Kyun multa joskus lukion alkuaikoina vanhemmat kysyi, haluanko lähteä vaihto-oppilaaksi, oli ajatus mulle täysin vieras. Olin silloin vielä ihmisarka, itseluottamusta vailla oleva herkkä murrosikäinen, jolle jopa omassa kulttuurissa selviäminen oli välillä vähän haasteellista. Silloin en ees olisi hyväksynyt vaihto-oppilasta vuodeksi perheeseen asumaan, koska pelkäsin muutosta niin paljon.
Kun viime kesänä sitten kävin kielikurssin (joka oli jo itsessään iso edistys omassa henkisessä kehityksessäni) ja kun veljeniki vielä kertoi ajatuksistaan lähteä vaihto-oppilaaksi, aloin ensimmäistä kertaa katua sitä, etten itse lähtenyt "otollisessa iässä". Silloin asia harmitti todella paljon, koska vaihto-oppilasvuosi on kaikista mutkattomin tapa lähteä tutustumaan uuteen kulttuuriin. Aloin kuitenkin tutustua muihin mahdollisiin, myös oman ikäisilleni avautuvia teitä lähteä pitemmäksi aikaan tutustumaan uuteen maahan.
Lopulta päädyin siihen, että vapaaehtoistyön merkeissä tehtyä vaihto olisi paras tapa maailmalle lähtemiseen itselleni. Alun perin ajattelin mennä lyhyempään, kolmen kuukauden vaihto-ohjelmaan, mutta tulin myöhemmin toisiin ajatuksiin ja päätin sittenkin, että jos lähdetään niin lähdetään kunnolla. Vuosi (elokuusta 2012 eteenpäin) olisi siis suunnitelmissa. Päällimäinen tunne kuitenkin on, että kun kerta se mahdollisuus nyt on, niin sitä ei heitetä enää uudestaan hukkaan.
Kohdemaata miettiessäni alun perin oli mielessä jokin Latinalaisen Amerikan maa, mutta myöhemmin tulin siihen tulokseen, että näin nuorena ja kokemattomana ei kannata sisäpoliittisesti niin epävakaaseen maanosaan lähteä, joten käänsin katseeni kohti Itä-Aasiaa, joka onkin pitkään ollut kiinnostuksen kohteena. Valitsemallani järjestöllä (Maailmanvaihto) oli tältä alueelta kaksi vaihtoehtoa, Etelä-Korea ja Taiwan. Laitoin tuon kornulan sitten ykköseksi mm. kielen takia (ja kun ollaan sitä tonne Koreaan päin viime aikoina muutenkin oltu...), mutta tietysti olisin iloinen kummasta tahansa vaihtoehdosta :)
Hakemuspaperit ohjelmaan pistin menemään eilen. Osallistujathan valitaan hakemuksen ja järjestön suorittaman haastattelun perusteella, joten toistaiseksi mikään ei ole vielä varmaa, enkä uskalla oikein toiveikaskaan olla. Tiedän kuitenkin jo tässä vaiheessa, että mikä tahansa jutun outcome tulee olemaankaan, niin kriisi on meikäläisellä edessä. Jos minut hyväksytään vapaaehtoistyöohjelmaan, tulen aluksi olemaan ihan paniikissa, katumaan päätöstäni ja kuvittelemaan päässäni kaikki mahdolliset kauhuskenaariot isäntäperheestä potkaisemisesta Pohjois-Korean ydinasehyökkäykseen. Onneksi olen tässä viime vuoden aikana oppinut, että se on minulle luonnollinen tapa reagoida asioihin. Aluksi olen hätääntynyt, mutta pikkuhiljaa totun ajatukseen, ja lähdön hetkenä ei varmaan edes jännitäkään niin paljoa.
No, jos minua ei hyväksytä, niin tietysti siinäkin tulee ilmoille kyllä itku ja kiukku, kun hyvä mahdollisuus menee sivu suun. Mutta eiköhän siitäkin lopulta voiton puolelle päästä. Ainakin yritin, mutta kohtalo on selvästi keksiny mulle jotai muuta. Ja eipä tarvi olla vuotta erossa Paulasta, joka tulee olemaan yks kovimmista paikoista jos sinne vaihtoon pääsen lähtemään... :D
Mutta juu, eli tällaista olisi nyt suunnitelmissa. Hakuaika loppuu vasta marraskuussa, joten toistaiseksi ei tässä varmaan auta muu kuin odottaa, mitä tuleman pitää. Hirveästi en viitsi tätä aihetta toistaiseksi käsitellä, sillä olisi vähän tyhmää jos en sitten olisi lähtemässäkään. Sukulaisia olen kyllä jo pelotellut ("Etelä-Koreaan... Sä joudut sitten syömään kaikenlaisia outoja ruokia, kuten rotanhäntiä.") ja Paulakin fiilisteli jo kuinka sitten ku palaan takasin niin puhun suomee hirveellä aksentilla jossa intonaatio laskee ku lehmän häntä lauseen loppua kohden :D
Haaste 2: Päivä 17 - Lempimuistosi
Lempimuistoni? Toivottavasti vielä edessäpäin. Paulan kanssa on kyllä tullut vietettyä monta hienoa hetkeä. Esimerkiks Tsukicon 2008 oli aika jees, vaikka joitakin juttuja myöhemmin vähän katkerasti muisteltiinkiin...! Myös Antikuiden keikka maaliskuussa 2009 (huui onks siitäki niin kauan) oli jotain niin hienoa!
Ps. Tein tilauksen YesAsiaan ja mun tilauksessa oli _____neljä korealaista levyä. NELJÄ. (Okei yks ei ollu mulle mut laiha lohtu) Soittakaa ihmiset jo se shaakelin ambulanssi, koreakuume on iskeny muhun ja Hallyu-aalto hukuttaaa!!111
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti