Muukalaisuudesta

Muukalaiset, vieraat, ulkopuoliset. Ihmiselle on luontaista luoda ryhmiä, joihin toiset kuuluvat ja toiset eivät. Se ryhmä voi olla jokin selkeästi määritelty joukko, kuten kansa, koululuokka tai jalkapallojoukkue. Mutta yhtä lailla kyseessä voi olla löyhästi määritelty ryhmä, johon kuuluminen vaatii tietynlaisen sosiaalisen hyväksynnän, kuten nyt vaikkapa jonkun tietyn ihmisen ystäväpiiri. Kaikkialla ympärillämme on ryhmiä, joihin voi kuulua tai olla kuulumatta.

Mutta vaikka kuuluisimme kuinka moneen ryhmään ja muutenkin emme olisi varinaisesti "ulkopuolisia" millään elämänalueella, niin uskallan väittää, ettei yhteenkuulumattomuuden tunnetta voi kukaan kokonaan välttää. Kaikki me olemme muukalaisia toistemme seurassa, sillä jokainen ihminen on yksilö, täysin omanlaisensa. Tämä universaali vieraus tiivistyy parhaiten kolmeen tuskallisen tuttuun sanaan:

"En ymmärrä sinua."

Mitä me voimme lopulta tietää toisesta, hänen unelmistaan, peloistaan ja ajatuksistaan? Tunne muukalaisuudesta muiden keskellä perustuu siihen, ettemme koe pääsevämme perille toisistamme. Lopulta jäämme vain valittamaan siitä, kuinka kukaan ei hyväksy, tai edes ymmärrä. Harvoin pysähdymme edes miettimään, että ketä me itse sitten ymmärrämme niin täydellisesti kuin toivoisimme jonkun muun ymmärtävän meitä. Mahtaako moista täydellisen ymmärtämisen tasoa edes olla olemassa?

Yksilöllisyyttä korostavassa kulttuurissamme erityisesti itseään etsivät nuoret nostavat niin sanotun "outouden" eli ympäristöstään vieraantumisen jonkinlaiseksi ihailtavaksi ja epätavalliseksi elementiksi. Korostetaan, että "erilaisuus" on yksilöllisyyttä ja painotetaan omaa muukalaisuutta tässä elämässä. Mutta mikä tekee jostain ihmisestä "enemmän yksilön", enemmän muukalaisen muiden keskellä? Loppujen lopuksi me kaikki olemme yhtä käsittämättömiä muiden silmissä  ja oman "erityisyyden" korostaminen on epärelevanttia maailmassa, jossa kaikki ovat yhtä kaukana toisistaan.

Toisinaan kokemus siitä, että kaikki ympärillä tuntuvat olevan niin salaperäisiä ja etäisiä, on ahdistava. Olemmeko kaikki vain yksinäisiä kulkijoita elämän suuressa avaruudessa, joissa seuraavaan tähteen on valovuosien matka? Ehkä, mutta uskon, että jokainen meistä oppii elämään tämän muukalaisuuden kanssa ajallaan. Kaikki kun päätyy lopulta siihen, että koska olemme muukalaisia toisillemme, niin näin ollen olemme kaikki samanlaisia.