/o/ + day 31

Se on loppu si. Lukio. Vihdoin ja viimein. Kemian koe ei niin sanotusti mennyt ihan putkeen, mutta eiköhän tuosta läpi päästy. Mieltä ainakin lämmittää että äikän esseekokeesta tuli alustavia täydet ja äikkä lähtee sitte ällänä YTL:lle. Enkusta pitäis saada alustavat maanantaina. Nyt aion pari päivää olla miettimättä ainootakaa koulujuttua ja sen jälkeen sitten tarttua pääsykoekirjoihin. Keskiviikkona ois luvassa mun elämän eka työhaastattelu, ei jännitä eikä mitään.  Muuten tää työllistymistilanne ei kovin valoisalta näytä, mutta ainakaan yrittämisen puutteesta ei meikäläistä voida tänä vuonna syyttää.

Tänään aion kattoa Maikkarin perheleffana tulevan Herkuleksen, syödä kiinalaista, lojua paikallani, harmitella ettei kukaan jaksanut raahautua ostamaan fazerin marjapiirakoita alennuksesta (se kuningatarmarjapiirakka on niin rakkaus...) ja ylipäätään tehdä kaikkea mitä voi tehdä silloin kun ei oo mitään mielekästä tekemistä. Tuntuu oikeastaan aika hyvältä. Joskus joutilaisuus on vaan hyvästä.

Yks juttu mitä oon miettinyt tässä viimeaikoina on valitsemisen vapaus. Onko oikein arvostellaan toisen valintoja, varsinkin silloin, kun ne valinnat koskettavat ainoastaan valitsijan omaa elämää? Otetaan esimerkiksi vaikka kauneusleikkaukset. Mä itse suhtaudun plastiikkakirurgiaan negatiivisesti, ja musta on jotenkin tosi vastenmielinen ajatus jos joku läheinen tai vaikka joku mun ihailema henkilö kävis kirurgin käsittelyssä. Mutta jos joku mun läheinen sitten haluaisi ihan koko sydämestään käydä kauneusleikkauksessa koska tuntisi sen tekevän hänet onnelliseksi, niin ei mulla todellisuudessa ois oikeutta arvostella sitä valintaa, koska jokaisella pitää olla oikeus päättää omasta ruumiistaan. Ja jotenkin voin ymmärtää, että kauneusleikkaus voi oikeasti tehdä jollain tapaa tyytyväisemmäksi. Mutta silti jotenkin luonnolisin reaktio ois järkyttyä ja paheksua tota ratkaisua maailman tappiin asti. Mutta onko se oikein?

Ja ei, ei kukaan mun tuntema ihminen ole oikeasti menossa kauneusleikkaukseen, vaan otin tän esimerkiksi siitä, kuinka helposti me unohdetaan ajatus valitsemisen vapaudesta ja tuomitaan ihmisiä, jotka tekee erilaisia valintoja kuin me itse. Mistä me tiedetään mikä on parhaaksi sille toiselle ihmiselle? Mikä muka tekee meidän arvoista ja ajatustavoista parempia kuin jonkun toisen?

Haaste: Day 31 - Lempisanasi
Suomenkielisistä sanoista on ihana. Se on musta jotenkin tosi suomalainen sana, ja sen soinnissa on jotain äärimmäisen lämmintä ja positiivista. Kaiken lisäksi ihanan merkitys muuttuu hieman lausuntatavasta riippuen: I-hana kuvailee yleensä jotain yllättävää, ennalta aavistamatonta, ja i-HAA-na taas on enemmän kohteliaisuustyyppinen, koska se liittyy asiaan joka erikseen esitellään puhujalle. Tai näin ainakin itse ymmärrän. Jälkimmäinenhän on myös hieman murteellinen lausuntapa ihanalle, tavallsestihan paino on aina ensimmäisellä tavulla.