Levyistä ja sarjakuvista et day 20

Kuuntelen tässä parhaillani yhdistä vanhoista levyistäni, jotka olen siis ostanut ennen kuin aloin kunnolla kehittämään musiikkimakuani. Vaikka suurin osa biiseistä näiltä hittikokoelmalevyiltä ei ehkä enää uppoa, niin silti kakstuhattaluvun alkupuolelta peräisin olevista biiseistä tulee jotenkin nostalginen olo. Ja kaiken lisäksi nää summaa kummiskin tosi hyvin sitä aikaa jolloin nää ilmestyi. 

Välillä iskee haikeus siitä, että mun levykokoelma ei ole mikään päätähuimaava. Vaikka Itunes ym. verkkomusiikkikaupat onkin loistava juttu, niin ei kyllä mikään voita sitä tunnetta kun hiplailee jotain vanhaa levyä ja miettii mitä kaikkia juttuja se tuokaan mieleen. Sinänsä harmittaa että ostin J.Vartiaisen Seili-levyn E-levynä, sillä kyseessä on todellakin yks mun lempilevyjä. Jennihän pokkasikin monta pystiä eilen Emma-gaalassa, hienoa! Onneksi ostin tossa talvella "Ihmisten edessä"-levyn ihan fyysisenä julkaisuna, hieno alppa sekin. On tavallaan myös kivaa että aasialaisia ei saa e-levyinä, sillä niihinkin lättyihin liittyy sellasia mukavia muistoja mitä digitaalinen muoto ei voi tuoda..

Älkää ihmeessä heittäkö niitä vanhoja levyjänne pois, vaikka olisivat kuinka "noloja" tai ette muusta syistä haluaisi nähdä niitä silmissänne. Mä luulen oikeasti että myöhemmin tuntuu vaan hyvältä pidellä kädessään vaikka sitä ihka ekaa omaa levyä, tai kymmenen vuoden päästä kattella mikä on ollu suosikkimusaa 2000-luvulla. Ja kamoon, se että jonkun bändin kuuntelu on "noloa" on kyllä asia mikä on olemassa siellä oman pään sisässä : D

Olkaa muuten ilosia, ettei mulla ole kameraa käytettävissä, muuten oisin herutellut teille jo mun pienen levykokoelmani. Kyllä 2000-luvulla tehtiin ihanaa musaa <3 Turha 90- ja 80-luvulla nuoruutensa viettäneiden urputtaa, oman nuoruuden musa on aina parasta!

Ja sitten niihin sarjakuviin... Dyykkasin kerran meidän taloyhtiön lehtiroskiksesta kasan Karvinen-lehtiä, ja olenkin tänään huvitellut niitä lueskelemalla. Pystyn samaistumaan sikahyvin moniin sarjakuvahistorian luusereihin, kuten vaikkapa Tenavien Jaska Jokuseen ja just Karvisen Eskoon. Tälleen vähän mun blogin ulkoasua piristämään ajattelin läntätä pari hyvää Karvinen-strippiä tähän kehiin!

Story of my life! : D

Tässä tapauksessa muistutan kyllä Karvista!

Ihan kun mun elämästä... Vaihdatte seitsemäntoista tilalle yhdeksäntoista :D

Okei joo, tän postauksen pointtikin oli niin päätähuimaavan selkeä ettäh... Mulle ilmoitettiin eilen että olen totaalisen hukkunut Korea-aaltoon, ja musta on tullut virallisesti kornu 8(

Haaste:  Day 20 - Esineitä/asioita joita sängyssäsi on

No perus petivaateet, mun yöpuku sekä pehmolelut Tidus-tiikeri ja kirahvit Oskari ja Kille : D Joskus siinä on myös muita pehmoleluja, koristetyynyjä ja mun vaatteita...

"You don't have to feel like a waste of space, you're original, cannot be replaced" + day 19

Katy Perryn "Firework" on kyllä tällä hetkellä pyörinyt ehdottomasti suosikkibiisien listalla. Todella hieno biisi ja sanoma on juuri oikealla tavalla rohkaiseva. Joo, kuten arvata saattaa, olen keskittynyt täällä musan kuunteluun ja kaikkiin muihin oheisaktiviteetteihin sen sijaan että olisin panostanut kaiken ylimääräisen energian esim. matikan laskujen harjoittelemiseen.

Ensi viikolla se olisi taas back to school. Tai no, maanantaina, kun on äikän esseepreli, ja torstaina kun on enkun tentti. Sen jälkeen jatkuu taas tämä arkinen aherrus yo-harjoittelujen kanssa. Jokseenkin ärsyttävää että tentteihin osallistujille annetaan kauhea kasa ennakkotehtäviä, ja niiden tekemiseen menee ihan luvattoman paljon aikaa -____- No, harjoittelua sekin. Maanantain jälkeen en ole hirveästi kotoa poistunut, mitä nyt välillä ulkoilemaan. Keskiviikkona olin kahvilassa töissä, koska äiti oli kipeänä ja ei voinut hoitaapikkuveljen joukkoeen kahvilavuoroa. Pitäisi sitä kai jossain käydäkin, mutta hirveästi ei vaan huvita kun on niin paljon kaikkea tehtävänä ja lomailusta tulee jotenkin paha omatunto. Vaikka eihän sitä ole kyllä hirveän ahkerasti opiskeltu tänä ekanakaan viikkona.

Ajan kuluminen stressaa. Tulevaisuudessa kaikki on ihan avointa, eikä yhtään tiedä, mitä se elämä oikein tuo tullessaan. Kärsin taas vaihteen vuoksi ikäkriisistä. Mitä aikuisena kuuluu tehdä? Onko enää oikein nauraa tyhmille jutuille, harrastaa youtuben roskaviihdettä, kirjoitella hölmöjä tarinoita ja hengata tekemättä mitään? Onko aikuisuuden päivät työstressin täyteisiä, eikä ehdi tehdä mitään muuta kun miettiä työtä ja opintoja? En halua kasvaa pois nuoruudesta, jolloin kaikki on hurjaa ja jännää, jopa minulle, joka on maailman epäjännin ihminen. Mulla on kahdenkympin kriisi, ja se kaksikymppinen ei edes tule vastaan vielä melkein kahteen vuoteen.

Haaste: Day 19 - 5 asiaa joista pidät itsestäsi

1. Oon mielestäni aika mukava ja osaan kunnioittaa muita. Vaikka joku ihminen kävis todella mun hermoille niin en ala haukkumaan sitä, en muille enkä päin sen tyypin naamaa. Musta negatiivisia tunteitaan pitää osata käsitellä ja hallita, ja tärkein on se että osaa säilyttää kunnioituksen kaikissa tilanteissa.

2. Osaan ajatella asioiden monia puolia, ja pyrin välttämään mustavalkoisuutta ja arvosentrisyyttä. Pyrin myöskin välttelemään muiden liiallista tuomitsemista ja moralisointia.

3. Vaikka välillä vaivun ahdistuksen syvään kuoppaan, niin olen perusolemukseltani positiivinen, enkä pyri tieten tahtoen latistamaan muiden fiiliksiä.

4. Olen sangen luotettava, pidän lupaukseni ja inhoan juoruilemista. Kunnioitus on kaiken A ja O!

5. No, tite tykkään ittessäni myös mun täysin älyvapaasta huumorintajusta. Mun huumorintajua on sanottu maailman huonoimmaksi, ja usein tuntuukin että monet ei yhtään tajua niitä juttuja mitä pidän hauskoina.Toisaalta taas en ymmärrä niin hyvin sanallista huumoria (esim. kerrottuja vitsejä tai sanaleikkejä) tai komedialeffoja.  

Lomajuttuja + day 18

Phuh! Nyt on se luku"loma" sitten alkanut meikäläisellä, ja nyt todellakin päätarkoitus olisi saada meikäläinen motivoitua lueskelemaan niihin. Ei oikeen jaksais. Opiskelumotivaation puute ei selvästikään loppunut koulun päättymiseen, hmh. Ja tänään pitäis viel jatkaa sitä työnhakuhommeliakin. Juujuu, ei stressaa tai mitään.

Viikonloppuna olin siis Paulan luona käymässä, ja loppuhiihtoloma olisi tarkoitus kuluttaa lukiessa. Äiti yrittää jotenkin häätää mua pois himasta, se haluais et meen käymään isovanhempien luona... No, isovanhemmt tulee kummiski reilun viikon päästä käymään täällä, niin en taida jaksaa lähteä. Toisaalta ei-kotona tää harjoitteleminenkin vois sujua tehokkaammin kun ei oo kaikenlaista aina viemässä huomiota pois... : D

Mä olen tässä vähän tuuletellut musiikkimakuani. Joskus sitä aina jämähtää niihin vanhoihin suosikkeihin, ja siksi on hyvä kokeilla jotain uutta juttuakin mukaan. Tällä hetkellä oon kuunnellut Big Bangia ja Katy Perryä, ja muutenkin tekee hirveästi kuunnella kaikkea pirteää. Mua kans himottais ne OPIn Katy Perry-lakat, saiskohan niitä Gmarketista... Kyllä, julkkismainonta uppoaa muhun ku veitsi sulaan voihin.

Olen kans kelaillut että mun pitäis oikeasti alkaa kaivelemaan mun itsetuntoa tuolta pohjamudista. Vaikka positiivista kehitystä onkin tapahtunut, niin mun self-esteem on niin helposti latistettavissa että ei uskoiskaan. Pienestäki negatiivisesta kommentista tulee heti sellanen fiilis, että kaikki inhoaa ja häpeää mua, että en ansaitsis elää. Ei normaalin ihmisen pitäis herranjumala lannistua kaikesta! Haluaisin myös oppia kehittämään muiden itsetuntoa ja ylipäätään kehua muita enemmän. Positiivisilla kommenteilla kun on oikeasti vaikutusta itsetuntoon. Suomalaisessa kulttuurissa vaatimattomuus on ärsyttävän ylikorostettua ja pieniki kehu saatetaan joissain tapauksissa leimata mielistelyksi. Siksipä monet suomalaiset eivät osaa reagoida kehuihin luonnollisesti, vaan vastaavat niihin vähättelyllä. Itsekään en ole kovin tottunut positiiviseen huomioon, mutta onneksi mulla on yksi koulukaveri jolla on tapana kehua ihmisiä ihan spontaanisti, ja se on innostanut muakin kehumaan ihmisiä ihan tosta vaan. "Kehu päivässä"-ideologiassa on oikeasti järkeä...

Haaste:   Day 18 - Päivittäinen rituaali
Ihonhoito. En esimerkiks vois ikinä mennä meikit naamassa nukkumaan. Täältä blogista ei ookkaa varmaa selvinnyt, kuinka fanaattisesti oon alkanu suhtautumaan mun ihoon... Oon kyllästyny näyttämään jauhelihalta.

"Mitä mä poikaystävällä, kun mulla on keuhkot" + day 17

Sitä aina ymmärtää näitä elämän kuolemattomia totuuksia tässä matkan varrella. Ja lisäksi sitä huomaa aina välistä, kuinka nämä elämän kuolemattomat totuudet kumoutuvat. Katsokaa vaikka:

Sivistymättömästä ei sivistynyttä saa. Hiiteen My Fair Lady! Meikäjuntti näki Titanicin.

Todellinen japanilaisen musiikin arvostaja ei kuuntele korealaista musiikkia, koska k(-sensuroitu-)popparit ovat tuhonneet jmusiikkiscenen här i Finland. Mutta tuota... Koreahan on tavallaan... osa Japania... Ainakin seitkytvuotta sitten oli...

Yli -15 pakkasasteet eivät meikäläistä hetkauta. No kyllä hetkauttavat. Brrrrrr.

Olen aina up-to-date. Muuten vaan kuuntelen kaikkea mikä on muista niin passé. Ja näin sen Titanicin vasta äskettäin.

Musiikkivideoissa ei ole sisältöä. Höpöhöpö. Niistä löytyy vaikka mitä "everything is not what it seems"-juttuja. Ainakin joistakin löytyy. Mua on kielletty avautumasta tästä aiheesta enempää 8(

Pystyn elämään ilman Disney Channelia. Nyt ymmärrän, miksi katkaisuhoidossa olevat eivät halua juoda pisaraakaan alkoholia.

Minä en kuuntele hiphoppia. No kyllä se välillä menee... Ihan pieninä määrinä... Tanssiessa...

Tietsikan taustakuvalla ei ole väliä. On sillä. Jos taustakuva on väärä niin mikään ei toimi. Ja jos vaihtaa toisen taustakuvan niin joutuu pahaan liemeen.

Karvisen kaksoisolennon nimi on Prinssi. Prinssi Saga!!!

Titanicia ei voi tehdä 3D:nä. Nyt ymmärrän että voi, ja siit tulee viel jotain tosi jännää... En kyl oo menossa kattomaan, Leksan ja Katsun hempeily ei vakuuttanut niin paljoa.

Appelsiinia ja mansikkaa ei voi sekoittaa samaan mehuun. No voi. Se on vielä ihan juotavaakin.

LIFE IS WEIRD!!!!!11

Haaste: Day 17 - Asia josta vihaat että sinulta kysytää
Mä inhoan kaikenlaisia moraalisia kysymyksiä ja pulmia, mitä ihmiset on varta vasten kehittänyt toisten moraalin testaamiseksi (Tarkoitan siis tyyliin "Heinzin dilemmaa" tms.) Eniten mua niissä ärsyttää se, että ne on usein tilanteita joiden tapahtuminen on käytännössä mahdotonta. Miksi pitäisi osata vastata moraalisen ongelmaan, jota ei joudu kohtaamaan?

Suitsutusta ilonpilaajille & day 16

Te tiedätte ne ihmiset. He takertuvat jokaiseen huonoon uutiseen, lukevat FML:ää ja muita sivustoja joilla ihmiset kertovat elämänsä vastoinkäymisistä, ja - mikä pahinta - pohjaavat maailmankuvansa tasan näille lähteille. Jokainen meistä tuntee varmasti yhden nistä ylettömän pessimistisistä pahanilmanlinnuista, ja joskus tuntuu, ettei ympärillä muita pyörikään.

Pessimismi on kuin tauti. Maailman kamaluutta valitteleva levittää sitä ympärilleen ikään kuin huomaamattaan, epätoivo leviää ajatteluun ja masentaa mielen. Lopulta se voi johtaa siihen, että kaikilta on päivä pilalla. Onko tässä lopulta mitään järkeä? Tosiasiassa pessimistit eivät ole sen todenmukaisempia kuin optimistitkaan. Siinä missä positiivisesti ajattelijat huomioivat asioista niiden positiivisia puolia, jäljellä mainitut keskittyvät negatiivisiin. Kumpikaan ei loppujen lopuksi ole realismia. Asiat ovat hyvien ja huonojen puolien seoksia, kaikessa on jotain hyvää ja jotain pahaa.

Vaikka suomalaiseen kulttuuriin onkin juurtunut ajatus siitä, että pessimistit ovat jollain tavalla älykkäämpiä tai realistisempia kuin optimistit, niin todellisuudessa kyse on puhtaasti asenteesta. Realisteja ei ole olemassakaan, kukaan ei voi käsittää maailmaa sellaisena kuin se todella on. Ja loppujen lopuksi, mitä hyötyä on keskittyä vain elämän negatiivisiin puoliin? Sillä vaikeuttaa omaa elämäänsä ja pilaa helposti muidenkin mielialat. Kaiken lisäksi pessimismi johtaa usein yritteliäisyyden puutteeseen - ei asioihin kannata vaikuttaa kun ei niitä kuitenkaan voi muuttaa.

Taipuvaisuus pessimismiin johtu mielestäni siitä, että pidämme elämämme hyviä asioita itsestäänselvyyksinä. Oletamme, että ulkona on aina hyvä sää, ja kirpakan pakkasen sattuessa valitamme Suomen säiden kurjuutta. Arvoväritteisyyttämme ei usein edes ymmärrä, koska olemme niin sisäänkasvaneita omaan ajatusmaailmaamme. Mutta todellisuutta on vaikea ymmärtää, jos ei suostu avaamaan silmiään ympäröivälle maailmalle, ja vastaanottaa sitä sellaisena kuin se on, iloineen ja suruineen.

Maailmankuvan muutoksessa on hyvä lähteä siitä, että huomaa niitä hienoja juttuja omassa elämässään. Minä voin esimerkiksi olla iloinen siitä, että aurinko paistaa, lukio on loppunut enkä jäätynyt penkkarirekkaan, minulla on rakastava perhe, minulla on tärkeitä ystäviä joista yhden luokse pääsen tänään matkustamaan,  sain säästettyä rahaa ja tilattua GEMINI:n ja Hello dear numbersin, seuraava viikko on hiihtolomaa ja jääkaapissa on paljon maksamakkaraa. Kivaa!

Ei ole vain hyvää tai pahaa, vaan kaikessa on aina kumpaakin. Miettikää ihmiset jiniä ja jangia. Ei ole toista ilman toista. Kaikki on kyse yksilöstä itsestään, asenteesta. Ajatelkaa posiitivisesti ja muistakaa Don Huonojen laulun sanat: "Jos sulla on joku josta oikeasti välität, niin pidä siitä kii, älä usko kyynisiin lauseisiin." Hyvää yötä ja huomenta -laulussa on kyllä niin hyvää filosofiaa että suosittelen kaikkia joskus kuuntelemaan ^^

Haaste: Day 16 - Jokin asia jonka tekemistä olet siirtänyt
Työnhaku... On kuulkaa sen verta ahdistavaa hommaa että pyrin sitä välttelemään parhaani mukaan. No, onneksi olen jo saanut pari hakemusta lähetettyäkin, että eiköhän tämä tästä. Hiihtolomalla alkaa sitten kunnon metsästys.

Kirjoittamisesta + day 15

Kirjoittaminen. Monen muun ihmisen tapaan kuulun siihen ryhmään, joille sanallinen ilmaisu on kaikista luonnollinen tapa ilmaista itseään. Kun olen tunteellisella päällä, kirjoitan runoja, kun mietityttää, kirjoitan aforismeja ja kun tulee inspis niin kirjoitan tarinoita. Itseasíassa vain osa kaikesta kaunokirjallisesta massasta joka mun päässä pyörii päätyy paperille :D En kirjoita mitenkään himopaljon laiskuuden/ajanpuutteen vuoksi mutta jonkin verran kuitenkin.

Tyylillisesti mun esikuvana toimii venäläinen Anton Tšehov, joka tunnetaankin kirjallisuushistoriassa ns. avoimen novellin pioneerina. Äijän kirjoitustyylissä ihailen erityisesti sitä, kuinka se pystyy pitämään kielensä yhtäaikaa yksinkertaisena ja ilmeikkäänä. En ole koskaan oikein osannut arvostaa todella ja rönsyilevää kuvailevaa kieltä, mutta toisaalta kieli ei saa olla täysin tylsääkään. Mun kirjoituskieltä on sanottu todella täsmälliseksi, ja en oikein tiedä mitä siitä sitten ajattelis. Kyllähän Tšehovkin kirjoitti aika tarkkasanaisesti, mutta toisaalta ois kyllä kiva handlata vähän epämääräisempiäkin kirjoitelmia.

Varsinkin lyhyiden kirjoituksieni tyylin voisi jäljittää Tšehoviin, sillä hänen esimerkkiensä mukaan minunkin teksteissäni juoni on yleensä toissijainen, melkeinpä olematon. Yleensä kehittelemäni juonikuviot ovat niin monimutkaisia, että niiden toteuttamiseen tarvittaisiin aika pitkä stoori, ja sitten olen liian laiska kirjoittamaan niin pitkää. Muutenkin juoni ei mielestäni loppujen lopuksi ole lyhyissä tarinoissa kovin tärkeä. Joskus toki yllyn kokeilemaan jotain ei-niin-tyypillistä itselleni, ja uusien juttujen kokeilu onkin aina välistä virkistävää.

Tämänhetkisten laskelmieni mukaan koneeltani löytyy noin 25 valmista novellia. Tämän lisäksi minulla on pari pitempää projektia, jotka kuitenkin ovat toistaiseksi kesken, ja viimeistelyä vaille olevia yksiosaisia tekstejäkin löytyy pari. Tuohon määrään olen toki tyytyväinen, mutta tässä samalla on tehtävä vähän nolo paljastus: valtaosa tuosta määrästä on fanfictionia. Monet eivät näe ficcejä aitona taiteena, vaan loukkaavana toimintana, mutta itselleni ficcien kirjoittaminen on tärkeä harrastus, vaikka en niinkään harrasta asiaankuuluvaa yhteisöllisyyttä. En edes lue hirveästi fanfictionia, mitä nyt Paulan kirjoituksia tykkään lueskella. En oikeastaan edes tiedä mistä tämä johtuu. Yleisestikin minusta fanfictionin kirjoittaminen on hauskempaa kuin lukeminen, ja en muutenkaan halua saada liiakseen vaikutteita muilta kirjoittajilta. Fanifoorumeilla en siis liiku, mutta omia kirjoituksia olisi silti hauska saada esille. Naruto-ficcejäni olenkin jo julkaissut sivuillani, ja tarkoitus olisi jossain vaiheessa saada pystyyn personal-sivu, jolle voisin julkaista myös j-rock-ficcejäni (valtaosa kirjoituksistani on näitä, mutta yhtään en ole julkisesti näytille pistänyt), alkuperäisiä kirjoituksia ja runoja. Katsotaan, miten saan edistyttyä!

Tämänhetkisenä kirjoitustavoitteena pidän sitä, että pystyisin edistymään pitempienkin stoorien kanssa, enkä jumittuisi vain lastupituisiin nysänovelleihin. Kehitys on menossa hyvään suuntaan, sillä joululomalla tartuin uudestaan erääseen A9-ficciini, jonka olin aloittanut varmaan vuotta aiemmin, ja nyt on kyseinen tarina edennyt oikein hyvin. Olen kirjoittamisessa hyvin samanlainen kuin muissakin toiminnoissa: menetän kiinnostukseni tarinaan aina välillä, mutta saan sen takaisin sitten myöhemmin.

Haaste: Day 15 -  Elokuva joka sai sinut itkemään
Itken aika harvojen elokuvien aikana, tiedä sitten miksi. Yksi minkä aikana muistan itkeneeni oli Lilo & Stitch 2, joka kuvasi mielestäni kiinnostavalla tavalla perheen merkitystä. Mutta todellakin, aika harvojen leffojen aikana alan itkemään, vaikka elokuva olisi liikuttavakin :P

Kevät tulee! + day 14

Kevät tulee, ei tosin nauraen niin kuin Arto Sortavalan laulussa. Mulle varma merkki kevään tulosta on se jatkuva alakuloisuus, väsymys ja itseviha. Elämästä menee melkein täysin maku kevätkuukausien ajaks, eikä oikeesti tekis mieli muuta kun itkeä. Tän viikonlopun fiiliksistä päätellen kevät on tänä vuonna etuajassa. Ensimmäiset ylppärit meni kyllä ihan hyvin, nyt ois ohjelmassa valmistautumista kuunteluihin ja alustavien tuloten odottelua.

Voi kuinka mä vihaankaan itseäni. Eniten vihaan ittessäni sitä aikaansaamattomuutta, joka vaikeuttaa mua muuttamasta itseäni. Oon tainnu joutua jonkinlaiseen epäonnistumisen kierteeseen. Jatkuvat epäonnistumiset ei kannusta yrittämään. Ja jos ei yritä, niin ei voi onnistua. Se johtaa uusiin epäonnistumisiin. Ja kierre jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Mun kohdalla se on tainnu jatkua jo kahdeksantoista vuotta.

Olo on niin voimaton. Tää on kyllä yksi syy miksi odotan lukion loppua niin innolla, koska kun elämäntilanne pakosta muuttuu niin saattaa siinä itsekin oppia muuttumaan. Tää tilanne on myös yks syy miksi kadun esimerkiks sitä etten lähtenyt vaihto-oppilaaksi. Kulttuurishokki ja yksinään pärjääminen ois varmasti sellasta, minkä avulla kasvais aikuiseksi. Sitten kun lähden vapaaehtoistyöhön niin toivon että ymmärrän viimein mitä elämältäni haluan, ja lopetan tän päättömän haahuilun.

Haaste: Day 14 - Suosikkikirjasi
Tämä on helppo, eli siis Michael Enden Tarina vailla loppua. Aivan upea tarina siitä, kuinka pieni ihminen joutuu kulkemaan toiveiden tien päähän ymmärtääkseen sen, mitä elämässään todella tarvitsee. Haluaisin joskus osata kirjoittaa yhtä liikuttavan ja filosofisen tarinan kun tämä...

Ympyrä sulkeutuu + day 13

Mä oon ihan hemmetinmoinen etukäteispanikoija. Jos on tapahtumassa jotain, jota voi jännittää ja stressata, niin totta vie aloitan sen jo hyvissä ajoin, luultavasti kuukausia etukäteen. Sitten kun se itte juttu on oikeesti ajankohtainen, niin mun mieli on täysin zen. Ei pelon tai hermostuksen häivääkään. Tapaako kaikki muutkin tehdä tälleen vai hoitaako ne sen panikoinnin vasta sitten kun asia on oikeesti ajankohtainen? : D

Mutta niin, mullahan ois huomenna luvassa ihka ekat ylioppilaskirjoitukset (tekstitaito). Vaikka oon jännännyt ylppäreitä ihan hitosti etukäteen, niin nyt ei hermostuta enää yhtään. Vaikka suurimmaks osaks se on hyvä, niin sillä on huonotkin vaikutuksensa. Mun on nimittäin vähän vaikea saaada motivoitua itseäni lukemaan... No, oon kyllä jo vähän saanut kertailtua, onneksi.

Niin, tosta otsikosta. Mulla oli taas ihonhoidollinen kriisi, sillä mun iho pisti stopin mun supertehokosteutuskuurille alkamalla puskea naamaani näppylöitä. Sydän verillä jouduin vaihtamaan takaisin rasvaisen sekaihon tuotteisiin, ja murehdin jo etukäteen kuinka mun iho olisi kun Saharan autiomaa koko lopputalven. No, toisin kävi. Vaikka tuotteet vaihtui niin iho ei ole voinut sen huonommin, päin vastoin melkeinpä jopa paremmin kun se kiilteleekin vähemmän, ja näppylätkin toki katosivat. Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Tähän ihonhoitotapaukseen vois vaan todeta: "Hukkareissu mut tulipahan tehtyä."

 Ja ARVATKAA MITÄ EILEN TAPAHTUI? No arisuilta tuli niiden uus levy, GEMINI! Ja sijoittu ilmesesti Oricon-listallakin hirmu hyvin, ainakin siitä Twitter-hehkutuksesta päätellen... Mulla on projektina ostaa tämä ihan pikimmiten, koska enhän mä muuten pärjää ylppäreissä jos en eka lahjo itseäni vähän... Olen kaksinkertaisen korruptoitunut.



Täs on previwei yks niistä albumin biiseistä, GEMINI-０-ｅｔｅｒｎａｌ! Olin rehellisesti sanottuna aika järkyttyny tästä videosta, jotenkin niin aneeminen. Tää on kyllä esimerkki siitä että arisujen PV-biisit jaksaa kyllä erota toisistaan, mikä on hyvä juttu ^^ Mä ja Paula ollaan muuten ihan hurmaannuttu Sagaan tässä videossa, kun se on niin prinssi (ja mä kun luulin että me ei edes tykätä siitä, ks. eka postaus)

Haaste: Day 13 - Kappale joka kuvaa tämänhetkisiä tunteitasi
Aaa, nyt heitit pahan!  En oikee tiedä miltä musta nyt tuntuu... Jotenki yhtä aikee haikea ja ilomielinen.No sanoisin ehkä tän:

Miksi... + day 12

...matematiikka on niin vaikeaa?

...kaikki tuntuvat olevan niin kyynisiä ja pessimistisiä?

...mua vaivaa jatkuva makeanhimo?

...mun ihotyyppi on niin syvältä?

...kesätöitä on niin vaikea saada?

...Pohjois-Korea ja Etelä-Korea eivät voi lopettaa rähinöitään?

...mun opiskeluinnostus on kadonnut johonkin?

...Fernando Torres meni Chelseaan?

...mulla on aina rahapula?

...kaikki aina kysyy "miksi?"-alkuisia kysymyksiä


Pari kysymystä mitä oon viime päivinä pyöritellyt päässäni. Tyhjentäviä vastauksia kaivataan!

Haaste: Day 12 - Lempivaatekappale
Äääh, vaikee! Tykkään niin monesta mun vaatteesta. Tällä hetkellä fanitan kyllä kovasti mun tiikerineuletakkia, joten sanotaan sitten se!

Lätinää + day 11

Heissan! Ei hirveästi mitään uutta meikäläisen auringon alla. Kemian koe meni ihan hyvin, vaikka tein yhden tosi aloittelijamokan reaktioyhtälön ja hapetuslukujen kanssa, jesh... No, hyvää tässä on se, etten varmasti syyllisty samaan virheeseen enää oikeissa kemman yo:issa. Ensi viikolla on ohjelmassa englannin ja matematiikan prelit ja ensimmäiset ylppärit eli äidinkielen tekstitaito. Wish me luck!

Töiden hakeminen aiheuttaa myös paineita. En oo ollut yhtenäkään kesänä kesätöissä, ja nyt on vähän pakko mennä etten leimaudu totaaliseksi sosiaalipummiksi. Onneks porukat lupas auttaa työhakemuksen teossa...! Mun unelmatyöpaikka on muuten haustausmaan kunnossapitäjä, ois ihan sika ihanaa kitkeä rikkaruohoja ja sen sellaista siellä ja katella minkä nimisiä ihmisiä on haudattu mokomaan paikkaan :P

Työn saaminen on mulle muutenkin aika must-juttu nyt, koska alan oleen aika varma siitä että haluun ens vuonna lähteä vapaaehtoistyöhön. Sopivan kohdemaan oon jo löytänytkin. Hakemisjuttuja ajattelin alkaa miettimään vasta kesän jälkeen, ja silloinkaan mun ei ole ehkä vielä mahollista hakea koska alaikäraja on 19 vuotta. Kolmeksi kuukaudeksi olisi näin ekaksi kerraksi tarkoitus lähteä :) Välittämismaksut yms. vie jonkin verran ja lennot pitää maksaa, joten rahan haaliminen on todellakin paikallaan~ Mikään ei nyt ole vielä varmaa, mutta kyllä mä haluan ens vuonna johonkin lähteä!

