Monen vuoden ajan pelkät sellaiset sanatkin kuin "rap" ja "hiphop" saivat kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Minulla oli vahvasti sellainen mielikuva, että kyseiset genret eivät yksinkertaisesti olleet mun juttu ja ne kannattaisi suosiolla jättää muille. Ennen yläasteen alkua kuuntelin rap- ja hiphopvaikutteista musiikkia siinä missä muutakin, mutta sen jälkeen seurasi yli viiden vuoden ajanjakso, jolloin "räppäys" oli synonyymi sanalle "epäonnistunut biisi", ja tästä oli hyvin harvoja, jos yhtäkään, poikkeusta.
Mitään 180 asteen takinkäännöstä en ole tässä asiassa (toisin kuin monessa muussa) tehnyt, mutta tässä viime aikoina olen lämmennyt jossain määrin myös tämän tyyliselle musiikille. Olen havainnut, ettei asioissa tarvitse olla niin ehdoton: vaikka ei pitäisikään musiikista joka koostu pelkästä räppäyksestä, voi räp toimia yhdessä melodisemman laulamisen kanssa. Pikku hiljaa olen huomannut tykästyväni biiseihin, joissa räppäys toimii ikään kuin vaihtelevuutta tuovana mausteena, luoden kiinnostavia ja raikkaita kontrasteja.
Länsimaissa räpistä on syntynyt eräänlainen alakulttuuri, johon liitetään tietynlaisia stereotypioita. Ja eihän sitä käy kieltämästä, etteivätkö räp-artistit monesti hieman muistuttaisi toisiaan. Suomalaiset räppärit ovat mielestäni erityisen persoonattomia, enkä muutenkaan ole innostunut meikäläisestä räp/hiphop-genrestä. Lisäksi minua henkilökohtaisesti ärsyttää, että täällä meillä räpillä usein pyritään sanoituksissa joko yhteiskuntakriittisyyteen tai vaihtoehtoisesti petrinygård-meininkiin, joita en kumpaakaan erityisemmin kaipaa. Muistakaan maista ei ole varsinaisesti suosikki räp-artisteja löytynyt, tutustuminen genreen on vasta aluillaan!
Varsinaisesta havahtumisesta räpin monipuolisuuteen voin kiittää (tai syyttää) jälleen kerran k-poppia. Korealainen popmusiikki on muiden lainojen ohella imenyt selkeitä vaikutteita länsimaisesta hiphopista, ja tämä näkyy kyllä selkeästi varsinkin poikabändimusiikista. Siinä missä räp ei ole niin tavallinen osa tyypillistä amerikkalaista poikabändimusiikkia, korealaisessa poikabändissä on lähes poikkeuksetta yksi tai kaksi räppäriä, eikä tämä ole yhtään epätavallista tyttöbändeissäkään. Siinä missä meikäläisessä popmusiikissa räposuuksissa saattaa olla hieman päälleliimattu fiilis, korealaisissa bändeissä ne ovat tavallinen, luontevasti mukaan istuva osuus. Länsimaissa räppiin liitetyt imagokysymyksetkään eivät tavallisesti kosketa korealaisia, räppäri saattaa hyvin olla poikabändin söpöin tai feminiinisin jäsen.
Luulen kuitenkin, että räp-musiikki on vielä varsin tuore juttu Koreassa, sillä useimmilla levy-yhtiöillä ei näytä olevan järin harjaantuneita räp-opettajia, ja mielestäni ainakin popmusiikissa kuultavat räppiosuudet ovat yleensä varsin heikkolaatuisia. Tämä voi toki olla ja onkin makukysymys, enkä nyt edellisen perusteella väittäisi olevani mikään räpin asiantuntija. Silti monia bändejä kuunnellessa tulee olo, että ykkösräppäreiksi päätyvät ne, joiden ääni ei riitä laulamiseen.
K-pop-räppäreistä, tai räppäreistä yleensäkin, suosikkejani ovat ehdottomasti BIGBANGin G-Dragon ja T.O.P. Varsinkin jälkimmäisen kaltaisia taitavia ja matalaäänisiä räppäreitä korealainen viihdeteollisuus tarvitsisi ehdottomasti enemmän. Myös G-Dragon osaa asiansa mielestäni oivallisesti, ja näiden kahden duetoista syntyy miellyttäviä kontrasteja, koska heidän äänenlaatunsa ovat varsin erilaiset. YG Entertainmentin räppäreistä hyviä ovat myös NE1:sen CL ja Tablo, ja taitaapa kyseinen levy-yhtiö olla näistä Korean suurimmista olla eniten hiphop-musiikkiin painottunut.
SHINeen räppärien ongelmana on mielestäni vääränlainen äänenlaatu. Ykkösräppäri Minhon pehmeä ja hieman käheä ääni on aivan liian särmätön, mielestäni räppiosuuden kuuluisi olla iskevä. Joissain hitaammissa biiseissä räpin pehmeys saattaa olla eduksi, mutta useimmiten se on vain eräänlainen biisin antikliimaksi. Keyn räppäyksessä on enemmän pontta, mutta hänen äänensä on vähän turhan karkea ja nasaali räppäykseen. Ongelmaan on ilmesesti herätty SM Entertainmentillakin, sillä joissain kappaleissa poikaparkojen ääntä on muunneltu lähes tunnistamattomiksi. Valittamaan ei kuitenkaan kannata alkaa ryhtyä, ainakin Shout Out-biisissä joku (vai olisiko niitä ollut kaksi, en tunnistanut autotunen alta) kolmesta muustakin jäsenestä sai lyhyitä räppiosuuksia, ja se oli kyllä niin kamalaa kuunneltavaa...
MBLAQin Thunder on kelpo räppäri - ääni on sopivan matala ja tyyli kulmikas. Valitettavasti hän ei ole ykkösräppäri, vaan sitä hommaa hoitaa Mir. Kaikella kunnioituksella lempijäsenelleni, mutta hän on yksi kamalimmista k-pop-räppäreistä joita olen kuullut. Mirin ääni ei sovellu mielestäni räppärille ollenkaan, ja vanhemmissa biiseissä hänen taitonsakaan eivät ole ihan hirveän hioutuneita. Onneksi kehityksen voi kuulla uudemmissa biiseissä, mutta ääni jaksaa ärsyttää minua silti.
Räppäreihin yleensä liitetään matalaäänisyys, ja itsekin pidän matalan äänen luomasta kontrastista korkeammalta tulevan laulun kanssa. Se ei kuitenkaan ole välttämätön edellytys. Dalmatianin Dari on myös yksi suosikkiräppäreistäni, ja hänellä on varsin korkea ja persoonallinen ääni. Ainoana räppärinä hänen äänensä alkaisi jossain vaiheessa todennäköisesti tympimään, mutta Dalmatianissa onkin kaksi matalaäänistä - ja keskimääräistä k-pop-laatua parempaa - räppäriä, ja näiden kolmen äänen muodostama "tekstuuri" on mielenkiintoinen, Darin räppäyksen toimiessa eräänlaisena korostusvoimana. Tämä onkin avannut itselleni uusia puolia räpmusiikista: räpissä erilaisten äänenalojen muodostamat kontrastit kuulostavat paljon kiehtovimmilta kuin vain lauletussa musiikista.
Tässäkin on tehty se virhe, että on annettu laulajien räpätä. Muuten oikein kiva ja freesi.
Kertokaahan omistakin mieltymyksistänne tätä paljon mielipiteitää jakavaa musiikkigenreä kohtaan!
Tämä teksti oli mieluista lukea, ja kuulla sun mielipiteitä. Itse olen sellainen persoona että kuuntelen musaa klassisesta rockiin. Mutta ihan mikä tahansa heviörvellys tai ooppera ei mene läpi. Räp muusikki on ollut lähellä sydäntäni jo pitkään. Tässäkin asiassa on rajansa sillä vihaan kotimaisia räppäreitä etenkin petri nygårdia ja cheekiä.. Suomi ei vain sovellu räppiin ollenkaan. Lempiräppäreihin kuuluu mm. Pitbull (espanjalaiset sanat ja käheä ääni on niin ah) ja Eminem (riimittelyn mestari ja hyvä ääni).
VastaaPoistaNiin ja sen huomaa että räppi on aika uutta koreassa. Hirmu hyviä räppäreitä saa hakea... Olen kyllä samaa mieltä että BIGBANGissa on yllättävän hyviä räppäreitä. Pidän GD:n räppäyksestä. Vaikka hänellä ei ole räppäreiden stereotypista matalaa ääntä niin silti hänen räppäyksiään on miellyttävää kuunnella. T.O.P:lla taas on tavallista poikkeava matala ja käheä ääni joka ei ole kovin yleistä kpopissa.
SHINee taas... Minhon räppäykset menee kyllä pieninä annoksina, mutta tekniikkaa voisi parantaa ja sama Keyllä.
Thunderin ääni soveltuu mielestäni hyvin räppiosuuksiin, mutta vasta nyt hänen äänensä pääsee oikeuksiinsa kun hän pääsee laulamaan kunnolla. Tässä kohtaa täytyy kyllä olla täysin eri mieltä, sillä minä rakastan Mirin räppiosuuksia ja olen iloinen, että niitä on lisää. Minusta Mirillä on sopivan matala ääni räppiin ja juuri sopiva. Tekniikkaa tosin voisi hioa mutta kyllä jätkä on parantunut huimasti oh yeahin ajoista.
Tätä Dalmatiania en oo kuunnellu yhtään... että en pysty arvostelemaan. Millä levy-yhtiöllä se on?
Sen kyllä huomaa että YG:llä on parhaimmat räppärit kuten CL,Tablo ja bigbangin pojat. Tablon Tomorrow biisi muuten soi päässä. Herralla on kyllä sopivan käheä ja kulmikas ääni.
Räppi yleensä menee hyvin muuten melodisen ja tarttuvan biisin mukana mutta on harvoin hyvän kuuloista yksikseen.
Kiitokset kehuista! Itsekin olen pikkuhiljaa ulottanut musiikkimakua ties minkälaisille aloille, ja kokeileminen jatkuu edelleen :) Petri Nygård on mielestäni kyllä oikea kansallinen häpeäpilkku, miksi radiosta pitää soittaa soittaa jotai niin räävitöntä... Mäkin tykkään Pitbullin äänestä, ja Eminemiä kuuntelin joskus nuorempana ennen kuin aloin kranttuilemaan musiikissa.
PoistaYG on todellakin osannut haalia talliinsa laadukkaita räppäreitä, ja GD on vielä oikein pätevä laulamisessakin. T.O.P on todellakin vähän "outolintu" kpopparien joukossa, joka on tietenkin vain hyvä asia.
SHINeen monet huonoimmin toimivista biiseistä ovat juuri niitä, joissa on paljon räppäystä, koska heidän kohdallaan se ei todellakaan vain toimi.
Makunsa kullakin, on se lopulta mukavaa että kaikki eivät suhtaudu yhtä karsaasti Mirin suunaukomiseen kun minä, sen verran sympaattinen kaveri kyseessä :D Hänessä kyllä on kuultavissa selkeää parantumista biisien myötä ja se non mukavaa.
Dalmatianin levy-yhtiö on IS Entertaiment group (joku aika pieni, ei heillä taida hirväesti olla muita bändejä) ja he ovat todellakin varsin tuore, 2010-vuoden loppupuolella debytoinut ryhmä. Heiltä on julkaistu vasta 1 minialbumi, ja toistaseksi ryhmän tulevaisuus on vähän hämärän peitossa (uutta julkaisua lupailtiin jo lokakuussa mutta tätä on siirretty useampaan kertaan)
Näin on, YG johtaa tässä hommassa (saatan kyllä olla vähän biased, ns. "Korean kolmesta suuresta" levy-yhtiöstä karsastan YG:tä vähiten). Tablon musiikkia en ole ihan kamalasti kuunnellut, hän on hyvä räppäämään mutta musiikin räppivoittoisuus ei ole omaan makuuni :)
Itsellä on myös melkolailla aina ollut jonkinlainen inho räppiä kohtaan -joitakin poikkeuksia lukuunottamatta-, mutta kuten sunkin tapauksessa, k-pop on tuonut asiaan uusia näkökantoja. Itseasiassa se kuulostaa hurjan hyvältä pop-musiikkiin yhdistettynä, siellä täällä kaunisäänisen laulun keskellä ! Yleensä taustalla soi vain joku tylsä biitti, sanoitukset menee tyyliin että sex sitä sex tätä ja girl take ur clothes of ja sitä rataa.
VastaaPoistaSUOMIRÄP ON VARMAAN SURKEINTA ''MUSIIKKIA'' IKINÄ. Ei oo ikinä iskenyt. OK, Last.fm:stä löytyy jotain Petri Nygård soittoja, joten ei pitäis sanoo mitään, mutta ei Selvä Päivä oo hyvä biisi vaikka kuuntelenkin välillä -siitä vaan tulee sellanen.. jännä fiilis ! Muistan muuten ajat kun joku Pikku G (miten nyt kirjotettiinkaan) oli hurjan kova villitys, hahaha XD Paitsi ei meidän perheessa, pthyi kamala.
Länsimaalaisilla räppäreillä on se ongelma, että ne räppää samoista asioista, näyttää niin samanlaisilta, pukeutuu samalla tavalla, kuulostaa mun korvaan todella samanlaisilta jne. Sit kun kuuntelee vaikka just Thunderii, jonka ääni on ihanan personaalinen ! Meh likeyyy ! Paitsi aina oon kyllä jollain tasolla tykännyt Eminemistä :O
Jepjep. En kyllä oo ihan samaa mieltä tosta räppärien yksipuolisuudesta. Toki amerikkalaiset valtavirtaräppärit vaikuttais suurilta osin olevan aika toistensa kaltasia, mutta toki on huomioitava että kyseessä on vain pintaraapaisu koko genrestä. Räppiäkin voi tehdä monella tavalla, esimerkkinä vaikka tossa postauksessakin toi Owl Cityn biisi jossa Shawn Chrystopher räppää osia.
PoistaSeliseli, nainen, selvä Nygårdin fani siellä ;) Nojoo kyllä sitä nyt itse kukin kuuntelee välillä musiikkia joka ei ole edes omasta mielestä hyvää. Mäkin muistan Pikku G:n (tosin en kyllä muista ketään joka osi kuunnellu sitä) ja toinen ketä oon aina ihmetelly on MC Mane :DDD Eiks se noussut julkisuuteen jostai Irc-galleriasta?
Thunderin äänessä on kyllä miellyttävä sointi, mutta pitää kyllä sanoa että kyllä noi kpopparit liusuu musta siihen samaan "näyttävät samoilta ja laulavat smoista asioista" -kategoriaan... :D