Check out my hair!

ggrfreedsdsdas by Kara0kara

Voi pyhä sylvi tota still-kuvaa...

Esittelyssä hiusten uusi malli ja allekirjoittaneen elämän ongelmat. Jos jotain pahaa mun pitää noista uusista hiuksista sanoa, niin se on se, että toi lyhyempi puoli korostaa mun järkkyä sivuprofiilia. No, mitäpä tuosta. Lupaan muuten, etten enää ikinä puhu englantia ennen kuin pakon edessä, tässäkin jo nolasin itseni sanomalla vain yhden lauseen enkuksi.

Ja koska unohdin uhota tossa videolla, niin sanotaan post scriptumina sulle -OZONE-: Olen kääntänyt kelkkani Etuden Housen suhteen, sillä he ovat selkäänpuukottajia joiden lempipeli on laivanupotus. Jos ostat niiltä jotain niin pidän huolen, että revin sut kappaleiks omin käsin ja lähetän tulitikkuaskissa Antarktikselle. :)

Kokoasiaa

Kauneusihanteista puhutaan paljon. Niitä solvataan ja analysoidaan, niistä syytetään mediaa, yhteiskuntaa, kulttuuria. Vaikka mielestäni kauneusihannekeskustelu on jossain määrin liiottelevaa, sillä useimmissa yhteiskunnissa kauneusihanne tuskin on yhtä kapea kuin annetaan ymmärtää, niin silti sitä on kovin mielenkiintoista seurata. Isoin puimisen aihe on liittyy tietysti siihen, miten eri painoiset ihmiset esitetään ja kuinka painoon suhtaudutaan yleisesti. Oman huomioni on kiinnittänyt kuitenkin asia, joka toki liittyy myös painokeskusteluun muttei tule kuitenkaan samassa määrin esille.

Tämä asia on koko. Siis koko yleensä, ei vain paino, vaan myös pituus, ruumiinrakenne ja niin edelleen. Itse saan usein muiden puheista sen mielikuvan, että naisen kuuluisi olla pieni. Ei vain
hoikka, vaan myös lyhyt ja sirorakenteinen. Tällaiset olettamukset tulevat esiin sellaisista arkipäivän lausahduksista kuten "pitkä nainen ei saa käyttää korkokenkiä" ja "mun miehen pitää kyllä olla pitempi kuin minä". Vaikka lyhyydestä voi joutua kuulemaan vitsinvääntöäkin, niin varmasti saa kuulla kuinka on niiin söpöä kun on niin lyhyt ja kevyestä luustosta saa kehuja että on siro kuin balleriina.

Minä itsehän en ole millään muotoa pieni. Olen 171cm pitkä, normaalipainoinen ja ruumiinrakenteeltani varsin vanttera. Olen aina pitänyt itseäni keskimittaisena, mutta tässä kerran tein huomion, että melkein kaikki naispuoliset tuttavani ovat minua lyhyempiä. Ja välillä saan kuulla, kuinka joku minua pienikokoisempi valittaa, kuinka hän on niin iso ja kuinka se on niin häiritsevää. Silloin alkaa ajattelemaan, että onko tässä koossa sittenkin jokin vika? Kärsiikö naisellisuuteni siitä, että en syntynytkään taskukokoiseksi?

Minulla on jotenkin sellainen tunne, että pienikokoinen naisihanne on perua siitä ajatuksesta, että miehen pitäisi olla jotenkin hallitseva naiseen nähden. Lauseelle "mun miehen pitää olla mua pidempi" ei ole omasta mielestäni minkäänlaista järkevää perustetta. Siinä on vain kyse mieleemme pinttyneistä rooleista ja ihanteista, siitä, että miehen on jollain tavalla oltava voimakkaamman ja vaikuttavamman oloinen. Julmintahan tässä on se, ettei terveelliset elämäntavat omaava ihminen voi oikeastaan vaikuttaa siihen, kuinka pitkäksi kasvaa tai kuinka rotevaksi keho kehittyy.

Erityisesti naisten kohdalla kokoihin liittyvät stereotypiat ja analogiat voivat vaikuttaa siihen, miksi pientä pidetään parempana kuin isoa. Pienikokoiseen ihmiseen liitetyt adjektiivit ovat yleensä positiivisia ja naisellisuutta henkiviä: siro, keveä, söpö, hento. Isokokoisiin liittyvät adjektiivit taas mielletään maskuliinisiksi: roteva, raskas,saatetaanpa isoja pitää joskus vähän kömpelönkin
näköisinä. Sanoihin liittyvät mielikuvat eivät itsessään ole kenenkään syy, pikemminkin kyse on noista edellä mainitsemistani sukupuolirooleista. Naiseen arastellaan edellään liittää kuvauksia, jotka tuovat mieleen kuvan voimakkaasta ja hallitsevasta persoonasta.

Mutta kuten alussa sanoin, asia ei ole niin mustavalkoista kuin ehkä annan ymmärtää. Monissa kulttuureissa esimerkiksi näyttävää pituutta pidetään toivottavana kummallakin sukupuolella, ja enkä minäkään tämän kulttuurin tuotteena ajattele, että naisen tarvitsee olla kärpässarjalainen. Omasta puolestani korkokengät saa vetää jalkaan minkä pituinen leidi tahansa eikä tarvitse hävetä, vaikka se oma mies niiden kanssa jäisikin vähän lyhyemmäksi. Ei kaikkien tarvitse olla saman pituisia.

On se kivaa

Joko kaikki arvaa mitä tein tällä viikolla...? Niin juuri, EN MITÄÄN! Kaikki on sujunut ihan normaaliin tahtiin, olen käynyt koulussa kahdella-kolmella luennolla ja kotona lukenut tenttiin ja kirjottanut esseetä. No, elämättömyydellä on etunsakin, oon saanut luettua kaiken hyvissä ajoin ja raavittua kasaan ihan kelpo esseenkin, mitä nyt mokoma vaatii vähän hienosäätöä vielä. Keskiviikkona kävin taas rokotuksessa, nyt loput onkin ohjelmassa vasta loppukevät-kesällä. Vähän sitä japanin aivokuumerokotetta jännään kun mokomassa on kuulemma sangen ikävät sivuvaikutukset.

Koulujuttujen lomassa olen pyörinyt Tumblrissa kirjoittanut varsin hyvällä tahdilla. Siinä missä ennen istuin tyhjän Word-tiedoston edessä ilman inspistä, niin nykyään ideoita tuntuu olevan enemmän kuin aikaa ja motivaatiota kirjoittaa. Tätä menoa en pääse ikinä siirtymään täysin omiin tarinoihini, viisikymppisenäkin kirjoitan vielä fanfictionia... Ehkä tää kirja minkä oon joskus elämäni aikana uhonnut julkaista onkin sitten joku mahdoton fanfiction-antologia. Jes.

Perjantai oli vaihteen vuoksi tahmapäivä. Mulla ei perjantaina ole virallisesti koulua mutta käyn yleensä lukemassa pari tuntia koreaa. Tällä kertaa koreanluku loppu kuitenkin sangen lyhkäseen kun hermostuin kuuntelukasetin hitaaseen kelautuvuuteen ja aloin sitten kelaamaan sitä manuaalisesti (= pyöritin niitä kelaushommia niissä rei'issä kynällä). No arvatenkin nauha meni kasetin sisällä ihan sikin sokin ja jouduin nolona viemään sen huoltoon kielikeskuksen valvojille... Toivottavasti se ois fiksattu ensi viikkoon mennessä. Kävin myös kirjastossa hakemassa yhtä kirjaa mun esseetä varten, ja sitten selvisi ettei sitä voikaan viedä kotiin ja joudun sen sijaan viimeistelemään esseen koulussa. PÖH. Illalla kärsin Ylitunteellisen Fanitytön Ongelmista, tiedättehän, siitä kun epätoivo valtaa mielen ja pyörit tuskissasi lattialla ja kiroat maailman julmuutta.

...Ihan lohduttavaa on kyllä huomata, että mun elämän pahimmat ongelmat on loppupeleissä noinki triviaaleja. Hyvää mulle yleisesti ottaen kuuluu. Kotona luuhaaminen päättyy ainakin yhden viikonlopun osalta kun lähdetään ens la sinne Wieniin mit Paula und ihre Mutter. Pitääki ehkä vähä verestää tota mun saksanpuhumista. Ens perjantaina ois kans luvassa kampaaja, ja jännityksellä odotan että mihin sitten päädyn näiden karvojen kanssa. (Siis leikkausmielessä... Värjätä en aio, teen sitä tosi harvoin koska mun tukka on nii rasvoittuva että joudun tekee sellaset pesut ettei mikään väri pysy päässä kovin kauaa. Onneks oma väri on aika jees.)

Loppuun vielä vähän myöhästynyt arvostelu eräästä suklaalevystä. Söin tän jo pari viikkoa takaperin, mutta en ole jaksanut kirjoittaa... Nyt olen säästänyt rahaa ja pitänyt taukoa suklaasta, iskee kyllä kauhea himo kun tätä kuvaa kattoo...

Nimi: Lindt Creation Crème brûlée
Paino: 150g
Hinta: n.5€ (itse ostin alennuksesta)

Tämä suklaa on sikahyvää ja sikamakeeta. Jo suklaa itsessään on maitosuklaata ja siksi varsin makeaa, mutta täyte se vasta makeaa onkin! Maitotäytteessä on siis karamellisoitua sokeria ja keksinpaloja, ja se on ahh, niin hyvää! Karamellin makeus jää pyörimään kielelle vielä jälkeenpäinkin.

Levykokoelmaa...

Ekaksi, sanon vain että tiedän tasan tarkalleen, kuinka hirveä tuo kuvanlaatu on. En osaa käyttää kameraa, vihaan kuvaamista ja en jaksa muokata kuvia hyvin. Toivon nyt kuitenkin, että tärkein informaatioarvo välittyy niistä esteettisestä vajavuudesta huolimatta.

Eli siis Cayla pyysi esittelemään mun levykokoelmaa, jonka teenkin oikein mielelläni. Mitenkään järin suuri ei tämä lättyjen määrä ole, mutta hiljaa hyvä tulee. Ensimmäiset levyt ovat niiltä ajoilta kun olin ala-asteella, mutta vasta seiskaluokalla ostin ensimmäisen oman levyni. Tässä ne sitten tulevat, aika randomissa järkässä tosin.

Ylärivissä on kaikki mun kolme Alice Ninen levyä, eli Alpha, Vandalize ja Gemini. Kaks ekaa on eurooppaversioita ja kolmas on japanilanen Limited Edition DVD:llä. Arisuilta on kai ilmestynyt/ilmestyy tässä hiljattain uusikin levy, pitäisi ostaa...  Mulla on ollu myös näiltä Hana-single, tavallinen japanilainen versio, mutta se on hukkunut.

Alarivissä vasemmalla kaksi mun ihan ekaa levyä, jotka on Groove Coveragen 7 Years and 50 Days sekä 21st Century Digital Girl. GC on mun yks ihan ekoja lempibändejä ja nää onki ekoja sellasia levyjä mitä oon ostanu ite. Tossa toisessa on ilmesesti viel hintalappuki jäljellä :D Vieressä Ultra Bran "Sinä päivänä kun synnyin"- kokoelma, kaks levyä, joista toisella hittejä ja toisella harvinaisempia kappaleita.

Vikalla rivillä ekaksi Scandinavian Music Groupin "Näin minä vihellän matkallani", kokoelma sekin, jossa yksi normaalilevy ja yksi minialbumi. Sen jälkeen Naruto-animen eka soundtrack Japanista, oikein messevä. Pitäisi ostaa enemmän soundtrackeja kyllä, koska tykkään niistä kovasti. Vika ilmestys on Gokutama Rock Cafen Eurooppaversio, joululahjaksi saatu pari vuotta sitten ja tässäkin on mukana DVD. Oikein kiva albumi, en ookaa An Cafelta hirveesti muita kuunnellut... Pitäis kyllä. Onneks niitä saa täällä ihan kirjastostaki.

Mun SuGin levyt! Muistanki kun kerran kommentoin Paulalle etten muistanut että mulla on niitä neljä... Tästä puuttuu Life2Die LE sinkku, joka on kategoriassa hukkuneet levyt. Nämä ovat kaikki Japanin versioita. Ylärivissä vasemmalla Punkitsch -minialbumi LE DVD:llä, ei ihan mun lemppareita SuGilta mutta ihan hyvä kyllä. Vieressä kokopitkä n0iZ stAr, LE DVD:llä tämäkin. Tykkään, mutta seuraava eli I Scream Party on mun henk.koht lemppari SuGilta. Tosi hyvä! 29 GalaxyZ LE DVD:llä  on kans kiva, tykkään hirveesti ton musavideosta... Oon ollut ihan surkee SuG fani, ne on julkassut jo kaksi tai kolmekin albumia tässä eikä oo tullu hankittua.

Kahen ylärivin levyt on enemmän tai vähemmän uusia hankintoja/lahjoja, sanoin alarivin Imaginaerium. Jenni Vartiaisen esikoinen Ihmisten Edessä on oikein hyvä, tykkään vielä enemmän Seilistä ja se onkin tässä hankintalistalla, mulla on ollut se toistaiseksi vain E-levynä. Vieressä Johanna Kurkelan kaksilevyinen kokoelma, joka on tosi ihanaa suomalaista iskelmää, harmittaa vaan että tolta puuttuu pari mun lempparibiisiä. Vieressä Suomalaiset Disney Suosikit -levy, joka on oikea aarre, sillä suomenkielisiä disneylauluja kootaan harvemmin kokoelmiks.

 Seuraavalla rivillä Yön livelevy, jota luulin kokoelmaks koska liveä ei oltu kirjoitettu tarpeeksi hyvin... No, tykkään kyllä tostakin, monia kivoja biisejä vedetty hyvin livenä. Vieressä mun uusin ostos, Owl Cityn All Things Bright And Beautiful, toosi ihana albumi. Vielä parempi kuin edellinen, Ocean Eyes! Sitten hassun muotoinen Big Bangin Vol.1, josta oonkin puhunut joskus aikasemmin. CD on suunnittelultaan omituinen, mutta sisältö on kyllä oikein mukavaa ja reipasta.

Alarivissä Nightwishin uudempia albumeita, ekana uusin eli Imaginaerium, ainoa joka mulla on Aneten ajoilta. Tossa on siis kaks CD:tä, ja toinen sisältää instrumentaaliset versiot raidoista. Keskellä Once ja sivussa mun oma suosikki kyseiseltä bändiltä eli Century Child. Kaikki tosi hyviä albumeita, Nightwish on muutenkin musta yksi meidän suomalaisten kansallisylpeyksistä! Ja mulle vielä erityisesti, koska mun suku on osin kotoisin Kiteeltä jossa tämäkin bändi on syntynyt ;)

Singlejä! Ylärivissä erään tuttuni Japaninmatkalta tuoma single, joka on siis Tokyo Mew Mew-animen päähenkilön nimikkosingle. En olekaan vähään aikaan kuunnellut, pitäisi kai. Vieressä meikäläisen nuoruudesta tuttu yhden hitin ihme O-Zone (ei sentään rakas vakkarilukijani -OZONE-) sekä totta kai se hitti eli Dragostea Din Tei! Pitäisi tätäkin kuunnella taas vuosien jälkeen, mun muistin mukaan oli aika menevä ralli. Alarivissä olevaan Dir En Greyn Dozing Greeniin liittyy sellainen tarina, että tämänhän on Paula minulle antanut, koska kummatkin vihaamme Dir En Greytä, joten tämä muistuttakoon minua aina hänestä. Vieressä MBLAQin Your Luv, tyyppien sangen messevä eka japsisinkku.

Tämä kuva on kategoriassa arkistojen aarteet, koska nämä levyt ovat poikkeuksetta aika vanhoja. Eivät lainkaan hassumpia silti, olen noita NRJ: kahden levyn hittikokoelmia tässä kuunnellutkin viime aikoina jonkin verran, mutta eivät enää kyllä hirveästi istu omaan musiikkimakuun. Tuolla ylärivissä keskellä näkyy taas tämä -OZONE-:n kaima, tällä kertaa kokopitkän muodossa. Hits For Kidsistä ja Suomipoppia 3:sesta en edes muista, mistä ne olen saanut... Kaikki näistä taitavat itseasiassa olal yhteisiä pikkuveljen kanssa, mutta en usko että hän pahastuu vaikka tituuleeraan nämä oman kokoelmani osiksi.

Vikana esittelyssä "omituisten otusten kerho" eli levyt, jotka eivät muodoltaan muistuta tavallisia CD-levyjä. Ekana ylhäällä vasemmalla MBLAQin Mona Lisa, jonka kansi on kyllä vähän omituinen kun olen sekoittanut noi sisällä olevat pahvikotelot miten sattuu... Ehdottomasti omituisimmin suunniteltu levy jonka olen koskaan nähnyt, mutta sisällöltään oikein svengi. Vieressä SHINeen Juliette-single japaniksi, tällä levyllä ei oikeastaan ole koteloa vaan sekä levy että DVD on käytännössä kiinnitetty photobookkiin. No me gusta. Sisältö kyllä toimii.

Siniseen mötikkään on kerätty Nightwishin neljä ensimmäistä kokopitkää, oikein hyviä levyjä kaikki. Vieressä Dalmatianin ainoa julkaisu eli First mini album, suunnittelu on kirjamainen, ja levy menevää k-poppia. Alin sitten on SHINeen japaninkielinen Lucifer, LE B-versio, johon kuuluu singlen lisäksi DVD ja photobook. Mun todellinen beibi ihanan suunnittelunsa ansiosta, tosin photobook on joutunut kokemaan sensuuria...

Tällaista siis. Ei niitä hirveästi ole, mutta tärkeitä ja rakkaita kaikki! Wishlistillä on ainakin Scandinavian Music Groupin Manner, Jenni Vartiaisen Seili, Alice Ninen uus alppa jonka nimee en saa mieleeni ja SHINeen livelevy. Ja vähän kaikkee muutakin.

P.S Kokoelmasta puuttuu Ayabien Euro Best, joka on myöskin hukkunut.

P.P.S Toteutan jossain vaiheessa myös Caylan toisen toiveen ja postaan kuvia mun huoneen julisteista ja muista kuvista, jotka tänään lisääntyi kun ostin Suosikin jossa oli juliste SHINeestä ja Jani-Petteristä... Haittaakse?

Tässä taannoin eräs nainen näki unessaan kenonumerot ja voitti pääpotin. Jos mulla on samanlaista taipumusta enneuniin niin voin ilmoittaa että hamassa tulevaisuudessa SHINee matkustaa Filippiineille ja minä tulen kärsimään ikävästä hammassärystä. Saa nyt nähdä, olisko musta jonkinlaiseksi oraakkeliksi... Ei oo ainakaan ennen unet vastannut tulevia tapahtumia :D

Viime viikonlopun oli siis Paulan perheen luona, ja aika sujuikin tosi dynaamisissa merkeissä kotona röhnöttäessä. Ei sellasilla pakkasilla ees ois hirveesti jaksanu minnekää lähteä... Katsottiin leffoja ja sen semmosta. Paulan koneelta löyty myös se syy, miksi mun pitäis ehottomasti ryhtyä video-ediittoriksi. Ai miten niin Ringdingdongia ei voi miksata MBLAQin Oh yeahiin, ok2b gayhyn ja Hilarius-Hiiren Hiiripolkkaan? Paula esitti siinä tätä taideteosta katsoessa kysymyksen "Ei me olla voitu vihata SHINeetä nyt NÄIN PALJON..." Voi, kyllä me kultaisessa nuoruudessamme voitiin.

Tää viikko on sujunu aika lailla arkisessa aherruksessa. Tiistaina oli yksi luento peruttu (ja on muuten ensi tiistainakin, voi jes!) joka onneksi edesauttoi viikonloppuna hankittujen univelkojen maksua. Jos viikonloppuna sais vielä vähän lisää nukuttua... Tässä alkaa jo kaipaamaan niitä aikoja kun mulla alko 12 koulu useempana päivänä D:

Tässä oon vähän hermoillut viisumiasioista, kun mun järjestöltä ei ole vielä tullut mitään siihen liittyvää infoa... Mä olen muuten vihdoin oppinut han'gulit, ja se on paljastanut mulle monia synkkiä salaisuuksia. Mun oppikirja käyttää McCune-Reischauer-romanisaatiojärjestelmää, joka ei siis ole nykyää kovin laajalti käytössä. Olinkin järkyttynyt kun huomasin että Lee Joon muuttuikin romanisaation myötä tyypiksi nimeltä I Jun ja Seunghostakin tuli Sŭngho. Oman käsitykseni mukaan McCune-Reischeuer on kaikista fiksuin systeemi näin suomalaisen näkökulmasta, koska useimmat romanisoidut äänteet muistuttavat meidän omen aakkosten äänteitä, mutta todellakin sitä pidetään kai nykyään enemmän tai vähemmän vanhanaikasena. Kpopin piirissä näkee kyllä useammanlaisiakin romanisaatioita ja yleensä saman fandomin piirissä voidaan käyttää sikin sokin erilaisia romanisaatioita jäsenten nimistä jne.

Meinaa kyllä välillä mennä toivo ton Korean kanssa, noi aakkosetkin on enemmän tai vähemmän hämärät... Muutenkin on ollu tänään kyllä niin veemäinen päivä että oksat pois. Pitäis sen nyt arvata kun äitikin oli aamulla ihan "miks näytät noin epätoivoselta" että tää on taas näitä päiviä. Kaikki, tai no ainakin melkein kaikki, ärsyttää ja kyrsii. Ainoot hyvät jutut on ollut että tajusin ettei sininen luomiväri ehkä ookaa nii kamalaa ku luulen (mulla on hirveesti sinisiä luomivärejä ja niit pitäis saada käytettyyki) ja että iskä toi karkkia. Ei tästä ahdingosta pääse muuten ku syömällä.

Videokameran testailua aka maailman jäisin huonevideo

dfdgghgh by Kara0kara

Riemuitkaa, ette tällä kertaa joudu katsomaan mun paviaaninaamaa vaan esittelen teille mun huonetta. Kuten tossa alussa sanoinkin niin tää kamera on iha minimiasetuksilla ja kaikki videot ei tuu vastaisuudessa oleman näin huonolaatuisia. Ja pahottelen vielä yleistä jäätävyttä ja sitä että heiluttelen tota kameraa puhuessani... Kyllä nää taidot vielä tästä kehittyy...

The temperature drops, and your shivers freeze all the rivers around

Hyviä juttuja
- Tää viikko on sujunut keskimäärin vähemmän ankeissa ja koomaisissa fiiliksissä ku pari viimestä! Yay!

- Sain luettua mun toisen tenttikirjan

- Mulla on ilmeisesti viikon pääsiäisloma yliopistolta, eli jenkkien matkaan tuhraantuukin ehkä vaan yks opiskeluviikko \o/ Lalalaa!

- Sain vähän suunniteltua sitä mun kirkkohistorian eeseetä josta käy syyttäminen ainakin osaa mun stressinäppylöistä

- Me saatiin videokamera! Vaikka hirveesti en ehkä videoilekaan niin ainakin tulevaisuudessa videopostausten laatu voi nousta.

- Ollaan tässä perheen kanssa lähdössä tänään Paulan perheen luokse kyläilemään viikonlopuksi!

Huonoja juttuja
- Vaikka tykkäänkin talvesta, niin pakkanen sais kyllä pysyä -10 yläpuolella. Naamakin jäätyy lenkkeillessä. Kaikki rispekti teille vähän pääkaupunkiseutua pohjoisemmassa eläville.

- Suunnittelusta huolimatta kirkkohistorian esseetä ei ole vielä tullut varsinaisesti aloitettua...

- Toi sää täällä pääkkäriseudulla. Useempi sata kolaria sattunut, saa nähdä selvitäänköhän me täältä koskaan matkaan.

WTF-juttuja
 Allkpop-sivulla oli mielenkiintoinen uutinen: Korealaisessa tv-ohjelmassa oli esiintynyt 14-vuotias suurperheen poika, tavallinen tallaaja, joka oli kertonut siitä, kuinka hän joutuu kotona hoitamaan pikkusisaruksiaan. Tätä kaveria oli sitten sosiaalisessa mediassa tituuleerattu söpöksi ja sen sellaista, ja tämämpä seurauksena useampi viihdealan yhtiö, mukaan lukien kaikkien suuresti rakastama SM Entertainment, oli tullut ehdottelemaan pojhalle että mitä jos tulisit harjoittelijaksi. Että tästä sitä nähdään, millä perustein toi SM:kin rekrytoi tyyppejä... No, jos poika päättääkin yrittää idolinuraa niin eipä hirveästi tule enää sisarusten naamoja nähtyä.

Tässä olisi taas uusi kohta tähän jo lähes kuuluisaan "miksi vihaan SM Entertainmentia" -listaan. Vaikka tuskin muut korealaiset levy-yhtiöt niin paljon puhtoisempia ovat, niin SM:stä on itselleni tullut tämän mielivallan kasvot. Vaan tossa SHINeen uutta livelevyä kuolaillessani aloin miettimään, että kukakohan täällä on se, joka sitä petoa kaltereiden välistä ruokkii... Musiikkiteollisuuteen liittyy mahdoton problematiikka, voi sanoa että pitää kyllä bändiestä mutta vihaa SM Entertainmentia, mutta sitten voi kysyä että kuinka pieni osa SHINeestä tai Super Juniorista tai SNSD:stä ei ole levy-yhtiön kehittelemää... No, itse olen ratkaissut tämän sillä että ostan levyjä mutten muita oheistuotteita.

Ihanaa viikonloppua kaikille!