Onko aina pakko olla vakava?

Vaikka en avoimesti myönnäkään kuuntelevani korealaista musiikkia, niin ajattelin silti jutella yhdestä tämänhetkisestä korealaisesta bändirakkaudesta, joka on oikeastaan aika eksentrinen tapaus. Kyseessä on varsin tuore k-popryhmä nimeltä Dalmatian, jolta on ilmestynyt single ja minialbumi, yhteensä kolme musiikkivideollista biisiä. Bändiin kuuluu kuusi jäsentä, kolme laulajaa ja kolme räppäriä.

Ensikuuntelemalta Dalmatianin musiikki vaikuttaa hyvin genrelleen tyypilliseltä ja kornilta, suorastaan lapselliselta. Bändin konseptiin kuuluu vahvasti dalmatialaiskoirat, joihin liittyviä juttuja heiluukin suunnilleen kaikkialla mihin tämä joukko lonkeronsa sitten hivuttaakin. Koira-aihe on toivottoman päälleliimattu: jos miesjoukko (jossa puolet jäsenistä on melkein kolmekymppisiä) perustaa bändin, niin he tuskin lainaavat bändin nimeä pilkullisilta hauvoilta. Yhtyeelle valittu teema kieltämättä nakertaa miespopparien uskottavuutta, mutta toisaalta se antaa heistä mielenkiintoisella tavalla lapsenomaisen huolettoman vaikutelman.

Laulujen sanoihin koirajutut eivät ole (onneksi?) vielä kovin vahvasti päässeet juurtumaan. Aloittaessaan dalmikset lätkäisivät yllätyskortin pöytään heti kättelyssä: debyyttikappale Round 1 kertoo yksinkertaisesti heistä itsestään. Siis siitä, kun ollaan viisi vuotta treenattu niska limassa ja kun on niiiiin vaikeeta otulla tähdeksi. Laulua voisi kpopinkin mittakaavassa pitää aavistuksen verran naiivina, mutta muilla bändeillä ei kyllä ole pokkaa tehdä ekaa biisiään omista vaikeuksistaan Korean viihdeteollisuuden kiemuroissa.

"Dalmatian's ready for the world!" Mutta onko maailma valmis Dalmatianiin?

Bändin toinen musiikkivideollinen kappale oli Lover Cop, joka palasi aiheiltaan hieman tutummalle maaperälle. Viisun kantavana aiheena toimii jonkinlainn ajatus ihmisen ja robotin rakkaudesta, mutta hommaan ei ilmeisesti päästä kovin syvällisellä tasolle, ja enimmän aikaa kyse on tavallisesta rakkauslurituksesta. Sanoitukset ovat niin täynnä latteuksia että välillä melkein heikottaa. Legendaarisimmaksi mainittakoon kohta "haluan sinua enemmän kuin trooppista hedelmää". Siis voisiko asiaa smoothimmin sanoa :D Laulun ideahan tuli alun perin "robocop"-tanssista ja tätä mielenkiintoista tanssimuotoa vedetään - onneksi ihan huumorin nimissä - myös musiikkivideossa.

Kolmas ja uusin sinkku on alkuvuodesta julkaistu "That Man Opposed". Kyseisen biisin voisi tituuleerata jonkinlaiseksi kieroksi kpop-versioksi Avril Lavignen ikonisesta "Girlfriend"-kappaleesta. Kummassakin veisussa saarnataan siitä kuinka ihastuksen sussu on niin ahterista ja kuinka itse ollaan niin mahtavia. Dalmatianin versio on tietysti jälleen kerran maustettu mystisillä korniuksill, kuten "I don't wanna be lonely, I just wanna fall in love" (ööööh tätä ei arvattu) ja niin edelleen. Biisin video on kuitenkin virkistävimpiä pitkään aikaan. Korealaisten poikabändien videoissa naishenkilöillä on yleensä kahdenlaisia rooleja a) mystinen kaunotar joka esittää jonkun jäsenen tyttöystävää/ihastuksen kohdetta b) amerikkalaistyylinen vähäpukeinen taustatanssija. Tässä Dalmatianin videossa on kuitenkin lauma tyttöjä, jotka taistelevat jäsenten huomiosta vahvoina, itsenäisinä toimijoina. He murjottavat, polkevat jalkaa, hakkaavat ja retuuttavat, välillä vähän pussaavatkin. Mukavan erilaista ja silti istuu bändin lapsenomaiseen imagoon kuin nakutettu. Älkää ikinä muuttuko, ainakaan tässä suhteessa!

"Me ei haluta että meistä tulee mieleen 101 Dalmatialaista!" Aamen sille.

Onhan Dalmatian toki yrittänyt pyristellä lapsellisesta imagostaan eroon hieman synkemmilläkin photoshooteilla sun muilla, mutta edes kommentti siitä, kuinka he eivät halua nimensä tuovan mieleen "101 dalmatialasta" ei voi enää pelastaa heitä. Rehellisesti, jos esittelyhuuto on "Dalmatian doggy-dog vuh vuh vuh" niin paljoa ei ole enää tehtävissä. Heidät tullaan ikuisesti muistamaan melkein kuin klassista lastenohjelmista pompanneena yhtyeenä, jossa yhdistyy eläinrakkaus ja elämääkin latteammat sanoitukset omituiseen, värikylläiseen pukeutumistyyliin. Kaikista tosikoimpiin musiikinkuuntelijoihin poikien meininki tuskin iskee, mutta faneille on varmasti selvää, että jäsenet mitä luultavimmin tekevät työtänsä pilke silmäkulmassa. Miksi musiikin pitäisi aina olla niin kypsää ja syvällistä? Miksi videoissa pitäisi aina tappaa exiä ananaksilla ja tehdä päätä huimaavia tanssisooloja? Dalmatianin jäsenet todennäköisesti tajuavat itsekin bändinsä absurdiuden, ja tekevät musiikkia enemmän hauskanpidon kun sen paljon puhutun taiteen vuoksi. Tai no, miksi ihmeessä taide ei voisi olla hauskaa?

Jos humoristisesta otteestaan huolimatta Dalmatianin musiikki ja meininki ei miellytä, niin siltikin löytyy syy kuunnella yhtyettä: laulaja Drama eli Daniel Chae. Hänhän on siis _ehkä_komein_korealaispoppari_ikinä_, siis miten joku voi oikeasti olla noin adsdadajsfjdjkIHANA!? Siis noi muut Dalmatianin jäsenet on ihan mitättömyyksiä tän kundin rinnalla... Just kidding, Dalmatianissa on minusta pari ihan poikkeuksellisen lahjakasta jäsentä. Mutta Drama on paras!

Mistä tällaisia miehiä oikein löytyy?

Ja niin, kuvat on pahismaisesti pöllitty weheartit-sivulta. Kuten aina.

Ps. Ne jotka muistelee mun "arrgghhh kpoop on paha"-postauksia niin arvatkaa mitä: te kuvittelette tän postauksen :o Tää ei oo oikeesti olemassa, tää on vaa teidän mielikuvituksen tuotetta...

Haaste 2: Päivä 16 – Lempielokuvasi
Nyt heitit aika pahan! No ihan lempparilempparileffa on Disneyn Leijonakuningas. Siis, se elokuva on vaan täydellinen. Animaatio, musiikki, tarina, hahmot... Oon ihan fileissä kun se tulee syksyllä blu-rayna! Oon tähän asti omistanu sen vaa videolla... :D

Muita lemppareita on esimerkiksi Shrek-leffat, Toy Story-leffat, Inception, Tähtien sodat... Piirretyistä, erityisesti Disneyn ja Dreamworksin tekemistä tykkään yleisesti ottaen hirveesti.