Kokoasiaa

Kauneusihanteista puhutaan paljon. Niitä solvataan ja analysoidaan, niistä syytetään mediaa, yhteiskuntaa, kulttuuria. Vaikka mielestäni kauneusihannekeskustelu on jossain määrin liiottelevaa, sillä useimmissa yhteiskunnissa kauneusihanne tuskin on yhtä kapea kuin annetaan ymmärtää, niin silti sitä on kovin mielenkiintoista seurata. Isoin puimisen aihe on liittyy tietysti siihen, miten eri painoiset ihmiset esitetään ja kuinka painoon suhtaudutaan yleisesti. Oman huomioni on kiinnittänyt kuitenkin asia, joka toki liittyy myös painokeskusteluun muttei tule kuitenkaan samassa määrin esille.

Tämä asia on koko. Siis koko yleensä, ei vain paino, vaan myös pituus, ruumiinrakenne ja niin edelleen. Itse saan usein muiden puheista sen mielikuvan, että naisen kuuluisi olla pieni. Ei vain
hoikka, vaan myös lyhyt ja sirorakenteinen. Tällaiset olettamukset tulevat esiin sellaisista arkipäivän lausahduksista kuten "pitkä nainen ei saa käyttää korkokenkiä" ja "mun miehen pitää kyllä olla pitempi kuin minä". Vaikka lyhyydestä voi joutua kuulemaan vitsinvääntöäkin, niin varmasti saa kuulla kuinka on niiin söpöä kun on niin lyhyt ja kevyestä luustosta saa kehuja että on siro kuin balleriina.

Minä itsehän en ole millään muotoa pieni. Olen 171cm pitkä, normaalipainoinen ja ruumiinrakenteeltani varsin vanttera. Olen aina pitänyt itseäni keskimittaisena, mutta tässä kerran tein huomion, että melkein kaikki naispuoliset tuttavani ovat minua lyhyempiä. Ja välillä saan kuulla, kuinka joku minua pienikokoisempi valittaa, kuinka hän on niin iso ja kuinka se on niin häiritsevää. Silloin alkaa ajattelemaan, että onko tässä koossa sittenkin jokin vika? Kärsiikö naisellisuuteni siitä, että en syntynytkään taskukokoiseksi?

Minulla on jotenkin sellainen tunne, että pienikokoinen naisihanne on perua siitä ajatuksesta, että miehen pitäisi olla jotenkin hallitseva naiseen nähden. Lauseelle "mun miehen pitää olla mua pidempi" ei ole omasta mielestäni minkäänlaista järkevää perustetta. Siinä on vain kyse mieleemme pinttyneistä rooleista ja ihanteista, siitä, että miehen on jollain tavalla oltava voimakkaamman ja vaikuttavamman oloinen. Julmintahan tässä on se, ettei terveelliset elämäntavat omaava ihminen voi oikeastaan vaikuttaa siihen, kuinka pitkäksi kasvaa tai kuinka rotevaksi keho kehittyy.

Erityisesti naisten kohdalla kokoihin liittyvät stereotypiat ja analogiat voivat vaikuttaa siihen, miksi pientä pidetään parempana kuin isoa. Pienikokoiseen ihmiseen liitetyt adjektiivit ovat yleensä positiivisia ja naisellisuutta henkiviä: siro, keveä, söpö, hento. Isokokoisiin liittyvät adjektiivit taas mielletään maskuliinisiksi: roteva, raskas,saatetaanpa isoja pitää joskus vähän kömpelönkin
näköisinä. Sanoihin liittyvät mielikuvat eivät itsessään ole kenenkään syy, pikemminkin kyse on noista edellä mainitsemistani sukupuolirooleista. Naiseen arastellaan edellään liittää kuvauksia, jotka tuovat mieleen kuvan voimakkaasta ja hallitsevasta persoonasta.

Mutta kuten alussa sanoin, asia ei ole niin mustavalkoista kuin ehkä annan ymmärtää. Monissa kulttuureissa esimerkiksi näyttävää pituutta pidetään toivottavana kummallakin sukupuolella, ja enkä minäkään tämän kulttuurin tuotteena ajattele, että naisen tarvitsee olla kärpässarjalainen. Omasta puolestani korkokengät saa vetää jalkaan minkä pituinen leidi tahansa eikä tarvitse hävetä, vaikka se oma mies niiden kanssa jäisikin vähän lyhyemmäksi. Ei kaikkien tarvitse olla saman pituisia.