Päiviä. Kiukkupäivästä selvittiin, mutta spiritsit eivät ole olleet kovin korkealla senkään jälkeen. Eilen aamu lähti vähä köykäisesti käyntiin kun tajusin kadottaneeni bussikorttini. Iltapäivällä lueskelin korealaista juorusivustoa ja sain sitä kautta tietää että Japanissa on tapahtunut tuhoisa maanjäristys ja tsunami. Loppuilta kuluikin uutisia ja twitteriä seuratessa. Oon edelleen todella huolestunu Sagasta, koska se ei ole tweetannut mitään, vaikka luulis että se ois jotain asiaan kommentoinu. [EDIT: Edustajat maininnu kaikkien arisujen olevan turvassa] Toivottavasti sillä on vaan yhteydet katki, eikä mitään ole tapahtunu. Toivon muutenkin voimia kaikille loukkaantuneille tai läheisensä menettäneille japanilaisille.
Tänään suurin huolenaihe on toki ollut tuo Fukushiman ydinvoimala. Luonnonkatastrofit on aina hirveitä, tapahtui niitä missä ja miten tahansa. Mutta toi ydinvoimalaonnettomuus on se mikä tekee tästä musta erityisen järkyttävän ja kauhean. Tshernobylin jäljiltä tiedetään, että seuraukset on todella vakavia niin ihmisille kuin luonnollekin, ja ne tulee näkymään vielä kymmeniä vuosia. Vaikka Suomen Säteilyturvakeskuksen mukaan Fukushiman onnettomuus johtuukin aika lailla puutteellisista turvatoimista, niin tää luultavasti saa monet - niin japanilaiset kuin muunkin maalaiset - miettimään uudestaan ydinvoiman riskejä. Voin luvata että tää sineitöi sen että mun ääni eduskuntavaaleissa menee Vihreille. Ei enempää ydinvoimaa tähän maahan, kiitos.
Yritän tässä rauhoittua tänään jäätelön ja matematiikan seurassa. Maanantaina alkaa sitten tämä yo-koesuma, joten lisäenergia on tarpeen. Toivottavasti japanialiset saavat homman hallintaan ja turhilta kuolemilta sekä suuremmilta ydinvoimalavaurioilta vältytään. Kauheaa ajatella, että tänä vuonna on jo tapahtunu kaksi tuhoisaa maanjäristystä, kun Christchurchissakin jouduttiin kokemaan kauhun hetkiä alle kuukausi sitten. Tähän loppuun pistän vielä U2:sen ja Green Dayn yhdessä tesittämän biisin, joka liittyy hurrikaani Katarinaan, mutta sopii mielestäni kuvaamaan yksilön toivottomuutta minkä tahansa luonnonmullistuksen keskellä.
Haaste: Day 26 - Kuva yhdestä arvestasi
Sorry, ei kameraa, niin ei tule kuvaakaan. Olisin voinu ehkä kuvata mun jalassa olevan arven, johon uppos sellanen monta milliä paksu kova pensaankappale, ku konpastuin leikattuun pensaaseen. Pari viikkoo kompastumisen jälkeen se oskanpala tuli puoliks esiin mun jalasta jolloin vedin sen pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti