Näen punaista

Huulipuna mielletään ainakin täällä Suomessa usein "aikuisten meikiksi". Monet muuten meikkaavat teinit ja nuoret aikuiset eivät ole ollenkaan tottuneet käyttämään punaa, ja enemmänkin meikkiin perehtyneiden arsenaaliin saattaa kuulua vain neutraalin värisiä nudepunia. Nuorimpien keskuudessa huulipunan käyttäjää saatetaan pitää vähän makeilevanakin. Varsinkin vähän värikkäämpi huulipuna mielletään helposti liian ehostavaksi, ärsyttävän tuntuiseksi huulilla tai muuten vain hankalaksi.

Pitäähän se myöntää, että huulipuna on hankala meikkituote. Ensinnäkin se kestävyys. Minulla ei ole toistaiseksi edes kestopunat selvinneet syömisestä ilman, että muuttuvat täysin kammottavan näköisiksi. Huulipuna siis pysyy hyvänä ainoastaan ensimmäiseen ateriaan saakka (joka itseni kohdalla koittaa usein varsin pian). Huulipunien designissä tämä seikka on tietysti otettu huomioon, ja valtaosa punista onkin kätevästi puikossa jota voi kantaa mukanaan laukussa ja laittaa huuliin vessassa. Nudepunien kanssa homma toimii oikein mukavasti, mutta värikkäissä huulipunissa vaaditaan jo tosi taitavaa kättä sotkujen välttämiseksi. Itse en yleensä jaksa (tai joidenkin punien kohdalla uskalla) korjailla huulimeikkiä enää kodista lähdön jälkeen. Olen ratkaissut ongelman vähänpigmenttisellä huulikiillolla: kiilto liuottaa punaa jonkin verran ja huulia yhteen hankaamalla jäljelle jäänyttä punaa voi saada vähän leviämään keskiosaan josta se on jo syödessä kulunut, ja lisäksi kiilto luo viimeistellyn illuusion, ja huulipunakulumiin ei edes kiinnitä erityisemmin huomiota.

Olen siis huulipunaihmisiä. huulipuna on oikeastaan mielestäni yksi mainioimmista meikkituotteista, epäkäytännöllisyydessäänkin. Erityisesti ehkä siksi, ettei niihin näkyviin huulipuniin niin paljoa edes törmää katukuvassa, joten värikkään punan kanssa voi aina teeskennellä olevansa vähän villi. Ihminen, joka väittää ettei huulipuna sovi hänelle, on ainoastaan tietämätön. Totta kai se puna tuo huulipunasta väistämättä mieleen sen 50-luvun paloautonpunaisen, mutta puniahan löytyy vaikka minkä värisiä. Jopa niitä punaisia löytyy erilaisia, kevyen geelikoostumuksen omaavista, vain hentoa punertavuutta tuovista ihan tosiärhäköihin paloauton- ja verenpunaisiin. Puhutaan näistä viimeiseksi mainituista vähän lisää.

Mulla ilmestyi jostain mielen syövereistä sellainen päähänpinttymä, että verenpunainen huulipuna on saatava. Asia vaivasi minua niin kauan, että päätin sitten ryhtyä tuumasta toimeen ja alkaa pohtimaan, että minkämerkkinen puna sitä kannattaisi hankkia. Parissa blogissa oli kirjoitettu kivoja juttuja ruosalaisen edullisen, vähän nuoremmille suunnatun kosmetiikkamerkin Viva La Divan punista, joissa oli hyvä pigmentti ja erikoinen sävyvalikoima eikä hintakaan ollut kallis. Niinpä kipitin Kicksiin ja kävin ostamassa seitsemän ja puoli euroa kustantaman punan sävyssä Love Affair.

Tämä kuva on suunnilleen luonnonmukainen esitys punan väristä, joka on siis hyvin tumma punainen, vampyyrimaiseksikin sitä voisi haukkua. Suunnilleen eka asia minkä tässä huomaa, on pigmentti. Se on järjetön. Jokaista swatchia saa hangata oikein kunnolla että se lähtee kädestä, ja huulilla tämä näkyy kyllä varmasti sinne naapuriin asti. Itse pistän punaa yleensä kolme kerrosta, sillä määrällä tämä kesti jopa syömisen varsin hyvin. Pigmenttisyydellä on myös kääntöpuolensa: jos levittäessä sattuu siveltimellä sohaisemaan ohi niin sen ylimääräisen läntin poistaminen on hermoja rassaavaa... Kaiken kaikkiaan laatupuna, ainoa mikä saattaa herkempinenäisiä nyppiä on tämän varsin makea ja vähän äklö haju.

Väri luonnossa jokseenkin tummempi. Toivottavasti tästä ei muuten tule esimerkkikuvaa, näyttää varmaan äkkiä katsottuna vähän... Hmm... Ton swatchin jämät näkyi mun kädessä muuten kaksi päivää, vaikka kävin siinä välissä suihkussa ja kaikkee :D

Viva La Diva ansaitsee kiitosta muutenkinkuin laadun osalta, sillä merkin valikoimaan kuuluu tämän vampyyripunaisen ohella muitakin vähän erikoisempia värejä. On mustaa, hyvin tummaa violettia ja kirkuvaa vaaleanlilaa. Tämän kesän kesäkokoelmaan kuului jopa vaaleansininen puna (kuvia voi käydä katsomassa esim. Karkkipäivä-blogista) Toki mukaan lukeutuu perinteisempiäkin "huomiopunia", kuten barbiepinkkiä, oranssia ja erisävyisiä punaisia. VLD:ltä löytyy myös heikompipigmenttisiä ja hillitympiä punia nudeilusta tykkääville. Suosittelen tsekkaamaan!

Huulipuna on muuten loppupeleissä aikalailla tottumiskysymys. Itsekään en aktiivista meikkailua aloitellessani punailua harrastanut, mutta nykyään lisään sen melkein aina muun meikin lomassa. Silleen se menee.