Vuoden viimeinen

Alle kaksi ja puoli päivää on sitten tätä vuotta jäljellä. Kuten tossa videossakin jo mainitsin, mulla on ollut oikein onnistunut vuosi. Olen selvinnyt hyvin elämän asettamista haasteista, rohkaistunut ja vähän kasvanutkin ihmisenä. Olen laittanut itseni likoon. Aloin tässä miettimään, että mitäköhän mä mahdoin luvata viime uutena vuotena ja toteutinko mä sen lupauksen vuoden aikana. Ensi vuodeksihan olen luvannut unohtaa ennakkoluulot ja ottaa asiat vastaan enemmän semmosina ne kun on. Meitsissähän kun on vähän tuota kontrollintarvetta vaikka muille jakaa.

Jouluna ei taaskaan tapahtunut mitään ihmeellistä, ainoa ero vaan oli ettei pikkuveli ollut ympyröissä kun se luuhaa siellä rapakon takana. Muhun iski pikkanen hysteria kun tajusin, että ensi vuonna mä olen se joka on poissa. Jouluruokaakin piti syödä ihan antaumuksella, sukulaisten mukaan seuraava jouluateria tulisi olemaan akselilla koira-käärme-rotta. Lieköhän nyt ihan noin... Anyways, sain kivoja lahjoja (ja enemmän ku edes odotin) ja sain harrastella rakkaita perinteitäni sydämen kyllyydestä. Mitä muutakaan sitä joululta toivoisi.

Tapaninpäivänä palattiin kotiin isovanhemmilta ja aloin tietty heti pilaamaan joulurauhani järkkäämällä kaikenlaista hommaa tähän välipäiville. Oon oikea stressaamisen maailmanmestari ja siksi haluan hoitaa kaikki mahdollisesti stressaavat asiat pois alta, ja siks varasin heti tiistaille lääkäriajan, jossa täytettii terveystodistus sitä vapaaehtoistyötä varten. Siinä missä mun hössöttämisestä on yleensä lähinnä haittaa (verenpainekin merkittiin vähän liian korkeeks koska mua hermostuttaa lääkärissä) niin tällä kertaa siitä oli oikeastaan hyötyä: lekuri merkkasi ekaksi, että mun jäykkäkouristus- ja kurkkumätärokotukset olis vuosikausia sitten vanhentuneita. Meitsihän alkoi tietysti stressaamaan että pitääkö nyt käydä uusimassa ja oh god oonko kulkenu täällä huoletta vailla sairastumisriskeistä. Lääkäripä katto mun rokotustodistusta uudellee ja totesi sitten että oli katsonut väärin ja mut oli rokotettu uudestaan 2004. Ou jes! Nyt mun ahdistumisen kohde on se, että tarvinko rokotuksen Japanin aivokuumetta vastaan: toisaalta Soulissa asuva citykissa ei ole järin suuren uhkan alla, mutta mistäs sitä tietää jos mut raahataan johonkin landelle lomailemaan. No, kysyn asiaa samalla kun käyn pistäyttämässä hepatiittirokotukset.

Olen kanssa funtsinut tämän blogin kohtaloa sitten kun elokuun ekana päivänä ruhoni sinne Kornulandiaan raahaan. Tämä blogi luultavasti jää hiatukselle ja aloitan tilalle toisen, vaikka vähän kliseistä meininkiä se onkin. Syy tähän on lähinnä se, että halaun kokeilla vähän toisenlaista, hallitumpaa tyyliä bloginpidossa. Tämä kun on vähän kategoriassa "sekametelisoppa elämättömästä elämästä". Lisäksi järjestö yleensä linkittää parin vapaaehtoisen blogit sivuillaan, ja koska saatan olla ainoa Aasiaan lähtijä koko poppoosta, saatetaan muakin vähän kuin pyytää bloggailemaan heidän "nimissään". Etenkin kun olen vähän vastarannankiiski siinäkin mielessä, että valtaosa vapaaehtoisista menee kehitysmaihin siinä missä meikäprinsessa himmailee yhdessä maailman kehittyneimmistä maissa... Ja muutenkin haluaisin vaihtoajan blogin olevan helposti lähestyttävä, että sitä voisi esimerkiksi tutut ja sukulaisetkin lukea.

No mutta, ei mulla muuta kun että oikein hyvää ja menestyksekästä vuotta 2012! Mä en vielä tiedä miten vuodenvaihteen ajattelin viettää, Paula on vähän uhitellut ilmaantuvansa aattona tänne, ja mua on houkuteltu kaitsemaan mummin ja serkkujenkin perään, ja oishan sitä perinteiset tuttujen uudenvuodenjuhlatkin... No, ihan kiva, yleensä mulla kun on edessäni nimenomaan vaihtoehtojen puute.

Jossain varmaan on jo JOULU

Aatonaatto. Ulkona ei ole lunta, mutta koristeltiin koti ja kuusi tänään, syötiin puuroa ja kinkkua illalliseksi ja kohta mun pitäisi paketoida loputkin lahjat, kyllä mulla on ainakin aika jouluinen fiilis. Kuvitella, että viime joulustakin on jo vuosi! Mutta tänä vuonna mun pitää nauttia joulusta kahden vuoden edestä, sillä vaikka Koreassa todennäkösesti päädyn kristittyyn isäntäperheeseen (vastaanottava järjestö siellä on NMKY) niin heikäläisten käsitys joulusta on luultavasti aika erilainen kuin meillä (kuulemma siellä kategoriassa juhlat-joita-ei-ole-suunnattu-forever-alone-ihmisille). No, onpahan ainakin syy ahtaa ruokaa sisuksiin oikein olan takaa.

Mutta pitemmittä puheitta: oikein ihanaa joulua teille kaikille! Olettehan olleet kilttejä? Jos ette ole, niin tiedätte kai mitä heille tapahtuu:

 Joulupukilla ei ole naamarajaa, jos et ole kiltti niin sukka pysyy tyhjänä! Key ei edes peittele pettymystään... Voin muuten paljastaa mun uuden vuoden lupauksen nyt tässä: Lupaan olla vähemmän tekopyhä. Vaan mitä vetoa että aloitan ensi vuoden dissaamalla jotain ja syön sanani jälleen kerran...

Ja tälleen lopuksi, I'm telling you, joulupukin oottaminen on niin mennyt juttu. Tosi kovikset odottavat oven taakse jouluTIIKERIÄ

Hyvää hyvää joulua kaikille ihanille! Syökää hyvin ja nukkukaa hyvin ja nauttikaa joulun rauhasta ja taiasta!

To be honest, SM Entertainment, I'm not very impressed + joulutervehdys

Ihmisellä ei voi olla kovin montaa murhetta jos hän valittaa ainoastaan säästä tai tekee videoita näinkin maailmaa mullistavista aiheista...

"Jouluinen" vlog tähän väliin, olen pahoillani että edelleen webkameralaadulla, tosin mun lärvin tapauksessa huonompi kuvanlaatu on ehkä kuitenkin ihan paikallaan. Ja ei muuten taida olla eka kerta kun jätän kameran liian alas ja kuvakulmasta tulee tosi "imarteleva". No, ainakin videon pituus on tällä kertaa ihan siedettävä.


asawefgg by Kara0kara

MHV © Nekku, Lazy Dynamite

There's only one thing I truly wish

Tai no pari... Sain taas kerran kuulla, kuinka mun joululahjalista on liian lyhyt ja puutteellinen. Lahjojen keksiminen on tosi vaikeaa, koska en osaa toivoa mitään, mitä en varsinaisesti tarvi, ja kaiken lisäks oon jo niin vanha etten edes odota saavani hirveästi lahjoja. Silti urputus vaan jatkuu! No, päätinpä sitten omistaa muutaman joululahjatoiveen muille tahoille kuin omalle lähipiirilleni (Joulupukkihan voisi toimia tässä jonkinlaisena välikätenä, äijällähän kun tunnetusti on taikavoimia. Mä olen ollut tosi kiltti tänä vuonna joten jonkin näistä sopis toteutuakin)

Pokémon-animen maahantuojat:
Pokémonin ekat tuottikset DVD:llä joihin saa suomidubin (Amerikassakin on, niin miksei meillä voi olla?)

SM Entertainment:
Minhon ja Onewin duoprojekti (Sorry SHINee, ootte oikein messevä ryhmänä mutta on olemassa jaloja tavoitteita joiden vuoksi on tehtävä uhrauksia.)

Kaikki ihmiset:
Maailmanrauha (Klassikko, joka ei tarvitse selityksiä, eihän?)

Musiikkiteollisuus:
Hyvää musiikkia koko vuoden tarpeiksi (Tämä vuosi on ollut loistava, olkoon ensi vuosi vielä parempi!)

Minä itse:
Vähemmän hössöttämistä ja enemmän järjenkäyttöä (Nämä tulevat todella tarpeisiin.)

ETTÄ TÄMMÖSTÄ. Vanhemmilta olen toivonut vaan Johanna Kurkelan kokoelmalevyä ja jalka- ja käsirasvaa (Äiti: Vai että Johanna Kurkela, mä en ees tietäis koko mimmiä ellei se olis ollu yhessä ohjelmassa... Ja eiks meil oo jalka- ja käsirasvaa kotonaki?). Ja ehkä vähän myös George, Gina & Lucy -merkkistä laukkua.

Laitetaan loppuun vähän musiikkia:


HOH ton hemmon viikset. Ei mutta, me kuunneltii tätä muinaskreikan tunnilla, tää on siis Bysantista peräsin oleva joululaulu ja musta tää oli jotenkin tosi nätti...


SM Entertainmentin tyypit, jos mä en ihan oikeasti kuule tästä Minho&Onew -duoprojektin versiota ensi vuonna ku teen jouluostoksia niin turha tulla mulle itkemään kub teidän päärakennuksessa syttyy tulipalo "vahingossa"... Ei muuten ole ainoa kana kynittävänä mun ja SM:n välillä, palaan asiaan myöhemmin.


Tätä parempaa joulubiisiä EI OLE. Oon suunnitellut että voisin tehä jouluficin tän pohjalta, ois niin mun tyylistä kirjottaa joulunaki stooreja jotka päättyy suruun ja kyyneliin.

FANIUDEN OIKUT: RPS:n kaksi maailmaa

Tästä lähtien aion merkitä nämä faniutta ja sen olemusta käsittelevät tekstit otsikossa tagilla FANIUDEN OIKUT. Luulen ja uskon, että valtaosa tänne eksyvistä ei jaksa lukea tätä täysin epävakavaa ja harrastepohjaista pohdiskelua faniuden koukeroista, joten on kaiketi parasta varoittaa siitä jo otsikossa. Haluan kuitenkin uskotella itselleni, että täällä saattaa joskus vierailla joku, jota kiinnostaa tällainen "faniuden ruumiinavaus" samalla tavalla kuin minua, ja sen vuoksi nämä epätoivoisesti tänne edes julkaisen :D 

Yliopistoni vessan seinään oli joku kirjoittanut: "Mitä on RPS?" Kysymykseen oli ystävällisesti vastattu, että RPS tarkoittaa termiä real person slash, joka siis asiasta tietymättömille tiedoksi on oikeiden ihmisten välille kuviteltu suhde, ja slashin tapauksessa homoseksuaalisen sellaisen. Itse olen vasta viime aikoina ymmärtänyt RPS:iin liittyvän yhteisöllisyyden ja myöskin pohtinut sen ympärillä liittyviä ongelmia, erityisesti kontekstin hahmottamiseen liittyen.

RPS ja koko "real person shipping" on suoraan perillinen fiktiivisistä maailmoista, kuten tv-sarjoista ja sarjakuvista, periytyvälle fanikulttuurille. Koska ns. "shipping", suomalaisittain käännettynä yleensä "parittaminen" (eli kahden henkilön mieltäminen pariksi) on fanituksen tärkeimpiä muotoja, kuuluvat tähän liittyvät keskustelut olennaisena osana fanittamiseen. Fiktiivisten maailmojen puitteissa voidaan helposti käydä keskusteluja siitä, mikä paritus on kaikista "todenmukaisin" asianomaisessa maailmassa. Mielenkiintoista kuitenkin on, että nämä samat keskustelut toistuvat myös RPS:n kohdalla, vaikka konteksti on täysin erilainen.

Koska Minho/Onew (vastaisuudessa OnHo) ei saa ikinä tarpeeksi rakkautta, nostan sen nyt tekstissä esimerkiksi. Toisinaan törmää siihen, kuinka joku a) kysyy mitä järkeä koko OnHossa on tai b) perustelee mikä järki on hänen mielestään OnHossa. Tällainen saa minut ihan hämmennyksiin, sillä mielestäni ajatus siitä, että tuo "järki" pitäisi olla perusteltavissa, on lähtökohtaisesti epärelevantti. Jos kyse olisi fiktiivisistä henkilöistä, järkevyydestä keskusteleminen saattaisi hyvinkin olla merkityksellistä. Mutta kun kyse on nyt ihan oikeista ihmisistä!

RPS-paritusten varsinainen konteksti on todellinen maailma. Tämä maailma, missä me itsekin elämme ja hengitämme. Todellinen maailma ja jonkun henkilön luoma fiktiivinen maailma ovat laadullisesti täysin erilaisia. Fiktiivisessä maailmassa kausaalisuus on yleensä varsin korostunut ja asiat eivät tavallisesti tapahdu ns. ilman syytä, koska silloin tarinan (johon maailma liittyy) logiikka kärsisi. Tulevia tapahtumia voidana yleensä jossain määrin ennustaa menneiden tapahtumien perusteella, ja fiktiivisessä maailmassa kaikki osat toimivat kitkattomassa yhteydessä toisiinsa, koska koko systeemi on ihmismielen tulos. Tämän korostetun determinismin vuoksi fiktiivisessä kontekstissa voidaan paritusten "toteutumismahdollisuuksista" keskustella ja niitä voidaan arvioida.

Mutta todellinen maailma ei toimi näin. Me elämme sattuman armoilla (tai vähintäänkin kuvittelemme elävämme) ja siinä missä asioiden tilasta voidaan saada tietoa, ei voida olla varmoja, miten ne vaikuttavat tuleviin tapahtumiin. Lisäksi tietomme oikeista ihmisistä ovat hyvinkin rajalliset, varsinkin kun kyse on henkilöistä, joita emme ole koskaan tavanneet. Lisäksi RPS:issä on otettava huomioon myös muut tekijät. SHINeen kohdalla voidaan esimerkiksi nostaa esiin sellaisia asioita, kuten se, että homoseksuaalit ovat vähemmistö (biologinen fakta) ja korealaisessa kulttuurissa homot ovat tabu. Nämä ovat erittäin huomionarvoisia asioita, kun arvioimme parituksien toteutumismahdollisuuksia todellisen maailman puitteissa.

Kun pohdimme sekä maailmasta että SHINeestä saatavaa tietoa (ja eritoten sen puutetta), on mielestäni varsin välttämätöntä tulla siihen lopputulokseen, että kaikki SHINee-paritukset ovat tasan yhtä epärealistisia. Näin ollen, kahden parituksen vertailu ja niiden järkevyydestä keskustelu on mahdotonta (tai ainakin turhaa), koska meillä ei yksinkertaisesti ole faktoja, joilla voisimme perustella mielipiteemme tyydyttävästi. Myönnettäköön, esimerkiksi fanipalvelun määrää voidaan vertailla, tai voidaan jopa mahdollisesti yrittää arvioida ketkä kaksi jäsentä ovat läheisimpiä keskenään, mutta ensimmäinen pointti on paritusten "ytimen" kannalta epärelevantti (koska fanipalvelu on show'ta) ja toiseen pointtiin liittyvät arviot ovat jokseenkin spekulatiivisia ja myöskin omalta osaltaan irrallisia paritusten varsinaisesta ideasta.

Mutta vaikka SHINee-paritusten epärationaalisuus on ilmiselvää, niin miksi niistä silti keskustellaan, miksi niihin yritetään väen vängällä saada jokin järki? Ymmärtääkseni tämän olen itse joutunut hahmottelemaan ikään kuin kaksi toisistaan erotettua tasoa: tämän oikean maailman, missä me olemme, ja "SHINee-maailman", teoreettisen ja yksilökohtaisen fiktiivisen maailman, joka jäsentyy osin todellisesta maailmasta tulevien ideoiden kautta ja osin fanin oman mielukuvituksen kanssa. Kun todellisessa maailmassa SHINeen musiikkivideo "Amigo" ja heidän osallistumisensa ohjelmaan "Hello Baby" ovat vain yksittäisiä akteja, SHINee-maailmassa ne muodostavat loogisen jatkumon. Näin ollen SHINee-maailma on itseasiassa se, missä parituksen saavat toimivan kontekstin, missä tuuli nousee niiden siipien alle ja ne muuttuvat häviäviän pienistä todennäköisyysprosenteista eläviksi ja elinvoimaisiksi osiksi (SHINee-)maailmaa.

Tämä teoreettinen SHINee-maailma on kuitenkin parituksen kontekstina erittäin, erittäin ongelmallinen, vähintäänkin siksi, että se on monilta kriittisiltä kohdiltaan täysin yksilön mielen sisäinen. Edes todellisen maailman ja SHINee-maailman suhde ei ole yksiselitteinen. Ihmiset nimittäin hahmottelevat todellisessa maailmassa esiintyvät ilmiöt SHINee-maailmaan eri tavoin. Eräänlaisena "standardina" voitaisiin pitää seuravaa [esimerkkinä toimiikin yhtäkkiä Taemin, koska johdonmukaisuus on luusereille]

Tiedätte varmaan Disneyn TV-ohjelman Hannah Montana, jossa teinityttö Miley Cyrus ottaa toisinaan idoli Hannah Montanan roolin? Itse uskon, että tämä asia toimii näin jossain määrin jokaisen julkkiksen kohdalla. Esiintyessään musiikkivideossa, lehtikuvassa tai haastattelussa julkkis on lähtökohtaisesti eri ihminen kuin mikä hän "todella on", eräänlainen roolihahmo, ja ihmiset myös saattavat mieltää nämä kaksi tapaa "eri henkilöiksi". Tässä kaaviossa "Lee Taemin" edustaa Taeminin sitä osaa, josta meillä ei ole minkäänlaista tietoa, "todellista Taeminia" (kuvan röpelöinen kehystys edustaa ns. tietämättömyyden verhoa), ja SHINeen Taemin hänen julkisuuspersoonaansa. Tässä mallissa näemme, että SHINeen Taemin heijastuu fanin mielessä SHINee-maailmaan, ja näin hänestä syntyy jonkinlainen ideaalinen kuva, joka sekoittuu osin fanin muiden käsityksen ja mielikuvituksen kanssa. Oikeasti ero SHINee-maailman Taeminin, oikean maailman SHINee-Taeminin ja Lee Taeminin välillä pitäisi olla selkeä. Mutta elämäpä ei aina toimi näin. Seuraavaksi esittelen oman tapani nähdä asian:  

Tämä tuntuu aina hassulta sanoa ääneen, mutta minä en ihan totta miellä julkisuuden henkilöitä oikeina ihmisinä. Minä näen heidät ainoastaan musiikkivideoissa ja haastatteluissa hyppivinä hahmoina, joita ei kameroiden ulkopuolella yksinkertaisesti ole olemassa. Vaikka tiedän, että he ovat oikeita ihmisiä, on ajatus heistä samanlaisina kuin minä tai naapurin Pertti vain minulle yksinkertaisesti absurdi. Voisi siis sanoa, että tiedän heidän olevan olemassa, mutta en usko sitä. Lee Taeminin henkilö muuttuu tässä merkityksettömäksi, on vain SHINee Taemin ja hän ei ole todellinen. Minä en siis oikeastaan miellä "todellista maailmaa" ollenkaan SHINeen kontekstina, eikä heistä puhuminen tämän maailman puitteissa ole minusta relevanttia.

Edellä mainitun vuoksi hämmennyin suuresti, kun minulle selvisi, että jotkut  fanit eivät miellä parituksia vain ideaalisen SHINee-fantasiamaailman asioiksi, vaan he uskovat niiden (jossain määrin) koskevan ihan samalla tavalla reaalista maailmaa. Heidän käsityksenä SHINee-maailmasta ja oikeasta maailmasta on siis jollain tasolla päällekkäinen.

Tällaisen ajattelumallin mukaan SHINeen Taeminin toiminnasta ja olemuksesta on - fanin mielikuvituksen kautta - saatu jotain, joka koskee myös julkisuuskuvan takana olevaa Lee Taeminia. Tämä ajattelu oikeastaan edellyttää, että ei edes ole Lee Taeminia eli asioita joita emme SHINeen Taeminista tiedä, vaan "what you see is what you get".

Pelkästään siis SHINee-maailman ja todellisen maailman välinen suhde voidaan käsittää lukuisilla eri tavoilla, ja jo se luo ongelmia fanien väliseen RPS-keskusteluun. Lisäksi taustalla vaikuttaa se, mistä kirjoitin jo viime tekstissä: jokaisen fanin SHINee-maailma on yksilöllinen, hänen oman mielensä ja kokemustensa muovaama. Kun sitten yritämme keskustella SHINee-asioista sijoittamalla ne sinne päänsisäisen SHINee-maailmamme kontekstiin, lienee kai ilmiselvää, että tuloksena on vain itkua ja hampaiden kiristelyä. Ja ärsyttäviä kysymyksiä.

Vielä palataksemme siihen OnHoon. Tämä teksti on perustelu sille, miksi minun ei tarvitse perustella, miksi pidän OnHosta enemmän kuin vaikka JongKeystä. Jos puhumme parituksista oikeassa maailmassa, voin yksinkertaisesti todeta, ettei ole mitään, millä voisi todistaa, että JongKey on "todellisempi" kuin OnHo, koska me emme pysty näkemään kaiken sen imagosiperryksen taakse, oikeisiin ihmisiin. Ja jos otamme kontekstiksi SHINee-maailman, ilmoittaisin vain, että "everything is OnHo and nothing hurts" eikä keskustelukumppanini voisi millään ymmärtää juttujani, koska hänen SHINee-maailmansa on aivan erilainen kuin minun omani! Tiivistäen, kummankin kontekstin varjossa perustelu on sekä turha että mahdoton. Ja tämä koskee yleensäkin hyvin suurelta osin real person shippingiä.

