Kevät tulee, ei tosin nauraen niin kuin Arto Sortavalan laulussa. Mulle varma merkki kevään tulosta on se jatkuva alakuloisuus, väsymys ja itseviha. Elämästä menee melkein täysin maku kevätkuukausien ajaks, eikä oikeesti tekis mieli muuta kun itkeä. Tän viikonlopun fiiliksistä päätellen kevät on tänä vuonna etuajassa. Ensimmäiset ylppärit meni kyllä ihan hyvin, nyt ois ohjelmassa valmistautumista kuunteluihin ja alustavien tuloten odottelua.
Voi kuinka mä vihaankaan itseäni. Eniten vihaan ittessäni sitä aikaansaamattomuutta, joka vaikeuttaa mua muuttamasta itseäni. Oon tainnu joutua jonkinlaiseen epäonnistumisen kierteeseen. Jatkuvat epäonnistumiset ei kannusta yrittämään. Ja jos ei yritä, niin ei voi onnistua. Se johtaa uusiin epäonnistumisiin. Ja kierre jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Mun kohdalla se on tainnu jatkua jo kahdeksantoista vuotta.
Olo on niin voimaton. Tää on kyllä yksi syy miksi odotan lukion loppua niin innolla, koska kun elämäntilanne pakosta muuttuu niin saattaa siinä itsekin oppia muuttumaan. Tää tilanne on myös yks syy miksi kadun esimerkiks sitä etten lähtenyt vaihto-oppilaaksi. Kulttuurishokki ja yksinään pärjääminen ois varmasti sellasta, minkä avulla kasvais aikuiseksi. Sitten kun lähden vapaaehtoistyöhön niin toivon että ymmärrän viimein mitä elämältäni haluan, ja lopetan tän päättömän haahuilun.
Haaste: Day 14 - Suosikkikirjasi
Tämä on helppo, eli siis Michael Enden Tarina vailla loppua. Aivan upea tarina siitä, kuinka pieni ihminen joutuu kulkemaan toiveiden tien päähän ymmärtääkseen sen, mitä elämässään todella tarvitsee. Haluaisin joskus osata kirjoittaa yhtä liikuttavan ja filosofisen tarinan kun tämä...
Joo tuliskin.... Ihanat paukkupakkasent vielä edessäpäin ♥♥♥♥
VastaaPoistaHei mitenkäs se äikkä meni ? ~
Usko pois, kyllä meikäläisen aivot tietää ;) Kohta ne lumet sulaa.
VastaaPoistaJa kiitoksia kysymästä, tein parhaani, joten toivon mukaan meni ihan hyvin. :--)