"Tästä bändistä on kyllä supertähteys kaukana"

- ystäväni Paulan viisauksia katsellessamme erästä videota. Jonka nimi ei ainakaan ollut Oppa oppa.

Eli terve vaan kaikille, täällä sitä meikämimmi viettelee vapaapäivää, aamulla raahauduin ottamaan rokotuksen Japanin aivokuumetta vastaan, muuten päivä on koostunut lähinnä peukaloiden pyörittelystä. Vappu tuli ja meni, itse vietin omani Paulan seurassa. Ja oli kuulkaa muuten ihana vappu!

Neiti suvaitsi saapua meille sunnuntai-iltana, ja vieteltiinkin iltaa aika meille tyypillisissä merkeissä. Olin raahannut Paulalle ties minkälaista tuliaista, Oreos-keksejä, muki New Yorkista, ja Secret-julisteen ja SHINee-muistivihon eräästä kpop-kaupasta Chicagosta. Lisäksi olin tilannut heikäläiselle pari levyä. Kovin iloinen oli hän jutuistaan, erityisesti muistivihko oli kummankin mielestä tosi söötti. Itse olin kyllä kuvitellut ostaneeni jonkinlaisen photobookin... Kyseinen vihko kyllä vahvisti piraattiepäilyksiäni koskien ainakin osaa kaupan tavaroista, sillä Paula huomasi aika nopeasti että kannessa luki SHINeen alla "Super Junior", wtf :D Lisäksi hupia aiheutti jokseenkin lakoninen lause kannessa: "If you smile at me, I will almost always smile back." Julisteesta olen varsin varma että se on aito.

Toki Paulan lahjomista seurasi myös melkein jo klassikoksi muotoutunut "Onewkortin metsästys", eli revitään kauhealla väkivallalla levypaketit auki ja toivotaan parasta. Metsästys ei päättynyt tähänkään, Sherlockista ja Paulan Replay-singlestä tuli yhteiskuva ja The First-levystä Key. HÖH. Mulla alkaa jo mennä epätoivoiseks että mihin vois seuraavaksi tän himoitun kortin varjolla rahansa törsätä... Kun kortin perään on itketty niin on hyvä aika järkyttyä Sherlock-photobookkien mieskalenterimaisesta kuvamateriaalista. Levy on itsessään oikein hyvä, noi kuvat vaan on ihan järkyttäviä lähes kaikki. The Firstikin oli oikein messevä lätty, toki sinne mahtui sellaisia "helmiä" kuin Amigo, joka videoineen on kyllä hirveintä mitä korealandia on koskaan suoltanut ulos HAMin So sexyn ohella. Paulakin tykkäsi Minimoni-sinkustaan ja Replay sai erityisesti kiitosta DVD:stään, P yritti kattoa sitä musavideota mutta joutui lopettamaan ennen kuin minuuttiakaan oli kulunut koska allekirjoittanut huusi OTP-tuskaansa nurkasta. Eli moi vaan, tällaista on elämä minun kanssani.



Siis tämmösiä pornotähtikuvia SHINeestä, tätä olen aina halunnut. Not. Mun ihku muovitasku ansaitsee lisää hehkutusta.

Seuraavana aamuna oltiin jo ennen yhdeksää pirteästi hereillä, koska ei edes oltu menty nukkumaan kovin myöhään. Meillä oli agendakin: mennä käymään Suomenlinnassa ennen kuin vappuväki sen kansoittaa. Hyvin päästiin matkaan (ei tällä kertaa edes myöhästyttä bussista!) ja mun pieniä paniikkikohtauksia lukuunottamatta selvittiin hyvin saareen. Ilma oli todella nätti ja aurinkoinen, ainoa vaan että kuten arvata saattoi, tuuli oli aika kova ja meizi minihameessaan ja ohuissa sukkahousuissaan paleli vähän turhan paljon.

En ollukaa käyny Suomenlinnassa moneen moneen vuoteen, joten kokemus oli siinä mielessä uusi. Me aloitettiin koko kiertely sopivasti sillä, että eksyttiin sotilasalueella ja meidät jouduttiin hätyyttelemään sieltä pois... Paula parka joutu kuuntelemaan mun nälkäurputusta koko alkumatkan, ja jonkin aikaa käppäiltyämme mentiinkin sitten kalliolle piknikille. Ei ehkä ollut yhtä glorious pikniktarjoilu kuin jollain karaistuneimmilla vapunviettäjillä, mutta ihan hyvin me tolla pärjättiin :D Rannassa ihmeteltiin haalariasuista vappuväkeä.

Lounastamista tyylillä.

Tutkiskeltiin sitten kaikenmaailman raunioita ja kauhisteltiin pimeitä tunneleita, mutta lopulta meille tuli niin kylmä että aloimme vain haikailla sisätiloihin. Yritettiin etsiä kahvilaa mutta paikat olivat enimmäkseen kiinni näin vapunaattona, joten kolmen tunnin oleilun jälkeen alettiin haikailla sitten kotopuoleen menoa. Harkittiin eka jäävämme Helsinkiin vielä hengailemaan, mutta aateltiin ryysiksen olevan illan lähestyessä sen verran suuri että päätettiin jatkaa vapunviettoa vaan kotiin.



Yhdennäköisyys pedobeariin on ilmeinen

Käytiin ostamassa Stockkalta hauskoja erivärisiä macaron-leivoksia ja tehtiin päivällistä ja vedettiin jälkiruuaksi leivoksia kahvin ja teen kanssa tosi classysti sillä aikaa kun muut rellesti ulkona. Muutenkin ilta suju leppoisissa merkeissä, katsottiin Aamiainen Tiffanylla - leffaa ja otettiin rennosti. Ei tänäänkään valvottu ihan hirveän myöhään, jotenkin alettiin jo väsähtää joskus yhdeksän jälkeen kummatkin :--D Aika erikoista, yleensä me lörpötellään sangen myöhään...

Paula siinä kiltisti esittelee meidän vappueväitä. Tossa pinkissä macaronissa oli GLITTERIÄ. Saatoin mä noita sipsejäkin pari syödä...

Meillä taisi alunperin olla jotain suuria suunnitelmia itse vappupäivän varalle, mutta lopulta jämähdetiin jostain syystä kotiin possuttelemaan ruokaa ja katsomaan telkkaria. Ja taas koettiin luonnossa ne minun väitteeni siitä, kuinka kpop sulattaa aivot. Liviltä tuli joku deittiohjelma jossa joku nainen etsi miestä, ja toinen siippavaihtoehdoista sattuikin olemaan korealainen nimeltä Joon. Kun siitä Joonista niin kovasti jauhettiin ja ei häntä ruudussa näkynyt niin voitte kuvitella kuinka me alettiin jo uskoa että kysessä ois just SE Joon... No, todellisuus ei taaskaan vastannut ihan odotuksia.

Deittiohjelman loputtua me vaihdettiin kanavaa, ja sieltäpä tuli sitten jokin mustavalkoinen suomifilmi, jota tuijotettiin lähinnä välinpitämättöminä kunnes äkkiä ruutuun lämähtääkin HERRANJESTAS IHAN SIKANA JONGHYUNILTA NÄYTTÄVÄ MIES. Loppuleffa vietettiinkin silmät liimattuna telkkariin, joko huutaen: "Asdffghfdgdsd Se Jonghyun on taas ruudussa!!" tai vastavuoroisesti valittaen kuinka sen pitäisi olla ruudussa. Oli kuulkaa aika pettymys kun ei kaverista näkynyt jälkeäkään vikaan puoleen tuntiin... Hasukintahan koko jutussa on se, että kun leffa loppui niin me mentiin selvittelemään kuka tämä Suomen Jonghyun oikein on miehiään ja lopulta sitten selvisi että kyseessä onkin itseasiassa erään Paulan kaverin isoisä. Reaktio oli sen jälkeen aika lailla tämä:

No, näiden sattumusten jälkeen raahauduttiin vielä Chico'siin syömään ja sieltä lähdin sitten saattamaan Paulaa asemalle. Itselleni ruoka maistui mutta Paula kärsi ruokaansa unohtuneesta vuohenjuustosta. Kuulikohan tarjoilija meidän kiivasta keskustelua keskenämme siitä, mitkä ovat asiakkaan oikeudet ja niin edelleen... Mahtava vappu oli kuitenkin kaikin puolin, vaikka meininki on ehkä vähän vähemmän karnevaalimaista kuin kyseinen juhla antaisi toivoa.

JA OZONE HEI: Nyt kun käskit muistuttaa niin muistutanpa, että se video on edelleen tuossa alapuolella kun kerran halusit katsoa ;) Ei sillä että se nyt niin hirveän mielenkiintoinen olisi.