Haluaisin elää olematta katkera

Moikka! Työt on sitten aloitettu meikäläisen osalta, ja taas muistin kuinka mukavaa ulkoilmatyöskentely on, ainakin siis silloin kun aurinko paistaa. Erityisesti oon tykänny että oon päässyt maalaamaan, ei oikeasti ole melkein kivempaa työtä kuin aitojen maalaaminen. Vähän fyysistä muttei liian rasittavaa ja virkistävää muttei niin monimutkaista etteikö voisi miettiä omia juttujaan. Ainoa mikä erityisesti maanantaina otti koville oli noi viiden aamuherätykset  (varsinkin kun Paula oli käymässä edellisinä päivinä ja se ei varsinaisesti tee hyvää mun unirytmille), joihin tottuminen on jopa mun kaltaselle suhteellisen aamuvirkulle tyypille vaikeaa, erityisesti koska kestän univelkaa huonosti. Onneksi ainakin näin kesäkuussa on jo viiden maissa valoisaa! Toinen mikä vähän harmitti oli se, että olin elänyt siinä uskossa, että mulla ois vaa kesäkuu töitä. Sen sijaa mulla onkin kesä- ja heinäkuu, joka on tylsää koska joudun heti töiden loputtua seuraavana päivänä pakkaamaan kimpsuni ja kampsuni ja painumaan ulkomaille. No, onneksi mulla oli jo toi kuukauden loma ja muutenkin, turha valittaa kun työtä kummiskin on!

Tästä taitaa tulla aika negatiivinen postaus, mutta eilinen päivä eli siis tiistai oli kyllä pahin pohjanoteeraus vähään aikaan. Heräsin aamulla todeten itselleni, että fanfiction on turmellut aivoni täysin. Koko päivä lähti aika kankeasti liikkeelle, koska univelat eiliseltä paino edelleen päälle. Pääasiallinen fiiliksenlaskija oli hammaslääkäriaika, sillä jouduin menemään sinne kesken töiden ja vielä puolen tunnin varoitusajalla niin, että liikuskelin kaupungilla näyttäen aika sutturalta työvaatteissani. No, hammaslääkärissäpä todettiin että sinulla on ainakin yksi paikkaamista tarvitseva reikä (olin siis mennyt sinne hammassäryn takia) ja luultavasti useampikin. Yay. Lekuri ei kuitenkaan suostunut poraamaan särkevää hammasta vaan passitti menemään. Puhuin asiasta vanhempieni kanssa ja he olivat ehdottomasti sitä mieltä, että hampaan poraamattomuus on vääryyttä ja usuttivat minut tekemään jälkeenpäin reklamaation (FYI, vihaan reklamaatioiden tekemistä suunnattomasti). No, töissä hommat sujuivat aika lailla ongelmitta, töiden jälkeen raahauduin sovittelemaan silmälaseja (yllättävän tuskatonta ottaen huomaan mun asennevamman kyseisiä kapistuksia kohtaan) ja menin sitten kotiin potemaan väsymystä ja hammasangstia ja yleistä kiukkuisuutta. Luin surkean olon helpotukseksi ei-niin-surkeaa fanfictionia, rappeuduin ehkä enemmän mutta mieliala kohosi vähän. Illalla olin melkeinpä päässyt jo yli näistä muiden näkökulmasta mitäänsanomattomista kiukutuksen aiheista, kun luin että Finnarin peruu Soulin lentojaan. Kaikilta keskiviikoilta heinä-lokakuun väliseltä ajalta. Tietysti mun lento oli keskiviikkona. Vitutuksen määrä oli aikamoinen, ei siksi että tuo lennon peruuntuminen olisi niin iso ongelma, varsinkaan kun asiasta saatiin näin aikasin tieto, vaan lähinnä siksi että mua harmitti ihan vietävästi että asiat mun vaihtovuodelta tuntuu menevän pieleen jo ennen kun häippäsen Suomesta. Ja muutenkin, kuinka usein Finnairilla on joku osasto lakossa?

No joo, mun lento saatiin vaihdettua päivää aikaisemmin olevaan Finskin lentoon ja kaikki on siltä osin reilassa, mitä nyt harmittaa se mistä tossa alussakin valittelin eli mulle ei ees jää yhtä vapaapäivää ennen kuin lähden. Jaah, pikkuvikoja. Tänään on ollut paljon tasasempi päivä, mitä nyt pari vastoinkäymistä, lähinnä oon ollut maassa vaan muuten vain. Pikkuveli palasi USA:sta kans. Sanotaan et ihmiset muuttuu vaihto-oppilasvuoden aikana, hänen kohdallaan en tuosta tiedä, lähinnä vaan tajusin saman kuin minkä tiesin jo hänen lähtiessään: meissä kahdessa ei oo mitään yhteistä. Omalla tavallaan karua, mutta eipä me toistemme naamoja nähdä kohta toisen vuoden ajan.

Tän viikon kunnianhimoinen tavoite on selvitä ilman lisäkiukkupäiviä, saa nähdä miten käy. Teinpähän tänäänkin sen sortin tyhmän valinnan että voi olla ettei huomennakaan ole kivaa, mutta eipä se elämä ole aina ihan ruusuilla tanssimista. Kaikille muille varmaan vaikuttaa että kaadan kuppini nurin tyhjän vuoksi, mutta mun possujunantasaisessa elämässäni pienetkin jutut saa tunteet pintaan, niin se vaan on.