HUOMIOITA

- Älkää pelleilkö hammashoitonne kanssa, vaan hoitakaa legonne kuntoon ajoissa. Muuten tulee vain itku ja paniikki. Voi vitsi, Korea tulee olemaan kyllä tosi kova koulu kun muutun jo ihan epätoivoseksi hammashoidosta... Nyt kaikki on kuitenkin kondiksessa.

- Joskus rahantuloa ei voi estää.

- Sukulaisia on virkistävä tavata. Ainakin mun mielestä. Mulla on jees suku. Paitsi se että isän puolella melkein kaikilla on nätimpi nenä ku mulla.

- Mun kannattamat joukkueet ei ole toistaiseksi pärjänneet järin hyvin jaliksen EM-kisoissa. Toivottavasti Portugali hakkaa Tanskan tänään.

 - Ihminen, joka suunnittelee tulevaisuuttaan, on ainakin salaa toiveikas. Toivo. Sitä me kaikki tarvitaan.

- Joskus voi olla kokeileva uusien silmälasien kanssa.

- Nukkuma-ajan lisääminen ei helpota sitä, etteikö viideltä herääminen olisi vaikeaa.

- MÄ joudun stressaamaan yleisurheilun EM-kisoista, koska ne urheilijat aikoo tulla harjoittelemaan mun duunipaikalle. Joo-o. Koko kisalla on kaiken lisäksi pelottava tv-mainos.

- Pitkäjänteisyys kunniaan. Kirjoitan tällä hetkellä pisintä stooria minkä olen koskaan saanut aikaan. Se ei ehkä ole paljon, mutta minulle suuri askel.

- Haribon nallekarkit on hyviä.

- Asianfanfiction on helkkarin pelottava paikka ja mun siedätyshoito vain pahensi asiaa

- Mulla ois kauheesti juttuja tehtävänä ja aikaa se puolitoista kuukautta. Eep!

Jokainen suomimusiikkia kuunteleva ihan varmasti tietää tämän klassikkobiisin, mutta jaan tämän teidän kanssanne siitä huolimatta, sillä tällä Eppujen lurituksella on minulle suuri henkilökohtainen merkitys. Joka kerta kun tämä tulee ipodistani, se heittää minut parin vuoden taakse aikaan, jolloin tiesin tasan tarkalleen, mistä tässä laulussa kerrotaan. Koko biisi tuntui minussa ihan sydänjuuria myöten, koska se oli niin totta minun kohdallani. Kaikki paitsi aivan viimeiset säkeet ennen kertosäkeen toistoa lopussa.

Menneestä on vaikea päästää irti. Itse ainakin eksyn helposti pohtimaan, että olisiko sittenkin kannattanut tehdä toisin. Jotenkin niin, ettei jäljellä olisi vain katkeria muistoja. Vai olisiko toisin tekeminen muuttanut kaiken vain pahemmaksi? Tiedä tuosta. Monilla muilla on hurjilta teinivuosiltaan kertomuksia ihanista ensirakkauksista ja kaiken maailman lemmenseikkailuista. Minulla ei ole sellaisia mielenkiintoisia juttuja jaettavana lukioajoilta, mutta onhan minulla tämä, jota voin sitten vanhana muistella. Toivottavasti en niin katkerana.

Anteeksi tällainen turha lässytys, joskus sitä vaan unohtuu miettimään menneitä. Ja onhan toi Eppujen biisi kummiskin aika hyvä.

Haluaisin elää olematta katkera

Moikka! Työt on sitten aloitettu meikäläisen osalta, ja taas muistin kuinka mukavaa ulkoilmatyöskentely on, ainakin siis silloin kun aurinko paistaa. Erityisesti oon tykänny että oon päässyt maalaamaan, ei oikeasti ole melkein kivempaa työtä kuin aitojen maalaaminen. Vähän fyysistä muttei liian rasittavaa ja virkistävää muttei niin monimutkaista etteikö voisi miettiä omia juttujaan. Ainoa mikä erityisesti maanantaina otti koville oli noi viiden aamuherätykset  (varsinkin kun Paula oli käymässä edellisinä päivinä ja se ei varsinaisesti tee hyvää mun unirytmille), joihin tottuminen on jopa mun kaltaselle suhteellisen aamuvirkulle tyypille vaikeaa, erityisesti koska kestän univelkaa huonosti. Onneksi ainakin näin kesäkuussa on jo viiden maissa valoisaa! Toinen mikä vähän harmitti oli se, että olin elänyt siinä uskossa, että mulla ois vaa kesäkuu töitä. Sen sijaa mulla onkin kesä- ja heinäkuu, joka on tylsää koska joudun heti töiden loputtua seuraavana päivänä pakkaamaan kimpsuni ja kampsuni ja painumaan ulkomaille. No, onneksi mulla oli jo toi kuukauden loma ja muutenkin, turha valittaa kun työtä kummiskin on!

Tästä taitaa tulla aika negatiivinen postaus, mutta eilinen päivä eli siis tiistai oli kyllä pahin pohjanoteeraus vähään aikaan. Heräsin aamulla todeten itselleni, että fanfiction on turmellut aivoni täysin. Koko päivä lähti aika kankeasti liikkeelle, koska univelat eiliseltä paino edelleen päälle. Pääasiallinen fiiliksenlaskija oli hammaslääkäriaika, sillä jouduin menemään sinne kesken töiden ja vielä puolen tunnin varoitusajalla niin, että liikuskelin kaupungilla näyttäen aika sutturalta työvaatteissani. No, hammaslääkärissäpä todettiin että sinulla on ainakin yksi paikkaamista tarvitseva reikä (olin siis mennyt sinne hammassäryn takia) ja luultavasti useampikin. Yay. Lekuri ei kuitenkaan suostunut poraamaan särkevää hammasta vaan passitti menemään. Puhuin asiasta vanhempieni kanssa ja he olivat ehdottomasti sitä mieltä, että hampaan poraamattomuus on vääryyttä ja usuttivat minut tekemään jälkeenpäin reklamaation (FYI, vihaan reklamaatioiden tekemistä suunnattomasti). No, töissä hommat sujuivat aika lailla ongelmitta, töiden jälkeen raahauduin sovittelemaan silmälaseja (yllättävän tuskatonta ottaen huomaan mun asennevamman kyseisiä kapistuksia kohtaan) ja menin sitten kotiin potemaan väsymystä ja hammasangstia ja yleistä kiukkuisuutta. Luin surkean olon helpotukseksi ei-niin-surkeaa fanfictionia, rappeuduin ehkä enemmän mutta mieliala kohosi vähän. Illalla olin melkeinpä päässyt jo yli näistä muiden näkökulmasta mitäänsanomattomista kiukutuksen aiheista, kun luin että Finnarin peruu Soulin lentojaan. Kaikilta keskiviikoilta heinä-lokakuun väliseltä ajalta. Tietysti mun lento oli keskiviikkona. Vitutuksen määrä oli aikamoinen, ei siksi että tuo lennon peruuntuminen olisi niin iso ongelma, varsinkaan kun asiasta saatiin näin aikasin tieto, vaan lähinnä siksi että mua harmitti ihan vietävästi että asiat mun vaihtovuodelta tuntuu menevän pieleen jo ennen kun häippäsen Suomesta. Ja muutenkin, kuinka usein Finnairilla on joku osasto lakossa?

No joo, mun lento saatiin vaihdettua päivää aikaisemmin olevaan Finskin lentoon ja kaikki on siltä osin reilassa, mitä nyt harmittaa se mistä tossa alussakin valittelin eli mulle ei ees jää yhtä vapaapäivää ennen kuin lähden. Jaah, pikkuvikoja. Tänään on ollut paljon tasasempi päivä, mitä nyt pari vastoinkäymistä, lähinnä oon ollut maassa vaan muuten vain. Pikkuveli palasi USA:sta kans. Sanotaan et ihmiset muuttuu vaihto-oppilasvuoden aikana, hänen kohdallaan en tuosta tiedä, lähinnä vaan tajusin saman kuin minkä tiesin jo hänen lähtiessään: meissä kahdessa ei oo mitään yhteistä. Omalla tavallaan karua, mutta eipä me toistemme naamoja nähdä kohta toisen vuoden ajan.

Tän viikon kunnianhimoinen tavoite on selvitä ilman lisäkiukkupäiviä, saa nähdä miten käy. Teinpähän tänäänkin sen sortin tyhmän valinnan että voi olla ettei huomennakaan ole kivaa, mutta eipä se elämä ole aina ihan ruusuilla tanssimista. Kaikille muille varmaan vaikuttaa että kaadan kuppini nurin tyhjän vuoksi, mutta mun possujunantasaisessa elämässäni pienetkin jutut saa tunteet pintaan, niin se vaan on.

VIHDOIN!

Minulla on ollut tässä parin vuoden ajan jo ollut projektina käyttää loppuun ensimmäinen hajuvesi, jonka olen koskaan omistanut. Kyseessä oli joku todellinen halpis jonka olin saanut joskus 13-vuotiaana, oikea arkistojen aarre etten sanoisi. Koska hajuvesi ei kuitenkaan ollut mennyt vielä huonoksi, niin kyllä minä sen loppuun käytin.

Syy loppumisen innokkaaseen odotukseen oli, että pyrin pitämään hajuvesieni määrän pienenä. Pelkään joutuvani tilanteeseen, jossa minulla niin monta etten ehdi käyttämään mitään kokonaan ja lopulta kaikki menevät huonoksi, hajuvedet kun eivät ole ikuisia. Siispä pyrin pitämään määrän alle kymmenessä. Tällä hetkellä total näyttää viittä hajuvettä (tosin tässä postauksessa puhutusta yksilöstä löytyy kaksi eri "formaattia"), joka on minusta oikein passeli. Eri tilanteisiin löytyy sopiva, varsinkin kun omani edustavat jossain määrin vähän eri tyyppisiä tuoksuja.

Mutta niin, tässä postauksessa puhutaan siis The Body Shopin Love Etc... tuoksusta, jota kävin tänään töiden alkamisen kunniaksi ostamassa. Monesti olen käynyt tätä tuoksuttelemassa fiiliksellä "SOON" ja olen varmaan aiemminkin blogin puolella maininnut, että Love Etc... on ainakin tällä hetkellä ehdoton lempituoksuni, vaikken olekaan sitä ennen tätä päivää perinteisesti tuoksupullossa omistanutkaan. Sen sijaan minulla on ollut tuoksusarjan suihkugeeliä ja vartalovoidetta, ja lisäksi omistan tuoksun kiinteänä parfyymina, joka on todella kätevä mukanakannettava. Halusin kuitenkin ehdottomasti viidenkymmenen millin EdP-pullon, ensinnäkin siksi että kiinteä versio ei ole järin pysyvää ja toiseksi sen tuoksu on muutenkin mielestäni vähän erilainen.

En osaa kuvata tuoksuja kovin hyvin, virallisen kuvauksen mukaan tässä tuoksuvat Egyptin jasmiini, santelipuu ja vanilja. Mielestäni Love etc...issä pistää nenään voimakas vivahde, joka toi ainakin itselleni mieleen etäisesti lakritsin, koska se on toisaalta makea mutta toisaalta tietyllä tavalla mausteinen. Tuoksu pehmenee ollessaan iholla, makeus ja alta tuleva vanilja tulevat selvemmin esille. Miellyttävällä tavalla lämmin muttei kuitenkaan liian puuterinen, silleen mä tätä tuoksua kuvailisin. (Äh, miksi edes yritän kuulostaa siltä kun tietäisin näistä jotain... Menkää ite haistamaan.)

Love etc...in kaltaiset halvat tuoksut jakavat varmasti mielipiteitä. Joidenkin mielestä alle viidekympillä irtoavat ns. "lifestyle"-tuoksut ovat liian pliisuja ja yksinkertaisia, jotta niitä voisi itseään kunnioittava nainen käyttää. Itseäni taasen miellyttää nimenomaa tämä suorasukaisuus, monet kalliimmat tuoksut eivät vain tunnu kivalta kun niistä ei tunnu saavan mitään tolkkua. Mutta toisaalta, olenhan mä nyt vähän juntti tyyppi muutenkin. Hajuvedet siis sen mukaisia.

Yksi ikävä puoli halvoissa tuoksuissa on: niitä yleensä tehdään vain Eau de Toilette -vahvuisina. Itselläni on se ongelma, etten jaksa lisäillä tuoksua sen jälkeen kun olen sitä aamulla kerran suihkauttanut, joten siksi sen soisi olevan mahdollisimman pitkäkestoista. Näinpä päädyn yleensä suosimaan Eau de Parfum-vahvuisia hajuvesiä, koska ne ovat pääasiallisesti EdT:itä pitkäkestoisempia. Onneksi TBS:n joissakin tuoksuissa on vaihtoehtona myös EdP-vahvuus, joka on toki meikäläisen mieleen. Tästä Love Etc...istähän on ilmestynyt tänä vuonna myös kevyempi ja raikkaampi kesäversio, joka ei kuitenkaan ollut itselläni vaihtoehtona juuri siksi, että ainoa mahdollinen vahvuus oli EdT.

Ylipäätään sen vanhan hajuveden loppuunkuluminen ilahduttaa. Minulla on ollut tässä projektina saada joitakin loppumaisillaan olevia tuotteita loppumaan, sillä Koreaan on ihan turhaa ottaa mukaan meikkituotteita jotka loppuvat sitten siellä. Tämän hajuveden ja yhden huulipunan kohdalla ollaan jo voiton puolella, katsotaan jos saisin pari muutakin tsempattua itseni kuluttamaan!