Kun puhumme RPS-parituksista tässä maailmassa, tavoittelemme jotain, joka koskee julkisuuden henkilöiden takana olevia ihmisiä. Mutta unohtaessamme tämän maailman puhumme ainoastaan siitä, mikä tapahtuu kuvitteellisella tasolla, meidän mielemme sisällä. Välillä on juopa, ja on oikeastaan aika karkeaa, ettei RPS:n sisällä yleensä tehdä minkäänlaista erottelua näiden kahden "parittamisen laadun" välillä. Tämä johtaa vain sekaannukseen ja niihin "miksi sä fanitat paritusta X" -keskusteluihin. Toki nämä kaksi muotoa esiintyvät toisinaan yhteen kietoutuneena (itseasiassa "ykköstyypin" fanitus ei käytännössä koskaan ilmene puhtaasti sellaisenaan, vaan siihen liittyy aina kuvitteellinen taso), mutta siltikin niiden välinen ero olisi tärkeä huomata.

Omasta mielestäni RPS on tietyllä tasolla reformin tarpeessa, ja fanien pitäisi kiinnittää enemmän huomiota paritustensa kontekstiin ennen kuin lähtevät kyselemään, miksi joku pitää siitä-ja-siitä. Ylipäätäänkin pyrkimys rationalisoida RPS on mielestäni koko systeemin halventamista. Emme me fanita homoparituksiamme välttämättä sen takia, että näkisimme niissä jotain järkeä tai yhteensopivuutta! Lisäksi perusteluyritykset antavat minun näkökulmastani helposti väärän kuvan koko RPS-fanituksen ytimestä. Minulle RPS on puhtaimmillaan sitä, että haluamme uskoa siihen sisäiseen SHINee-maailmaamme, välittämättä siitä, miten asiat "oikeasti" ovat.

Eihän

Sup? Meikäläinen odottelee jo ihan intopiukeena koska ensi viikolla alkaa mun joululoma ja ohhh aion tehdä silloin kaikkea mitä en koskaan muulloin ehi tehä (kunnianhimoiset suunnitelmat, kyllä vaan!) ja ehdin alkaa valmistautumaan joulunviettoon hyvissä ajoin! No, eka pitää selvitä kahesta tentistä (uskontotiede yöökkk), ja sit pääsee hyvällä omatunnolla velttoilemaan kokonaiseksi kuukaudeksi! Että repikää siitä te, joilla joululoma alkaa vasta 22. päivä. U MAD?

Viime perjantaina kävin synttärieni kunniaksi katsomassa tietokoneanimaatioelokuvan Artturi Joulu - Joulupukin poika, josta olin innostunut ihan hirveästi trailerin perusteella. Ja ei kuulkaa ollut pettymys! Olen jo ihan vihainen että mokoma ilmestyy Blu-ray:lle vasta ensi jouluna, onneksi Paula on lupautunut seuralaiseksi niin voidana käydä katsomassa kyseinen raina toistamiseenkin. Olen muuten huomannut itsessäni kiinnostavan eron moniin muihin oman ikäisiini animaationrakastajiin: pidän pääasiallisesti enemmän 3d-tietokoneanimaatiosta kuin "klassisista piirretyistä". Lähtökohtaisesti minusta on kyllä väärin ylipäätään vertailla piirrettyä ja 3d-animaatiota, sillä ne eroavat toisistaan muutenkin kuin vain tekniikaltaan. Itseeni tietokonetekniikalla toteutetut vetoavat enemmän, koska ne ovat mielestäni yleensä modernimpia ja nokkelampia kuin yleensä nostalgiaan pyrkivät piirretyt.

Tämä viikko on tuntunut ihan kummalta, syynä mitä luultavimmin maanantain ja tiistain vapaapäivät. Maanantaina kävin lukiokaverini ylioppilasjuhlissa, ja illalla kävimme hänen ja parin hänen ystävänsä kanssa syömässäkin. Oli todella mukavaa, mun pitäisi oikeasti liikkua enemmän ihmisten ilmoilla! Itsenäisyyspäivä suju kyllä varsin epäisänmaallisissa merkeissä, no ainakin päivällisellä taustalla soi Finlandia...

Tosta ihmisten ilmoita puheenollen, torstaina kävin henkistä taistelua siitä, meinisinkö tiedekuntayhdistyksen puurojuhlaan sosialisoimaan vaiko kotiin kirjoittamaan fanfictionia. Kuinkas siinä sitten kävikään niin että fanfiction voitti... Mä olen viimein saanut Säkenöivän Oivallisuuden siitä, miksi mun kirjoitus on aina ollut niin tuskaista menneisyydessä. Asiahan on niin, että oon jo vuosien ajan tienny, että en pysty tekemäään mitään yhdellä kerralla, vaan mun on pakko tehdä asiat osissa. Silti oon kirjoittanut kaikkia mun tekstejä logiikalla "istunpas tässä nyt alas ja kirjoitan 30 sivua". Nyt mulla on kuitenkin ollut melkein kuukauden putki sillä tavalla, että kirjoitan joka päivä jonkin verran, ja SEHÄN TOIMII. Muusat ovat olleet minulle muutenkin suotuisia, sillä toistaiseksi inspiraatiosta ei ole tullut mitään pulaa, päin vastoin alkaa jo stressata että ehtiikö kaikkea edes kirjoittakaan... Eilenkin Paula viskasi mulle uuden idean puoliksi vahingossa.

Lisäksi mulla on tässä jo iskenyt 1-2.8 häämöttävään lähtöön liittyvä stressi, ei ainakaan liian aikaisin tai mitää. Pitää käydä täyttämässä terveyslomake ja hankkia viisumi ja hoitaa kaiken maailman käytännön probleemia ja hermoilla saako mitään kesätyötä kun ei voi elokuussa tehä hommia ja hössöttää porukoille eräpäivistä jajajaja.... Varmaa mut käännytetään takas jo Incheonin lentokentällä ku oon menettänyt rationaalisen toimintakykyni. Ja mun verenpainettanihan ei yhtään laske se, että saan lukea kuinka tuo yksi maailman ulkopoliittisesti epävakaimmista tilassa olevista maista trollaa äkkipikaista pohjoisnaapuriaan pystyttämälle maiden rajalle jättimäisen joulukuusen. Ehkä mun kannattaa varmuuden vuoksi kirjotitaa testamentti valmiiks, -OZONE- jos mä kuolen johonki ydinasehyökkäykseen niin saat mun kaikki levyt.

Japsirokkia hymyssä suin

Sarjamme "bändit-jotka-ansaitsevat-enemmän-valokeilaa" jatkuu! Tällä kertaa esittelyssä on japanilainen rockbändi Kra, joka juhlistikin tänä vuonna jo kymmenvuotista taivaltaan. Bändin alkutaival oli tavanomainen jrock-yhtyeelle, crossdressaavat pojat kiertävät hämyiseltä klubilta toiselle soittaen varsin raskasvaikutteista musaa, mutta pian musiikista alkoi muotoutua esiiin Kralle hyvin ominainen, ilomieliseksikin kuvattava soundi. Nykyään Kra on PS Companyn major-listalla ja heidän musiikkiaan voisi luonnehtia poprockiksi punk-vaikutteilla.

Kran tuotanto on ollut kymmenen vuoden ajalta poikkeuksellisen runsasta: kokopitkiä on julkaistu 4, minialbumeita ja sinkkuja on kymmenkunta kumpiakin. Bändiltä on julkaistu myös yksi kokoelma-albumi nimeltä Twinkle star. Siinä missä alkuaikojen tuotanto tuokin vahvasti mieleen perinteisemmän visual kein (jonka piirin Kra ilmeisesti edelleen luokitellaan), on nykytuotanto huomattavasti pehmeämpää ja melodisempaa kuin miten ainakin itse "perinteisen visual kein" miellän. Muutenkin Kran musiikkissa on tiettyä "hienosteneisuutta", jos aihetta voi tällä tavoin kuvata.

Alkuperäinen Kran kokoonpano koostui keulakuvasta ja laulajasta Keiyuusta, kitaristi Maista, basisti Yuurasta ja rumpali Yasunosta. Noin vuosi sitten Mai joutui kuitenkin lopettamaan musiikkiuransa terveydellisten syiden takia, ja hänen tilalleen värvättiin hajonneessa ZORO-bändissäkin vaikuttanut Taizo. Pikkuruisen ja hymysuisen Keiyuun henkilöhahmon pitäisi olla monille PS Companyn faneille tuttu tapaus, sillä kahdessa PS Carneval-konsertissa hän toimi Miyavin juontajaparina.

Parasta Krassa on kuitenkin ehkä heidän hieman absurdi, tai kuten JaME osuvasta asiaa kuvailee, "hassun herttainen" tyylinsä. Varsinkin Keiyuun asut ovat toistuvan leikitteleviä ja bändin videot ovat hyväntuulisia ja värikylläisiä, maustettuna ripauksella sekopäistä huumoria. Monet j-rockbändit tapaavat olla joko vähän turhan masentavia tai vaihtoehtoisesti glitterisen ylilyöviä, mutta Kra kumartaa toisinaan jompaan kumpaan suuntaan, enimmäkseen he ovat vain omia itsejänsä. Itselleni ehkä eniten bändin tyyliä kuvaa heidän musiikkivideonsa Love Lab vuodelta 2009. Yleisestikin Kran tyyli on sellainen, että se saattaisi jopa vedota niihin jotka eivät japanilaisesta rockista muuten niin välitä.

Olen ehkä blogissani joskus maininnut, että Kran Haruiro no hana on mielestäni yksi jrockin kirkkaimpia helmiä. Muutenkin Escape-levy kokonaisuudessaan on hyvin onnistunut. Muita ehdottomasti kuuntelemisen arvoisia biisejä ovat esimerkiksi Marry ja  japaninkielinen coveri Gazebon I love Chopin-biisistä, Amaoto wa Chopin no Shirabe.

Joskus on niin ylpeä että on pakko esitellä

Siinä missä olen huono ostamaan lahjoja, niin minulle on varmasti myös aika vaikea keksiä lahjaa. Synttärieni lähestyessä äiti suostutella minua kertomaan mahdollisia lahjaideoita mm. kysymällä, mitä ostaisin jos minulla oli 500 euroa ja säästöön ei saisi pistää. En minä osaa vastata tuollaisiin kysymyksiin! Kun sitten lahjatoiveita kyseltäessä vastasin että jotain kosmetiikkaa, ja vastaus oli: "Mutta mitä kosmetiikkaa?" niin sanoin, että kyllä minä osaisin ostaa kosmetiikkaa lahjaksi kenelle tahansa jos minulla olisi paljon rahaa.

Äiti ilmeisestikin tajusi vastaukseeni upotetun piilomerkityksen: on kivaa saada lahjaksi kosmetiikkaa, jota ei hinnan vuoksi raaski itse ostaa (varsinkin kun kyeessä on mun tapainen tyhjätasku). Niinpä paketista paljastui yhtenä osana Sensain luomivärinelikko nimeltä Murasaki No Nihohi. Ja tästähän minä olin oikein fiiliksissä, koska Sensai on selektiivisistä merkeistäkin sitä hinnakkaampaa osastoa, ja Sensai-paletin omistaminen ihan omana sai aikaan todellisen rich bitch -olon.

"Kun laatikko kerran on niin sitä myös käytetään"

Äiti teki ostoksensa ovelasti: hän ilmoitti avatessani että jos en pitäisi luomiväristä niin hän kyllä huolisi sen itselleen... No, sävyvalintaan olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen, sillä olin jo pitkään ihmetellyt itsekseni, että miksi minulla on vain yksi (tai oikeastaan kaksi, mutta Goshin effect powderia ei lasketa koska en osaa käyttää sitä) violetti luomiväri, vaikka violetti on lempivärini ja vielä kaiken lisäksi sopii ainakin omasta mielestäni aika hyvin väritykseeni.

Bongaa kuvaaja osa X

Pakkaus on - kuten selektiiviseltä kosmetiikalta nyt odottaakin - todella nätisti suunniteltu, ja peili on aina kiva lisä vaikka luomivärejä ei nyt yleensä joudu korjailemaan kesken kaiken. Mukana tulleet applikaattorit vaikuttavat ihan laadukkailta, vaikka musta onkin aika kömpelöä työstää meikkiä noin lyhytvartisilla systeemeillä.

Alla Guerlainin joku ikivanha pohjustaja.

Sävyissä on siis kaksi hailakkaa vaaleanpunaisia (kummatkin laadultaan helmiäisiä pienellä kimalluksella), glitterinen vaaleahko liila ja tumma, suht matta liila pienillä glitterhippusilla. Sensain mukaan sävy nro. 1. on jonkinlainen pohjustus/korostussävy ja siksi laadultaan vain puolipeittävä. Itse en ole vielä onnistunut selvittämään tämän täydellistä funktiota. Sävy 2. on pigmentiltään varsin hyvä. 3. ja 4. on mielestäni todella hyvä pigmentti, mutta 3. kanssa on käytettävä hyvin tahmaista pohjustajaa, koska muuten nuo glitterit leviävät luomella ties minne.

Mitään professönelliä arviota en tästä osaa antaa (eikä se ollu tarkoituskaan, lähinnä tässä esittelin ututa aarrettani), mutta kiva paletti tää mun mielestä ainakin on. Tosin toi ykkössävy on musta aika turha (tai sit en vaa todellakaa osaa käyttää sitä). Glittersävy käyttö voi tuottaa kanssa joillekin ongelmia, ja esim. mun Guerlainin pohjustaja ei toimi sen kanssa järin hyvin.