Voi kiukku. Mä alustan tätä seuraavana tulevaa stooria mun surkuhupaisasta elämästä sillä faktalla, että en osaa kulkea bussilla, en ole ikinä osannut ja tuskin tulen ikinä osaamaan. Joo, toki osaan lukea sellaisia reittejä, jotka olen kulkenut miljoona kertaa ennenkinn, mutta kun pitäisi johonkin uuteen paikkaan mennä niin ei. Eksymisprosentti on erittäin suuri. Sen takia jos pitää jonnekin opetella menemään niin yleensä opettelen sen menemisen käymällä siellä jo etukäteen ettei sitten tositilanteessa tarvi arvailla.
Mutta niin, mulla oli tänään ryhmähaastattelu kesätyöpaikkaan. Tässä mulla oli sellainen onni, että kulku ko. paikkaan sujuu pääosin junalla, joka ei ole puoliksikaan yhtä veemäinen kulkuväline kuin bussi. Mutta juna-asemalle pitää kulkea bussilla. Ja meikäläinenpä eksyi sitten väärään suuntaan menevään bussiin, ja olipa se mukava huomata pääteasemalla että pitäisi olla vähän toisissa maisemissa. Mulla kuitenkin kävi tuuri: ensinnäkin olin varautunut tällasiin vastoinkäymisiin lähtemällä matkaan hyvissä ajoin, ja toiseks mun iskä on töissä suht lähellä sitä haastattelupaikkaa. Iskä sitten lupautui heittämään mut juna-asemalta sinne ja mä kiittelin mielessäni Kanebon/Sensain kemistejä, jotka kehittelivät legendaarisen kolmekasimaskaran. Se on oikeesti tällasen antisankari-itkupillin pelastus, ei leviä kylmästä vedestä ja jos sattuu leviämään niin se irtoaa sellaisina pieninä, helposti poispyyhittävinä pallosina. Kolmekasi on kyllä taas yksi hieno Japanista tuleva asia, Pokemonin ja Toran ohella. (Näitä samanlaisiahan säänkestäviä ripsareita on melkein kaikilla merkeillä, mutta kyllä tää Kanebon/Sensain on ainakin tunnetuin ellei ensimmäinenkin näistä)
Vitutuksen ja ahdistuksen jälkeen pääsin sitten hyvissä ajoin perille. Olisin mä kaiketi ilman iskän apujakin ehtinyt, mutta nyt ehin käymään syömässä. Siellä haastattelussa meidän piti sitten olla ryhmissä ja ideoida sellainen peli. Homman nimi oli siis tietysti tarkastella meidän toimimista vieraassa ryhmässä. Mä oon ihan hyvä tiimipelaaja, mutta kun seitsemän ihmistä pistää parastaan tossakin hommassa niin keskinkertasena on aika vaikea päästä loistamaan, ja enpä usko että yksilöhaastatteluihin asti selviän. No, aina ei voi voittaa, mutta kyllä harmittaa kun toistaseks toi on ainoa työhaastattelu joka mulla on ollut ja työllisyystilanne mun kohdalla näyttää tällä hetkellä tosi heikolta. Kuulostan varmaan idiootilta kun nillitän tästä samasta asiasta koko ajan mutta mulla on oikeasti koko ajan sellainen olo etten kelpaa mihinkään hyödylliseen.
No, elämä jatkuu. Mä aloitan seuraavaks siivoomisen, ja pitäis vihdoinkin saada tilattua noi pääsykoekirjatkin. Ehkä huomenna ois kivempi päivä, oon päättänyt piristää itseäni lintsaamalla musiikin teoriasta ja nuuskuttelemalla hajuvesiä. Mun kunnianhimoisena tavoitteena on tutkia jos meiltäpäin sais samoja parfyymejä mitä arisut väittää itseensä suihkivan. Shou itseasiassa käyttää unisex-hajuvettä, joten sitä vois koklata jospa se sopis jopa ittelleni ;)
Haaste: Day 32 - Kuva parhaasta ihmisestäsi
http://barbiedancer.blogspot.com/ <--- todistan luuseriuteni jälleen kerran. En viitti lupaa kysymättä laittaa mitää kuvaa, joten tuolta voitte mennä kattoo kuvan parhaasta ihmisestäni <3!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti