Faniuden anatomiaa

HUOMAUTUS: Seuraava teksti on hyvinkin korkealentoista ja itsereflektiivistä ajatuksenjuoksua, jossa käytetään hienon kuuloisia sanoja häikäilettömästi väärin. Jos sinua ei huntsita lukea kun ääliö repii niinkin mitättömästä tikusta kuin fanityttöydestä ihan liikaa asiaa, suosittelen skippaamaan. Et menetä mitään.

Kirjoittelin tässä jonkin aikaa sitten, kuinka mielestäni fanien niputtaminen päättömäksi massaksi ei sodi ainoastaan länsimaista ihmisarvokäsitystä vastaan vaan myös tekee yksinkertaistavan oletuksen, että kaikki fanit ovat samanlaisia. Tähän oletukseen liittyy mielenkiintoista problematiikkaa, sillä asiat, jotka ihan todella yhdistävät kaikkia tietyn asian faneja, ovat loppujen lopuksi hyvinkin vähäiset. Voidaan sanoa, että he kaikki pitävät samasta bändistä. Kyllä, näin on, mutta onko tuo pitäminen itsessään samanlaista kaikin osin?

Jatkan edellisen postauksen linjoilla ja korealaisilla esimerkeillä (voi häpeää), mutta toki tämä pyörittely soveltuu kaikenlaisen musiikkiin jossa fanilla on jonkinlainen henkilökohtainen suhde fanittamaansa bändiin (ja muulloinkin oikeastaan, mutta fanityttöfanitus on tässä suurennuslasin alla). Tarkastellessamme väitteitä "Bigbang koostuu kolmesta laulajasta ja kahdesta jäsenestä joiden päätehtävä on räppääminen", "Bigbang on YG ENTERTAINMENTin alainen yhtye" ja "Bigbangin johtaja on mies, jonka taiteilijanimi on G-Dragon" voi kuka tahansa fani Bigbangia koskevan tiedon valossa sanoa, että ne ovat tosia. Ne siis määrittelevät Bigbangia yleisesti. Kuvitelkaamme nyt kuitenkin tilanne, jossa henkilö X pyytäisi sinua kuvaamaan Bigbangia, ja saisit käyttää kuvaamiseen ainoastaan yhden kolmesta edellä esitetystä väitteestä. Voimme vielä tehdä lisäoletuksen, että henkilö X tietää jotakin G-dragonista ja YG ENTERTAINMENTista. Ongelma siis olisi, että mikä noista kolmesta väitteestä kuvaa parhaiten Bigbangia. Ja tämä on se kohta, hyvät naiset ja herrat, jossa fanien väliset erot korostuvat. Vaan miksi?

Ajatellaanpa minua. G-Dragon oli pitkään ainoa jäsen, jonka tiesin Bigbangista, enkä edes oman muistini mukaan silloin joskus yhdistänyt mielessäni näitä kahta tekijää millään muotoa toisiinsa. Bigbangin kuuntelun aloitin G-Dragonin ja T.O.Pin duoprojektista GD&TOP, ja tällä on ollut lähtemätön vaikutus käsitykseeni koko bändistä. Minuun on nimittäin iskostunut voimakas dualismi: Bigbangista on kaksi räppäriä ja kolme laulajaa. On kaksi selveästi määriteltyä kategoriaa, joihin jäsenet täytyy lokeroida, sillä ilman sitä Bigbang ei vain toimi. Kärjistetysti voisin sanoa, että Bigbang ei minun silmissäni ollut ryhmä jossa on viisi jäsentä vaan kahden ryhmän yhteensulautuma jossa on 3+2 jäsentä. Koska en ikinä ole mieltänyt Bigbangia varsinaiseksi selkeäksi yksittäiseksi yksiköksi ja aloitin kuuntelemisen jäsenten sooloprojektien aikaan, näkemykseni Bigbangista ja sen jäsenistä on myöhemmin muotoutunut edelleen, sillä pidän heitä nykyään viitenä uniikkina lahjakkuutena enemmän kuin yksittäisenä koherenttina ryhmänä.

Tästä siis näemme, että se tapa, jolla tutustuit johonkin fanittamaasi bändiin silloin joskus, vaikuttaa voimakkaasti siihen, millä tavoin näet heidät luultavasti vielä tänäkin päivänä. Edellisen kohdan vastaesimerkiksi nostan toisen kpop-bändin: SHINee. Minusta SHINee on hyvinkin yhtenäinen viiden henkilön ryhmä, eikä siitä minun silmissäni pomppaa ylös selkeitä yksittäisiä henkilöitä. Minusta olisi naurettava ajatus, että joku SHINeen jäsen ryhtyisi soolouralle. Se on mielestäni naurettava, vaikkei minulla ole yhtäkään rationaalista perustelua sille, miksi. Se vain taistelee perustavanlaatuistani SHINee-käsitystäni vastaan, ja siksi en pysty ajatusta soolourasta hyväksymään. Kultaisina anti-SHINee aikoinani näin heidät ainoastaan ärsyttävän poikabändimusiikin kasvottomana lähteenä, ja taas näemme että tämä käsitys määrittelee bändin olemusta minulle tietyiltä osin edelleen.

Perustavista käsityksistä pidetään tiedostamattomasti lujaa kiinni, ja niitä vastustavia asioita kohtaan syntyvä irrationaalinen viha pulpahtelee ainakin omalta osaltani pintaan aika ajoin. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että en siedä silmissäni mitään muita SHINee-parituksia kuin Minho/Onewia (vastaisuudessa OnHo). Tälle on olemassa syy: olen tietyllä tasolla ollut OnHo-fani ennen kuin edes pidin koko SHINeestä tai tiesin keitä ko. henkilöt olivat (FYI, kaikki alkoi mun lempparivideosta Ringdingdongista ja "tää on maailman homoin musavideo" -kommentista...). Tällä on ollut ihan valtava vaikutus, ja pidän edelleen OnHoa eräänlaisena absolutiona - asiana jolle ei ole olemassa vaihtoehtoja. Tuuminkin välillä, että kyse ei ole parituksesta vaan tavasta nähdä maailma. Ja näinhän se onkin, tapa nähdä SHINee-mailma. Muiden SHINee-parituksien kohtaaminen vastaa siis samaa kuin joku kertoisi että maapallo onkin littana!

Halu pitää kiinni tästä itse luodusta tavasta jolla näkee fanittamansa bändin selittää monien fanien voimakkaan suhtautumisen esimerkiksi jäsenien vaihdokseen. Jos bändiin Y päätettäisiin ottaa uusi jäsen, ilman että kukaan entinen jäsen joutuisi hänen tilaltaan lähtemään, olisi useimpien fanien reaktio todennäköisesti enemmän tai vähemmän kielteinen. Joku voisi kysyä, että miksi? Uuden jäsenen panos bändiin voisi hyvinkin olla kaikin puolin positiivinen. Mutta fanien voisi silti olla häntä vaikea hyväksyä, koska uuden jäsenen myötä he joutuisivat arvioimaan koko bändin ja sen rakenteen sekä merkityksen itselleen perustavanlaatuisesti uudestaan. Syntyy eräänlainen faniuskriisi. Tähän konsevatiivisuuteen kuuluu kaiketi suurilta osin sekin, että monet jotain bändiä pitkään kuunnelleet fanit muistelevat kaiholla niitä aikoja, jolloin he alkoivat bändiä kuuntelemaan. Sehän on selvää: silloin bändi vastasi juuri sitä, millainen käsitys fanilla on heistä todennäköisesti edelleen.

Voin esitellä vielä kolmannen tavan käsittää kpop-bändi. Mir on aina ollut lempijäseneni MBLAQista, jo ennen kuin kuuntelin koko yhtyettä. Aina kun näen esimerkiksi kuvan MBLAQista ilman Miriä, pidän sitä yleensä jotenkin olennaisesti vailinnaisena tai puutteellisena, enemmän kuin siinä tapauksessa että kuvasta puuttuisi joku muu. Käsitykseni MBLAQin rakenteesta on ikään kuin "keulakuvakeskeinen": pidän yhtä jäsentä olennaisesti "tärkeämpänä" kuin muita (tässä yhteydessä "tärkeä" on kuvainnollinen ilmaisu - musiikkimielessä Mirin panos MBLAQissa on mielestäni kaikista vähäisin). Keulakuvakeskeinen bändinäkemys saa usein kritiikkiä faneilta, jotka pitävät kaikkia jäseniä yhtä arvokkaina. Toisen ihmisen tapaa nähdä ja fanittaa bändiä on kuitenkin ylimielistä arvostella, koska se on loppupeleissä asia joka kehittyy tiedostamatta (kuten yllä näimme). Jos joku on sitä mieltä, että yksi bändin jäsen on kaikin puolin parempi (tai vähäpätöisempi!) kuin ne muut, on häntä hyvin vaikea saada ajattelemaan toisin.

Minä ja joku muu saatamme olla Bigbangin faneja, mutta se, millä tavalla me käsitämme Bigbangin, voi olla hyvinkin erilainen. Jonkun mielestä esimerkiksi ei ole ollenkaan merkityksellistä, kuinka monta jäsentä koko bändissä ylipäätään on. Kenenkään näkemys ei ole sen oikeampi kuin toisen, kukaan ei pysty käsitystensä takaan saavuttamaan yhtyeen todellista olemusta. Tämä kuitenkin lisää syytä olla mieltämättä faneja yhtenäiseksi massaksi. He kaikki kun tavallaan sanoessaan ihailevansa bändiä Y fanittavat - tietystä vinkkelistä katsottuna - eri bändejä. Tämä asiahan ei toki päde vain yhtyeiden fanittamiseen, vaan ihan kaikkeen, mitä ympärillämme on. Asiat opitaan näkemään tavalla, se vain on niin. Mutta tämä teksti toimikoon eräänlaisena puheenvuorona siihen jatkuvaan veivaamiseen siitä, millaisia ovat jonkun jutun "todelliset fanit" tai mikä on oikea tapa suhtautua siihen bändiin Y ja sen jäseniin.