Heipsan! Meikäläinen on kotiutunut viikonloppureissultaan Paulan luota. Alun perin oli tarkoitus lähteä sunnuntaina, mutta eeppisen e-junalippu-failin ja muutenkin kun koulu alkoi vasta puoliltapäivin niin päätin sitten tulla vasta aamujunalla tänään. Oli tosi kivaa jäädä vielä vähäks aikaa, mutta järjestely vaati myös veronsa ja olin aikasen heräämisen takia aika kuittina tänään ja tulin aikaseen takaisin kotiin. Aamulla tapoin aikaa pyörimällä Helsingissä ja nolaamalla itseni Robert's Coffeessa (no, mä nolaan itseni kyllä vähän kaikkialla, ettäh...) Meillä oli yliopiston avajaiset, ja osallistuin siellä avajaistilaisuuteen, jossa oli rehtorin ja parin muunkin tyypin puheet. Sen jälkeen oli jumalanpalvelus, josta ainakin itse tykkäsin koska teemana oli muukalaisuus ja paikalla oli jäseniä muiden maiden kirkoista lukemassa raamatuntekstejä ym. Myös kuoro oli ihan mahtava!
Eli siis Pirkanmaalle suuntasin en ainoastaan Paulaa ja hänen perhettään moikkaamaan, vaan myös verestääkseni jernumuistojani vanhassa kunnon Traconissa (mikä vanha kunnon Tracon, täähän oli eka kerta kun mokomassa edes kävin) . Ajattelin naiivisti pääseväni nauttimaan vanhasta kunnon japanifanitusmeiningistä, ajasta ennen hallyuta ja irtoripsiä. No, nämä odotukset murskaantuivat kun joku tyrkkäsi eteeni Taime- Taeminin kalannaaman suunnilleen heti kun ehdin sisään astua. SM Entertainmentin rappiollisia sanansaattajia näkyi useampikin, ja mielenkiinnosta tutkailin että mistä he noita epäilyttäviä fanituotteita oikein ostelivat. Vastausta ei löytynyt , joten tulin siihen tulokseen että kyseessä oli niin sanotusti tiskin alta myytyä hämärää kamaa. Ihan syystäkin, olihan nyt kyseessä japsifanien (ja roolipelaajien) tapahtuma. Ja ihanan paljon cossaajia ja muutenkin klassisen jernun oloisia tyyppejä kaduilla näkyikin!
Me ei Paulan kanssa vaivauduttu hirveästi mihinkään ohjelmiin, sillä ainoa mua kiinnostanut ohjelma Nortikka Se Elokuva meni muutenkin sunnuntaina. Yhtä nettikaveria moikkasin (oli muuten jännää, en ikinä oo tavannut ketään pelkästään netistä tuntemaani tyyppiä IRL), mutta muuten hengailtiin lähinnä keskenämme ja nostalgisoitiin pockyja syömällä (tosin mun kohdalla tässä ei taaskaan ollut mitään nostalgiaa kun niitäkin söin ekaa kertaa). Ostin kanssa korvakorut joltain taidekojumyykältä sekä supersöpön meikkipussin. Kivaa oli silti, ite ainakin tykkään vaan hengailla, ilman että teen mitään erityistä. Käytiin kanssa syömässä vielä ton jälkeen ja sitten painuttiin kotiin.
Sunnuntaina oli aluksi tarkoitus lähteä keilaamaan, mutta lopulta päädyttiinkin omenapiirakan leipomiseen. Taikinasta tuli aluksi todella omituisen makuista ja me ehdittiinkin jo povata todellista kokkausfiaskoa, mutta lopputulos olikin yllättävän hyvä, mitä nyt rypsiöljystä jäi hieman pikantti sivumaku. Eikä se ruuanlaitto lopulta edes ole niin vakavaa hommaa, ainakaan mun mielestä... Saatiin myös kutsu naapureille rääppiäisiin, ja mäkin menin sitten mukaan kun kerran nyt olin muutenkin nurkissa pyörimässä. Kiitos siis tästä. Iltakin sujui leppoisasti kun ei tarvinnut junaan kiirehtiä.
Otsikko kuvastaa taas tätä mun ja Paulan keskustelujen tasoa. Meidän leppymätön SHINee-viha alkaa saada psykologisia piirteitä, sillä me huokailtiin vaikka kuinka monta kertaa siitä kuinka Key on liian täydellinen ja kuinka alentavaa ja katkeroittavaa se on kun joku mies on kauniimpi kuin ite on... Lopulta kaikki luisui siihen, että me hoettiin jatkuvasti "Ota kii!" ja hihiteltiin mielipuolisesti. Muutenkin meidän teemana oli selvästi "Music I was supposed to hate", sillä soitetuin biisi taisi olla edellämainitun luuviulukvintetin Juliette, hups... Tulipa tutustuttua pariin uuteenkin koreahirvitykseen ja kuunneltua sellaisia arkistojen aarteita kun Himeyuri ja Poitrine. Nam.
Tän kirjoittamisen aikana olen gradually palannut edellisen kunnon postauksen "kaikki-nyppii-en-jaksa-elämää" -fiiliksiin, joten nyt olisi sitten hyvä sauma lähteä lenkille vähän mieltä tyynnyttelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti