No niin. Voin julistaa kevään virallisesti alkaneeksi. Mun sisäinen kello ei petä, kun jo heti aamusta alkaa kyrsiä ihan sanoinkuvaamattomasti mun koko helvetin elämä niin se on varma merkki ainoastaan siitä että kevät on alkanut. Ja tänään oli sentään hyvä aamu, sain herätä omassa tahdissa ja löhötä tv:n edessä kaikessa rauhassa. Mutta laiha lohtu se on silloin ku koko olemassaolo tuntuu täysin turhalta.
Ja mitä tänään on sitten ohjelmassa? Yritän harjotella kemian ylioppilaskirjoituksiin. Yritän hakea töitä joita en kuitenkaan saa ja mun kohtalona on elää sosiaalipummina koko loppuelämäni. Yksinäisenä vanhainpiika-sosiaalipummina. Tervetuloa elämä köyhyysrajan alapuolella. Illalla raauhaudun musiikin teoriaan ja takaisin kotiin ja vietän illan tuskastelemalla huomista matematiikan tenttiä. Onneksi mokoma alkaa vasta yheltätoista, saa sentään nukkua rauhassa.
Vissiin sanomattakin selvää että olen niin sanotusti noussut sängystä väärällä jalalla. En pysty ajattelee yhtää positiivisesti, tekis mieli vaan surkutella kohtaloaan jossain pimeessä huoneessa. Mut ehkä on vaa parempi et teen ne hommat jotka pitääkin. Kuuntelen vähän lohduttavaa tai muuten vaan hauskaa musiikkia. Juttelen ehkä jollekulle. Kyllä tää tästä menee. Varmaan. Ainaskin päiväks tai kahdeks. Olisipa jäätelöä.
Haaste: Day 25 - Lempikohtasi itsestäsi
Pitkät koivet. Antoi se Luoja sentään jotain jota kestää katsoakin. Oon vähän niinkun Njord skandinaavisessa mytologiassa, jalkojen muodon perusteella menisin vaikka mistä kaunottaresta, vaikak totuus on vähän toinen. Tietenkään ei pidä kattoa niitä kaikkia finnejä ja arpia ja karvoja ja kuivia kohtia mitä niistä löytyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti