I don't know what my emotions are doing

Niin kuin ehkä Twitteristä jotkut ovat jo lukeneetkin, mulle ilmoitettiin eilen että mut on todella hyväksytty vapaaehtoistyöohjelmaan minne hainkin, eli elokuussa 2012 ois sitten nokka kohti Etelä-Koreaa seuraavaks 12 kuukaudeksi. Siksipä mun emotionaalinen ulottuvuus on ollut tässä enemmän tai vähemmän tämä:

Tunteiden sekamelska, siis. Toisaalta on hirveen ilonen koska tiedän, että tää on just sitä, mistä oon jo kauan haaveillut. Mutta toisaalta on kauhuissani, lähden yksikseni vuoden päiviksi maailman toiselle puolelle maahan jossa englanninosaaminen on varsin huonoa ja jossa vasenkätisiä pidetään ääliöinä. Mutta varmaan näin reagois vähän kuka tahansa, elämä on hurjaa. Vielä en siis tiedä jutusta muuta kun maan ja sen, että työpaikkani tulee sijaitsemaan Soulissa. Toistaseks oon tehnyt sen päätöksen, että sulattelen tätä juttua joululoman yli ja ens vuonan sitten raahaudun kielikeskukseen tutustumaan korean itseopiskelumateriaaliin ja harjottelemaan niiden syömäpuikkojen (eikä suinkaan huulirasvojen) käyttöä. Ja ei varmaan sen viisuminkaan kanssa kannata aikailla...

Haastattelun voi siis sanoneen menneen ainakin kohtalaisesti, vaikka sen jälkeen olikin kauhea morkkis kun tuntui että silloin tuli lipsauteltua ties mitä sammakoita... Mun synttäritki tuli ja meni, juhlittiin vaan perheen ja parin sukulaisen kesken. Sain porukoilta lahjaksi Marmekon tasaraitapaidan, Leijonakuningas Blu-Rayn ja ihanan luomiväripaletin jolle pitää omistaa oma postauksensa koska kerrankin on jotain jolla voin tuntea olevani tosi classy porvari. Muilta sukulaisilta tuili rahaa, jota ei tietenkään voi pistää koskaan pahakseen. Ja yritin karkoittaa wanhus-oloa mm. mun mageella Digimon-pillillä.

Maanantaina oli kreikkaa ja etiikan tentti, joka ainakin omalta tuntumalta meni iha penkin alle. Koulun jälkeen menin ystävän kanssa kahville ja ostin pitkiin aikoihin taas suklaajoulukalenterin! Myös tädin perheeltä saamassani kortissa on kiva minijoulukalenteri, joten eiköhän sen joulunodotuksen pitäisi näillä eväillä sujua... Oon järkyttyny joi ties kuinka monta kertaa siitä havainnosta että huomenna on todellaki joulukuu. Eikä ensilumi oo vielä satanut, pahus soikoon.

Tänään oli kiva päivä. Vaikka keskiviikot kestääki teoriassa yheksästä neljään niin mulla on siinä välissä mukava parin tunnin hypäri jolla ehtii syödä rauhassa ja jutella kurssikavereiden kanssa, joten siksi keskiviikoissa on aina jotenkin mukavan rento fiilis. Saatiin ne etiikan tentit takasin ja en ollu uskoa silmiäni kun olin saanut mokomasta täydet pisteet. Yhtenkin sanaselitykseen olin vastannu teoriassa väärin... Lohduttavaa on ollu huomata, että pärjään yliopistossa kummiskin ihan hyvin enkä oo ollut ihan surkea. Etiikantunnin jälkeen mentiin vikan tunnin kunniaksi parin ryhmäläisen kanssa kahville, oli mukavaa istuskella ja jutella siinä jonkin aikaa.

Tässä ois taas hyvä sauma ylistää Paulaa tähän väliin. Todelliset asenneystävät antavat syyn shoppailla levyjä ilmoittamalla, että kun hän ilmestyy meidän nurkkiin joululomalla niin koko vierailun kohokohta tulee olemaan se kun avaamme netistä tilattuja SHINeen levyjä ja jännitämme, tuleeko sieltä se Onew-kortti mun Minho-kortin kaveriksi. (Mun tuurilla meillä on lopulta kourallinen forever alone -minhokortteja...). Ja enhän mä voi pilata Paulan joululomaa tai ylipätään jättää sitä ilman joululahjaa, joten tässä onkin hyvä tilaisuus vinguttaa vähän tuota visaa...

Huomenna on luvassa uskontotiedettä ja perjantaina ei ole koulua ollenkaan vaan raahaudun silloin leffaan. Tosi kivaa että mun leffa menee 2d:nä ainoostaan Helsingissä klo. 11.15, joten en pääse käyttämään vapaapäivää nukkumiseen. Elämä on joskus kovaa. Mutta silti aika kivaa.