^ Joskus sitä innostuu aforismeilemaan.
Kaikki näyttäis olevan hyvin nyt. Mulla on hyvää ruokaa ja karkkia, mun vapusta näyttää tulevan hyvä, mä oon onnistunut kontrolloimaan syömistäni vaikka mun nenän alla heiluteltiin pringlessejä ja suklaata ja muutenkin kaikki näyttäis olevan helt okej. Feeling good!
Sain myös vihdoin mun ruotsin alustavat ja käytiin ostamassa mulle yo-lakki (vanhemmat rutisee mulle jatkuvasti siitä kun musta ei tuu diplomi-insinööriä). Nyt mun asusta puuttuu enää kengät! On kätsää että voin vissiin käyttää samaa huivia mitä käytin mun riparimekossa :)
Eilen lagasin kotona ja kattelin Wilskun ja Katen häitä. Mä vaan tykkään noista kuninkaallisista. Se katsomassa ollut ihmismäärä kyllä vään pelotti o.O Tänään sitten nään hienoja ihmisiä ja nautin olostani muutenkin. Vappu ei oo koskaan varsinaisesti ollut mun juttu, koska en käytä alkoholia, mutta ihan hyvä tekosyy nähdä ihmisiä. Niih.
Nyt kyllä ei tuu mitään fiksua. Tääkin on ehkä maailman turhin postaus, ku tekee mieli kirjottaa mut ei sitte juttu luista. Mutku on oikeesti vähä kiinnostavampaa tekemistä ku esim. teologian pääsykokeesee lukeminen. Tuntuu oudolta että tänään on ees lauantai. Kaikki päivät tuntuu samoilta.
Okei, nyt lopetan tän turhanpäiväsen jauhamisen. Miks ees julkaisin tän?
Haaste 2: Päivä 07 – Paras ystäväsi
Oon nyt tämän sanonu monet kerrat, mutta siis Paula. Tunnetaan siis alun perin vanhempien kautta, ja ollaankin tunnettu vaahtosammuttimen kokoisista asti. Nuorempana ei edes oltu niin hyviä kamuja, mutta myöhemmin meistä tuli tosi läheisiä. Paula on tosi ajattelevainen ja ihana ihminen, ja sen kaa jaksaa jutella tuntitolkulla kaikesta maan ja taivaan välillä. Ainoa ihminen, jota pidän todellisena sydänystävänä, johon voi aina luottaa. Kiitos, että olet olemassa <3
lauantai 30. huhtikuuta 2011
torstai 28. huhtikuuta 2011
Yök.
Alamäki. Rappio. Miten oikein pitäisi suhtautua siihen, kun bändi, joka on jo usean vuoden ajan hemmotellut meikäläistä julkaisemalla ainoastaan hyviä musiikkivideollisia biisejä, päättääkin julkaista jotain josta ainoa sana mikä mulle tulee mieleen on "yök". Kaikki hyvä loppuu aikanaan, I guess. Mutta ehkä bändin seuraavaa musiikkivideota voi jo kuunnellakin. Tääki on vaa lyhyehkö previewi, toki koko versiolle voi vielä antaa mahollisuuden, but I'm not very hopeful.
Tää biisi on teoriassa iha kuunneltava, mutta mulle tulee tästä jotenkin tosi epämukava fiilis. Ei sillee hyvällä tavalla, niin ku joissain biiseissä, vaan sillee.. no, yök-tavalla. Syytän tota intron kitarariffiä, se on kauhee. Jotkut on sanonu et soundi tuo mieleen vanhemman arisun. Ja sit toi video. Hyi. Liian epäarisu. Toi randomtyttö on tyhmä (ja se vois pukee päälleen). Shoun huppari on tyhmä. Toran auto on tyhmä. Sagan tukka on tyhmä. Hiroton tukka on viel tyhmempi. Naoo ei kehtaa ees haukkua kun se on niin syrjäänjätetty.
Ei näin, lapsukaiset.
No joo, tämän pettymyksen jälkeen voi suosiolla siirtyä fiilistelemään muita mahtisbändejä. Scandinavian music groupilta tuli tässä just eilen (kait) uus albumi Manner. Kuulostaa sikahyvältä setiltä, mitä oon pari biisiä kuullut. Käykää vaikka joutohetkinänne kuuntelemaan biisi "Hautojen yli"! SuGiakin oon kuunnellut. On se jännää ku niiden musiikki muuttuu vuosi vuodelta psykedeelisemmäksi... Mutta hyvää on silti. Niiltäkin tulee tässä kohtapuoliin (tai no, kesäkuussa) uus single, joka on kuulemma teemalauluna tankotanssivista miehistä kertovassa leffassa... Mielenkiintonen biisi tulee vissii olee.
Mulla oli muutenkin eilen aika kiukkupäivä (jota siis toi yllämainittu blue flame-pätkä ei millään tasoa parantanu). Useimmat asiat ei tuntunu vaan menevän putkee, RM hävis Barcalleki ja tippu Mestarien liigasta... Mutta kaikilla pilvillä on hopeareunus, sillä MÄ SAIN KESÄTÖITÄ!11 Taas saatiin osoitus siitä kuinka mun kuukausien itkeminen oli jälleen kerran turhaa :-----D En taida ikinä oppia. Mutta niin, vietän heinä-elokuun käytännössä kokonaan siivoamalla ja huoltamalla Helsingin urheilukenttiä. Ihan mukavaa että saa olla ulkona.
Ps. Katoin sen koko videon. Ei sytyttäny.
Haaste 2: Päivä 06 – Unelmasi
No onpa henkilökohtanen kysymys. Mut voinhan mä listailla tähän joitakin:
- Asua ulkomailla ja oppia puhuu jotain vierasta kieltä sujuvasti. Ja ylipäätään matkustella paljon ^^
- Haluan julkaista romaanin/runokokoelman/näytelmän.
- Haluan nähdä kaikki lempparibändini livenä.
- Haluan mennä naimisiin.
- Haluan elää pitkän ja onnellisen elämän (kuka ei?)
:)
Tää biisi on teoriassa iha kuunneltava, mutta mulle tulee tästä jotenkin tosi epämukava fiilis. Ei sillee hyvällä tavalla, niin ku joissain biiseissä, vaan sillee.. no, yök-tavalla. Syytän tota intron kitarariffiä, se on kauhee. Jotkut on sanonu et soundi tuo mieleen vanhemman arisun. Ja sit toi video. Hyi. Liian epäarisu. Toi randomtyttö on tyhmä (ja se vois pukee päälleen). Shoun huppari on tyhmä. Toran auto on tyhmä. Sagan tukka on tyhmä. Hiroton tukka on viel tyhmempi. Naoo ei kehtaa ees haukkua kun se on niin syrjäänjätetty.
Ei näin, lapsukaiset.
No joo, tämän pettymyksen jälkeen voi suosiolla siirtyä fiilistelemään muita mahtisbändejä. Scandinavian music groupilta tuli tässä just eilen (kait) uus albumi Manner. Kuulostaa sikahyvältä setiltä, mitä oon pari biisiä kuullut. Käykää vaikka joutohetkinänne kuuntelemaan biisi "Hautojen yli"! SuGiakin oon kuunnellut. On se jännää ku niiden musiikki muuttuu vuosi vuodelta psykedeelisemmäksi... Mutta hyvää on silti. Niiltäkin tulee tässä kohtapuoliin (tai no, kesäkuussa) uus single, joka on kuulemma teemalauluna tankotanssivista miehistä kertovassa leffassa... Mielenkiintonen biisi tulee vissii olee.
Mulla oli muutenkin eilen aika kiukkupäivä (jota siis toi yllämainittu blue flame-pätkä ei millään tasoa parantanu). Useimmat asiat ei tuntunu vaan menevän putkee, RM hävis Barcalleki ja tippu Mestarien liigasta... Mutta kaikilla pilvillä on hopeareunus, sillä MÄ SAIN KESÄTÖITÄ!11 Taas saatiin osoitus siitä kuinka mun kuukausien itkeminen oli jälleen kerran turhaa :-----D En taida ikinä oppia. Mutta niin, vietän heinä-elokuun käytännössä kokonaan siivoamalla ja huoltamalla Helsingin urheilukenttiä. Ihan mukavaa että saa olla ulkona.
Ps. Katoin sen koko videon. Ei sytyttäny.
Haaste 2: Päivä 06 – Unelmasi
No onpa henkilökohtanen kysymys. Mut voinhan mä listailla tähän joitakin:
- Asua ulkomailla ja oppia puhuu jotain vierasta kieltä sujuvasti. Ja ylipäätään matkustella paljon ^^
- Haluan julkaista romaanin/runokokoelman/näytelmän.
- Haluan nähdä kaikki lempparibändini livenä.
- Haluan mennä naimisiin.
- Haluan elää pitkän ja onnellisen elämän (kuka ei?)
:)
tiistai 26. huhtikuuta 2011
blaablaablaa
Aaa, terve! Voisin tähän alkuun valehdella että mun elämä on ollu niin käänteitä täynnä että sanat ei riitä kuvaamaan muttakun se olis vaan säälittävää :----D Oikeasti oon vaan löhönnyt kotona ja katsellut pääsiäisajan leffoja (MIKSI Robert Pattison on ihan jees Cedric Diggoryna mut muuten niin yök?), vihannut JaMEa (ne mainostaan suureen ääneen kuinka dirut julkasee uuden sinkun mut samana päivinä uudesta singelstä ilmoittaneista arisuista ne ei mainitse mitää), syönyt pääsiäisherkkuja (ja suunnitellut ryhtyväni tekemään taiteellisia installaatioita niistä kaikista suklaamunayllätyksistä mitä mulle on vuosien aikana kertyny) sekä välillä lukenu niihin pääsykokeisiin ja hermoillu siitä kuinka tuun olee niin kuollut in the pääsykoe.
Kyllä kyrsis jos olisin vielä koulussa kun vappu on sunnuntaina ja missais ylimääräsen vapaapäivän... Mun vapusta näyttäis tulevan aika tylsä tänä vuonna, mutta eipä siinä mitää. Toukokuusa olis luvassa ainakin yhet pääsykokeet ja ylppäreihin valmistautumista. Äiti on ollu ihan raivona mun ruotsin opelle kun se ei oo useiden viikkojen odottelun ja kyselyjen jälkee lähewttäny mulle mun ruotsin alustavia, mutta onneks oon sen verta hyvä ruotsissa et eiköhän se läpi oo. Toivottavasti säät suosii toukokuun ajan että saisin vähän sitä väriä pintaan, puuterinvärinen mekko ja kalkkilaivan kapteeni ei oo se paras mahollinen yhistelmä.
Vaikka olenkin viime päivinä ollut todella iloinen siitä, että ole syntynyt 90-luvulla, niin tässäpä vähän kasikytluvun camp-meininkiä!
Haaste 2: Päivä 5 - Määritelmäsi rakkaudesta
LOL aloitin tän kuvailemalla mun ruokia kun luulin etten ollut sitä vielä tehnyt. Noo, tie sydämeen menee tunnetusti vatsan kautta. Mutta niin, musta rakkaus on sitä että on niin kiintynyt johonkin että on vaikea olla erossa. Kaipuuta. Jahtaamista. Jälleennäkemisen iloa. Kaikista yksinkertaisimmin sen vois ehkä määritellä sillä, että kun miettii rakastamaansa henkilöä/eläintä/asiaa/mitä lie niin hymy nousee kasvoille ja sisälle tulee sellanen mukava tunne.
Vaikka en erityisemmin pitänytkään "Rakkautta vain" -elokuvasta, niin kyseisen rainan alkusanat olivat harvinaisen osuvat. Rakkautta on kaikkialla.
Kyllä kyrsis jos olisin vielä koulussa kun vappu on sunnuntaina ja missais ylimääräsen vapaapäivän... Mun vapusta näyttäis tulevan aika tylsä tänä vuonna, mutta eipä siinä mitää. Toukokuusa olis luvassa ainakin yhet pääsykokeet ja ylppäreihin valmistautumista. Äiti on ollu ihan raivona mun ruotsin opelle kun se ei oo useiden viikkojen odottelun ja kyselyjen jälkee lähewttäny mulle mun ruotsin alustavia, mutta onneks oon sen verta hyvä ruotsissa et eiköhän se läpi oo. Toivottavasti säät suosii toukokuun ajan että saisin vähän sitä väriä pintaan, puuterinvärinen mekko ja kalkkilaivan kapteeni ei oo se paras mahollinen yhistelmä.
Vaikka olenkin viime päivinä ollut todella iloinen siitä, että ole syntynyt 90-luvulla, niin tässäpä vähän kasikytluvun camp-meininkiä!
Haaste 2: Päivä 5 - Määritelmäsi rakkaudesta
LOL aloitin tän kuvailemalla mun ruokia kun luulin etten ollut sitä vielä tehnyt. Noo, tie sydämeen menee tunnetusti vatsan kautta. Mutta niin, musta rakkaus on sitä että on niin kiintynyt johonkin että on vaikea olla erossa. Kaipuuta. Jahtaamista. Jälleennäkemisen iloa. Kaikista yksinkertaisimmin sen vois ehkä määritellä sillä, että kun miettii rakastamaansa henkilöä/eläintä/asiaa/mitä lie niin hymy nousee kasvoille ja sisälle tulee sellanen mukava tunne.
Vaikka en erityisemmin pitänytkään "Rakkautta vain" -elokuvasta, niin kyseisen rainan alkusanat olivat harvinaisen osuvat. Rakkautta on kaikkialla.
lauantai 16. huhtikuuta 2011
"A pretty girl is just a mistake of nature, but a beautiful woman is a creation of her own"
Onkohan näin? Lueskelin kauneuteen ja eritoten meikkaamiseen liittyvää keskustelua blogissa, jota pitää amerikkalainen malli ja kosmetiikkayrittäjä Doe Deere. Hän oli nostanut esille erään lukijan pohdintoja siitä, onko meikeillä aikaansaatu kauneus jollain tavalla "valheellista", jos ei ole luonnostaan kaunis. Doe itse ei ollut hänen kanssaan samaa mieltä: hän esitti, että meikit eivät itsessään tee kenestäkänä kaunista, vaan meikit ovat vain väline jolla ihminen tuo kauneutensa esiin. Otsikon sutkautus on erään lukijan kommentti, joka kääntää päälaelleen varsin perinteisen ajatuksen siitä, että luonnollinen kauneus on jollain tavalla parempaa kuin "keinotekoinen" kauneus. Kyseisen lauseen filosofian mukaan luonnonkauniit ovat vähän kuin rikkaan perheen perijöitä, mutta keinotekoisesti kauniit ovat ihmisiä, joista on tullut rikkaita oman työntekonsa seurauksena.
Doen ja valtaosan hänen lukijoistaan ajattelutavassa on järkeä. Miksi meikkaaminen olisi feikkaamista, oman itsensä peittelyä? Sillähän pyritään tuomaan eislle parhaita puoliaan ja muokkaamaan omaa identiteettiään. Mutta eikö samalla periaatteella esimerkiksi sitten kauneusleikkauksiakin voisi pitää täysin hyväksyttävinä? Tämä on vaikea kysymys. Itse olen aina ollut luonnollisen kauneuden ihailija, ja pitkään itsekin ajattelin, että meikin käytössä on vähän peittelemisen ja feikkaamisen makua. Nykyään käytän kylä itsekin meikkiä, mutta olen ottanut periaattekseni, että en anna itseni "totuttautua" meikattuun naamaan. Mielestäni meikkauksen suurin ongelma on, että siihen voi jäädä ns. koukkuun, eli ei pysty nenäänsä ulos näyttämään ilman meikkiä. Siksi pyrin sietämään itseäni myös ilman sotamaalausta, vaikka kyllä ne mustat silmänaluset ja epätasanen punotus masentavatkin.
On vaikea vetää rajaa siihen, että mikä on tervettä ehostautumista ja mikä pakkomielteistä pinnallisuutta. Tuskin Heidi Montagkaan lukuisia kauneusleikkauksia tehdessään pitänyt niitä sen kummallisempina operaatioina. Mitä nyt vähän viilaillaan virheitä piiloon. Ja oman kysymyksensä aiheuttaakin sitten valokuvien manipulointi eli "photoshoppaaminen". Photariin turvautuminen on ihan ymmärrettävää mainoksissa, sillä mainosten ei kuulukaan heijastaa todellisuutta. Mutta voidaanko pitää järkevänä tai terveenä sitä, että esimerkiksi bloggaajat saattavat piilotella ihonsa virheitä tai jopa muokata kasvojensa tai silmiensä muotoa kuvanmuokkauksella? Onko tällöin kyse jo vakava itsetunnon ongelmasta, kun valokuvien välittämää todellisuutta halutaan vääristellä?
Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, ja jokaisella on varmasti omat vastauksensa niihin. Parasta ehkä loppupeleissä olisikin, että jokainen tekee itse päätöksensä meikistä, kauneusleikkauksista ja photoshopista. Vaikka itse pidän kauneusleikkauksia ja kuvanmuokkauksia vastenmielisenä, niin ei minulla ole oikeutta nostaa mielipiteitäni universaaleiksi totuuksiksi.
Tällasta läpätystä tänään. Huomenna vietetään palmusunnuntaita ja käydään äänestämässä. Muistakaahan antaa virpojille paljon herkkuja, älkääkä tehkö niin kuin minä ja syökö niitä ennen kun on sunnuntai (hei, söin vain muutaman karkin...) !
Haaste 2: Päivä 04 - Mitä söit tänään
No, aamupalaksi söin kaksi palaa patonkia ja mansikkajogurttia... Sit välipalaksi vedin banaanin ja pari pääsiäiskarkkia. Just ennen päivällistä vedin jäätelön, ja päivälliseksi meillä oli riisiä, sellasta intialaista kanakastiketta ja salaattia. Iltapalasta en sit tiedä vielä, varmaa mun superherkkua maksamakkaraleipiä :P
Doen ja valtaosan hänen lukijoistaan ajattelutavassa on järkeä. Miksi meikkaaminen olisi feikkaamista, oman itsensä peittelyä? Sillähän pyritään tuomaan eislle parhaita puoliaan ja muokkaamaan omaa identiteettiään. Mutta eikö samalla periaatteella esimerkiksi sitten kauneusleikkauksiakin voisi pitää täysin hyväksyttävinä? Tämä on vaikea kysymys. Itse olen aina ollut luonnollisen kauneuden ihailija, ja pitkään itsekin ajattelin, että meikin käytössä on vähän peittelemisen ja feikkaamisen makua. Nykyään käytän kylä itsekin meikkiä, mutta olen ottanut periaattekseni, että en anna itseni "totuttautua" meikattuun naamaan. Mielestäni meikkauksen suurin ongelma on, että siihen voi jäädä ns. koukkuun, eli ei pysty nenäänsä ulos näyttämään ilman meikkiä. Siksi pyrin sietämään itseäni myös ilman sotamaalausta, vaikka kyllä ne mustat silmänaluset ja epätasanen punotus masentavatkin.
On vaikea vetää rajaa siihen, että mikä on tervettä ehostautumista ja mikä pakkomielteistä pinnallisuutta. Tuskin Heidi Montagkaan lukuisia kauneusleikkauksia tehdessään pitänyt niitä sen kummallisempina operaatioina. Mitä nyt vähän viilaillaan virheitä piiloon. Ja oman kysymyksensä aiheuttaakin sitten valokuvien manipulointi eli "photoshoppaaminen". Photariin turvautuminen on ihan ymmärrettävää mainoksissa, sillä mainosten ei kuulukaan heijastaa todellisuutta. Mutta voidaanko pitää järkevänä tai terveenä sitä, että esimerkiksi bloggaajat saattavat piilotella ihonsa virheitä tai jopa muokata kasvojensa tai silmiensä muotoa kuvanmuokkauksella? Onko tällöin kyse jo vakava itsetunnon ongelmasta, kun valokuvien välittämää todellisuutta halutaan vääristellä?
Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, ja jokaisella on varmasti omat vastauksensa niihin. Parasta ehkä loppupeleissä olisikin, että jokainen tekee itse päätöksensä meikistä, kauneusleikkauksista ja photoshopista. Vaikka itse pidän kauneusleikkauksia ja kuvanmuokkauksia vastenmielisenä, niin ei minulla ole oikeutta nostaa mielipiteitäni universaaleiksi totuuksiksi.
Tällasta läpätystä tänään. Huomenna vietetään palmusunnuntaita ja käydään äänestämässä. Muistakaahan antaa virpojille paljon herkkuja, älkääkä tehkö niin kuin minä ja syökö niitä ennen kun on sunnuntai (hei, söin vain muutaman karkin...) !
Haaste 2: Päivä 04 - Mitä söit tänään
No, aamupalaksi söin kaksi palaa patonkia ja mansikkajogurttia... Sit välipalaksi vedin banaanin ja pari pääsiäiskarkkia. Just ennen päivällistä vedin jäätelön, ja päivälliseksi meillä oli riisiä, sellasta intialaista kanakastiketta ja salaattia. Iltapalasta en sit tiedä vielä, varmaa mun superherkkua maksamakkaraleipiä :P
torstai 14. huhtikuuta 2011
Mul on tylsää
Heippa. Meikäläinen on alkanut vakavasti epäilemään salaliittoa, jolla tehdään yliopistoon sisäänpääsystä niin vaikeaa kuin mahdollista. Olen kohta lukenut teologian tutkimusta esittelevän kirjan loppuun, ja olen jo tässä vaiheessa tullut siihen tulokseen etten ole sisäistänyt opuksesta esim. mitään. Kirja on aiheiltaan mielenkiintoinen, mutta kirjoitettu niin sekavasti ja epäselvästi että eipä ihmekään ettei mieleen tartu joku negatiivinen evidentialismi...
Mut hyvä juttu on että mulle löyty ylppärimekko! Inhoon juhlamekkojen ettimistä, koska useimmat ei näytä järin hyviltä mun päällä (vihaan mun ruumiinrakennetta, jos mulla ois tiimalasikroppa nii kaikki mekot sopis ainaki mallinsa puolesta), ja toi oli hyvä niin otin sitte sen. Ainoita ongelmia ton kanssa on et a) väri on sellainen puuterinen, joten mun pitäis saada vähä väriä pintaan toukokuun aikana. Yritän suostutella äiskän ostaa mulle sellasia aurinkokapseleita b) mun pitää yrittää vähä laihtua. Ei siks, etteikö se menis päälle, mut näyttäis paremmalta ku ne ois nii lössö. Onneks mulla on nopea aineenvaihdunta, joten enköhän saa vähä hoikistuttua kunhan vaan saan pyörän käyttöön c) Kengät! Tollasen puuterinvärisen kaa ei sovi ku ruskeet, valkoset tai samanväriset... Mut positiivista on että itse mekko on nyt hankittu.
Aiheesta toiseen. Kirjastossa - pääsykokeisiin lukemisen ohessa - unohduin mietiskelemään taas mahdollisuuksia. Mistä tietää, milloin on oikea aika tehdä jotakin? Jotkut sanovat, menneisyyden epäonnistumisia ja menetettyjä tilaisuuksia ei kannata jäädä murehtimaan, koska tilaisuudet voi menettää vain siksi että se ei ollut se oikea tilaisuus. Mutta mistä tietää että milloin koittaa se oikea tilaisuus? Vai onko se jotain, mitä emme voi ymmärtää, vaan kyseessä on jotain ikään kuin kohtalon määrittämää? Itse olen henkilökohtaisesti "osin fatalisti" (luultavasti tälle on jonkin fiksumpikin sana), eli uskon kohtalon määrittelevän osin elämäämme, koska minun on vaikea uskoa kaiken olevan pelkkää sattumaa. Toisaalta en myöskään kiellä yksilön mahdollisuutta tehdä valintoja. Mutta missä suhteessa elämä on kohtaloa, missä valintoja? Vaivaan elämääni jatkuvasti tällä ongelmalla, koska pelkään ihan saumattomasti väärien valintojen tekemistä...
Öö, miksi musta tuntuu ettei näissä mun postauksissa oo ikinä päätä eikä häntää XD Nytkin ajattelin tähän vikaksi ruikuttaa siitä kuinka mun huulet kuivuu koko ajan, vaikka laitan rasvaa 8< Ja tunenn pakottavaa tarvetta lipoa niitä jolloin ne kuivuu edelleen.. ÄRRGG.
Haaste 2: Päivä 03 – Vanhempasi
Elieli. Mulla on iha kummatkin vanhemmat, ja ne ei ole eronnut. Oon aina ihmetelly, miten ne on päätynyt ja vielä voinut pysyäkin yhdessä, kun ne on oikeasti kaks niin erilaista ihmistä. Äiti on tosi kärsimätön ja temperamenttinen tyyppi, tykkää tuoda itseään esille ja olla hallitsevassa asemassa. Mä ite muistutan enemmän iskää, joka taasen on rauhallinen eikä ota turhia paineita jutuista eikä koe aiheeks purnata joka asiasta. Toi paineiden ottamattomuus on kyl sellanen mitä en valitettavasti oo periny/oppinu... Mä ja äiti joudutaan toisinaan törmäyskurssille, koska me ollaan aika erilaisia ja sen takia ei päästä useinkaan samalle aaltopituudelle. Iskässä mua ärsyttää eniten sen tavaton sulkeutuneisuus, se aika harvoin yltyy kertomaan ajatuksistaan ja tunteistaan, jopa sellasissa tosi arkisissa aiheissa.
Kaikesta huolimatta koen, että mulla on hyvät välit mun porukoihin ja arvostan sekä kunnioitan niitä tosi paljon. Välillä mulla on tosi "alienoitunut" olo mun perheeseen, kun meillä on niin erilaiset näkemykset joihinkin asioihin, mutta sehän on ihan tavallista tässä iässä. Aina ne on kuitenkin ollut mun tukena.
Mut hyvä juttu on että mulle löyty ylppärimekko! Inhoon juhlamekkojen ettimistä, koska useimmat ei näytä järin hyviltä mun päällä (vihaan mun ruumiinrakennetta, jos mulla ois tiimalasikroppa nii kaikki mekot sopis ainaki mallinsa puolesta), ja toi oli hyvä niin otin sitte sen. Ainoita ongelmia ton kanssa on et a) väri on sellainen puuterinen, joten mun pitäis saada vähä väriä pintaan toukokuun aikana. Yritän suostutella äiskän ostaa mulle sellasia aurinkokapseleita b) mun pitää yrittää vähä laihtua. Ei siks, etteikö se menis päälle, mut näyttäis paremmalta ku ne ois nii lössö. Onneks mulla on nopea aineenvaihdunta, joten enköhän saa vähä hoikistuttua kunhan vaan saan pyörän käyttöön c) Kengät! Tollasen puuterinvärisen kaa ei sovi ku ruskeet, valkoset tai samanväriset... Mut positiivista on että itse mekko on nyt hankittu.
