Come be mahh mann n' day 33

Olen huomannut, että parissakin blogissa on intouduttu listaamaan topkymppiä parhaimman näkösistä miehistä. Koska mäkin tykkään hyvännäkösistä miehistä niin miksen sitten minä kanssa! Kuten tulevalta listalta voidaan huomata, mun miesmaku on varsin helposti määriteltävissä. Androgyynisiä, siropiirteisiä, vaaleita tummilla silmillä ja naamatkarvat pistetty minimiin. Voin kyllä kuvitella et suurin osa näistä kavereista saa tyypilliselle suomalaisnaiselle aikaan pelkän yökötysreaktion, mutta tiedän etten suinkaan ole ainoa naiseläväinen joka arvostaan enemmän näitä söpö-kategoriaan putoavia miekkosia. Onneksi makuja on monia niin varmaan niitä miehiäkin sitten riittää kaikille... Niin ja tukan pituus on mulle tosi tärkeetä. Liian pitkä tai liian lyhyt tukka pilaa miehen kuin miehen, niin se vaan on. Nyt itse listaan!

10. Fernando Torres

Fernando-raasu saa jäädä jumbosijalle, syinä törkeä verenpetturuus eli joukkoeen vaihto (Chelsea on maailman tyhmin joukkoe heti ManU:n jälkeen...) ja tyylivirheet. Mutta plussaa tulee superkauniista nenästä ja etunimestä! Itäaasialaisten jälkeen hauskimman näköiset kundit löytyvät paljolti Etelä-Euroopasta ja Etelä-Amerikastakin. Ainakin Ranskassa näkyi paljon kuumempia jätkiä kun täällä meilläpäin...

 9. Orlando Bloom

Ah, listan toinen länkkärivahvistus. Harvemmin pidän Hollywood-elokuvien miesnäyttelijöitä ihan mainittavan hyvännäköisinä, mutta Bloom on kyllä meitsin suosikki all the way! Tai siis ollut siitä lähtien kun näin TSH-leffat. Myös Potc-leffoissa Orlando oli oikein mukiinmenevän näkönen kaveri, vaikka sillä olikin niitä ällöjä naamakarvoja. Yh. Oon muuten luullut että Bloom on jenkki, mutta tässä paljastui että se onkin britti... : D 

8. MIR

Eli kaverien kesken mirri (voitte varmaan kuvitella kuinka kuivaa läppää tästä saa veistettyä) edustaa tämän listan kornuosastoa. Jos teen joskus "potentiaaliset poikaystävät"-listan niin tämä kisu saa varmasti hyvät paikat, sillä hän on vain vajaa kaksi vuotta meikäläistä vanhempi! MBLAQin musasta en suuremmin välitä mutta komeita kolleja onneksi löytyy, hyvä niin.

7. Miku

Oooh, parin vuoden takainen jrokkarisuosikki jäi vähän huonommille sijoituksille, suurimpana syynä An Cafen tauko ja yleinen maun muuttuminen. Kaiken lisäksi Mikun silmistä paistaa vähän turhankin paljon kirurgin veitsenjälki, kun sitä tarkemmin alkaa ajatella. Still a lovely man, toivottasti Antikut palais pian bisneksiin.

6. Daesung

Onko söpömpää? Daesung on kyllä kategoriassa miehet jotka saa mut sulamaan pieneksi kasaksi maahan. Liian lutuista oikeasti. Oikeassa elämässä en varmaan edes kestäis sitä kun olisin koko ajan silleen "AAAWWW" kaikesta. Ja hei se ääni... Kuolen. Daesung vois melkein päästä "potentiaaliset poikaystävät"-listalle, onhan hän kummiskin vm. -89. Mutta voitteko kuvitella, että tollasella 12-veen näkösellä babyfacella on oikeasti mahottoman treenattu yläkroppa :O

5. Chiyu

Chiyu on kyllä aika söpö, kiitos menköön noille todennäköisesti-operoiduille silmille ja oravahymylle. En kyllä tajua miksi se vaivautuu käyttämään sinisiä piilareita aina välistä, ruskea väri korostaa isoja silmiä vaan kaikista parhaiten! Ja hey, basistit on hieno asia.

4. Hiroto (Alice Nine)

Hiroto, ja varsinkin HIROTO BLONDILLA TUKALLA. Kategoriassa miehet, joista on vaikea sanoa mikä on SE JUTTU niissä. Hiroto ei koskaan kasva aikuiseksi. Hiroo näyttää sekä korealaiselta että japanilaiselta mieheltä. Hiroto kiusaa Toraa. Hirotosta ei tykkää kukaan. Ja silti se on aika ihku.

3. Shou (Alice Nine)

Hänestä ollaan puhuttu ennenkin, ja tämä herra ei briljeeraa vain kauniin sopusuhtaisilla lookseillaan vaan myös vastustamattomalla luonteella. Niin sympaattisen olonen kaveri että voi eeeii! (Miksi mä kuulostan vlistä siltä kun olisin joku höppänä päiväkodin opettaja joka esittelee suojattejaan...) Shou saa kehunsa myös jänskästä äänestä, puheäänikin on sellanen hauskalla tavalla käheä, kuulostaa kun sillä ois ikuinen flunssa.

2. Takeru (SuG)

Takeru Takeru, mua kymmenen senttiää lyhyempi ongelmatapaus ja aina yhtä hirveästi pukeutuva riiviö. Hänelläpä täytyy olla roppakaupalla jotain luonnollista karismaa, koska en ole koskaan rehellisesti sanottuna pitänyt häntä erityisen lahjakkaana, mutta siltikin miekkonen pysyttelee meitsin lempijäsenenä SuGista, nu & alltid. Ehkä ne on ne hymykuopat... 

1. Tora (Alice Nine)

Pysyvästi ketään tuskin voi ykköspaikalle nimittää, mutta jo aika kauan siellä on majaillut aina yhtä ihana Tora. Such a wonderful man! Ja aina yhtä cool, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mitä tässä vois sanoa, Tora on niin ihana ettei sen selittämiseen tarvita sanoja, vai mitä ihmiset : D

Että sellasta! Ja nyt haastan mun blogin kaksi lukijaa listaamaan omat lempparimiekkoset. Not so big deal, guys! Kelailin tässä et multapa löytyy näistä kaikista seinältä kuva paitsi noista kahesta korealaisesta. Pitäisi vissiin korjata tämä puute joskus (Paulakin arvostais) ja vois olla tyytyväinen. Tästä listasta toki puuttuu monta ihkua vastakkaissukupuolen edustajaa, mutta eipä siellä vissiin mitään yllätyksiä tulisi : D

Haaste: Day 33 - Mitä kertoisit 7-vuotiaalle itsellesi jos voisit?

Luota itseesi. Mitä eteesi elämässä tuleekaan, niin luota. Kyllä sä pärjäät. Ja hanki enemmän elämää sekä mene vaihto-oppilaaks. 

Justiinsa + day 32

Voi kiukku. Mä alustan tätä seuraavana tulevaa stooria mun surkuhupaisasta elämästä sillä faktalla, että en osaa kulkea bussilla, en ole ikinä osannut ja tuskin tulen ikinä osaamaan. Joo, toki osaan lukea sellaisia reittejä, jotka olen kulkenut miljoona kertaa ennenkinn, mutta kun pitäisi johonkin uuteen paikkaan mennä niin ei. Eksymisprosentti on erittäin suuri. Sen takia jos pitää jonnekin opetella menemään niin yleensä opettelen sen menemisen käymällä siellä jo etukäteen ettei sitten tositilanteessa tarvi arvailla.

Mutta niin, mulla oli tänään ryhmähaastattelu kesätyöpaikkaan. Tässä mulla oli sellainen onni, että kulku ko. paikkaan sujuu pääosin junalla, joka ei ole puoliksikaan yhtä veemäinen kulkuväline kuin bussi. Mutta juna-asemalle pitää kulkea bussilla. Ja meikäläinenpä eksyi sitten väärään suuntaan menevään bussiin, ja olipa se mukava huomata pääteasemalla että pitäisi olla vähän toisissa maisemissa. Mulla kuitenkin kävi tuuri: ensinnäkin olin varautunut tällasiin vastoinkäymisiin lähtemällä matkaan hyvissä ajoin, ja toiseks mun iskä on töissä suht lähellä sitä haastattelupaikkaa. Iskä sitten lupautui heittämään mut juna-asemalta sinne ja mä kiittelin mielessäni Kanebon/Sensain kemistejä, jotka kehittelivät legendaarisen kolmekasimaskaran. Se on oikeesti tällasen antisankari-itkupillin pelastus, ei leviä kylmästä vedestä ja jos sattuu leviämään niin se irtoaa sellaisina pieninä, helposti poispyyhittävinä pallosina. Kolmekasi on kyllä taas yksi hieno Japanista tuleva asia, Pokemonin ja Toran ohella. (Näitä samanlaisiahan säänkestäviä ripsareita on melkein kaikilla merkeillä, mutta kyllä tää Kanebon/Sensain on ainakin tunnetuin ellei ensimmäinenkin näistä)

Vitutuksen ja ahdistuksen jälkeen pääsin sitten hyvissä ajoin perille. Olisin mä kaiketi ilman iskän apujakin ehtinyt, mutta nyt ehin käymään syömässä. Siellä haastattelussa meidän piti sitten olla ryhmissä ja ideoida sellainen peli. Homman nimi oli siis tietysti tarkastella meidän toimimista vieraassa ryhmässä. Mä oon ihan hyvä tiimipelaaja, mutta kun seitsemän ihmistä pistää parastaan tossakin hommassa niin keskinkertasena on aika vaikea päästä loistamaan, ja enpä usko että yksilöhaastatteluihin asti selviän. No, aina ei voi voittaa, mutta kyllä harmittaa kun toistaseks toi on ainoa työhaastattelu joka mulla on ollut ja työllisyystilanne mun kohdalla näyttää tällä hetkellä tosi heikolta. Kuulostan varmaan idiootilta kun nillitän tästä samasta asiasta koko ajan mutta mulla on oikeasti koko ajan sellainen olo etten kelpaa mihinkään hyödylliseen.

No, elämä jatkuu. Mä aloitan seuraavaks siivoomisen, ja pitäis vihdoinkin saada tilattua noi pääsykoekirjatkin. Ehkä huomenna ois kivempi päivä, oon päättänyt piristää itseäni lintsaamalla musiikin teoriasta ja nuuskuttelemalla hajuvesiä. Mun kunnianhimoisena tavoitteena on tutkia jos meiltäpäin sais samoja parfyymejä mitä arisut väittää itseensä suihkivan. Shou itseasiassa käyttää unisex-hajuvettä, joten sitä vois koklata jospa se sopis jopa ittelleni ;)

Haaste: Day 32 - Kuva parhaasta ihmisestäsi
http://barbiedancer.blogspot.com/ <--- todistan luuseriuteni jälleen kerran. En viitti lupaa kysymättä laittaa mitää kuvaa, joten tuolta voitte mennä kattoo kuvan parhaasta ihmisestäni <3!

/o/ + day 31

Se on loppu si. Lukio. Vihdoin ja viimein. Kemian koe ei niin sanotusti mennyt ihan putkeen, mutta eiköhän tuosta läpi päästy. Mieltä ainakin lämmittää että äikän esseekokeesta tuli alustavia täydet ja äikkä lähtee sitte ällänä YTL:lle. Enkusta pitäis saada alustavat maanantaina. Nyt aion pari päivää olla miettimättä ainootakaa koulujuttua ja sen jälkeen sitten tarttua pääsykoekirjoihin. Keskiviikkona ois luvassa mun elämän eka työhaastattelu, ei jännitä eikä mitään.  Muuten tää työllistymistilanne ei kovin valoisalta näytä, mutta ainakaan yrittämisen puutteesta ei meikäläistä voida tänä vuonna syyttää.

Tänään aion kattoa Maikkarin perheleffana tulevan Herkuleksen, syödä kiinalaista, lojua paikallani, harmitella ettei kukaan jaksanut raahautua ostamaan fazerin marjapiirakoita alennuksesta (se kuningatarmarjapiirakka on niin rakkaus...) ja ylipäätään tehdä kaikkea mitä voi tehdä silloin kun ei oo mitään mielekästä tekemistä. Tuntuu oikeastaan aika hyvältä. Joskus joutilaisuus on vaan hyvästä.

Yks juttu mitä oon miettinyt tässä viimeaikoina on valitsemisen vapaus. Onko oikein arvostellaan toisen valintoja, varsinkin silloin, kun ne valinnat koskettavat ainoastaan valitsijan omaa elämää? Otetaan esimerkiksi vaikka kauneusleikkaukset. Mä itse suhtaudun plastiikkakirurgiaan negatiivisesti, ja musta on jotenkin tosi vastenmielinen ajatus jos joku läheinen tai vaikka joku mun ihailema henkilö kävis kirurgin käsittelyssä. Mutta jos joku mun läheinen sitten haluaisi ihan koko sydämestään käydä kauneusleikkauksessa koska tuntisi sen tekevän hänet onnelliseksi, niin ei mulla todellisuudessa ois oikeutta arvostella sitä valintaa, koska jokaisella pitää olla oikeus päättää omasta ruumiistaan. Ja jotenkin voin ymmärtää, että kauneusleikkaus voi oikeasti tehdä jollain tapaa tyytyväisemmäksi. Mutta silti jotenkin luonnolisin reaktio ois järkyttyä ja paheksua tota ratkaisua maailman tappiin asti. Mutta onko se oikein?

Ja ei, ei kukaan mun tuntema ihminen ole oikeasti menossa kauneusleikkaukseen, vaan otin tän esimerkiksi siitä, kuinka helposti me unohdetaan ajatus valitsemisen vapaudesta ja tuomitaan ihmisiä, jotka tekee erilaisia valintoja kuin me itse. Mistä me tiedetään mikä on parhaaksi sille toiselle ihmiselle? Mikä muka tekee meidän arvoista ja ajatustavoista parempia kuin jonkun toisen?

Haaste: Day 31 - Lempisanasi
Suomenkielisistä sanoista on ihana. Se on musta jotenkin tosi suomalainen sana, ja sen soinnissa on jotain äärimmäisen lämmintä ja positiivista. Kaiken lisäksi ihanan merkitys muuttuu hieman lausuntatavasta riippuen: I-hana kuvailee yleensä jotain yllättävää, ennalta aavistamatonta, ja i-HAA-na taas on enemmän kohteliaisuustyyppinen, koska se liittyy asiaan joka erikseen esitellään puhujalle. Tai näin ainakin itse ymmärrän. Jälkimmäinenhän on myös hieman murteellinen lausuntapa ihanalle, tavallsestihan paino on aina ensimmäisellä tavulla.

Kaikenlaista stressiä + day 30

Puuh. Terveppä terve. Mulle todettiin tässä yks päivä, että olen kuulemma rennoiten kirjoituksiin suhtautuva abiturientti jonka kyseinen henkilö tuntee. Tämä taitaa ihan pitää paikkansa, sillä elin alkuviikon siinä uskossa että mulla on huomenna kemian koe. No, tiistaina sit selvis että eipä olekaan, vaan pitkä matematiikka. Pikkasen siitä sitte tuli säätämistä ja sellaista (kun taulukkokirja ja laskin pitää tarkastaa ennen kirjoituksia ja olin pistänyt ne väärään laatikkoon ja AAA) mutta kaikki päättyi hyvin ja löysin mun kadonneen kemian kirjankin.. Matikan kirjoitukset meni paremmin kuin kuvittelin, mutta veikkaisin että pisterajat tulee nousemaan, koska kokeessa oli aika monta tehtävää kategoriassa naurettavan helppo. Huomenna on sitte VIKA yo. Arvatkaa kuinka voittajafiilis on jo tässä vaiheessa?

Sitten alkaakin pääsykoekirjojen hankkiminen ja siitä aiheesta stressaaminen. Positiivista on, että sinne, mihin haen, ei koko koe koostu ainoostaan pääsykoekirjamatskusta vaan on myös muita tietoja mittaavia osioita. Luojan kiitos. Oon kuitenkin alkanut kriisiintymään ajatuksesta, että voi hyvinkin käydä etten pääse mihinkään opiskelemaan. Mulla ei oikeastaan ole mitään hajua mitä mä sitten tekisin...Töitä kai sit pitää alkaa ettiä. Jotenkin masentavaa kyllä jos jää pakolliselle välivuodelle, kun sitten pitää käyttää vuosi "tyhjäntoimittamiseen". Vapaaehtoistyöhommelitkaan ei varmaan onnistu, koska a) sinne mihin haluun pitäis olla 19 ja b) projekti ei sais mennä pääsykoepäivien päälle. Että joo, jätän sen jutun varmaan sitten vähän kauemmas tulevaisuuteen.

Vähän marginaalisempi ahistuksen aihe on jokin sellainen asia ku yo-juhlamekko. Mun on todella vaikea löytää mekkoja itelleni, koska mun ruumiinrakenne on sellanen että useimmat mekot ei yksinkertaisesti näytä hyvältä mun päällä. En kiertele mitenkään kovin innokkaasti vaatekaupoissa, ja ajatus sopivan mekon löytämisestä vaikuttaa aika tuskaselta. No, kannattanee aloittaa paikasta josta löysin mun riparimekon. No, positiivinen juttu on että tiedän ainaski mitän toivon ylppärilahjaks jos joku eksyy mokomaa kysymään.

Haaste: Day 30 - Tärkein kysymys mielestäsi
Tämä  on pölläisty lempikirjastani, muttakun niin se vaan on:

Mikä on todellinen tahtosi?

Sataa lunta + day 29

Tossa yhessä postauksessa julistin jrockin virallisesti kuolleeksi. Nyt joudun kuitenkin nolosti vetämään sanojani takaisin, sillä Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä oli pieni artikkeli j-rokkareista Japanin luonnonkatastrofin keskellä. Tästä voimme kaiketi siis päätellä, että there is hope! Jos tätä joskus eksyy lukemaan joku entinen jernu, joka kokee korealaisten (tai thaimaalaisten tai kiinalaisten tai vietnamilaisten tai kenen tahansa...) ottaneen vallan hänen mielessään, niin suosittelisin hänelle erästä biisiä:



We're telling to you, Japan is cool! Daphne & Celeste ovat mielestäni todella kiinnostava popduo. Heidän musiikkinsa saattaa vaikuttaa typerältä, mutta sitä ei olekaan tarkoitettu tosikoille. Harva bändi perustaa konseptinsa täysin liiottelulle ja ironialle, ja D&C ovat kyllä esimerkki siitä, mikseivät. Bändin taival oli harmistuttavan lyhyt, vaikka nokkelan pelleilevä tyyli löysi faninsakin. Kaksikon U.G.L.Y on todellinen kulttiklassikko ja meikäläinenkin on tykkäillyt tuosta aivottomasta kappaleesta jo vaikka kuinka kauan. Ei musiikin aina tarvitse olla niin haudanvakavaa!

Mutta niin, eipä mulla taaskaan mitää ihmeellisempää. Ensi viikko sujuukin ylioppilaskokeiden parissa, kaksi viidestä jo suoritettu! Hassua ajatella että viikon päästä koko lukiorupeama on sitten finito. Ens viikoks mulla ei oo muuta kun että ylppäreiden jälkee lähetän yliopistohakemukset ja sitten alkaa pääsykokeisiin pänttäys! Sitä seuraavalla viikolla ois ohjelmassa toivottavasti ei mun ainoaksi jäävä työhaastattelu ja viikonloppureissu tonne Turkuun.

Lunta näytti tuolla ainakin äsken pyryttävän, mutta kevät näyttäisi olevan jo vahvoilla. Ihanaa kun aikasinkin herätessä on jo valoisaa, saa kammettua itsensä vähän helpommin ylös... Vaikka kevät onkin ärsyttävä vuodenaika niin on siinä positiivisetkin ominaisuutensa, esim. mun iho ei ole enää nii kuiva, kohta pääsee pyörällä kouluu, ei tarvi jäätyä aina kun kävelee ulkona jne. Ihanaa ajatella että kesä tulee. Tästä vuodesta on jäänyt taas se sama jännä ajatus että toisaalta aika tuntuu kuluneen nopeasti mutta toisaalta taas hitaasti... Jänskää :D

Ps. Sailor Moon julkaistaan uudelleen englanniksi! Saan VIHDOIN kerättyä kaikki SM-mangat, JES!

Haaste: Day 29 - Ihmeellisin asia jonka olet oppinut tällä viikolla
Se että Koreassakin on hiphop-vihollisia... Jotenki nää artistien väliset vihamielisyydet on nini jenkkiä et on outoa ajatella että Koreassaki tällast harrastetaa iha vakavissaan :O

Surveymeininkiä + day 28

Lempparibändikysely. Teen tän nytten mun toisesta lempparista eli arisuista, koska SuGin kuuntelu on viime aikoina ollut niin sanotulla passiivisella tasolla. Eipä siinä mitään, voi sitä olla kakskin lempparia, joiden välillä vaihtelee. Varsinki jos on tällanen nynny niinku minä jolla on aina valinninvaikeuksia.

1. Mikä on lempibändisi nimi?
Alice Nine. Kirjoitusasu muuttunut vuosien saatossa.

2. Oletko antanut bändille ns. lempinimiä ?
Sanon yleens arisut tai A9, niinku varmaa useimmat fanit : D

3. Onko sinulla yhtään sen levyjä ?
Kolme kokopitkää + yks sinkku joka katos/pöllittii.

4. Entä muuta fanikamaa?
Kaks niiden omaa live dvd:tä sekä PSC live-dvd.

5. Kuka jäsenistä on lempparisi?
Tora! Tora! Tora!

6. Mitkä ovat lempibiisisi bändiltä?
The beautiful name ehoton superlemppari! Sit on kans I., Hana, Stargazer, Cosmic World & Mirror Ball.

7. Oletko ollut kyseisen bändin keikalla?
8-------------------(

8. Lempialbumisi kyseiseltä bändiltä?
GEMINI.

9. Jos saisit tavata yhden bändin jäsenistä, kenet tapaisit ?
Toran tai Shoun. Tora on paras, mut Shou on niin ihanan ja sydämellinsen olonen että haluisin ehkä sittenki tavata sen mieluiten.

10. Oletko itkenyt jonkun bändin kappaleen takia?
En ikinä tainnu itkeä kappaleen takia. Aiheen vierestä mainittakoon, että tulin kyllä todella haikeaksi kun katoin GEMINI-0-eternalin making ofia, kun Shou näytti niin vanhalta ja väsyneeltä (Ja ei, en tarkota etteikö se sais vanheta, vaan jotenkin tulee nii surullinen olo kun näkee ajan kulumisen tällasista jutuista. Pidän mun idoleita melkei jumalankaltasina, siks se ajan kuluminen on jotenki tosi aktuell.)

11. Minkä maalainen lempibändisi on ?
Japski.

12. Oletko rekisteröitynyt bändin fanifoorumille?
En ees tykkää foorumeista D:

13. Mikä oli ensimmäinen biisi jonka kuulit bändiltä?
RAINBOWS.

14. Pidätkö biisistä yhä?
En aluksi ees pitänyt siitä, mutta nykyään kyllä.

15. Mikä on bändin paras musiikkivideo?
The beautiful name. Paras musavideo ikinä.

16. Katsotko lempibändisi videoita usein?
Riippuu ihan fiilareista. Useimmiten en.

17. Kuinka monta jäsentä bändiin kuuluu?
Viis.

18. Oletko nähnyt unta bändin jäsenistä?
Useammankin kerran. Yhessä asuin jossain paratiisisaarella ko. viisikon kanssa, ja meidän lempihengailupaikka oli sellainen puinen penkki jolle kaikki yritti epätoivoisesti aina ahtaa takapuolensa vaikka siihen mahtu ehkä 3 istumaan. Kaikist pelottavinta siin unessa oli kuiteskin TV-ohjelma, jonka alkutunnari oli suomenkielinen versio Tsubasasta... Kaikkee se alitajunta tekeeki. Muistan myös sellasen unen, jossa Tora oli joku teini-ikänen poika jonka vanhemmat oli kaverita mun ja Paulan vanhempien kanssa. Sitte me mentiin yökylään porukalla, ja mä ja Paula ei saatu unta nii me mentiin Toran huoneeseen dataamaan. Sellasii unii : D

19. Ja herännyt pettyneenä, kun uni ei ollutkaan totta?
Jep. Tosin toi jälkimmäinen uni oli jotenki ahistava.

20. Soiko tämän kyseisen bändin biisi tälläkin hetkellä?
Ei, kuuntelen ny Garbagea.

21. Osaatko nimetä kaikki bändin jäsenet kuvan perusteella?
Toki.

22. Pitävätkö ystäväsi kyseisestä bändistä ?
No, Paulasta ne on kai iha ok.

23. Kuinka usein kuuntelet bändin musiikkia?
Kai sitä joka päivä tulee kuunneltuu...

24. Miksi kuuntelet juuri tätä bändiä?
Koska ne on esim. parhaita?

25. Mitä hyötyä bändistä on ollut sinulle?
Jotenki arisut liittyy vaa kiinteenä osana mun nuoruuteen ja sen sellasiin. Pohjaton inspiraatio, maybe? Annan mun idoleille suuren arvon.

26. Entä mitä haittaa?
Rahat menee, ja oon iha kiukkunen ku en oo päässy niiden keikalle.

27. Oletko koskaan halunnut lopettaa fanittamisen?
En? Oisin kai jo lopettanu sit :D

28. Onko bändi suosittu Suomessa?
Kai niillä ennen oli fanikantansa, nykyään suosio on jrockin suosion mukana lerpahtanu.

29. Ovatko muut sanoneet sinua hulluksi fanituksesi takia?
Ei. Mä mikää hullu ole.

30. Mitä tekisit, jos joku bändin jäsenistä kuolisi?.
Olisin iha kauhuissani ja mun elämä joutuis kasvukriisiin.

31. Tiedätkö lempibändistäsi paljon?
Jonkin verran? (Mitä niistä sit pitäis tietää..)

32. Mikä on tämän kyseisen bändin laulukieli?
Japani ja kökköenglanti.

33. Olisitko valmis mihin tahansa päästäksesi näkemään bändin jäsenet läheltä?
No en mä nyt mihinkä tahansa. Mun ihmiskunnioitus on liikaa sellaseen.

