Kaapista revitty ynnä muita mukavïa tunnustuksia

Tervepä terve! Mitä teidän rauhaanne kuuluu? Kuten olen tässä jo jonkin aikaa valitellut, minulle on kuulunut parempaakin. Mutta eipä nyt puhuta siitä! Viime viikolla olen ollut omassa kategoriassani ihan poikkeuksellisen sosiaalinen. Opiskelijajutuissa olen ravannut. Kävin tiedekuntayhdistyksen fuksisuunnistuksessa, joka oli oikein hauskaa, vaikka vähän eksyttiinkiin siinä. Myös yhdessä osakunnan jutussa olin, sielläkin oli ihan jees, mutta jossain vaiheessa alkoi vain ahdistaa kauheesti. Lisäksi näin keskiviikkona paria lukioaikaista kaveria joita ei ollut tullut nähtyä sitten yo-juhlien. Kahviteltiin, pyörittiin kaupoissa yms. ja oli mukavaa~

Ja nyt seuraa nolo tunnustus: olin lauantaina elämäni ensimmäisissä synttäribileissä :D Siis y'know, nuorison bileissä. Mä kun en ole se menevin seurapiirikissa enkä ole muutenkaan kiinnostunut päihteidenkäytöstä, niin nää on jääny vähän vähemmälle... Eräs perhetuttavani oli kuitenkin päättänyt olla edelläkävijä ja pyytää mut mukaan, jotta olisin vähemmän syrjäytynyt ja enemmän sosiaalinen! Aluksi ajattelin olla menemättä ihan siksi, että olin lauantaina siipi todella maassa, mutta päätinpä sitten mennä kuitenkin, kun kerta mut oli ihan hyvää hyvyyttään kutsuttu, ja loppujen lopuksi viihdyin oikein hyvin! Tietty aluksi oli sosiaalisesti rajoittunut vähän hermostuksissa siitä kun ei oikein ketää tuntenut, mutta kyllä se siitä! Törmäsinpä siellä jopa yhteen yläasteaikojen kaveriin jotai ei ollut vuosiin tullut nähtyä :)

Tjaa-a, tällä viikolla on toi kunnon opiskelukin alkanut pikkuhiljaa, jostaa oon tietysti ilonen. Mulla on tässä periodissa viestinnän ja vuorovaikutuksen kurssi, eksegetiikan eli raamatuntutkimuksen kurssi, filosofian ja etiikan kurssi sekä sellanen tietotekniikkajuttu. Kaikki vaikuttaa niin mielenkiintoselta! Toistaseks ei oo ollu viel niin hirveesti tehtävää ja hälinää mutta eiköhän toikin seikka tosta korjaannu pian. Ainakin sitte kun tentit alkaa lähestyä.

Viime aikojen mentaalisessa alhossa olen taas keskittynyt musiikin kuluttamiseen. Joskus se on vaan yksi eniten voimaa antavista jutuista...! Mutta nyt mun pitää sanoa, että mun mielestä periaatteet on hyvä asia. Ja jos suuinkin mahdollista, niin niistä periaatteista ois hyvä pitää kiinni. Mä oon periaateihminen. Harvoin luovun niistä. Mutta joskus, ihan vaan joskus, niin voi käydä... Joku saattaa muistaa tän:

"Lupaan ja vannon, että olen menetetty mies (nainen??)  sitten kun alan kuuntelemaan jotain totaalista kornujen poikabändipoppia. Toistaiseksi nämä pahimmat kornubäkkärit eli siis SHINee, Super Junior jne. aiheuttavat vain "ööh lol"-reaktion."

Noooh, you can see where this is going. Mä myönnän. Tulen kaapista ulos. Super Junior on edelleen yök, mutta SHINee... Niillä on itseasiassa pari ihan hyvää biisiä. Niiden musiikki on itseasiassa ihan kuuntelemisen arvoista. Ne on itseasiassa ihan jees porukka. Mutta edelleen, Ringdingdong on maailman hirven biisi. Edelleen AMIGO tulee hyvänä kakkosena. Edelleen oon sitä mieltä, että SHINee on alipainoisessa olemuksessaan suureksi haitaksi Korean herkkämieliselle nuorisolle, joka ei kestä alkoholista kertovia biisejä tai lesboista kertovia ohjelmia.

No niin, näiden syntisten tunnustusten jälkeen vetäydyn takaisin pimeyteen odottelemaan Shineen uutta sinkkua lymyilemään itsekseni. Oon pistänyt itseni likoon ja ryhtynyt "ei sokeroituja herkkuja" viikolle. Rikoin sitä kyl jo vähän maanantaiaamuna kun unohin lupaukseni ja söin lusikallisen nutellaa... Mutta muuten oon (toistaseks) pysyny kuivilla.