Viikonloppu sujunee koulujuttujen parissa, ja yritän sen työhakemuksen kans väsäillä. Meillä on tänään ruokana kiinalaista! Rakastan kiinalaista ruokaa ihan himona, mennään penkkaripäivänäki (17.2) koulukaverien kanssa kiinalaiseen syömään ^^

Haaste: Day 11 - Jokin kirja jonka aiot lukea seuraavassa kuussa
Sen kun nyt tässä vaiheessa tietäisi. Aika monet koulukirjat tulee kyllä oleen kovassa kulutuksessa, koska valtaosa ylppäreistä on tossa maaliskuussa. Ei sitä varmaan hirveästi ehdi muuta lukeakaan :P

Älykääpiö vauhdissa + day 10

Puuh. Meikäläinen viettää tänään koeviikon välipäivää, kohta luvassa olisi tosin lähtö ostoskeskukseen kun siivojat tulee... Sen jälkeen pitäisi palata kemian kiemuroihin, huomenna kun on kemman prelikokeet. Ei mulla muuta hätää mutta kun ne laskut. Tasapainolaskut, hyi elämä oikeesti.

Eilen olin Helsingissä juhlistamassa kiinalaista uuttavuotta. Oli kyllä hauskaa, siellä oli hienoja esityksiä ja Bejingin uudenvuodengaalasta lähetettyä videokuvaa oli hauskaa katsoa. Aloin unelmoimaan että olisi kyllä todella ihanaa päästä joskus Kiinaan vastaanottamaaan uuttavuotta... Viihdyin siis muuten mutta harmittamaan jäi se että olin sopinut epämääräisen tapaamiseni kavereideni kanssa, ja en sitten oleskeluaikanani bongannut heitä sieltä. En tullut ollenkaan ajatelleeksi, että voisin ehkä SOITTAAKIN heille... Vasta palatessani kotiin sain heiltä soitin että missäs olet. No, vaikka kukaan ei tästä jutusta kärsinytkään niin jäi kyllä toden teolla harmittamaan tekemäni "oharit". Pliis, opettaisko joku mut käyttää sitä kännykkää?

Mulla on ollut kauhee rahansäästö meneillä (haluan GEMINIn ja Hello Dear Numbers:in...) mut eilen pikkasen lipsuin säästelystä. Kävin nimittäin ekan kerran Yves Rocher:in myymälässä (Yves on muuten aivan ihana nimi! Jos saan joskus poikalapsen haluun antaa sen nimeks Yves... Mua aina dissataan tästä koska kaikki nauraa et ihmiset vaa lausuis sen nimen väärin ja se kuulostais ihan tyhmältä). Merkin tuotteet on kiinnostaneet mua pitemmän aikaan, mut en ole vaan tiennyt missäpäin on YR:n liikkeitä. Nyt sain tietää ja tuli tässä samaisella hesan reissulla käytyä, kun ei siellä niin usein tule käytyä. Ja kun niillä oli vielä jonkin sortin alennusmyynnitkin siellä niin tuli sitä sitten kompaktipuuteri ostettua kun ei ollut kallis... Pitää vähän testaillla, vaikka väri onkin "porcelain" eli posliini niin vaikuttaisi meitsille hieman tummalta.

Päätin aloittaa Twitterin käytön taas :D Kesällä -09 oon ilmeisesti jotain tweetannutkin, mut sit se jäi... Nyt kyllä ryhdistäydyn taas, se on oikeestaan ihan kivaa lisäillä sinne kaikkee mistä ihmiset on silleen "Joo nyt kyllä kiinnosti." Kaiken lisäks siin oi seurailla j-rokkareiden kuulumisia samalla... Harmittaa, että mun japani on niin alkeellista etten pysty lukee niit ilman google translatea -___- Oon kyllä aloittanut kanjien opettelun, että pystyisin ees jotenkuten lukee.

Haaste: Day 10 - Jotain jota haluat elämältäsi
Onnellisuutta,
ystäviä,
erilaisia kokemuksia,
rakkautta,
viisautta,
rauhaa,
tyytyväisyyttä,
mutkattomuutta...

hyvää elämää ;)