Aiheesta toiseen. Kirjastossa - pääsykokeisiin lukemisen ohessa - unohduin mietiskelemään taas mahdollisuuksia. Mistä tietää, milloin on oikea aika tehdä jotakin? Jotkut sanovat, menneisyyden epäonnistumisia ja menetettyjä tilaisuuksia ei kannata jäädä murehtimaan, koska tilaisuudet voi menettää vain siksi että se ei ollut se oikea tilaisuus. Mutta mistä tietää että milloin koittaa se oikea tilaisuus? Vai onko se jotain, mitä emme voi ymmärtää, vaan kyseessä on jotain ikään kuin kohtalon määrittämää? Itse olen henkilökohtaisesti "osin fatalisti" (luultavasti tälle on jonkin fiksumpikin sana), eli uskon kohtalon määrittelevän osin elämäämme, koska minun on vaikea uskoa kaiken olevan pelkkää sattumaa. Toisaalta en myöskään kiellä yksilön mahdollisuutta tehdä valintoja. Mutta missä suhteessa elämä on kohtaloa, missä valintoja? Vaivaan elämääni jatkuvasti tällä ongelmalla, koska pelkään ihan saumattomasti väärien valintojen tekemistä...
Öö, miksi musta tuntuu ettei näissä mun postauksissa oo ikinä päätä eikä häntää XD Nytkin ajattelin tähän vikaksi ruikuttaa siitä kuinka mun huulet kuivuu koko ajan, vaikka laitan rasvaa 8< Ja tunenn pakottavaa tarvetta lipoa niitä jolloin ne kuivuu edelleen.. ÄRRGG.
Haaste 2: Päivä 03 – Vanhempasi
Elieli. Mulla on iha kummatkin vanhemmat, ja ne ei ole eronnut. Oon aina ihmetelly, miten ne on päätynyt ja vielä voinut pysyäkin yhdessä, kun ne on oikeasti kaks niin erilaista ihmistä. Äiti on tosi kärsimätön ja temperamenttinen tyyppi, tykkää tuoda itseään esille ja olla hallitsevassa asemassa. Mä ite muistutan enemmän iskää, joka taasen on rauhallinen eikä ota turhia paineita jutuista eikä koe aiheeks purnata joka asiasta. Toi paineiden ottamattomuus on kyl sellanen mitä en valitettavasti oo periny/oppinu... Mä ja äiti joudutaan toisinaan törmäyskurssille, koska me ollaan aika erilaisia ja sen takia ei päästä useinkaan samalle aaltopituudelle. Iskässä mua ärsyttää eniten sen tavaton sulkeutuneisuus, se aika harvoin yltyy kertomaan ajatuksistaan ja tunteistaan, jopa sellasissa tosi arkisissa aiheissa.
Kaikesta huolimatta koen, että mulla on hyvät välit mun porukoihin ja arvostan sekä kunnioitan niitä tosi paljon. Välillä mulla on tosi "alienoitunut" olo mun perheeseen, kun meillä on niin erilaiset näkemykset joihinkin asioihin, mutta sehän on ihan tavallista tässä iässä. Aina ne on kuitenkin ollut mun tukena.
tiistai 12. huhtikuuta 2011
Kaikkee randomii
Alottelin tän aamun leipomalla itselleni aamupalaa. Mulle iski eilen kauhea himotus varmaan muillekin kotitaloudentunnilta tuttuihin teeleipiin, ja yksinkertaisuutensa takia päätin sitten kokata niitä tänään. Noh, ihan täydellisiä niistä ei tullut (saattaan osin johtua esim. siitä että unohdin pistellä kuoreen reikiä ja taisin muutenkin paistaa niitä vähän turhan vähän) mutta ihan hyviä kuitenkin. Kaveriksi keitin English Brekafast-teetä ja nautin maidon kera. Yleisesti ottaen se vähän liian mautonta mun makuun, mutta teeleipien kanssa ei jotenkin vaan sovi mikään muu :D
Tää viikko tulee todennäköisesti kulumaan pääosin niiden ah-niin-ihanien pääsykoekirjojen parissa. On tosi hauskaa kuunnella äidin juttuja: "sun pitää lukee niit täyspäiväsesti jos haluut päästä sisään." Ei pysty. Kyllä mä yritän niitä suht ahkerasti lukea, mut en mä vaan ole niitä ihmisiä jotka pystyy istumaan monta tuntia nenä kiinni kirjassa. No, jos saan matikasta E:n (niinku alustavasti näyttäis) niin se tietäis suoraa sisäänpääsyä lukee matikkaa tai tilastotiedettä (y). Joten jos saan niin mulla ois ainaki opiskelupaikka valmiina. Tähän äärimmäiseen matikkaratkaisuun päädyn kyllä vain siinä tapauksessa, että jos en monen vuoden yrittämisen jälkeenkään pääse sisään... Oon nimittäin päättänyt että en halua enää opiskella pätkääkään matikkaa, fysiikkaa tai kemiaa, sain jo ihan tarpeekseni niistä laskuista!
Oon yhä kriisiintynyt siitä työnsaamisesta, sillä edelleenkään työhaastattelupyyntöjä ei ole tullut. Homma ahdistaa jo siks että a) tuntuu että mua pidetään laiskana tyhjäntoimittajana jos joudun vastaisuudessakin joka paikassa esittelemään tyhjää CV:tä ja b) en haluis pistää mun kaikkia ylppärirahoja säästöön. Tää asia vaivaa ja ahdistaa mua ihan sikana, ja maalailen jo kauhukuvia vuosien työttömyykierteestä. Toivoa ei tietenkään sais haudata vielä, mutta alan olee jo tosi turhautunut, varsinkin kun tuntuu että kaikki muut mun ikäset on jo saanut töitä.
Voisin tähän loppuun listata juttuja, mitä tarvin/haluan/mitälie. En ole mitenkään varoissani tällä hetkellä (oikeastaan olisin pa koko ajan, ellen olisi epäitsenäinen curlinglapsi joka saa edelleen rahaa vanhemmiltaan), joten parempi kartoittaa ihan kunnolla että mitä sitten haluaisi ostaa:
- Käsirasva. Tämän ostan tällä viikolla, ja tiedänkin jo mitä aion ostaa.
- Uusi kosteusvoide, sillä vanha alkaa vedellä viimeisiään. Tää ei olisi ongelmallista, ellei mulla olisi muutamia standardeja tälle. Ensinnäkin, haluan että voiteellani on vähintää SK 15, mielellään korkeampikin. Tää linjaa jo suurimman osan vaihtoehdoista pois, sillä useimmissa perusvoiteissa ei ole suojakerrointa (Olen tullut tosi neuroottiseksi ennenaikaisista rypyistä, sillä en halua rumentua enää tästä enempää. Siksi haluan sen suojakertoimen sekä kosteusvoiteeseen, silmänympärysvoiteeseen että meikkivoiteeseen...) Toiseksi sen pitää olla rasvoittuvalle iholle sopiva. Toistaiseksi olen käyttänyt TBS:n kumpaankin kategoriaan sopivaa rasvaa, joka on ollut muuten ihan jees, mutta jättää naamalle jotenkin ärsyttävän fiiliksen ja ei ole kovin riittoisaa (tosin olen tainnu lotrata ko. voidetta vähän liikaakiin). Seuraavaksi ajattelin ottaa testiin Cliniquen Block Sheerin, jossa on korkeampi SK ja muutenkin kai sopii meitsin iholle. Vaikka Clinique onkin selektiivistä niin ei onneksi ihan poskettoman kallista sellaista.
- Rajaussivellin. Koska mulla ei toistaiseksi ole vielä sellaista. Tää on onneksi haluamiskategoriassa, joten tällä ei ole mitään kiirettä.
- Biisejä iTunes-kaupasta. Koska on niin paljon kaikkia ihania mitä ei voi kuunnella mistään, ja joita haluan ipodiini.
- Jotkut kivat sukkahousut. Koska kesä tulee ja tarvin kivoja sukkahousuja :(
Eipä mulla muuta.
Haaste 2: Day 02 – Ensirakkautesi
No tää on helppo. Ei sellaista olekaan. Sen sijaan voi runoilla vähän mun ekasta ihastuksesta, jonka viime postauksessa mainitsinkin. Tää kyseinen kaveri oli ollut samalla luokalla varmaan ihan ekasta lähtien. Varsinaisesti olin ihastunut kyseiseen poitsuun vain kuutosluokan ajan. Koska en yleisesti ottaen tuu kovin hyvin toimeen poikien kanssa, niin ei tääkään homma kovin sujunut. Kaiken lisäksi en osannut pitää koko juttua hirveen hyvin omana tietonani (vaiken sitä tietoisesti kahta kaveriani lukuunottamatta muille levitellytkään), ja lopulta koko luokka tiesi koko jutusta. That's it. Näin myöhemmin ihmettelen että miten en saanut tosta ikinä mitään käsittämätöntä henkistä kriisiä... No joo, mut tää aika hyvin kertoo mun rakkauselämän säälittävyydestä.
Tää viikko tulee todennäköisesti kulumaan pääosin niiden ah-niin-ihanien pääsykoekirjojen parissa. On tosi hauskaa kuunnella äidin juttuja: "sun pitää lukee niit täyspäiväsesti jos haluut päästä sisään." Ei pysty. Kyllä mä yritän niitä suht ahkerasti lukea, mut en mä vaan ole niitä ihmisiä jotka pystyy istumaan monta tuntia nenä kiinni kirjassa. No, jos saan matikasta E:n (niinku alustavasti näyttäis) niin se tietäis suoraa sisäänpääsyä lukee matikkaa tai tilastotiedettä (y). Joten jos saan niin mulla ois ainaki opiskelupaikka valmiina. Tähän äärimmäiseen matikkaratkaisuun päädyn kyllä vain siinä tapauksessa, että jos en monen vuoden yrittämisen jälkeenkään pääse sisään... Oon nimittäin päättänyt että en halua enää opiskella pätkääkään matikkaa, fysiikkaa tai kemiaa, sain jo ihan tarpeekseni niistä laskuista!
Oon yhä kriisiintynyt siitä työnsaamisesta, sillä edelleenkään työhaastattelupyyntöjä ei ole tullut. Homma ahdistaa jo siks että a) tuntuu että mua pidetään laiskana tyhjäntoimittajana jos joudun vastaisuudessakin joka paikassa esittelemään tyhjää CV:tä ja b) en haluis pistää mun kaikkia ylppärirahoja säästöön. Tää asia vaivaa ja ahdistaa mua ihan sikana, ja maalailen jo kauhukuvia vuosien työttömyykierteestä. Toivoa ei tietenkään sais haudata vielä, mutta alan olee jo tosi turhautunut, varsinkin kun tuntuu että kaikki muut mun ikäset on jo saanut töitä.
Voisin tähän loppuun listata juttuja, mitä tarvin/haluan/mitälie. En ole mitenkään varoissani tällä hetkellä (oikeastaan olisin pa koko ajan, ellen olisi epäitsenäinen curlinglapsi joka saa edelleen rahaa vanhemmiltaan), joten parempi kartoittaa ihan kunnolla että mitä sitten haluaisi ostaa:
- Käsirasva. Tämän ostan tällä viikolla, ja tiedänkin jo mitä aion ostaa.
- Uusi kosteusvoide, sillä vanha alkaa vedellä viimeisiään. Tää ei olisi ongelmallista, ellei mulla olisi muutamia standardeja tälle. Ensinnäkin, haluan että voiteellani on vähintää SK 15, mielellään korkeampikin. Tää linjaa jo suurimman osan vaihtoehdoista pois, sillä useimmissa perusvoiteissa ei ole suojakerrointa (Olen tullut tosi neuroottiseksi ennenaikaisista rypyistä, sillä en halua rumentua enää tästä enempää. Siksi haluan sen suojakertoimen sekä kosteusvoiteeseen, silmänympärysvoiteeseen että meikkivoiteeseen...) Toiseksi sen pitää olla rasvoittuvalle iholle sopiva. Toistaiseksi olen käyttänyt TBS:n kumpaankin kategoriaan sopivaa rasvaa, joka on ollut muuten ihan jees, mutta jättää naamalle jotenkin ärsyttävän fiiliksen ja ei ole kovin riittoisaa (tosin olen tainnu lotrata ko. voidetta vähän liikaakiin). Seuraavaksi ajattelin ottaa testiin Cliniquen Block Sheerin, jossa on korkeampi SK ja muutenkin kai sopii meitsin iholle. Vaikka Clinique onkin selektiivistä niin ei onneksi ihan poskettoman kallista sellaista.
- Rajaussivellin. Koska mulla ei toistaiseksi ole vielä sellaista. Tää on onneksi haluamiskategoriassa, joten tällä ei ole mitään kiirettä.
- Biisejä iTunes-kaupasta. Koska on niin paljon kaikkia ihania mitä ei voi kuunnella mistään, ja joita haluan ipodiini.
- Jotkut kivat sukkahousut. Koska kesä tulee ja tarvin kivoja sukkahousuja :(
Eipä mulla muuta.
Haaste 2: Day 02 – Ensirakkautesi
No tää on helppo. Ei sellaista olekaan. Sen sijaan voi runoilla vähän mun ekasta ihastuksesta, jonka viime postauksessa mainitsinkin. Tää kyseinen kaveri oli ollut samalla luokalla varmaan ihan ekasta lähtien. Varsinaisesti olin ihastunut kyseiseen poitsuun vain kuutosluokan ajan. Koska en yleisesti ottaen tuu kovin hyvin toimeen poikien kanssa, niin ei tääkään homma kovin sujunut. Kaiken lisäksi en osannut pitää koko juttua hirveen hyvin omana tietonani (vaiken sitä tietoisesti kahta kaveriani lukuunottamatta muille levitellytkään), ja lopulta koko luokka tiesi koko jutusta. That's it. Näin myöhemmin ihmettelen että miten en saanut tosta ikinä mitään käsittämätöntä henkistä kriisiä... No joo, mut tää aika hyvin kertoo mun rakkauselämän säälittävyydestä.
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Juttuja
Kaikkeen sitä törmääkin. Kävin tässä eilen lähikaupan yhteydessä olevassa postissa hakemassa pääsykoekirjat, ja siinä samalla katselin että onpa kaupan puolella hyvännäköinen kassapoika. Siinä tarkemmin tiirailtuani huomasin, että kyseessä taitaakin olla ala-asteaikojeni ihastus... (Niin hyvin kun kuuden vuoden jälkeen ihmisen nyt voi tunnistaakaan). Minulle on kyseisestä tapauksesta jäänyt sangen katkerat muistot, joten taidan tästä lähtien vältellä kyseisestä kauppaa. Vielä suuremmalla syyllä siksi, että myös entinen paras ystäväni aloitti juuri työt kyseisessä kaupassa. Vaikka tiemme eivät eronneetkaan millään tavalla riitaisina, niin tiedän kokemuksesta että vanhan ystävän tapaaminen pitkän yhteydenpitotauon jälkeen on aika kiusallista, ja jäljelle jää jokseenkin ontto olo. Kaupassa on siis kaksi kassaa vastapäin toisiaan, ja kuvittelin tässä kauhutilanteen josa ko. henkilöt olisivat yhtä aikaa kassavuorossa, kummatkin olisivat tyhjillään ja itse joutuisin miettimään että kumpi sitten on loppupeleissä pienempi paha... Kyseisessä kaupassa on myös työssä tuon entisen parhaan kaverini sisko, joka on myöskin ala-asteen ystäviäni. On sitä siellä tuttuja kerrakseen. Onneksi viereen on juuri perustettu kilpaileva kauppa niin voin suhteellisen helposti vältellä tuota kyseistä nostalgiaputiikkia.
Tänään isä sai minut houkuteltua jonkinlaisille kutsuvieras-automessuille ilmaisen hamppariaterian avulla. Vaikka itse en autoista piittaa niin olihan siellä ihan hauska pyörähtää. Varmasti Suomen eniten mielipiteitä jakava poppari Antti Tuisku oli siellä esiintymässä ja sen verran kun ehin miekkosta nähdä niin hyvinhän hän lauloi : ) Ihan hirveän kauan ei siellä oltu kun isi ei päässyt haluamaansa autoa koeajamaan, mutta ihan mukavaa että mentiin käymään.
Olen koukuttunut klassiseen yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella tehtyy piirrettyyn "Pikku Ponit" eli "My Little Pony Tales". Oikein koukuttavaa katseltavaa! Ainoa harmi juttu on, että tubesta löytyy pääasiassa Agapio Racing Teamin dubbaamaa versiota. On jotenkin niin väärin että kyseinen tiimi on päässyt dubbaamaan sarjaa, jonka jokainen jakso sisältää laulua. Mutta hauska sarja dubbauksen laadusta huolimatta.
Haaste 2: Day 01 – Esittele itsesi
Heippa, olen Kara kahdeksantoista vee, vaikkei sitä aina uskoiskaan. Ylioppilas-to-be, työtön ja muutenkin varsin tittelitön ihminen, joka etsii epätoivoisesti itseään. Koen usein katuvani asioita ja valintoja, mitä olen tehnyt, ja sen takia "oman tien" löytäminen tuottaa jatkuvaa päänvaivaa. Uskon asioiden kääntyvän paremmaksi, ja yleisesti ottaen arvostan positiivisuutta todella paljon. Olen herkkä ja ujo, vähän arkakin kai, mutta saan kyllä suuni auki jos niin tarvitaan. Ahdistun helposti, varsinkin tilanteissa, joissa koen olevani muille vaivaksi.
Elämääni on toisaalta mahtunut kaikenlaista, mutta toisaalta tuntuu etten ole kokenut mitään. Ne ihmiset, jotka tolkuttavat, että kokemukset ja uudet asiat ovat elämän suurin anti, pitävät minua varmaankin hyvin köyhänä. Ja joskus ajattelen niin itsekin Olen kahdeksantoista ja todellinen mitättömyys. Minussa ei ole mitään tavattoman hienoa tai erikoista, joka tekisi minusta kiinnostavan ihmisen. Mutta sen jälkeen ajattelemaan, että onhan tässä pitkä elämä vielä edessäpäin. Miksi kiirehtiä.
Arvostan ympärillä olevien asioiden kunnioittamista, mutkattomuutta, kauneutta, rohkeutta ja vaatimattomuutta. Haluan nähdä elämän sen kaikissa väreissä, en tyytyä muiden tekemiin mustavalkoisiin hahmotelmiin. Olla iloksi muille ja itsellenikin, niin, että todella tuntisin tekeväni jollekin hyvän olon.
Tänään isä sai minut houkuteltua jonkinlaisille kutsuvieras-automessuille ilmaisen hamppariaterian avulla. Vaikka itse en autoista piittaa niin olihan siellä ihan hauska pyörähtää. Varmasti Suomen eniten mielipiteitä jakava poppari Antti Tuisku oli siellä esiintymässä ja sen verran kun ehin miekkosta nähdä niin hyvinhän hän lauloi : ) Ihan hirveän kauan ei siellä oltu kun isi ei päässyt haluamaansa autoa koeajamaan, mutta ihan mukavaa että mentiin käymään.
Olen koukuttunut klassiseen yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella tehtyy piirrettyyn "Pikku Ponit" eli "My Little Pony Tales". Oikein koukuttavaa katseltavaa! Ainoa harmi juttu on, että tubesta löytyy pääasiassa Agapio Racing Teamin dubbaamaa versiota. On jotenkin niin väärin että kyseinen tiimi on päässyt dubbaamaan sarjaa, jonka jokainen jakso sisältää laulua. Mutta hauska sarja dubbauksen laadusta huolimatta.
Haaste 2: Day 01 – Esittele itsesi
Heippa, olen Kara kahdeksantoista vee, vaikkei sitä aina uskoiskaan. Ylioppilas-to-be, työtön ja muutenkin varsin tittelitön ihminen, joka etsii epätoivoisesti itseään. Koen usein katuvani asioita ja valintoja, mitä olen tehnyt, ja sen takia "oman tien" löytäminen tuottaa jatkuvaa päänvaivaa. Uskon asioiden kääntyvän paremmaksi, ja yleisesti ottaen arvostan positiivisuutta todella paljon. Olen herkkä ja ujo, vähän arkakin kai, mutta saan kyllä suuni auki jos niin tarvitaan. Ahdistun helposti, varsinkin tilanteissa, joissa koen olevani muille vaivaksi.
Elämääni on toisaalta mahtunut kaikenlaista, mutta toisaalta tuntuu etten ole kokenut mitään. Ne ihmiset, jotka tolkuttavat, että kokemukset ja uudet asiat ovat elämän suurin anti, pitävät minua varmaankin hyvin köyhänä. Ja joskus ajattelen niin itsekin Olen kahdeksantoista ja todellinen mitättömyys. Minussa ei ole mitään tavattoman hienoa tai erikoista, joka tekisi minusta kiinnostavan ihmisen. Mutta sen jälkeen ajattelemaan, että onhan tässä pitkä elämä vielä edessäpäin. Miksi kiirehtiä.
Arvostan ympärillä olevien asioiden kunnioittamista, mutkattomuutta, kauneutta, rohkeutta ja vaatimattomuutta. Haluan nähdä elämän sen kaikissa väreissä, en tyytyä muiden tekemiin mustavalkoisiin hahmotelmiin. Olla iloksi muille ja itsellenikin, niin, että todella tuntisin tekeväni jollekin hyvän olon.
torstai 7. huhtikuuta 2011
sdsvds + day 35
Tää aamu ei oo lähteny mitenkään parhaissa merkeissä liikkeelle. Nukuin viime yönä huonosti, päätä särkee vähän ja on jotenkin sekava olo, mun pääsykoekirjat ei oo vielkää tullut ja pitäis tänää raahautuu koululle ja musiikiin teoriaan. Onks tänään taas torstai? Päivät juoksee nopeemmin kun kuvitteliskaan. Äskenhän oli vasta maanantai... Silleen se aika kuluu. Tällä hetkellä kaikki tuntuu vaan niin pirun rasittavalta, mutta eiköhän huomenna sitä energiaa löydy taas enemmän.
Positiivista on, että äippä osti mulle eilen uuden puhelimen Hulluilta Päiviltä! Se on hieno ^^ Vaikka ajatus kosketustnäytöstä oli ekaks aika vastenmielinen niin oon jo ihan hyvin ehtiny tottuu tohon, ja siinä on mukanakin sellanen tikku jolla voi tökkiä sitä näyttöä. Ja mikä tärkeintä, se on sopivan kokonen mun käteen! Mun ongelmat sen vanhan kännykän kaa johtu osin siitä et se ei ollu sopivan muotonen mun käteen (mulla on pienet kädet) Nyt pitää skarpata ettei tosta puhelimesta tuu vainajaa.
Kattelin -OZONE -:n blogissa videoita Thaimaasta ja ai että kun tuli himo lähteä johonkin etelään! Ranskaakin olen muistellut kaiholla, oli ihanaa kun sai strollaila rantakadulla, ihastella markkinoita ja käppäillä hiekassa. Etelänmatka saa toistaiseks jäädä haaveisiin, sillä näillä näkymin se ei oo pariin vuoteen toteutumassa... No, eiköhän täällä Suomessakin ala aurinko kohta kunnolla paistaa!
Oon ollut vähän sekasin tässä viime päivinä, toivottavasti menis äkkii ohi, ei nimittäin oo kivaa 8( Ja pidetään peukut pystyssä et saan kovisteltua koulusihteeriltä mun yo-alustavia. Ja et ne loput pääsykoekirjat tulis vihdoin, tilasin ne jo viime viikolla. Maanantaina pääsen muuten kampaajalle, kivaa! Mulla on ollut melkei vuoden suora otsis (joka sit on aina kasvanu liian pitkäks), mutta nyt ajattelin yrittää kasvattaa otsiksen kokonaa pois. Toivottavasti mun kampaaja osa leikata noi haituvat silleen että en näyttäis iha hölmöltä täs "välivaiheessa". On vaa tylsää pitää otsatukkaa tollee ylös nostettuna.
Haaste: Day 35 - Onko jotain mitä pelkäät?
Voi tästä tulee pitkä lista: kaikenlaista tuhoa ja kuolemaa, kovaa fyysistä kipua, läheisten menettämistä ja kärsimystä, vaikeiden valintojen tekemistä, sirkkeleitä, isoja poria, hitsauskoneita, moottorisahoja, Unelmatarhaa, yletöntä häpeää, kauhuleffoja, suurta vastuuta, yksinäisyyttä, korkeita paikkoja, lentokoneita ym. Oon oikea superpelkuri : D
Tässä onki tää haaste kokonaisuudessaan. Jatkan toisella day-haasteella, mutta en enää laita niitä tohon otsikkoon kun se vaikuttaa jotenkin tyhmältä : D
Day 01 - Jokin asia/esine/ihminen johon uskoit lapsena
Day 02 - Mitä mieltä olet Jumalasta ja uskonnosta?
Day 03 - 3 konserttia joissa toivoisit että olisit käynyt/haluaisit käydä
Day 04 - 4 hetkeä jotka muuttivat elämääsi
Day 05 - Jotakin joka saa sinut hymyilemään
Day 06 - Joku joka tekee sinut todella onnelliseksi
Day 07 - Jotakin joka kiihottaa sinua
Day 08 - Lempihedelmä
Day 09 - Jokin jota odotat todella kovasti
Day 10 - Jotain jota haluat elämältäsi
Day 11 - Jokin kirja jonka aiot lukea seuraavassa kuussa
Day 12 - Lempivaatekappale
Day 13 - Kappale joka kuvaa tämänhetkisiä tunteitasi
Day 14 - Suosikkikirjasi
Day 15 - Elokuva joka sai sinut itkemään
Day 16 - Jokin asia jonka tekemistä olet siirtänyt
Day 17 - Asia josta vihaat että sinulta kysytää
Day 18 - Päivittäinen rituaali
Day 19 - 5 asiaa joista pidät itsestäsi
Day 20 - Esineitä/asioita joita sängyssäsi on
Day 21 - Jokin epälooginen asia jota ajattelet tai teet
Day 22 - Todella vanha kuva itsestäsi
Day 23 - 3 asiaa joita haluat tehdä ennen kuin kuolet
Day 24 - Tuorein sinusta otettu kuva (ei webkamerakuvia)
Day 25 - Lempikohtasi itsestäsi
Day 26 - Kuva yhdestä arvestasi
Day 27 - Tyhmin kuva jota olet ikinä nähnyt
Day 28 - Listaa 5 asiaa joita olet hävittänyt ja haluaisit takaisin
Day 29 - Ihmeellisin asia jonka olet oppinut tällä viikolla
Day 30 - Tärkein kysymys mielestäsi
Day 31 - Lempisanasi
Day 32 - Kuva parhaasta ihmisestäsi
Day 33 - Mitä kertoisit 7-vuotiaalle itsellesi jos voisit?
Day 34 - Valitsisitko kuoleman, naimisiinmenon vai lapsen saamisen?
Day 35 - Onko jotain mitä pelkäät?
Positiivista on, että äippä osti mulle eilen uuden puhelimen Hulluilta Päiviltä! Se on hieno ^^ Vaikka ajatus kosketustnäytöstä oli ekaks aika vastenmielinen niin oon jo ihan hyvin ehtiny tottuu tohon, ja siinä on mukanakin sellanen tikku jolla voi tökkiä sitä näyttöä. Ja mikä tärkeintä, se on sopivan kokonen mun käteen! Mun ongelmat sen vanhan kännykän kaa johtu osin siitä et se ei ollu sopivan muotonen mun käteen (mulla on pienet kädet) Nyt pitää skarpata ettei tosta puhelimesta tuu vainajaa.
Kattelin -OZONE -:n blogissa videoita Thaimaasta ja ai että kun tuli himo lähteä johonkin etelään! Ranskaakin olen muistellut kaiholla, oli ihanaa kun sai strollaila rantakadulla, ihastella markkinoita ja käppäillä hiekassa. Etelänmatka saa toistaiseks jäädä haaveisiin, sillä näillä näkymin se ei oo pariin vuoteen toteutumassa... No, eiköhän täällä Suomessakin ala aurinko kohta kunnolla paistaa!
Oon ollut vähän sekasin tässä viime päivinä, toivottavasti menis äkkii ohi, ei nimittäin oo kivaa 8( Ja pidetään peukut pystyssä et saan kovisteltua koulusihteeriltä mun yo-alustavia. Ja et ne loput pääsykoekirjat tulis vihdoin, tilasin ne jo viime viikolla. Maanantaina pääsen muuten kampaajalle, kivaa! Mulla on ollut melkei vuoden suora otsis (joka sit on aina kasvanu liian pitkäks), mutta nyt ajattelin yrittää kasvattaa otsiksen kokonaa pois. Toivottavasti mun kampaaja osa leikata noi haituvat silleen että en näyttäis iha hölmöltä täs "välivaiheessa". On vaa tylsää pitää otsatukkaa tollee ylös nostettuna.
Haaste: Day 35 - Onko jotain mitä pelkäät?
Voi tästä tulee pitkä lista: kaikenlaista tuhoa ja kuolemaa, kovaa fyysistä kipua, läheisten menettämistä ja kärsimystä, vaikeiden valintojen tekemistä, sirkkeleitä, isoja poria, hitsauskoneita, moottorisahoja, Unelmatarhaa, yletöntä häpeää, kauhuleffoja, suurta vastuuta, yksinäisyyttä, korkeita paikkoja, lentokoneita ym. Oon oikea superpelkuri : D
Tässä onki tää haaste kokonaisuudessaan. Jatkan toisella day-haasteella, mutta en enää laita niitä tohon otsikkoon kun se vaikuttaa jotenkin tyhmältä : D
Day 01 - Jokin asia/esine/ihminen johon uskoit lapsena
Day 02 - Mitä mieltä olet Jumalasta ja uskonnosta?
Day 03 - 3 konserttia joissa toivoisit että olisit käynyt/haluaisit käydä
Day 04 - 4 hetkeä jotka muuttivat elämääsi
Day 05 - Jotakin joka saa sinut hymyilemään
Day 06 - Joku joka tekee sinut todella onnelliseksi
Day 07 - Jotakin joka kiihottaa sinua
Day 08 - Lempihedelmä
Day 09 - Jokin jota odotat todella kovasti
Day 10 - Jotain jota haluat elämältäsi
Day 11 - Jokin kirja jonka aiot lukea seuraavassa kuussa
Day 12 - Lempivaatekappale
Day 13 - Kappale joka kuvaa tämänhetkisiä tunteitasi
Day 14 - Suosikkikirjasi
Day 15 - Elokuva joka sai sinut itkemään
Day 16 - Jokin asia jonka tekemistä olet siirtänyt
Day 17 - Asia josta vihaat että sinulta kysytää
Day 18 - Päivittäinen rituaali
Day 19 - 5 asiaa joista pidät itsestäsi
Day 20 - Esineitä/asioita joita sängyssäsi on
Day 21 - Jokin epälooginen asia jota ajattelet tai teet
Day 22 - Todella vanha kuva itsestäsi
Day 23 - 3 asiaa joita haluat tehdä ennen kuin kuolet
Day 24 - Tuorein sinusta otettu kuva (ei webkamerakuvia)
Day 25 - Lempikohtasi itsestäsi
Day 26 - Kuva yhdestä arvestasi
Day 27 - Tyhmin kuva jota olet ikinä nähnyt
Day 28 - Listaa 5 asiaa joita olet hävittänyt ja haluaisit takaisin
Day 29 - Ihmeellisin asia jonka olet oppinut tällä viikolla
Day 30 - Tärkein kysymys mielestäsi
Day 31 - Lempisanasi
Day 32 - Kuva parhaasta ihmisestäsi
Day 33 - Mitä kertoisit 7-vuotiaalle itsellesi jos voisit?
Day 34 - Valitsisitko kuoleman, naimisiinmenon vai lapsen saamisen?
Day 35 - Onko jotain mitä pelkäät?
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Turismia + day 34
Viikonloppuna tuli vähän sivistettyä itseään kotimaanmatkailun merkeissä. Kaverini kutsui minut viikonloppureissulle Euroopan kulttuurikaupunkiin 2011 eli siis Turkuun. Välillä olo oli melkein kuin ulkomailla, sillä maahanmuuttajia ym. näkyi kadulla vaikka kuinka paljon ja ainakin yhdessä animaatiossa murre oli sellaista sössötystä ettei siitä saanut mitään selvää... Vaikka Turkua usein vähän dissataankin niin innolla olin lähdössä mukaan. Reissu tosin alkoi tosi dynaamisesti sillä, että hajotin taas kännykkäni... Meinasi siinä melkein tulla hätä, kun en kerta yksin ollut matkassa, mutta onneksi kaikki sujui hyvin.
Perille päästyämme suuntasimme aluksi Logomoon, joka oli perustettu varta vasten tätä kulttuuripääkaupunkivuotta varten. Hauskinta siellä oli ehdottomasti Heurekan kanssa yhteistyössä toteutettu Turun palosta kertova näyttely. Näyttelyssä oli mm. palossa tuhoutuneesta kadusta tehdyt näköisrakennelmat ennen ja jälkeen palon, tietoa tulen keksimisestä ja siihen liittyvistä myyteistä sekä lämpökamera. Hienointa oli kuitenkin interaktiivinen näytös, jossa valkokankaan edellä oli pienoismalli vuoden 1872 Turusta. Pienoismallin talot syttyivät tuleen sitä mukaan kun palo eteni, ja demonstroi näin siis palon etenemistä ja laajuutta. Valkokankaalla pyörivässä animaatiossa näytettiin kaupungissa asuvien ihmisten hätää ja toimintaa palon aikana (Niiden murteesta ei oikeesti ymmärtänyt suunnilleen mitään...)
Logomossa oli myös kolme nykytaiteen näyttelyä, jotka kävimme myös nopeasti katsastamassa. Äiti oli etukäteen suositellut Tom of Finlandin näyttelyä, ihan vain yleissivistyksen vuoksi, koska kyseessä on eräs kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista taiteilijoista. Itse en ollut hänestä ennen kuullukaan, ja sain tietää että hän on pääosin erikoistunut homoeroottisiin piirrustuksiin. Mitään mieltä ylentävää ei kyseisen herran taide arvatenkaan ollut, mutta ainakin voi kutsua itseään astetta yleissivistyneemmäksi. Lisäksi rakennuksessa oli Liisa Ihmemaassa-aiheinen näyttely, jossa oli useiden eri taiteilijoiden töitä. Näyttelystä löytyi joitakin töitä, mistä pidin, mutta jotkut menivät vain yli hilseen sen kanssa että miten ne liittyvät ko. aiheeseen. Lisäksi esillä oli kaksi videoteosta, joita emme kuitenkaan hirveän kauan jaksaneet katsella, koska emme tienneet kuinka kauan ne kestävät. Algerian sodasta kertova teos oli aika hienosti toteutettu usealle näytölle.
Tän jälkeen raahauduttiin sitten syömään ravontolaan nimeltä Teini. Toi nimi on kyllä aika mahtava, tosin se ei tarkoita kirjaimellisesti teiniä vaan pappisopiskelijoita, jotka tapasivat kyseisessä raflassa joskus ennen viettää aikaa. Itse söin varsin rasvapitoisen annoksen härkäfilettä, braatwurstia ja munakasta :--D Hyvää oli! Ja jälkkäriksi juustokakkua, jos syön jälkiruokaa ravintolassa niin otan yleensä juustokakkua, se on vaan niin ihanaa, varsinkin keksipohjalla. Tämän jälkeen sitten raahauduttiinkin hotellille nukkumaan.
Aamulla heräsin puol seitsemältä enkä sitten saanut enää nukuttua. Kun huonetoverikin oli heräillyt niin lähdimme sitten hotellivisiitin parhaalle osiolle eli aamupalalle! Itse jatkoin eilisen rasvapitoista linjaa pekonilla, paistetuilla nakeilla ja munakokkelilla... Lisäksi söin kyllä leipää, hedelmiä ja saaristolaispannukakkua, jossa maistui kaardemumma. Näitä mun syömisiä katellessa ei oo kyllä mikään ihme, että muln kolesteroli on vähän koholla... Onneksi tällaisia herkkuja ei saa joka päivä!
Aamupäivästä lähdettiin turisteilemaan Turun Tuomiokirkolle. Löytäminen aiheutti vähän ongelmia, seikkailtiin siellä kartan kanssa ja ihmeteltiin että missä ihmeessä se kirkko oikein on samalla kun se näkyy meidän selän takana... Mentiin sitten sisään sopivasti huomataksemme että siellä on sunnuntan messu kesken. Ei ollut yhtään noloo tai mitään turisteilla siellä kesken muiden istuessa jumalanpalveluksessa. Lopulta päädyttiin istumaan messu loppuun ja tehtiin meidän turistikierros loppuun sitten sen jälkeen. ´Tän jälkeen lähdettiin Åboa Vetus -museoon jossa esiteltiin maan alta kaivettua historiallisen Turun raunioita sekä sieltä löydettyjä juttuja. Museo oli todella mielenkiintoinen ja sieltä löytyi paljon kaikenlaista ihmeteltävää, mm. keskiaikaisen koiran luuranko ja raunioista löytynyt kultainen sormus. Ohessa oli myös joku valokuvanäyttely mutta en ainakaan itse erityisemmin pitänyt siitä.
Reissun lopuksi käväisimme pyörähtämässä Turun linnan pihassa ja raahauduimme vielä kylpylään rentoutumaan ja sen jälkeen alkoikin sitten kotimatka. Omasta mielestäni oli ainakin tosi onnistunut reissu ja olen tyytyväinen että pääsin mukaan ^^ Kuviakin olisin voinut ottaa ellei kamerani olisi edelleen vainaa.
Haaste: Day 34 - Valitsisitko kuoleman, naimisiinmenon vai lapsen saamisen?
(Mulla meni tovi jos toinenkin siihen, että hahmotin mitä tässä ajettin takaa. Se joka nämä käänsi englannista suomeen ei ilmeisestikään ollut järin taitava kummassakaan kielessä)
Naimisiinmenon. Yks mun suurimmista haaveista on päästä naimisiin, koska en halua elää koko loppuelämääni yksin ja muitenkin häiden viettäminen vaikuttaa superhauskalta jutulta, vaikka kaikkea stressaamista siihen liittyykin. Mun kurssit avioliittomarkkinoilla näyttää tällä hetkellä olevan kuitenkin sangen kurjat, joten olen jo miettinyt kaikenlaisia varasuunnitelmia. Oon jo päättänyt että jos tilanne kääntyy tosi epätoivoseks niin muutan Kiinaan jossa miehiä on mun ikäluokassa paljon enemmän kuin naisia, joten jonkun mun kategoriassa vähintäänkin siedettävän tyypin on pakko mennä naimisiin mun kanssa jos haluaa ikinä saada sukuaan jatkumaan.
Lapsiakin haluan ehkävarmaan joskus saada, ja kuollakin kanssa, mutta se on näistä kolmesta vähiten ajankohtaisin. Kuolla voin sitten kun tuntuu ettei elämällä ole enää mitään tarjottavaa.
Perille päästyämme suuntasimme aluksi Logomoon, joka oli perustettu varta vasten tätä kulttuuripääkaupunkivuotta varten. Hauskinta siellä oli ehdottomasti Heurekan kanssa yhteistyössä toteutettu Turun palosta kertova näyttely. Näyttelyssä oli mm. palossa tuhoutuneesta kadusta tehdyt näköisrakennelmat ennen ja jälkeen palon, tietoa tulen keksimisestä ja siihen liittyvistä myyteistä sekä lämpökamera. Hienointa oli kuitenkin interaktiivinen näytös, jossa valkokankaan edellä oli pienoismalli vuoden 1872 Turusta. Pienoismallin talot syttyivät tuleen sitä mukaan kun palo eteni, ja demonstroi näin siis palon etenemistä ja laajuutta. Valkokankaalla pyörivässä animaatiossa näytettiin kaupungissa asuvien ihmisten hätää ja toimintaa palon aikana (Niiden murteesta ei oikeesti ymmärtänyt suunnilleen mitään...)
Logomossa oli myös kolme nykytaiteen näyttelyä, jotka kävimme myös nopeasti katsastamassa. Äiti oli etukäteen suositellut Tom of Finlandin näyttelyä, ihan vain yleissivistyksen vuoksi, koska kyseessä on eräs kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista taiteilijoista. Itse en ollut hänestä ennen kuullukaan, ja sain tietää että hän on pääosin erikoistunut homoeroottisiin piirrustuksiin. Mitään mieltä ylentävää ei kyseisen herran taide arvatenkaan ollut, mutta ainakin voi kutsua itseään astetta yleissivistyneemmäksi. Lisäksi rakennuksessa oli Liisa Ihmemaassa-aiheinen näyttely, jossa oli useiden eri taiteilijoiden töitä. Näyttelystä löytyi joitakin töitä, mistä pidin, mutta jotkut menivät vain yli hilseen sen kanssa että miten ne liittyvät ko. aiheeseen. Lisäksi esillä oli kaksi videoteosta, joita emme kuitenkaan hirveän kauan jaksaneet katsella, koska emme tienneet kuinka kauan ne kestävät. Algerian sodasta kertova teos oli aika hienosti toteutettu usealle näytölle.
Tän jälkeen raahauduttiin sitten syömään ravontolaan nimeltä Teini. Toi nimi on kyllä aika mahtava, tosin se ei tarkoita kirjaimellisesti teiniä vaan pappisopiskelijoita, jotka tapasivat kyseisessä raflassa joskus ennen viettää aikaa. Itse söin varsin rasvapitoisen annoksen härkäfilettä, braatwurstia ja munakasta :--D Hyvää oli! Ja jälkkäriksi juustokakkua, jos syön jälkiruokaa ravintolassa niin otan yleensä juustokakkua, se on vaan niin ihanaa, varsinkin keksipohjalla. Tämän jälkeen sitten raahauduttiinkin hotellille nukkumaan.
Aamulla heräsin puol seitsemältä enkä sitten saanut enää nukuttua. Kun huonetoverikin oli heräillyt niin lähdimme sitten hotellivisiitin parhaalle osiolle eli aamupalalle! Itse jatkoin eilisen rasvapitoista linjaa pekonilla, paistetuilla nakeilla ja munakokkelilla... Lisäksi söin kyllä leipää, hedelmiä ja saaristolaispannukakkua, jossa maistui kaardemumma. Näitä mun syömisiä katellessa ei oo kyllä mikään ihme, että muln kolesteroli on vähän koholla... Onneksi tällaisia herkkuja ei saa joka päivä!
Aamupäivästä lähdettiin turisteilemaan Turun Tuomiokirkolle. Löytäminen aiheutti vähän ongelmia, seikkailtiin siellä kartan kanssa ja ihmeteltiin että missä ihmeessä se kirkko oikein on samalla kun se näkyy meidän selän takana... Mentiin sitten sisään sopivasti huomataksemme että siellä on sunnuntan messu kesken. Ei ollut yhtään noloo tai mitään turisteilla siellä kesken muiden istuessa jumalanpalveluksessa. Lopulta päädyttiin istumaan messu loppuun ja tehtiin meidän turistikierros loppuun sitten sen jälkeen. ´Tän jälkeen lähdettiin Åboa Vetus -museoon jossa esiteltiin maan alta kaivettua historiallisen Turun raunioita sekä sieltä löydettyjä juttuja. Museo oli todella mielenkiintoinen ja sieltä löytyi paljon kaikenlaista ihmeteltävää, mm. keskiaikaisen koiran luuranko ja raunioista löytynyt kultainen sormus. Ohessa oli myös joku valokuvanäyttely mutta en ainakaan itse erityisemmin pitänyt siitä.
Reissun lopuksi käväisimme pyörähtämässä Turun linnan pihassa ja raahauduimme vielä kylpylään rentoutumaan ja sen jälkeen alkoikin sitten kotimatka. Omasta mielestäni oli ainakin tosi onnistunut reissu ja olen tyytyväinen että pääsin mukaan ^^ Kuviakin olisin voinut ottaa ellei kamerani olisi edelleen vainaa.
Haaste: Day 34 - Valitsisitko kuoleman, naimisiinmenon vai lapsen saamisen?
(Mulla meni tovi jos toinenkin siihen, että hahmotin mitä tässä ajettin takaa. Se joka nämä käänsi englannista suomeen ei ilmeisestikään ollut järin taitava kummassakaan kielessä)
Naimisiinmenon. Yks mun suurimmista haaveista on päästä naimisiin, koska en halua elää koko loppuelämääni yksin ja muitenkin häiden viettäminen vaikuttaa superhauskalta jutulta, vaikka kaikkea stressaamista siihen liittyykin. Mun kurssit avioliittomarkkinoilla näyttää tällä hetkellä olevan kuitenkin sangen kurjat, joten olen jo miettinyt kaikenlaisia varasuunnitelmia. Oon jo päättänyt että jos tilanne kääntyy tosi epätoivoseks niin muutan Kiinaan jossa miehiä on mun ikäluokassa paljon enemmän kuin naisia, joten jonkun mun kategoriassa vähintäänkin siedettävän tyypin on pakko mennä naimisiin mun kanssa jos haluaa ikinä saada sukuaan jatkumaan.
Lapsiakin haluan ehkävarmaan joskus saada, ja kuollakin kanssa, mutta se on näistä kolmesta vähiten ajankohtaisin. Kuolla voin sitten kun tuntuu ettei elämällä ole enää mitään tarjottavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)