34. Kenestä pidit eniten, kun olit vasta alkanut kuuntelemaan bändiä?
Shousta.

35. Onko hän edelleen lempijäsenesi?
Ei, mutta vahva tokalemppari.

36. Löytyykö koneeltasi kuvia kyseisestä bändistä ?
Vielä kysyt!

37. Entä onko yhtään biisiä josta et niin hirveästi pidä?
No ne Zekkeishokun aikaset biisit on aika sanonko mistä... Kyllä sinnekin pari helmeä mahtuu. Uudempaan tuotantoon mahtuu vähemmän huteja.

38. Kuka on bändin viehättävin (komein, kaunein, söpöin) tyyppi?
Tora. Forever&ever.

39. Löytyykö seiniltäsi tämän bändin julisteita yms?
Lehestä leikattuja kuvii löytyy.

40. Uskotko olevasi fani vielä vuoden päästä?
Enköhän. Miks mä mun kullannuput hylkäisin?

Haaste: Day 28 - Listaa 5 asiaa joita olet hävittänyt ja haluaisit takaisin

1. Mun Swarowskin riipus, joka tippu mun kaulasta huomaamatta.
2. Hana & Live2die -sinkut sekä Euro Best-albumi.
3. Voisin sanoa mun bussikortti mutku just suljin sen tänää ja hankin uuden nii nyt ois melkeinpä noloo jos se löytyis.
4. Opiskelumotivaationi.
5. Pari ystävää..

Jernujen kaa hautajaisis + day 27

Tiedättekö mitä? J-rock siunattiin juuri hautaan. Ainakin kuvainnollisesti. Keskisuomalainen-lehdessä, ihan tavallisessa päivittäissanomalehdessä, julkaistiin tässä hiljattain artikkeli, joka ilmoitti et j-rock on niin passé ja että k-pop on se nykyajan juttu. Kuvitelkaa. Nyt se on virallista valtamediassakin. J-rock on kuollut. Jopa minä kuuntelen tällä hetkellä korealaista biisiä. Kylmät luvutkin puhuvat karua totuuttaan, allkpop.com-sivuston suosituimmissa postauksissa on noin 1000 kommenttia, kun sisarsivuston tokyohive.comin vastaavissa noin 50. K-pop ja j-rock omaavat selkeästi hyvin samanlaisen nichen, sillä tämä uudempi tulokaslaji on selvästi vienyt kuuntelijaympäristöä edelliseltä. Musiikin tulemiseen ja menemiseen ei voi vaikuttaa, mutta pliis ihmiset, älkää ihan täysin hylätkö j-rockia. Käykää joskus edes haudalla muistelemassa. Kullatkaa vaikka se the GazettEn NIL tai An Cafen Gokutama Rock Cafe, kullatkaa nuoruuden ernuajat. Älkää antako autotune-backstreetboys-näyttelijä-PAHUUS-kaunistyttöpoika-korvamato-kornupopparien mädäntää mieltänne IHAN TÄYSIN.

Ja sitten muihin aiheisiin. Tänään oli kans se äikän esseekoe. Kaikki aiheet oli suoraan sanottuna aika tylsiä, ja inspis ei ollut ihan huipussaan sitä koetta kirjoittaessa. Essee ei siis ollutm eikäläisne parhaimmistoa, mutta olisin tyytyväinen esimerkiksi 40 pisteeseen (vaikka en ole koskaan saanut esseestä 45p huonompaa...), koska se ois tekstitaidon kaa suht varma E. Täl viikolla ois luvassa myöskin enkun ylppärit, mut niistä en jaksa turhia stressata. Eniten todellaki mietityttää matikka ja kemia.

Tänään on ollut vähän parempi päivä. Japsien ydinvoimalajutut on ahistanu vähän (yöllä heräsin ja toivoin et ois jo aamu et jaksais raahautuu kattoo uutiset) ja muutenkin oma avuttomuus tuntuu niin ahistavalta, kuten aina luonnonkatastrofien aikaan. Positiivista on, että oon ehkä saanut järkättyä itselleni jotain kivaa menoa ens viikoks. Toivottavasti suunnitelmat toteutuu!

Haaste: Day 27 - Tyhmin kuva jota olet ikinä nähnyt
Tää on osin insideläppä, mut:

The saints are coming + day 26

Päiviä. Kiukkupäivästä selvittiin, mutta spiritsit eivät ole olleet kovin korkealla senkään jälkeen. Eilen aamu lähti vähä köykäisesti käyntiin kun tajusin kadottaneeni bussikorttini. Iltapäivällä lueskelin korealaista juorusivustoa ja sain sitä kautta tietää että Japanissa on tapahtunut tuhoisa maanjäristys ja tsunami. Loppuilta kuluikin uutisia ja twitteriä seuratessa. Oon edelleen todella huolestunu Sagasta, koska se ei ole tweetannut mitään, vaikka luulis että se ois jotain asiaan kommentoinu. [EDIT: Edustajat maininnu kaikkien arisujen olevan turvassa] Toivottavasti sillä on vaan yhteydet katki, eikä mitään ole tapahtunu. Toivon muutenkin voimia kaikille loukkaantuneille tai läheisensä menettäneille japanilaisille.

Tänään suurin huolenaihe on toki ollut tuo Fukushiman ydinvoimala. Luonnonkatastrofit on aina hirveitä, tapahtui niitä missä ja miten tahansa. Mutta toi ydinvoimalaonnettomuus on se mikä tekee tästä musta erityisen järkyttävän ja kauhean. Tshernobylin jäljiltä tiedetään, että seuraukset on todella vakavia niin ihmisille kuin luonnollekin, ja ne tulee näkymään vielä kymmeniä vuosia. Vaikka Suomen Säteilyturvakeskuksen mukaan Fukushiman onnettomuus johtuukin aika lailla puutteellisista turvatoimista, niin tää luultavasti saa monet - niin japanilaiset kuin muunkin maalaiset - miettimään uudestaan ydinvoiman riskejä. Voin luvata että tää sineitöi sen että mun ääni eduskuntavaaleissa menee Vihreille. Ei enempää ydinvoimaa tähän maahan, kiitos.

