Kiirettä on pitänyt ja niin sietääkin, kun vikaa lomaviikkoa vietellään. Fiilikset ovat tällä hetkellä kaiketi ihan hyvin, tässä illalla on vähän masentanut mutta sellaista on elämä. Ainakin työhön liittyvät yksityiskohdat ovat täysin selviä (klo seitsemäksi aamulla Helsinkiin, oh yeah...) Kuluneista päivistä jäi todellakin hyvä fiilis meikäläiselle, ja tähän onkin hyvä sitten lopettaa lomailu.
Viime keskiviikkona matkustin siis rakkaan ystäväni Paulan luokse. Mitään kovin ihmeellistä ei ehditty tehdä, mutta torstaina käytiin katsomassa ranskalainen Heartbreaker-leffa, joka oli lajityyppinsä edustajaksi (romanttinen komedia) varsin onnistunut tuotos. Kyseisestä genrestä kiinnostuneille suosittelen kyllä, ja mukavaa nähdä välillä muitakin kun amerikkalaisia leffoja :) Pääsi ranskakin vähän vetreytymään sitä tapitellessa.
Perjantaina olikin aika pakata kimpsut jälleen, kun ajeltiin perinteiseen juhannuksenviettoon kaveriperheen mökille. Kymmenen vuoden ajan ollaan samalla porukalla siellä, ja itseasiassa mun ja Paulan ystävyyskin lähti silleen kunnolla eräästä juhannusreissusta. Menomatkalla meille kävi myös salmiakkijäätelödraama, minä ja Paulan sisko haluttiin ostaa ko. jäätelöä, ABC:n marketista ei löytynyt ja ostettiin sitten toiset, ja kaupasta tullessa satuin kurkkaamaan marketin ulkopuolella olevaan jäätelöaltaaseen ja arvatkaapa mitä sieltä löyty... Itselläni oli ainakin tosi mukava jussi, vaikka kokkoa ei voitu polttaa, meressä oli sinilevää ja todistin taas olemattoman liikunnallisuuteni.
Sunnuntaina ajeltiin sitten himaan ja Paula tuli meidän kyydissä sitten tänne. Käytiin iltakävelyllä. Mä aina dissaan kaikkia pääkapunkiseudun ulkopuolella asuvia siitä, kuinka ne on tosi maalaisia, ja silti tajusin ko. kävelyllä että itkei oikeesti asun täällä viljapeltojen ja kaiken maailman elikoiden keskellä... Tosi urbaani tyyppi oon.
Maanantaina meillä ei ollut muuta erikoisohjelmaa kuin kävelymatka yhdistettynä ruokailuun kiinalaisessa. Tarvottiin sellainen viisi-kuusi kilometriä lähimpään kauppakeskukseen syömään. No, mikäpä siinä kävellessä kun ilma oli tosi nätti. Syötyämme saatiin kyyti takaisin himaan, joten ei tavinnut vatsa täynnä enää raahautua takaisin. Loppuilta hengailtiin kotona ja meinattiin nukahtaa Naon luvattomaan pitkään rumpusooloon Hello! Dear Numbersissa :D
Tiistaina lähdettiin Selloon shoppailemaan "heti aamusta", eli kello taisi olla lähemmäs kolme. Ekaksi oli kauhea stressi siitä, että käykö bussilippu paikallisjunassa, pitääkö leimata ja niin edelleen... Kaikki sujui kuitenkin kommelluksitta. Sellossa Paula keskittyi olennaiseen ja mä päivittelemään sen ostosten määrää! Käytiin kahvilassa ja join ihan pirun hyvää kaakaota, namii~
Keskiviikkona oli the turismipäivä. Aamulla tuli mukava herätys kun klo. 11 joku puhelinmyyjä soitti ja herätti meidät siinä samalla. Yritin sitten unenpöppörössä selittää etten ole äitini ja se tyyppi vaan valitti kuinka se ei ymmärrä mitä mä sanon :DD No, ainakin päästiin vähän aiemmin liikkeelle kun tavallisesti.
Meillä oli kunnianhimoiset suunnitelmat nousta Helsingissä kulttuuriratikkaan, mutta yli puoli tuntia venailtuamme tulimme siihen aloimme kyseenalaistaa koko ratikan olemassaolon. Mentiin sitten Kiasmaan, jossa oli afrikkalaisen taiteen näyttely. Vaikka en oo nykytaiteen suurin fani, niin toi oli itseasiassa aika mielenkiintonen näyttely, valokuvat ainakin olivat todella kivoja. Parasta koko paikassa oli kuitenkin magneeteilla kiinitettävä palautelappusysteemi. Ensimmäinen lappu, joka silmiini osui, julisti GAZEROCK IS NOT DEAD. Vaikka kasetti ei kyllä iske meikäläiseen, niin on lohdullista törmätä kadonneen japanifanikansan reliikkeihin tällaisessa paikassa ;)
Kiasman jälkeen käytiin Chico'sissa syömässä. Vedin pirun hyvän Caesar-salaattileivän, joka valitettavasti kuului kausimenuun. Tämän jälkeen ihastelimme hesan kaunista keskustaa ja kävelimme Suurkirkolle sekä pienen etsinnän jälkeen Kluuvinkadun alkuperäiseen Fazer-kahvilaan. Vedin siellä ihan superherkullisen jäätelöannoksen, jossa oli tryffelijätskiä, kermavaahtoa ja suklaakastiketta. Mmmmmm...
Seuraavaks (eli tänää) oliki Paulan lähtöpäivä. Aamulla vihoittelin sille kun sen unet on parempia kun mun, ja muutenkin lähettiin liikkeelle aika verkkaisesti, kun ei ollut mikään kiire. Harmittaa ettei ehditä kesällä enää nähdä, ehkä sitten syksyllä taas. Kumman nopeasti tää kesäkin tuntuu tästä kuluvan. Olen aloittanut tässä uuden harrastuksenkin aloittamisen miettimistä, ja Paulan, joka on siis tanssi-ihmisiä, innoittamana oon alkanu itekin harkitsemaan tanssiharrastusta. Joku latinotanssi vois ola kiva, vaikka salsa. Toistaiseksi on vähän vaikea alkaa suunnitella mitään, kun syksyn kuviot on vielä täysin auki...
Koska meillä oli kovat musiikki-iltamat ja niihin liittyvät filosofiat niin voishan niistä tässäkin avautua:
Kpop ei edelleenkään kuulu suurkulutusosastoon mutta Arirangin musaohjelmasta tarttui tällainen tuttavuus matkaan. Tosi messevää söpöilypoppia, hyvää settiä kertakaikkiaan. Kovassa soitossa ja ihkutuksessa ollut viime päivät.
Täähän on ollut jo aika kauan "hirvein biisi ikinä" mutta viime päivinä ollaan jostain syystä kidutettu itsäämme tällä oikein olan takaa ja jumitettu mokoma korvamadoksi aivoihin soimaan... Tämä laulu kirvoitti useita syvällisiä keskusteluja, kuten "missä kohassa se sanoo dong?" Kerrottakoon vielä, että joku kommasi tuohon siitä, kuinka hänen isänsä oli haukkunut biisiä typeräksi ja ihmetellyt tyttärensä musiikkimakua. Kommentin jättäjä pyysi laittamaan peukun ylös, jos on sitä mieltä että isä on väärässä. Arvatkaapa lähtikö peukku alas?
Tällä viikolla olleen Helsinki Pride-festivaalin kunniaksi me kruunattiin tämä kyseinen video "vuoden homoimmaksi videoksi". Jotenkin tuntuu että Ayabie on mennyt tähän öh.. omalaatuisempaan suuntaan näin Aoin lähdön jälkeen... Takehitollakin on pullaposket.
"Hän ei tarkoita pahaa... Hän on vain paha. Hän.. Hän on kasvo."
torstai 30. kesäkuuta 2011
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Hellurei! Meikä on kotiutunut neljän päivän minilomalta, korvat lukossa mutta muuten hyvässä hapessa. Kauaa tässä ei laakereillaan ehdi levätä, koska huomenna taas hypätään junaan ja suunnataan kohti Tamperetta! Eipä meikää ainakaan suuremmin tämä reissaamminen haittaa, koska heinä- ja elokuu vietetään töiden takia sitten kotona.
Mutta joo, tämä kyseinen reissu oli meikän ensimmäinen tuonne omituiseen saarivaltioon, Iso-Britanniaan siis. Agendamme oli siis mennä katsomaan äidin siellä asuvaa ystävää. Tulin jo aika nopeasti siihen tulokseen, että väitös siitä, että britit ovat hulluja ei ole aivan tuulesta temmattu. Suunnilleen eka asia minkä sain kuulla oli "täällä vessat menevät helposti tukkoon". Ou jes. Puhumattakaan sitten näistä:
Aksentit: Osasin jo etukäteen varautua siihen, että brittienkku ei ole yhtä selkeää kuin jenkkienglanti, mutta kyllä siellä korvat valui verta pariin otteeseen. Enimmäkseen pystyin kyllä paikallisten puhetta seuraamaan, mutta esimerkiksi äidin ystävä käydessä korjauttamassa autoaan, siellä tiskin takana oli joku juippi Lontoon lähiöistä jonka puheesta en ymmärtänyt mitään. Onneksi emäntämme oli Etelä-Afrikasta, joten hänen puhettaan ymmärsin.
Liikenne: Vasemmanpuoleinen liikenne IHQ. Lontoossa oli suojateihin kirjoitettu, minne suuntaan pitää katsoa tulevia autoja, jottei turret kattelis väärään suuntaan...
Kokolattiamatot: Mä meinasin alkaa parkua ku näin ne. Maailman epäkäytännöllisin lattiaratkaisu, honestly. Mä oon niin kova kaatamaan kaikkea, että en pystyis elää mattojen kanssa. Tuollakaan en onnistunut välttämään sotkemista, mutta onneksi mitään katastrofaalista ei tapahtunut.
Perjantaina siis lähettiin matkaan ja lennettiin Heathrow'n lentokentälle, josta äidin kaveri poimi meidät mukaan ja ajeltiin hänen kämpilleen läheiseen kaupunkiin. Siellä sitten syötiin iltapalaa ja hengattiin, aikaerosta huolimatta (-2 tuntia meikäläisten aikaan) päivä tuntui kuluneen kuin hujauksessa, ja onpa reissaaminen muutenkin rankkaa.
Lauantaina vietiin aamulla auto huoltoon (siellä oli se kammottavaa murretta solkkaava heppu) ja kierreltiin sitten kaupungilla. St. Albans oli tosi mukava pienehkö kaupunki, talot oli just sellaisia kuin brittiläisissä sarjoissa ja olipa siellä lauantaina markkinatkin joilta sai tuoreita kirsikoita (kirsikat on niin täydellisiä mutta Suomessa niin pirun kalliita...) Sitten palailtiin kotiin lepäilemään, ja illemmalla ajeltiin thaimaalaiseen syömään. Kävi sääliksi tarjoilijapoikaa, hän ei varmaan puhunut kovin hyvin englantia ja meidän tilauksissa oli kaikenlaista häikkää ja rassukka vaikutti hirveän hermostuneelta... Hyvää oli ruoka, sain maistaa "aasialaisia pannukakkuja" joita ei suomalaisista ravintoloista saa, sisässä kasviksia ja ankanlihaa. Nam~ Tämän jälkeen meidän piti ajaa mahoton matka läpi landen jotta päästäisiin Starbucksiin (sillä kaikki lähellä olevat olivat jo menneet kiinni).
Seuraavana päivänä lähdettiin äitin kanssa jo aikaseen kohti Lontoota. Meillähän kävi tässä niin mukavasti, että siellä alkoi juuri tänä samaisena viikonloppuna alennusmyynnit. Tehtiin kuitenkin se moka että ekaksi shoppailemaan ja jätettiin nähtävyyksien tiirailu illemalle. Mun kävely on vähän huononlaista, joten sen takia yli seittemän tunnin kaupoissa kiertelyn jälkeen jalat huusi aamenta, ja nähtävyydet jäikin sitten Houses of Parliamentiin ja Big Beniin... No, ensi kerralla olen sitten viisaampi, eiköhän tuollakin tule vielä toiseen otteeseen käytyä. Illaksi mentiin sitten takaisin kämpille ja tilattiin pitsaa : D
Maanantaina oli luvassa jo kotiinlähtö. Aamupäivällä kierreltiin vielä St. Albansissa, mutta lähettiin hyvissä ajoin kohti Heathrow'ta koska liikenteestä ei oikee koskaa tiennyt. Oltiikin siellä sitten hyvin ajoin ja kaupoissa käytyäni keskityin tiiraamaan kiinalaisia koulupoikia (tuliko yhtää pedohylje ole ku tajusin et ne on varmaa mua nuorempia... Mutku SWAG ja koulupuvut T____T) Jossai vaiheessa iski kauhea haluttomuus mennä lentokoneeseen (en tykkää lentämisestä), ja kotiin päästyä oli enemmän kuin mukava olo!
Mutta kaiken kaikkiaan oikein kiva reissu, vaikka jäikin kaikkea kivaa, kuten mm. Bon Jovin keikka väliin. Nyt en taidakaa vähää aikaa ulkomaille päästä, mutta eipä siinä mitään~
Mutta joo, tämä kyseinen reissu oli meikän ensimmäinen tuonne omituiseen saarivaltioon, Iso-Britanniaan siis. Agendamme oli siis mennä katsomaan äidin siellä asuvaa ystävää. Tulin jo aika nopeasti siihen tulokseen, että väitös siitä, että britit ovat hulluja ei ole aivan tuulesta temmattu. Suunnilleen eka asia minkä sain kuulla oli "täällä vessat menevät helposti tukkoon". Ou jes. Puhumattakaan sitten näistä:
Aksentit: Osasin jo etukäteen varautua siihen, että brittienkku ei ole yhtä selkeää kuin jenkkienglanti, mutta kyllä siellä korvat valui verta pariin otteeseen. Enimmäkseen pystyin kyllä paikallisten puhetta seuraamaan, mutta esimerkiksi äidin ystävä käydessä korjauttamassa autoaan, siellä tiskin takana oli joku juippi Lontoon lähiöistä jonka puheesta en ymmärtänyt mitään. Onneksi emäntämme oli Etelä-Afrikasta, joten hänen puhettaan ymmärsin.
Liikenne: Vasemmanpuoleinen liikenne IHQ. Lontoossa oli suojateihin kirjoitettu, minne suuntaan pitää katsoa tulevia autoja, jottei turret kattelis väärään suuntaan...
Kokolattiamatot: Mä meinasin alkaa parkua ku näin ne. Maailman epäkäytännöllisin lattiaratkaisu, honestly. Mä oon niin kova kaatamaan kaikkea, että en pystyis elää mattojen kanssa. Tuollakaan en onnistunut välttämään sotkemista, mutta onneksi mitään katastrofaalista ei tapahtunut.
Perjantaina siis lähettiin matkaan ja lennettiin Heathrow'n lentokentälle, josta äidin kaveri poimi meidät mukaan ja ajeltiin hänen kämpilleen läheiseen kaupunkiin. Siellä sitten syötiin iltapalaa ja hengattiin, aikaerosta huolimatta (-2 tuntia meikäläisten aikaan) päivä tuntui kuluneen kuin hujauksessa, ja onpa reissaaminen muutenkin rankkaa.
Lauantaina vietiin aamulla auto huoltoon (siellä oli se kammottavaa murretta solkkaava heppu) ja kierreltiin sitten kaupungilla. St. Albans oli tosi mukava pienehkö kaupunki, talot oli just sellaisia kuin brittiläisissä sarjoissa ja olipa siellä lauantaina markkinatkin joilta sai tuoreita kirsikoita (kirsikat on niin täydellisiä mutta Suomessa niin pirun kalliita...) Sitten palailtiin kotiin lepäilemään, ja illemmalla ajeltiin thaimaalaiseen syömään. Kävi sääliksi tarjoilijapoikaa, hän ei varmaan puhunut kovin hyvin englantia ja meidän tilauksissa oli kaikenlaista häikkää ja rassukka vaikutti hirveän hermostuneelta... Hyvää oli ruoka, sain maistaa "aasialaisia pannukakkuja" joita ei suomalaisista ravintoloista saa, sisässä kasviksia ja ankanlihaa. Nam~ Tämän jälkeen meidän piti ajaa mahoton matka läpi landen jotta päästäisiin Starbucksiin (sillä kaikki lähellä olevat olivat jo menneet kiinni).
Seuraavana päivänä lähdettiin äitin kanssa jo aikaseen kohti Lontoota. Meillähän kävi tässä niin mukavasti, että siellä alkoi juuri tänä samaisena viikonloppuna alennusmyynnit. Tehtiin kuitenkin se moka että ekaksi shoppailemaan ja jätettiin nähtävyyksien tiirailu illemalle. Mun kävely on vähän huononlaista, joten sen takia yli seittemän tunnin kaupoissa kiertelyn jälkeen jalat huusi aamenta, ja nähtävyydet jäikin sitten Houses of Parliamentiin ja Big Beniin... No, ensi kerralla olen sitten viisaampi, eiköhän tuollakin tule vielä toiseen otteeseen käytyä. Illaksi mentiin sitten takaisin kämpille ja tilattiin pitsaa : D
Maanantaina oli luvassa jo kotiinlähtö. Aamupäivällä kierreltiin vielä St. Albansissa, mutta lähettiin hyvissä ajoin kohti Heathrow'ta koska liikenteestä ei oikee koskaa tiennyt. Oltiikin siellä sitten hyvin ajoin ja kaupoissa käytyäni keskityin tiiraamaan kiinalaisia koulupoikia (tuliko yhtää pedohylje ole ku tajusin et ne on varmaa mua nuorempia... Mutku SWAG ja koulupuvut T____T) Jossai vaiheessa iski kauhea haluttomuus mennä lentokoneeseen (en tykkää lentämisestä), ja kotiin päästyä oli enemmän kuin mukava olo!
Mutta kaiken kaikkiaan oikein kiva reissu, vaikka jäikin kaikkea kivaa, kuten mm. Bon Jovin keikka väliin. Nyt en taidakaa vähää aikaa ulkomaille päästä, mutta eipä siinä mitään~
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Long time no see!
Olenkin tässä pitänyt tyylikkään kuukauden aikaansaamattomuustauon tämän blogin pitämisessä. Kaikkea tässä onkin ehtinyt tapahtua, oli kahet pääsykokeet, oli yo-juhlat ja sen sellaista. Kävin myös yo-kuvat ottamassa, ei mitään erikoista vaan ihan perinteistä. Ei olla vielä äidin kanssa valittu niitä, mitkä sitten lopulta teetetään paperisiksi kuviksi~
Muuten tässä ei ole mitään kovin erikoista tapahtunut? Yo-juhlien jälkeisen viikon pitelin tyytyväisenä lomaa dataillen, animea katsoen ja niin edelleen. Tällä viikolla onkin sitten kaikenlaista menoa. Huomenna ollaan kaverin kanssa menossa Tennispalatsiin katsomaan Kung Fu Panda 2! Animaatiorakastajana tykkäilin ykkösosasta kovasti, ja siksi odotankin jo tämän kakkosen näkemistä! Perjantaina ois lähtö viikonloppureissulle Britanniaan. En ole itseasiassa koskaan ollut Briteissä (ellei Gibraltarin salmea lasketa!) ja siksi tämä pieni reissu sinne on aika jees~ Kaiken lisäksi matkalla saa hyvällä omatunnolla sydöä ravintolassa ja muutenkin herkutella.
Yritin tässä yks päivä laittaa tekokynnet. Ne kaikki tippu kahen-kolmen päivän sisässä pois. Onko vika liimassa vai minussa??? Seuraava yritys paljastakoon totuuden. Taidanpa ehkä kuitenkin tulevaisuudessa pysytellä luomukynsissä. Voisi vaikka ostaa jotain kynnenkovetinta, jotta saisin tuon ärsyttävän liuskoittumisen kuriin!
Joo, tää oli lähinnä tällainen turha väliaikapostaus, blogiin kirjoitus kun ei hirveästi nyt inspaa. Englannista tultuani voisin jotain impressioita kertoa matkan jälkeen, ja ehkä laittaa pari kuvaakin. Mä en vaan ole kuvaaja-ihmisiä... Enkä kyllä kuvattava-ihmisiäkään.... Tsau!
Muuten tässä ei ole mitään kovin erikoista tapahtunut? Yo-juhlien jälkeisen viikon pitelin tyytyväisenä lomaa dataillen, animea katsoen ja niin edelleen. Tällä viikolla onkin sitten kaikenlaista menoa. Huomenna ollaan kaverin kanssa menossa Tennispalatsiin katsomaan Kung Fu Panda 2! Animaatiorakastajana tykkäilin ykkösosasta kovasti, ja siksi odotankin jo tämän kakkosen näkemistä! Perjantaina ois lähtö viikonloppureissulle Britanniaan. En ole itseasiassa koskaan ollut Briteissä (ellei Gibraltarin salmea lasketa!) ja siksi tämä pieni reissu sinne on aika jees~ Kaiken lisäksi matkalla saa hyvällä omatunnolla sydöä ravintolassa ja muutenkin herkutella.
Yritin tässä yks päivä laittaa tekokynnet. Ne kaikki tippu kahen-kolmen päivän sisässä pois. Onko vika liimassa vai minussa??? Seuraava yritys paljastakoon totuuden. Taidanpa ehkä kuitenkin tulevaisuudessa pysytellä luomukynsissä. Voisi vaikka ostaa jotain kynnenkovetinta, jotta saisin tuon ärsyttävän liuskoittumisen kuriin!
Joo, tää oli lähinnä tällainen turha väliaikapostaus, blogiin kirjoitus kun ei hirveästi nyt inspaa. Englannista tultuani voisin jotain impressioita kertoa matkan jälkeen, ja ehkä laittaa pari kuvaakin. Mä en vaan ole kuvaaja-ihmisiä... Enkä kyllä kuvattava-ihmisiäkään.... Tsau!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)