Romantic? 2.0

Jokainen suomimusiikkia kuunteleva ihan varmasti tietää tämän klassikkobiisin, mutta jaan tämän teidän kanssanne siitä huolimatta, sillä tällä Eppujen lurituksella on minulle suuri henkilökohtainen merkitys. Joka kerta kun tämä tulee ipodistani, se heittää minut parin vuoden taakse aikaan, jolloin tiesin tasan tarkalleen, mistä tässä laulussa kerrotaan. Koko biisi tuntui minussa ihan sydänjuuria myöten, koska se oli niin totta minun kohdallani. Kaikki paitsi aivan viimeiset säkeet ennen kertosäkeen toistoa lopussa.

Menneestä on vaikea päästää irti. Itse ainakin eksyn helposti pohtimaan, että olisiko sittenkin kannattanut tehdä toisin. Jotenkin niin, ettei jäljellä olisi vain katkeria muistoja. Vai olisiko toisin tekeminen muuttanut kaiken vain pahemmaksi? Tiedä tuosta. Monilla muilla on hurjilta teinivuosiltaan kertomuksia ihanista ensirakkauksista ja kaiken maailman lemmenseikkailuista. Minulla ei ole sellaisia mielenkiintoisia juttuja jaettavana lukioajoilta, mutta onhan minulla tämä, jota voin sitten vanhana muistella. Toivottavasti en niin katkerana.

Anteeksi tällainen turha lässytys, joskus sitä vaan unohtuu miettimään menneitä. Ja onhan toi Eppujen biisi kummiskin aika hyvä.