Yritän tässä rauhoittua tänään jäätelön ja matematiikan seurassa. Maanantaina alkaa sitten tämä yo-koesuma, joten lisäenergia on tarpeen. Toivottavasti japanialiset saavat homman hallintaan ja turhilta kuolemilta sekä suuremmilta ydinvoimalavaurioilta vältytään. Kauheaa ajatella, että tänä vuonna on jo tapahtunu kaksi tuhoisaa maanjäristystä, kun Christchurchissakin jouduttiin kokemaan kauhun hetkiä alle kuukausi sitten. Tähän loppuun pistän vielä U2:sen ja Green Dayn yhdessä tesittämän biisin, joka liittyy hurrikaani Katarinaan, mutta sopii mielestäni kuvaamaan yksilön toivottomuutta minkä tahansa luonnonmullistuksen keskellä.



Haaste: Day 26 - Kuva yhdestä arvestasi
Sorry, ei kameraa, niin ei tule kuvaakaan. Olisin voinu ehkä kuvata mun jalassa olevan arven, johon uppos sellanen monta milliä paksu kova pensaankappale, ku konpastuin leikattuun pensaaseen. Pari viikkoo kompastumisen jälkeen se oskanpala tuli puoliks esiin mun jalasta jolloin vedin sen pois.

@£$2¤#%! + Day 25

No niin. Voin julistaa kevään virallisesti alkaneeksi. Mun sisäinen kello ei petä, kun jo heti aamusta alkaa kyrsiä ihan sanoinkuvaamattomasti mun koko helvetin elämä niin se on varma merkki ainoastaan siitä että kevät on alkanut. Ja tänään oli sentään hyvä aamu, sain herätä omassa tahdissa ja löhötä tv:n edessä kaikessa rauhassa. Mutta laiha lohtu se on silloin ku koko olemassaolo tuntuu täysin turhalta.

Ja mitä tänään on sitten ohjelmassa? Yritän harjotella kemian ylioppilaskirjoituksiin. Yritän hakea töitä joita en kuitenkaan saa ja mun kohtalona on elää sosiaalipummina koko loppuelämäni. Yksinäisenä vanhainpiika-sosiaalipummina. Tervetuloa elämä köyhyysrajan alapuolella. Illalla raauhaudun musiikin teoriaan ja takaisin kotiin ja vietän illan tuskastelemalla huomista matematiikan tenttiä. Onneksi mokoma alkaa vasta yheltätoista, saa sentään nukkua rauhassa.

Vissiin sanomattakin selvää että olen niin sanotusti noussut sängystä väärällä jalalla. En pysty ajattelee yhtää positiivisesti, tekis mieli vaan surkutella kohtaloaan jossain pimeessä huoneessa. Mut ehkä on vaa parempi et teen ne hommat jotka pitääkin. Kuuntelen vähän lohduttavaa tai muuten vaan hauskaa musiikkia. Juttelen ehkä jollekulle. Kyllä tää tästä menee. Varmaan. Ainaskin päiväks tai kahdeks. Olisipa jäätelöä.

Haaste: Day 25 - Lempikohtasi itsestäsi
Pitkät koivet. Antoi se Luoja sentään jotain jota kestää katsoakin. Oon vähän niinkun Njord skandinaavisessa mytologiassa, jalkojen muodon perusteella menisin vaikka mistä kaunottaresta, vaikak totuus on vähän toinen. Tietenkään ei pidä kattoa niitä kaikkia finnejä ja arpia ja karvoja ja kuivia kohtia mitä niistä löytyy...

Otteita "jännittävästä" elämästäni ja day 24

Koin elämässäni äsken suuria kauhun hetkiä, kun uskollinen kumppanini a.k.a tietokoneeni alkoi pitämään aivan sanoinkuvaamattoman hirveää ääntä. Aluksi luulin, että naapurissa porataan, mutta sitten tajusin ettei huoneeni olen naapurien seinän vieressä, ja tajusin möykän tulevan tietsikasta. No, fiksailin jutun vanhalla, hyväksi havaitulla konstilla eli hakkaamalla mokomaa masiinaa. Onneksi toimi... Toivottavasti se hirveä ääni ei enää palaa takaisin!

Muuta jännittävää täällä ei oikeastaan ole tapahtunut. Tällä viikolla olen parina päivänä koulussa tentissä, ja ensi viikolla alkaakin sitten ne ylioppilaskirjoitukset. Vihdoin. Saa nekin hoidettua pois alta. Seuraava asia onkin sitten yliopistoon hakeminen ja pääsykokeisiin valmistautuminen. Oon päättänyt että haen teologiseen ja humanistiseen englantia opiskelemaan. Opettajaksi ajattelisin siis ryhtyä, ja teologiseen haen todellakin siks että uskonto on musta todella kiinnostava aine. Toi englanti on enemmänkin sellanen backup-plan, mutta jos pääsen sisään niin voi hyvinki olla että sille tielle jään, sillä oon kummiskin aina tykänny englannin opiskelusta ja enkunopella on ihan hyvät chancet saada duunia myös ulkomailla. En tiedä ottaisko tohon sitten vielä AMK:iden puolelta jonkun mihin hakisin, mutta toisaalta sekä teologiseen että humanistiseen on kumpaanki kaks pääsykoekirjaa nii tuskin ehtisin lukea enempää... Humanistisesta kiinnostais muuten myös Itä-Aasian kulttuurien ja kielten tutkimus, mut haen sinne ehkä ens vuonna (olettaen etten tänä vuonna pääse mihinkään)

Mitää erikoista ei lähiaikoina näyttäis olevan kiikarissa (mittenniinolentylsä). Tällä hetkellä haaveilen kiireettömästä aamusta, jolloin voin nousta kaikessa rauhassa ja laiskotella puoleenpäivään juomalla teetä, syömällä jogurttia (ootteko maistanu niitä danonen sinisissä päniköissä olevia? Iiiihania) ja katsomalla Bridget Jonesin päiväkirjat-leffan (niitä harvoja oikeesti hauskoja komedioita!) No, ehkä torstaina, kun ei ole koulua...

Haaste: Day 24 -Tuorein sinusta otettu kuva (ei webkamerakuvia)
Aion säästää teidät tältä. Mulla on jo valmiiksi a face only mother could love, ja kuvissa näytän vielä kamalammalta kuin luonnossa. Tämän takia musta ei ole edes hirveästi kuvia (eikä mulla ole ollut kyllä kameraakaan puoleen vuoteen). Jos joku ihan välttämättä haluaa nähdä musta viimeks otetun kuvan, nii tsekkailee Paulan blogin. Kyllä se sieltä jostain löytyy.

