tiistai 15. toukokuuta 2012

Reporankana

Meikämimmillä on ihan syytä hymyyn. Eilen lähetettiin nimittäin mun viimevuotisesta työpaikasta viestiä että raahaa ahterisi tänne kesäkuun alussa, sulle on töitä. Mun kannalta tää on monessa suhteessa loistojuttu, sillä 1) ei tarvi enää opiskelujuttuja murehtia 2) tunnen paikat ja työtoverit, koska todellaki nuohoan samaa urheilukenttää kun viimeki vuonna 3) ainakin viime vuonna kesäkuun työntekijät olivat vain kuukauden, joten tää tarkottais että mulla on heinäkuussa aikaa jatkaa hc-lahnailua nähdä kavereita ja sukulaisia ja muutenkin valmistella sitä elokuun ekana päivänä koittavaa lähtöä. Ja lopputoukokuun voin viettää niin sanotusti reporankana eli tekemättä mitään. Olenko tyytyväinen vai tyytyväinen?

Ainoa pieni miinuspuoli on että en varmaan työviikkoina jaksa koreaa raahautua opiskelemaan, ja muutenkin kielikeskus menee kiinni kesäkuun puolessavälissä. Tiedän että en saisi valittaa tällasista pikkujutuista koka kaikilla ei ole samanlaista mahdollisuutta lähteä maita ja mantuja koluamaan niin kuin minulla, mutta kyllä tuo korean opiskelu vaan jaksaa nyppiä kerta toisensa jälkeen... Ne miljoonat epäsäännölliset verbit ja kaikki! Hyh. Kaiken lisäksi joudun kuuntelemaan äitini motivoivaa puhetta siitä, kuinkas hän ei nykyään jaksa enää opiskella kieliä kun hän ulkomailla oleilun jälkeen tajusi kuinka helppoa oppiminen on kun joutuu olemaan äidinkielisten puhujien seurassa. No, ehkä ostan vielä loppukesäksi jonkun halvan oppikirjan jota voi sitten kotona opiskella. Ja -OZONE-:n suosituksesta olen alkanut yhtä draamaakin napittamaan, jos siitä tarttuisi jotain hyödyllistä. Oonkin jo oppinut sanomaan "mitä minä nyt teen", joka mut tuntien tulee olemaan aika kovassa kulutuksessa...

Viime viikko on sujunut enemmän tai vähemmän passiivisissa merkeissä. Viikonloppuna ajeltiin isovanhempia tapaamaan. Käytiin mummon kanssa katsomassa Kotkan kaupunginteatterillla lastennäytelmä Koirien Kalevala, jonka katsojista kuulemma yleensä on suurempi osa aikuisia kuin lapsia :D Itse pidän enemmän lapsille suunnatusta teatterista kuin varsinaisesta aikuisten näytelmistä, lukioaikoina niitä tuli koulun takia käytyä kattomassa eikä ollut oikeen mun juttu. Lastennäytelmissä on selkeemmin seurattava juoni ja yleensä kiinnostavia hahmoja. Tosta Koirien Kalevalastakin tykkäsin, näyttelijät olivat tosi hyviä!

Tälle viikolle ei oo alkupuolelle mitään speciaalimpaa ollut, mutta helatorstaina alkaa mun vapaaehtoistyöjaksoon liittyvä valmennusleiri, joka kestää sunnuntaihin asti. Kuten tavallisesti niin meitsiä vähän jännittää taas uusien ihmisten kanssa pyöriminen mutta eiköhän tuolla ihan mukavaa ole. Pääsee vähän tuulettumaan. Ehkä mulle siellä sitten ihan oikeasti valkenee minkälaiseen soppaan oon lusikkani työntänyt. Toistaiseksi olo on vielä epäilyttävän huoleton.

Yritän tässä kans vähä piristyä. Mun unirytmi on ollut ihan ufo, meen koisimaan sangen hyvissä ajoin yhdentoista ja kahdentoista välillä ja herään lähes poikkeuksetta seitsemän maissa aamulla (tänään jo puoli seiskalta..) ja raahaudun ylös puoliunessa koska sängyssä makoilu on mun mielestä ajanhukkaa enkä muutenkaa saa enää unta. Mutta tää aikasin heräily johtaa siihen että oon iltapuolelle mennessä ihan kuitti. Jees.

2 kommenttia:

  1. Onnee kesätyöpaikan saamisesta ! Taisinkin jo lukea siitä mut en muista kommentoinko asiaa jo silloin... Noh, ei sa haittaa vaikka tuplana olisikin tullut !

    Älä turhaan murehdi, jos et sitä koreaa ehdi opiskelemaan. Oon nimittäin satavarma, et äitis sanoissa on perää ! Kyllä meikäkin osas pienenä puhuu turkkii hyvin, kun siellä asustelin 8kk. Ärsyttää kyllä, että melkein kaikki unohtu, kun ei kuullut sitä enää jatkuvasti :( Pee äs mitä draamaa aloit kattoo? ~

    Pidä hauskaa siellä leirillä ! ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kiitoksia :) Toivotaan että sullakin vielä kävisi tuuri tässä kesän kynnyksellä!

      Ja kyllä äipän sanoissa onkin perua, mutta ainakin jotkut Koressa olleet vaihto-oppilaat on pelotellut ettei niiden vaihtarikaverit oo nii hyvin oppinut koska se kieli on nii vaikee. Tosin tässä on kyse ihan asenteesta: jos sitä kieltä päättää puhua niin kyllä sen oppii. Toivonkin ettei mun hostperheessä hirveesti enkkua osattais niin ois ihan pakko vaa puhuu XD

      Täytyy kyllä tähän huomauttaa, että siihen 7-10vee asti lapset oppii kieliä ihan eri tykityksellä kuin me vanhat kääkät. Mä olin pienempänä Espanjassa ihan kaksi viikkoa ja vaikka mulla ei ollut mitään pohjaa siinä kielessä niin opin jo ymmärtämään jonkin verran koska äiti tuuppas mut leikkimään päivät pitkät latinomuksujen kaa (puhunut en kyllä sanaakaa). Se on kyllä sääli että tollaset skillsit häippäsee kun ei pääsee treenaamaan :(

      En muista koreankielistä nimeä tähän hätään mutta enkuksi se oli Mary was out all night tjsp, luin suosituksen erään ystäväsi blogista :> Oon kaksi epiä kattonu ja on kuulkaa antanu aika omituisen kuvan kornumaan telkkaritarjonnasta... Mutta kyllähän tota katsoo!

      Poista