Se kandi pitäisi kääriä kokoon kolmessa vuodessa. Ja maisterintutkinto heti perään, parempi ettei menisi yli sen kahden vuoden. Eläkesäästäminen on fiksuinta aloittaa heti kun menee töihin. Ai niin, tiesitkö että asuntolaina on kannattavaa hankkia jo silloin kun muuttaa omilleen? Lapset on parempi hommata ennen kolmeakymppiä, muuten ruumis ei kestä. Ja onhan se testamentti varmasti jo kirjoitettu?
Hidas ei oo hölmö, nopeet luulee vaan/Vauhtii fiksuudeksi kai kuvitellaan.
Ei ole mitään liiottelua, kun sanotaan, että nykyään on jatkuvasti kiire. Meitähän hoputetaan koko ajan! Työelämään pitäisi päästä ja lapsia syntyä ettei ikäpyrämidi ottaisi kaatuakseen. Elämänfilosofioissa tyrkytetään sitä, kuinka pitää tarttua hetkeen, elää tässä ja nyt. Ei kannata jättää sitä huomiseen, minkä voi tehdä jo tänään, koska huomisesta ei ole koskaan taetta. Elämä on kuulemma liian lyhyt tuhlattavaksi. Nopeutta arvostetaan kaikkialla, nykyäänhän "hidas" on usein synonyymi tyhmälle.
Mutta mihin ihmeeseen meillä on kiire? Emme täällä elä miellyttääksemme muita, vaan kulkeaksemme omia polkujamme. Se, että pitää nopeasti päästä uraputkeen tai näkemään maailmaa on vain mielemme sisäinen kuvitelma, jonka luulemme tulevan ulkoapäin. Vaan oikeastihan sitä voisi viettää koko elämänsä vaikka nukkumalla palmun alla. Ja millä tavalla se, että ehtii moneen paikkaan ja kokemaan kaikenlaista on elämänä rikkaampaa kuin se, että jää vierestä katselemaan kun muut pyyhältävät? Onko mukavampaa ehtiä näkemään monta erilaista, kaunista maisemaa vai nähdä vain muutama, mutta nauttia niistä täysin siemauksin?
Olen päättänyt tämän: minun elämälläni ei ole kiire. En välitä, vaikka saan rivien välistä kuulla olevani luuseri koska en ole koskaan seurustellut siinä missä ala-asteaikojeni paras ystävä on jo kihloissa. Yritän olla tuntematta pahaa omatuntoa siitä, että pidän yhden välivuoden samalla kun jotkut takovat tutkintonsa kasaan neljässä vuodessa. En halua ahdistua siksi, että asun vielä äidin helmoissa siinä missä muut HOAS:illa. Ja miksikö näin? Koska tuon kaiken ehtii kyllä joskus toiste. Aikuisena voi viettää sitten joskus tulevaisuudessa vaikka kuinka monta kymmentä vuotta.
Juoskoon, kuka jaksaa/Mä nyt kuitenkin/Taidan jäädä hetkeks istumaan
Kiirehtiminen on resurssien hukkaamista, varsinkin kun kyse on elämästä, joka itsessään haluaa välillä päättää ihan itse oman suuntansa. Minun mielestäni on monissa tapauksissa parempi jäädä paikoilleen, vetää syvää henkeä ja ajatella. Muistaa, että se, mikä on tärkeää, on tärkeää myös myöhemmin. Jotkut asiat voi lykätä huomiseen, toiset ensi vuoteen. Joidenkin asioiden perässä täytyy vähän juosta, mutta monet tulevat vastaan silloin kun kohtalo niin sallii. Wait and see.
Jos elämä on tie, niin sillä tiellä on vain yksi päätepiste: kuolema. Ja uskokaa minua, se ei ole kyllä yhtään kiirehtimisen arvoinen päämäärä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti