Tänään aamulla tiivistin omatoimisesti mielialani tähän varsin kuuluisaan lauseeseen: "V*ttu kun v*tuttaa." Ja kuulkaa, silloin kun mä kiroilen tällaisessa tilanteessa, nii se tarkottaa että ihan oikeasti kyrsii. Mun viime viikolla povaamani huono viikko näyttää toteutuvan hyvää mallia, sillä eilenkään ei mielialassa ollut kehumista (hmm, mahtaakohan nää mun "ennustukset" vaikuttaa asiaan...) Aamulla myöhästytin iskän töistä ja panikoin bussikortin hukkaamista ja sitä että pääsisin vasta illalla kotiin. No, mieliala parani vähän kun mun iltamenot peruuntui ja pääsin sitten aikaisemmin rentoilemaan. Bussikorttikin löytyi tosta oman huoneen lattialta ja iskäkin kertoi etei hän lopulta sitten myöhästynytkään. Tulin taas vaihteen vuoksi siihen tulokseen, että positiivisuus voittaa aina.
Oon kriiseillyt varsinkin eilisen puolella mun jatko-opintosuunnitelmia. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehto olisi mennä teologiaa opiskelemaan ja valmistua uskonnon- ja filosofianopettajaksi. Kakkosvaihtoehtona oon pitänyt diakonin koulutusta, koska teologisen pääsykokeisiin opiskelusta vois olla hyötyä sinnekin mentäessä. Mulle on kuitenkin nyt selvinnyt, että Diakiin voi hakee diakonilinjalle ainoastaan Ouluun... Jes. Kuulemma Helsingissäkin on diakonilinja, mutta ilmeisesti sinne ei voi hakea joka vuosi. Nyt pitäisi keksiä sitten joku toinen backup-plan. Voisin tietysti mennä hesan diakiin opiskelemaan tavallista sossualaa ja jos homma nappaa vuodenkin päästä niin toivoa että voisin hakea diakoniksi opiskelemaan sitten (valtaosan opinnoista kun vissiin sitten saisin hyväksiluettua). Mutta ärsyttää silti kun joudun nyt funtsimaan kahta tarkemmin tätä juttua, koska hirveen moneen pääsykokeeseen ei ylpääreiden jälkeen ehi lukea. Oh damn...
Perjantaina olisi edessä ensimmäinen kuuden tunnin istumismaratoni eli siis tekstitaidon prelit. Toivottavasti oon hereillä ja skarppina ja toivottavasti ei tuu tehtäväksi esim. analysoida RUNOA (ihan syvältä). Vaikka kyseessä ei ookkaa se todellinen koitos nii hyvä vaa että on tässä yo-harjoittelussakin jo terässä! Varsinkin kun äikkä nyt on se aine mihin aion panostaa. Nih.
Haaste: Day 7 - Jotakin joka kiihottaa sinua
Noni hei, eka ajatus mikä tästä tulee mieleen on, että piru vie ei tollasia tulla kyselemään kunniallisilta naisilta... Mutta oikeastaan sanalla "kiihottaa" on todellisuudessa laajempi merkitys kuin se minä me sen ymmärrämme. Oikeastaan "kiihottaa" tarkoittaa kokonaisuudessaan jotain sen suuntaista kuin "herättää tunteiden kuohuntaa" tai "herättää hallitsemattoman mielentilan". Tästä osoituksena kielessämme on sana "kansankiihottaja" joka ei (onneksi) tarkoita mitään seksuaalisuuteen liittyvää.
Voisin siis vastata tähän kysymykseen kauneus. Se on jo sanana minulle jotain mieltä kiehtovaa ja ajatukset mukanaan vievää. Mikään, ei yksinkertaisesti mikään ole niin vangitsevaa ja vapauttavaa kuin henkeä salpaava kauneus. Toivon etten anna itsestäni mitään superpinnallista kuvaa, koska kauneus ei ole todellakaan minulle ainoa arvo maailmassa. Se on vain jotain joka vetää minua puoleensa kuin magneetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti