Japsirokkia hymyssä suin

Sarjamme "bändit-jotka-ansaitsevat-enemmän-valokeilaa" jatkuu! Tällä kertaa esittelyssä on japanilainen rockbändi Kra, joka juhlistikin tänä vuonna jo kymmenvuotista taivaltaan. Bändin alkutaival oli tavanomainen jrock-yhtyeelle, crossdressaavat pojat kiertävät hämyiseltä klubilta toiselle soittaen varsin raskasvaikutteista musaa, mutta pian musiikista alkoi muotoutua esiiin Kralle hyvin ominainen, ilomieliseksikin kuvattava soundi. Nykyään Kra on PS Companyn major-listalla ja heidän musiikkiaan voisi luonnehtia poprockiksi punk-vaikutteilla.

Kran tuotanto on ollut kymmenen vuoden ajalta poikkeuksellisen runsasta: kokopitkiä on julkaistu 4, minialbumeita ja sinkkuja on kymmenkunta kumpiakin. Bändiltä on julkaistu myös yksi kokoelma-albumi nimeltä Twinkle star. Siinä missä alkuaikojen tuotanto tuokin vahvasti mieleen perinteisemmän visual kein (jonka piirin Kra ilmeisesti edelleen luokitellaan), on nykytuotanto huomattavasti pehmeämpää ja melodisempaa kuin miten ainakin itse "perinteisen visual kein" miellän. Muutenkin Kran musiikkissa on tiettyä "hienosteneisuutta", jos aihetta voi tällä tavoin kuvata.

Alkuperäinen Kran kokoonpano koostui keulakuvasta ja laulajasta Keiyuusta, kitaristi Maista, basisti Yuurasta ja rumpali Yasunosta. Noin vuosi sitten Mai joutui kuitenkin lopettamaan musiikkiuransa terveydellisten syiden takia, ja hänen tilalleen värvättiin hajonneessa ZORO-bändissäkin vaikuttanut Taizo. Pikkuruisen ja hymysuisen Keiyuun henkilöhahmon pitäisi olla monille PS Companyn faneille tuttu tapaus, sillä kahdessa PS Carneval-konsertissa hän toimi Miyavin juontajaparina.

Parasta Krassa on kuitenkin ehkä heidän hieman absurdi, tai kuten JaME osuvasta asiaa kuvailee, "hassun herttainen" tyylinsä. Varsinkin Keiyuun asut ovat toistuvan leikitteleviä ja bändin videot ovat hyväntuulisia ja värikylläisiä, maustettuna ripauksella sekopäistä huumoria. Monet j-rockbändit tapaavat olla joko vähän turhan masentavia tai vaihtoehtoisesti glitterisen ylilyöviä, mutta Kra kumartaa toisinaan jompaan kumpaan suuntaan, enimmäkseen he ovat vain omia itsejänsä. Itselleni ehkä eniten bändin tyyliä kuvaa heidän musiikkivideonsa Love Lab vuodelta 2009. Yleisestikin Kran tyyli on sellainen, että se saattaisi jopa vedota niihin jotka eivät japanilaisesta rockista muuten niin välitä.

Olen ehkä blogissani joskus maininnut, että Kran Haruiro no hana on mielestäni yksi jrockin kirkkaimpia helmiä. Muutenkin Escape-levy kokonaisuudessaan on hyvin onnistunut. Muita ehdottomasti kuuntelemisen arvoisia biisejä ovat esimerkiksi Marry ja  japaninkielinen coveri Gazebon I love Chopin-biisistä, Amaoto wa Chopin no Shirabe.