Kuva on pöllästy Photobucketista.Tiedän, olen pahis.
Mulla alkoi vika kunnon viikko lukiossa, ja musta tuntuu että tuun kärsimään pahasta motivaatio-ongelmasta tässä tulevina päivinä. Senpä takia siis lohdutan itseäni pistämällä tämän kuvan. Tavallisesti oon kaikenlaisia ampumavälineitä vastaan, mutta tää kuva saa kuolan valumaan sen verran että menköön sitten. Muuten, eikö Tora vaikuta kaikkien muidenkin ihmisten mielestä tyypiltä, joka vois tykätä maksamakkaravoileivistä?
Mutta niin joo. Maanantai ja uudet kujeet, mun osalla se tarkoitti sitä perinteistä kuuden tunnin koululagausta ja tätä kirjoittaessa olisi edessä läksyjen tekoon ryhtyminen. Voi että kun houkuttelisi... Jotenkin tuntuu tosi epätodelliselta, että pian en käy enää päivääkään lukiota! Näin kliseisesti voisi todeta, että vastahan äskenhän mokoman aloitin. Siltikin kahteen ja puoleen vuoteen on mahtunut ihan hirveesti kaikenlaista, ja lukio onkin ollut mulle kaikista muutosrikkain aika mun toistaiseksi lyhyestä elämästäni. Muutos on niin hassua! Tietyltä osin olen onnellisempi kuin kolme vuotta sitten, mutta tietyiltä osin olen alkanut vaatia elämältäni paljon enemmän.
Toisaalta lukion lopun fiilistely on ihan turhaa, koska kuten olenkin maininnut, todelliset koetukset ovat vasta edessäpäin. Ja tääkin viikko on vielä kovaa työtä, stressattavana olisi ainakin vielä äikän esitelmää ja tekstitaidon preliä. Mutta kyllä sitten on voittaja olo kun parin viikon päästä istuu rekassa karkkia heittelemässä! Vaikka edessä onkin monen kuukauden mökkihöperöityminen yo- ja pääsykoekirjojen parissa...
Haaste: Day 6 - Joku joka tekee sinut todella onnelliseksi
No, en oikeen tiiä haluaako asianomainen saada tätä meriittiä (ainakaan tälleen julkisesti), mutta en kyllä osaa vastata tähän ketää muuta kuin Paulan. Kuten oon jo monet kerrat sanonu niin se on antanut mun elämään enemmän kuin kukaan mun muu ystävä, ja kaiken lisäks se on vanhempien ohella ehkä ainoo ihminen mun elämässä jonka uskon olevan myös tulevinakin vuosina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti