Kirjoittamisen ihanuus!

Ennen tiedostojeni katoamista minua oli vaivannut jo pitkään jonkinlainen "writer's block". Meikäläiselle se on arkipäivää, sillä olen hyvin jaksottainen ihminen: välillä tekstiä tulee tasaista vauhtia, välillä kuukausiin ei synny paperille mitään. Kun sain tietää kaiken kirjoittamani tekstin kadonneen, oli kyseessä aluksi luonnollisesti shokki. Mutta myöhemmin aloin miettimään positiivisesti: nyt voin aloittaa luomisen jälleen alusta, en ole enää keskeneräisten töiden ja harhailevien ideoiden vanki. Valmiista teksteistäkin valtaosa on onneksi Paulan koneella tallessa, joten ne saan vielä halutessani takaisin. Joten proosamuotoisen tuotannon kohdalla menetys ei ollut järin suuri, luojan kiitos. Pikemminkin tapahtumaa voisi leimata tuotannolliseksi uudelleensyntymäksi.

Mutta niin, nyt kirjoitusinspiraatiokin on pikkuhiljaa palaamassa. Lainasin erään kaverini suosituksesta Katarina Kuickin ja Ylva Karlssonin kirjan "Kirjoittamisen ihanuus: nuoren kirjoittajan opas",joka on piristävä erilainen oppikirjamaisiin kirjoitusoppaisiin verrattuna. Kirja sisältää mukavia inspiraatioharjoituksia ja näppäriä vinkkejä niin proosan, runojen kuin näytelmienkin kirjoittamiseen. Kirjoitusrutiini pysyy hyvin yllä, vaikkei omia ideoita tuntuisi sillä hetkellä juuri löytyvän.

Toisaalta on aika surkuhupaisaa, ettei omien kirjoitusteni kokoelmalla ole monen mielestä järinkään suurta arvoa. Kuten olen varmaan ennenkin maininnut, yli 90% teksteistäni on fanfictionia, joka ei (valitettavasti) ole nykystandardien mukaan ole mitään kovin vakavasti otettavaa proosaa. Se on sääli, sillä parhaimmillaan fanfiction voi olla oivaltavaa ja mielikuvituksen rajoja rikkovaa hahmojen ja miljöiden uusiokäyttöä. Ja oikeista ihmisistä tehty fanfiction, voi, minulle se on koko lajityypin kruunu! Kun ihmisestä tehdään taideteos, fantasioiden väline, elämää suurempi olento. Toisista epäeettistä ja sairasta, minusta suurin kunnianosoitus minkä keneltäkään voi saada.

Olen itseasiassa vasta viime päivinä ryhdistäytynyt ja lukenut vähän enemmänkin muiden kirjoittamaa fanfictionia - yleensä olen keskittynyt vain väkertämään omia tarinoitani. Yksi suuri sääli fanfictionissa on, että se ei matkusta hirveästi maiden rajojen yli, ja kulttuurikohtaiset tyylit jäävät täysin kokematta. Minullekin ovat tuttuja lähinnä anglosaksinen voimakkaan ihmissuhdedraaman ja mielivaltaisen AU:n värittämä fanfiction sekä suomalaisten kirjoittajien melankoliset katu- ja mielisairaalakuvaukset. Omasta tyylistäni olen aina halunnut pitää kiinni, ja joskus olisi hauskaa seurata, mitä muut teksteistäni ajattelevat. Nyt tämä pohdiskelu on kuitenkin jo myöhäistä, sillä fanfictionkulttuuri osoittaa hiipumisen merkkejä - tai ainakin se on siirtynyt sinne, mistä minä en ole sitä vielä tavoittanut.

Mutta tässähän olisikin minulle elämäntavoite! Nostaa fanfiction indietaiteen asemasta kohti valtavirtaa, tehdä muutkin osalliseksi lainattujen maailmojen iloista. Ja minähän olen jo tämän vallankumouksen aloittanut, mitä paradoksaalisimmalla tavalla: kun joskus kuuntelee Yötä (minun ficcini eivät synny ilman suomalaista musiikkia) ja SHINeetä, niin tuloksena voi olla ensimmäinen valmis ficci melkein puoleen vuoteen! Ja ihan kelpo tuotoshan siitä tuli. Vaikka aikatasot haparoivat, niin kertojaäänessä on miellyttävää kirkkautta ja tsehovilaista kaipuuta. Tästä se lähtee, fanfictionin uusi kausi! Kirjoittaminen on ihanaa!