Kriisit

Kuvittelenko vaan vai onko tää viikko mennyt kaamalan nopeasti? Viikonloppuhan alkoi vasta äsken ja nyt on jo keskiviikko! Ihan ihme meininkiä. Alkuviikko on soljunut sangen normaaliin tahtiin, tai no, viime aikoina koko elämä on sujunu ilman mitää kummallisuuksia. Oon päässyt, ehkä ekaa kertaa elämässäni, kirjoitusrutiinin makuun! Whoah! En aio antaa sen livetä hyppysistäni, hyvästi mielialakirjoittelu ja inspiraatiopuuskat. Mä kyllä olen iha hirveen hidas kirjoittamaan, en ikinä pystyis osallistumaan johonki NaNoWriMoon :D (Tai no, osallistuin kerran mutta siitä ei tullut mitään)

Sunnuntaina mä täytän 19. Ihmiset sanoo mulle aika-ajoin: "Hei olisit iloinen vikasta teinivuodestas, voit sanoo kaikkeen että 'enhän oo täyttäny edes 20' ja voit olla vapaasti nuori". Mutta mä en voi estää tuntemasta itseäni liian nuoreksi omaan kehooni! Oon yrittäny selittää tätä tunnetta samana minä transseksuaalit tuntee omaa ruumillista sukupuoltaan kohtaan. Mutta ehkä se on lopulta vaan hyväksyttävä, mennyt aika ei tuu takaisin. Ja oonhan mä vielä aika nuori. Mitenkää ihmeellisesti en aio tätä epätoivottua wanhenemista juhlistaa, isovanhemmat tulee viikonloppuna kylään ja that's it. Voisin kyl ens viikolla raahautua ihan keskenäni vaikka leffaan. Mä muuten aina ihmettelen miks yksin elokuvissa käyminen rinnastetaan aina joksikin ihme extreme-teoksi, sehän on vaan mukavaa kun saa käydä katsomassa just sen leffan mikä itteään kiinnostaa just silloin kuin haluaa!

Tässä opiskelujeni aikana oon oivaltanut yhen jutun. Pysyäkseen tyytyväisenä ihmisen on jatkuvasti pystyttävä kehittymään. Pyrittävä olemaan parempi, kilvoiteltava itsensä kanssa. Staattisuus, pysähtyneisyys, se tunne että mikään ei muutu on mielen myrkkyä ainakin mulle itelleni. Mä haluan tulla paremmaksi ihmiseksi. Mä haluan olla rohkeampi, kokeneempi, luotettavampi, anteliaampi. Vihasin sitä tunnetta kun elämässä ei ollut haasteita, kaikki tuntui merkityksettömältä. Elämästä ei saanut otetta.

Kun lähetin vapaaehtoistyöhakemuksen silloin kesällä, mietin useasti että tulisinko katumaan päätöstäni. Mutta ei, näinä kuukausina oon vaan entistä enemmän ymmärtänyt, että tää on just sitä, mitä tällä hetkellä haluan elämältäni. Irroittautua nykyisestä, kohdata uutta, voittaa pelkoni, tehdä jotain missä voin olla hyödyksi muille. Ja nyt kun mulla on ens lauantaina edessä se haastattelu, niin en oikein tiedä mitä tuntea. Toisaalta pelkään ihan hirveästi että tulee punasta valoa ja mun suunnitelmat kaatuu kun korttitalo. Mutta toisaalta oon jo päässyt pahimman paniikin yli ja saavuttanut mun tyypillisen asenteen "mitä muutakaan mä voin tehdä kun parhaani ja jos se ei riitä niin minkäs sille voi". Let's wait and see.

Ja tähän loppuun vielä viikon suklaa-arvostelu!¨

Hajotkaa.

Nimi: Karl Fazer Nordic Gourmet - Raspberry dark chocolate mousse
Paino: 125 g
Hinta: 3,40 €

Tämä on ihan taivaallisen hyvää! Suklaa on siis tummaa suklaata, tosin kaakaoprosentti on "vähintään 47%" eli ei järin korkea, mutta toisaalta se on hyvä, koska tumman suklaan väkevä maku ei puske liikaa esiin. Vadelmatryffelitäyte on ihan herkkua, ei liian makeaa. Harmi vain että sitä on aika ohut kerros, ja näin suklaan "tuntu" suussa ei ole niin mukava kuin joissain muissa täytesuklaissa. Levyä on myöskin vaikea pilkkoa koska se murenee helposti.