The CD that outsmarted me + muita musajuttuja + day 23

Heissan! Meikäläinen on tässä lauantina noussut reippaana klo 8 ylös, ja luvassa olis tänään todennäköisyyslaskua. Siis mä hypin innosta... Mun tekstitaidon alustavat tulokset oli ihan kohtalaisia, kahdestra vastauksesta olin saanu oikein hyvät pisteet mutta yhdestä vaan kaks. Toivotaan että sensorit on kilttejä ja ei lähde tosta enää pudottelemaan. Mullakin on mielenterveys 8<

Mutta niin, itse siihen asiaan. Taidan olla vähän rakastunut. GEMINIn rajoitettu painos ilmestyi elämääni pakattuna punaiseen muovikoteloon, johon itse CD-kotelon voi sujauttaa. Jostain syystä tämä muovikotelo jaksaa riemastuttaa meikäläistä oikein olan takaa (Hulluilla on halvat huvit vai miten se menee...) Rajoitettu painos sisälsi siis itse seedeen ja DVD:n jossa oli musavideo ja making-of. Ainakin tässä rajoitetussa painoksessa on itse levyyn painettu yhden jäsenen kuvan (meizillä Hiroto) joka on myöskin jokseenkin piritävä yksityiskohta. Muutenkin diggailen levyn ulkoasusta kovin, mielenkiintoinen muttei liian futuristinen.

Se sisältö sitten. Rauhallista ja maalailevaa, mitä nyt välillä vähän innostutaan Stargazerin kaltaisiin lurituksiin. GEMINI on jokseenkin hyvää rentoutusmusaa, kolmessa gemini-biisissä meno yltyy suorastaan ahdistavaksi. Tämä on muuten ensimmäinen kerta kun Alice Ninen alppaa kuunnellessa tulee ajatelleeksi, että levyn kappaleet muodostavat selkeän ja loogisen albumikokonaisuuden, pisteet siitä! Mutta mitä sitten tarkoitin otsikolla? Noh, levyllä on kolmen kappaleen "kokonaisuus", joka on tarkoitettu kuunneltavaksi yhdessä. Kyseessä on siis GEMINI-0-Eternal, GEMINI-I-the void ja GEMINI-II-the luv. Ekasta on tehty levyllä oleva musiikkivideo, ja seuraava on ainakin melodisesti jatkoa ensimmäiselle. Kolmoskappale on kuiteskin jännempi tapaus. Jos en aivan erehtynyt, niin se on jonkinalainen muunnelma tuosta ekasta.
Tässä vaiheessa meikäläinen joutui tietysti totaalisen hämmennyksen valtaan, sillä nämä toistuvat elementit eivät jotenkin vain avautuneet minulle. Lopulta tulin siihen tulokseen, että tämä albumi on yksinkertaisesti vain fiksumpi kuin minä, eikä meitsin kannata vaivata päänuppiaan yrittämällä avata itselleen näitä viiden jumalankaltaisen olennon hengentuotoksia. Täytyy vain hyväksyä että meidän kaltaistemme maan matosten on tyydyttävä alempaan asemaansa ;)

All in all, GEMINI lunasti oikeutetusti paikkansa lempparilevyjen kastissa, ja hyvällä musiikilla todistettiin olevan kaikenlaisia hienoja ominaisuuksia. Huonoksi jutuksi voisi kyllä mainita, että tän levyn matskuilla ei saada pystyyn mitään ylitsepursuavan energistä liveä, mutta totuus kai lienee että yhdeksikköpoikamme ovat jo kasvaneet ulos siitä entisaikojen riehumisesta...

Ne muut musajutut! Koska musiikkimakuni on näin nöyrästi ilmaistuna täydellinen, niin voin toki jakaa pari helmeä teidänkin kanssanne. Tällä hetkellä iskee pääasiallisesti kaikki missä on menoa ja meininkiä:


Tämänhetkinen koukutusbiisini... Olin ihan myrtynyt kun Meiju Suvaksen versio poistettiin, mutta tää on yhtä hyvä ellei parempiki!


Seungri vei kyllä kaikki sympatiapisteet kotiin viime postauksessa mainitussa BIGBANG-draamassa! Miekkosen soolotuotannosta tyksin.


These employees are jerks/And these arrows don't freaking work Tää on NIIN ihana! Ja en edes ole Ikea-fani... Dave Days on rakkautta.


I'm beautiful in my way/'Cause God makes no mistakes/I'm on the right track, baby/I was born this way En ole ehkä ihan eka joka ihkuttaa tätä... Muttakun tää sanoma on niin hieno! Rakastakaa ihmiset itseänne ja toisianne.


Oon tykännyt tästä niin kauan kun kuulin tän ekaa kertaa Shrek 2:sessa. Bonnie Tyler on mahtis!

Haaste: Day 23 - 3 asiaa joita haluat tehdä ennen kuin kuolet
Olen joskus listannutkin tällaisia juttuja vanhan blogin puolella! Mutta voin nostaa vielä tähän kolme niistä:

1. Haluan oppia rakastamaan ja kunnioittamaan itseäni

2. Haluan julkaista oman kirjan

3. Haluan nähdä mahdollisimman monta idoliani ilmielävänä

Korea-Japani-maaottelu + day 22

Mä olen kuin muoti. Jotkut jutut on ihan in ja toiset jutut on ihan out, ja vähän ajan kuluttua se mikä oli in on nyt out ja toisinpäin. Sykli jatkuu ja jatkuu. Koska olen aina innoissai kaikista  oman elämäni in-jutuista, niin yleensä jauhan niistäkin täällä blogissa aina maailman tappiin asti. Tossa oikealla näette "just nyt!"-sarakkeen, jossa on listattu asioita joista tulen suurimmalla todennäköisyydellä jauhamaan.

Koska olen ollut tosi le kornu tässä, niin aion nyt puhua teille siitä, mistä tykkään enemmän (e-)korealaisessa viihteessä kuin naapurimaan/ex-isäntämaan Japanin viihdeteollisuudessa. Vaikka tää saattaa antaa kuvan, että olen ryhtynyt tähän takinkääntäjien klaaniin (="Lol japsimusa on iha huonoo KOREA o///") niin tämähän ei suinkaan pidä paikkansa, vaan kuuntelen edelleen vain yhtä korealaista bändiä. Lupaan ja vannon, että olen menetetty mies (nainen??)  sitten kun alan kuuntelemaan jotain totaalista kornujen poikabändipoppia. Toistaiseksi nämä pahimmat kornubäkkärit eli siis SHINee, Super Junior jne. aiheuttavat vain "ööh lol"-reaktion. Toisaalta aika monien mun kuuntelemien bändien kohdalla se eka reaktio on ollut juuri tää sama... Mutta niin, asiaan:

Fanipalvelu: Tai tarkemmin sanottuna fani"elokuvat". Oshare kein maailmaan tutustuneet muistavat varmaankin, että mm. Alice Ninellä ja An Cafella on omat pienet filmipätkänsä, joissa jäsenet näyttelevät. Saatetaan myös muistaa se, kuinka tylsän teennäisiä nämä filmit olivat ja kuinka niillä ei ollut hyvännäöisten miesten lisäksi mitään viihdearvoa.

No, mennäänpä sitten kornulaan, jossa ollaan selvästi fanielokuvien edelläkävijöitä. BIGBANG-bändi on myöskin tehnyt puolituntisen fanielokuvan, johon on siististi onnistuttu ahtamaan mm. dramaattista taustamusaa, mielipuolisia kodinhoitajia, suihkutirkistelyä, kannibalismia, hulluja fanityttöjä, homoilua, karmaisevia totuuksia, väkivaltaa, misogyniaa ja hempeitä rakkaudentunnustuksia. That's what I call fanservice! Täysin älyvapaa juoni ja painokas draama on sotkettu puolituntisessa niin hyvin, että "BIGBANG KM Idol World"-filmillä olisi oikeasti mahdollisuuksia kulttiklassikoksi. Katselukokemus on uskomaton, ainaskin jos edeltävä leffa oli jonkun japanilaisen bändin fanifilmi. Joten siis japskimuusikot, miksette tekin voisi pistää suosiolla överiksi, kun me kaikki tiedetään ettette kuitenkaan onnistu vaikka kuinka yrittäisitte kyhätä seuraavaa Oscar-rainaa.

Avoimuus: Olen jo aikaisemmin avautunut täällä siitä, kuinka japsiviihdeteollisuus vaikenee hankalista asioista kuin tukki. Faneilta pimittäminen on mielestäni törkeää, ja varmasti monen bändin kohtalo jää ikuiseksi mysteeriksi kansalle. Syy on mitä ilmeisemmin kulttuurillinen, sillä Koreassa homma koetaan paljon helpommaksi. Hyvä on, varmasti levy-yhtiöt yrittävät pehmennellä hajoamisten ja erojen takana vallitsevaa melskettä, mutta positiivista on, että viihdepersoonat itse eivät koe ongelmista julkisuudessa kertomista niin hankalana. On hienoa, että Koreassa kunnioitetaan faneja edes sen vertaa että heidän annetaan tietää totuus. Riitatilanteessa se on vähintä, mitä heille voidaan antaa.

Luonnollisuus: Vaikka Koreassakin on toki näitä kaiken maailman kauneusihannejuttuja ja kauneusleikkauksetkin taitavat olla siellä päin maailman yleisimpiä, niin musta siltikin tuntuu että ne ei ole niin ulkonäkö-obsessoituneita kuin itänaapurit. Monet korealaiset julkkikset näyttää jotenkin luonnollisemmilta yms. ku Japanin vastaavat, ja ne kehtaa myös puhua ulkonäöstään avoimemmin. Esimerkiks silmien liimaaminen ei vaikuttais korealaisilla olevan niin yleistä.

Vaikka japsilan viihdeteollisuudessa onkin omat ongelmansa, niin voin luvata, etten koskaan käännä selkääni nuoruuteni the fandomille. Pitäkööt korealaiset eeppiset fanifilminsä ja rehellisyytensä, he eivät tule koskaan olemaan yhtä nostalgisia ja ihania kuin japsibändit <3

Ps. GEMINI TULI TÄNÄÄN POSTISSA!!!11 Ihkutan sitä teille täs joku päivä sit.

Haaste: Day 22 - Todella vanha kuva itsestäsi
Nyt pääsette ihastelemaan vähän arkiston aarretta. Löysin tämän kuvan joku päivä jostain laatikosta, ja tuumin itsekseni: "Mä voisin olla tossa mutta vähän vaikea kuvitella et oon joskus ollut noin söpö". No, kyllä se oli kuva minusta, joten tää osoittaa että olen jokin ruman ankanpoikasen vastakohta, nuorena söpö ja aikuisena karmaiseva. Oh yeah. Ja mulla ei ole enää noin vaaleaa tukkaa, se on tummennut tässä aikojen myötä. Just eilen ihmettelin et mun tukka on tummempi kuin muistinkaan.

Ei toi hyypiö tossa ees oo melkei yhtää mun näkönen...

Pour moi, tu es parfait! & day 21

Moikka immeiset! Tulin taas kirjoittamaan blogiin, koska en ole päåässyt pariin päivään juttelemaan henkeviä. Mulla olisikin todella "syvällisiä" avautumisenaiheita, joilta taidan tällä kertaa teidät säästää. Mainittakoon vaan, että mun (taino, mun ja Paulan) teoriat rulaa! Pääasia kuiteskin että on muuta tekemistä kuin ylppäreihin luku, joka sujuu edelleen aivan päätähuimaavalla tehokkuudella. Miten opiskelumotivaatio voi kadota kuin sormia napsauttamalla...

Käytiin eilen kaverin kanssa katsomassa Disneyn uusin eli siis Kaksin karkuteillä! Kyseinen leffa oli mielestäni aivan superihana, harvan raina on naurattanut yhtä makeasti kuin tämä. Varsinkin miespääosassa oleva "Flynn Rider" nousi meitsin suosikkihahmoksi, ja Gothel-äitikin oli jotenkin virkistävällä tavalla kiva pahis. Disneyn uusista elokuvista olenkin tykkäillyt kyllä hirveästi, ja odottelen innolla mitä yhtiö aikoo seuraavaksi markkinoille suoltaa! Touchstonen puolelta onkin tullut juuri tuo Gnomeo & Julia, jota voisi vähintäänkin kuvailla mielenkiintoiseksi, ainakin siitä Borat-uimapuvussa toikkaroivasta puutarhatontusta päätellen...

Tässä sitä sitten olotetaan tekstitaidon alustavia tuloksia, tenttikauden loppumista (ja se loppuukin kahden viikon päästä) ja yliopistohakujen alkamista. Niin ja se kesätyö! Pirusti on kaikinlaista tässä nyt päällä, voi kesä kesä kesä miksi olet niin kaukana... Mulla on ollut tässä viime päivinä yht'aikaa hilpeät ja ahdistuneet fiilikset, toivottavasit hilpeys saa voiton näistä tunteista~

ps. Korea-aallon nielulta ei välty kukaan. Shou sano tänään twitterissä, että hänen lempparinsa kornulasta on Super Junior! Miettikää ny, jrokkari joka kuuntelee k(-sensuroitu-)poppia o.O This is scary!

 Haaste: Day 21 - Jokin epälooginen asia jota ajattelet tai teet
Tää on vaikeaa, kun teen niin paljon epäloogisuuksia niin en ees osaa sanoa mikä on epäloogista ja mikä ei :D No, pesen hampaat ennen kun syön aamupalan koska luulen että se on paremmaks hampaille... Mut jos se on hyväks hampaile niin eihän se oo epäloogista.. ÄÄRÄRÄRÄÄH en minä tiedä