Vuoden viimeinen

Alle kaksi ja puoli päivää on sitten tätä vuotta jäljellä. Kuten tossa videossakin jo mainitsin, mulla on ollut oikein onnistunut vuosi. Olen selvinnyt hyvin elämän asettamista haasteista, rohkaistunut ja vähän kasvanutkin ihmisenä. Olen laittanut itseni likoon. Aloin tässä miettimään, että mitäköhän mä mahdoin luvata viime uutena vuotena ja toteutinko mä sen lupauksen vuoden aikana. Ensi vuodeksihan olen luvannut unohtaa ennakkoluulot ja ottaa asiat vastaan enemmän semmosina ne kun on. Meitsissähän kun on vähän tuota kontrollintarvetta vaikka muille jakaa.

Jouluna ei taaskaan tapahtunut mitään ihmeellistä, ainoa ero vaan oli ettei pikkuveli ollut ympyröissä kun se luuhaa siellä rapakon takana. Muhun iski pikkanen hysteria kun tajusin, että ensi vuonna mä olen se joka on poissa. Jouluruokaakin piti syödä ihan antaumuksella, sukulaisten mukaan seuraava jouluateria tulisi olemaan akselilla koira-käärme-rotta. Lieköhän nyt ihan noin... Anyways, sain kivoja lahjoja (ja enemmän ku edes odotin) ja sain harrastella rakkaita perinteitäni sydämen kyllyydestä. Mitä muutakaan sitä joululta toivoisi.

Tapaninpäivänä palattiin kotiin isovanhemmilta ja aloin tietty heti pilaamaan joulurauhani järkkäämällä kaikenlaista hommaa tähän välipäiville. Oon oikea stressaamisen maailmanmestari ja siksi haluan hoitaa kaikki mahdollisesti stressaavat asiat pois alta, ja siks varasin heti tiistaille lääkäriajan, jossa täytettii terveystodistus sitä vapaaehtoistyötä varten. Siinä missä mun hössöttämisestä on yleensä lähinnä haittaa (verenpainekin merkittiin vähän liian korkeeks koska mua hermostuttaa lääkärissä) niin tällä kertaa siitä oli oikeastaan hyötyä: lekuri merkkasi ekaksi, että mun jäykkäkouristus- ja kurkkumätärokotukset olis vuosikausia sitten vanhentuneita. Meitsihän alkoi tietysti stressaamaan että pitääkö nyt käydä uusimassa ja oh god oonko kulkenu täällä huoletta vailla sairastumisriskeistä. Lääkäripä katto mun rokotustodistusta uudellee ja totesi sitten että oli katsonut väärin ja mut oli rokotettu uudestaan 2004. Ou jes! Nyt mun ahdistumisen kohde on se, että tarvinko rokotuksen Japanin aivokuumetta vastaan: toisaalta Soulissa asuva citykissa ei ole järin suuren uhkan alla, mutta mistäs sitä tietää jos mut raahataan johonkin landelle lomailemaan. No, kysyn asiaa samalla kun käyn pistäyttämässä hepatiittirokotukset.

Olen kanssa funtsinut tämän blogin kohtaloa sitten kun elokuun ekana päivänä ruhoni sinne Kornulandiaan raahaan. Tämä blogi luultavasti jää hiatukselle ja aloitan tilalle toisen, vaikka vähän kliseistä meininkiä se onkin. Syy tähän on lähinnä se, että halaun kokeilla vähän toisenlaista, hallitumpaa tyyliä bloginpidossa. Tämä kun on vähän kategoriassa "sekametelisoppa elämättömästä elämästä". Lisäksi järjestö yleensä linkittää parin vapaaehtoisen blogit sivuillaan, ja koska saatan olla ainoa Aasiaan lähtijä koko poppoosta, saatetaan muakin vähän kuin pyytää bloggailemaan heidän "nimissään". Etenkin kun olen vähän vastarannankiiski siinäkin mielessä, että valtaosa vapaaehtoisista menee kehitysmaihin siinä missä meikäprinsessa himmailee yhdessä maailman kehittyneimmistä maissa... Ja muutenkin haluaisin vaihtoajan blogin olevan helposti lähestyttävä, että sitä voisi esimerkiksi tutut ja sukulaisetkin lukea.

No mutta, ei mulla muuta kun että oikein hyvää ja menestyksekästä vuotta 2012! Mä en vielä tiedä miten vuodenvaihteen ajattelin viettää, Paula on vähän uhitellut ilmaantuvansa aattona tänne, ja mua on houkuteltu kaitsemaan mummin ja serkkujenkin perään, ja oishan sitä perinteiset tuttujen uudenvuodenjuhlatkin... No, ihan kiva, yleensä mulla kun on edessäni nimenomaan vaihtoehtojen puute.