Kirjoittaminen. Monen muun ihmisen tapaan kuulun siihen ryhmään, joille sanallinen ilmaisu on kaikista luonnollinen tapa ilmaista itseään. Kun olen tunteellisella päällä, kirjoitan runoja, kun mietityttää, kirjoitan aforismeja ja kun tulee inspis niin kirjoitan tarinoita. Itseasíassa vain osa kaikesta kaunokirjallisesta massasta joka mun päässä pyörii päätyy paperille :D En kirjoita mitenkään himopaljon laiskuuden/ajanpuutteen vuoksi mutta jonkin verran kuitenkin.
Tyylillisesti mun esikuvana toimii venäläinen Anton Tšehov, joka tunnetaankin kirjallisuushistoriassa ns. avoimen novellin pioneerina. Äijän kirjoitustyylissä ihailen erityisesti sitä, kuinka se pystyy pitämään kielensä yhtäaikaa yksinkertaisena ja ilmeikkäänä. En ole koskaan oikein osannut arvostaa todella ja rönsyilevää kuvailevaa kieltä, mutta toisaalta kieli ei saa olla täysin tylsääkään. Mun kirjoituskieltä on sanottu todella täsmälliseksi, ja en oikein tiedä mitä siitä sitten ajattelis. Kyllähän Tšehovkin kirjoitti aika tarkkasanaisesti, mutta toisaalta ois kyllä kiva handlata vähän epämääräisempiäkin kirjoitelmia.
Varsinkin lyhyiden kirjoituksieni tyylin voisi jäljittää Tšehoviin, sillä hänen esimerkkiensä mukaan minunkin teksteissäni juoni on yleensä toissijainen, melkeinpä olematon. Yleensä kehittelemäni juonikuviot ovat niin monimutkaisia, että niiden toteuttamiseen tarvittaisiin aika pitkä stoori, ja sitten olen liian laiska kirjoittamaan niin pitkää. Muutenkin juoni ei mielestäni loppujen lopuksi ole lyhyissä tarinoissa kovin tärkeä. Joskus toki yllyn kokeilemaan jotain ei-niin-tyypillistä itselleni, ja uusien juttujen kokeilu onkin aina välistä virkistävää.
Tämänhetkisten laskelmieni mukaan koneeltani löytyy noin 25 valmista novellia. Tämän lisäksi minulla on pari pitempää projektia, jotka kuitenkin ovat toistaiseksi kesken, ja viimeistelyä vaille olevia yksiosaisia tekstejäkin löytyy pari. Tuohon määrään olen toki tyytyväinen, mutta tässä samalla on tehtävä vähän nolo paljastus: valtaosa tuosta määrästä on fanfictionia. Monet eivät näe ficcejä aitona taiteena, vaan loukkaavana toimintana, mutta itselleni ficcien kirjoittaminen on tärkeä harrastus, vaikka en niinkään harrasta asiaankuuluvaa yhteisöllisyyttä. En edes lue hirveästi fanfictionia, mitä nyt Paulan kirjoituksia tykkään lueskella. En oikeastaan edes tiedä mistä tämä johtuu. Yleisestikin minusta fanfictionin kirjoittaminen on hauskempaa kuin lukeminen, ja en muutenkaan halua saada liiakseen vaikutteita muilta kirjoittajilta. Fanifoorumeilla en siis liiku, mutta omia kirjoituksia olisi silti hauska saada esille. Naruto-ficcejäni olenkin jo julkaissut sivuillani, ja tarkoitus olisi jossain vaiheessa saada pystyyn personal-sivu, jolle voisin julkaista myös j-rock-ficcejäni (valtaosa kirjoituksistani on näitä, mutta yhtään en ole julkisesti näytille pistänyt), alkuperäisiä kirjoituksia ja runoja. Katsotaan, miten saan edistyttyä!
Tämänhetkisenä kirjoitustavoitteena pidän sitä, että pystyisin edistymään pitempienkin stoorien kanssa, enkä jumittuisi vain lastupituisiin nysänovelleihin. Kehitys on menossa hyvään suuntaan, sillä joululomalla tartuin uudestaan erääseen A9-ficciini, jonka olin aloittanut varmaan vuotta aiemmin, ja nyt on kyseinen tarina edennyt oikein hyvin. Olen kirjoittamisessa hyvin samanlainen kuin muissakin toiminnoissa: menetän kiinnostukseni tarinaan aina välillä, mutta saan sen takaisin sitten myöhemmin.
Haaste: Day 15 - Elokuva joka sai sinut itkemään
Itken aika harvojen elokuvien aikana, tiedä sitten miksi. Yksi minkä aikana muistan itkeneeni oli Lilo & Stitch 2, joka kuvasi mielestäni kiinnostavalla tavalla perheen merkitystä. Mutta todellakin, aika harvojen leffojen aikana alan itkemään, vaikka elokuva olisi liikuttavakin :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti