Kun SM Entertainment tässä... vuodenvaihteessa... tai joskus ilmoitti pukkaavansa ilmoille uuden poikaryhmän, täytyi meikäläisen pyöräyttää pari kertaa silmiään. SM hei, eikö kolme poikabändiä jo riitä tyydyttämään ikuista rahanhimoanne? Myönnettäköön, että yksi niistä on supistunut tyngäksi oman perseilynne takia, mutta toisaalta taas toisessa ryhmässänne on tyyppejä kuin pilkkilässä kissoja. Kyllä niissä miehenpuolikkaissa pitäisi riittää teille riistettävää.
No, kaikesta huolimatta SM sitten päätti kuitenkin esitellä meille kaksi ryhmää. EXO-K ja EXO-M esittävät samoja biisejä ja tekevät muutenkin kaiken samaan aikaan, ainoa ero on että ensimmäinen näistä kuuden poitsun seteistä on luotu viemään Korean tyttöjen sydämet ja toinen tekee tuhotyötään Taiwanissa ja Manner-Kiinassa. Me kansainväliset kaikkiruokaiset petolinnut sen sijaan voimme tyytyväisinä sekakäyttää näitä ekstaaseja ja saada kaiken kivan kaksinkertaisena! Buu-jaa!
Kun on tulossa joku ihan erityisen hypetetty uusi ryhmä, niin sitä alkaa aina toivomaan, että josko kyseessä olisikin jotain oikeasti uutta, jotain oikeasti mielenkiintoista ja mieleenpainuvaa, 2010-luvun BIGBANG... Mutta sitten sitä taas muistaa, kuka tämän bändin - näiden bändien - takana taas on. Joten ovien avautuessa ei ehkä saatu mitään uutta ja maailmaamullistavaa, mutta saatiin... prinsessoja.
Siis todellakin, varmaan aika monella Kiinan prinsessalla on syntyessään tollanen ihana muistikolmionenä kuin tolla vasemmanpuoleisella. Itsehän olisin valmis melkeinpä tappamaan moisesta.
Tiedättekö sen tarinan, missä 12 prinsessaa karkaa joka yö ja kaikki ihmettelevät kun kengät ovat aamulla säpäleinä? No nyt se tiedetään mihin ne prinsessat karkas. Harjoittelemaan suurta debyyttiään varten!
Ja sitten vielä pieni pyyntö: ANTEEKSI NYT SM ENTERTAINMENT MUTTA VOISITTEKO EDES JOSKUS MIETTIÄ MEITÄ ULKONÄKÖPAINEIDEN KANSSA KAMPPAILEVIA TYTTÖJÄ JA POIKIA. Tämä koko exoroska saa minut kysymään teiltä sitä, mitä kysyn teiltä suunilleen joka päivä:
Lähdenpä tästä itkemään ikuisen ulkonäköahdistukseni pois. Lapsena meillä oli Barbie ja Disneyn prinsessat, joihin yrittää epätoivoisesti samaistua. Aikuisena meillä on Exo. Mikään ei muutu. Forever alemmuuskompleksi.
Loppuun voisi tehä pienoisen toiseen aasiamusiikkiin liittyvän rantin. Jotkut saattavatkin muistaa Dalmatian-bändiin liittyvän fanikirjoitukseni. Bändin paluu on kuumotellut minua tässä jo about puolisen vuotta, ja nyt vihdoin odotus on päättynyt, 15. päivä julkaistaan poppoon toinen minialbumi. Paljon on ehtinyt tapahtua. Yksi jäsen on lähtenyt (tai heitetty ulos, sitä kun ei koskaan tiedä), toinen on armeijassa ja onpa ehditty hankkia uusi tilallekin.
Harmillisinta hommassa on kuitenkin se, että Dalmatian näyttää luopuneen itselleen tyypillisestä, hieman leikkimielisestä konseptista. Pilkulliset takit, autot ja mukana pyörivät koirat on vaihdettu sairaalaan ja vatsalihasten näyttelyyn. Se on sääli, sillä Dalmatianissa pidin juuri eniten tästä hieman lapsenmielisestä hassuttelusta, nyt voi helposti käydä että he ovat aivan kuten muutkin.
No, toistaiseksi homma rajoittuu vielä pariin teaserkuvaan ja tähän lyhyeen pätkään, joten ei kannata vielä heittää hanskoja tiskiin. Ja vaikka kaikki muu epäonnistuisikin, niin yksi asia on varmaa: Daniel Chae on K-U-U-M-A.
Mitäpä tässä muuta sanomaan
PS. Kaikki minut tuntevat tietävät, etten voi mennä mihinkään takuuseen ettenkö joskus määrittelemättömän ajan päästä tulevaisuudessa ilmoittaisi että Exo on parasta mitä tässä maailmassa koskaan on tapahtunut ja että kaikki muu on yhdentekevää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti