psst

Tylsyyksissäni perustin uudelleen runoblogin. Minulla oli mokoma joskus, mutta koska perustin sen eri tunnuksella niin se sitten katosi bittiavaruuden syövereihin... Tuonne uuteen postailen silloin kuin huvittaa.

Joo aika turha postaus. Ei toi oikeekaan kyllä sen hyödyllisempi ole?

Päivä se on huomennakin

Onpa ollut ikävä ja turhauttava viikonloppu. Omassa elämässä ärsyttää erityisesti se, etten vieläkää voinu tehä sitä tärkeää juttua mikä on ollut työn alla jo yli kaksi viikkoa. Syy ei ole minun vaan äipän, jota pitää olla jatkuvasti tökkimässä että se saisi tehdyksi jutun joka vie sen elämästä noin kaksikymmentä minuuttia. Jos se ei tällä viikolla sitä tee niin saa priu vie kuulla kunniansa! Muutenkin harmittaa kun en ole saanut aikaseksi mitään järkevää, muuten kun pistettyä tukkaan öljyhoidon (toivottavasti teki muutakin kuin jätti kuontaloon hassun hajun). Enimmäksee vietin viikonlopun dataamalla ja lukemalla vanhoja naistenlehtiä...

Lisäski mua on järkyttänyt suuresti noi Norjan terrori-iskut. Luonnollisesti lähestulkoon jokaista koskettaa syvästi tällaiset tapahtumat, mutta mua kaikenlaiset tagediat jäävät kaivelemaan pitkäksikin aikaa, koska oon älyttömän kuolemanpelkonen. Tällasten tapausten yhteydessä korostuu vaan jotenkin niin selkeästi elämän katoavaisuus. Mutta sen sijaan että vaipuisin epätoivoon oman hämärän kohtaloni edessä, aion yrittää elää päivä kerrallaan. Monelle Norjan hirveydet kokeneelle tai lapsensa/omaiselle tapauksessa menettäneelle tämä voi olla äärettömän vaikeaa, ja siksi vähintä mitä voin tehdä, on jaksaa itse hymyillä.

Kauheeks angstiks meinas mennä koko homma :O No, ei mulla oikeasti kovin huonosti pyyhi. Tänään oli töissä ihan jees päivä, ja tän viikon saan olla koko talon kingi kun vanhemmat lähti mökille! Pikuveli jäi toki kans tänné, mutta se on muutenkin niin vähän kotona ja sekin lähtee omiin reissuihinsa torstaina. Kuitenkin tänne iskee kaiken maailman vesivahingot ja sähkökatkokset just silloin ku oon yksi himassa... No, ei sitä voi koko ikäänsä vanhempien helmoissa asua niin varmaan ihan hyvä mullekin tottua yksinolemiseen! Taidan olla aika luuseri ku oon ekaa kertaa viikon ajan yksi kotona 18 vee... :D

Haaste 2:   Day 15 - Paikka jonne olet aina halunnut mennä
Japani! No okei, "aina" on tässä vähän suhteellinen käsite, mutta jo useemman vuoden ajan olen tuonne halunnut mennä. Oon tosi kiinnostunu Itä-Aasian kulttuureista, ja olisi tosi mielenkiintoista käydä esimerkiksi Kiotossa jossa perinteinen ja moderni Japani yhdistyy... Joku päivä pakkaan Paulan mukaan ja painun tutkimusretkelle!

Kpop killed the Jrock star

^ Mulla on identiteettikriisi.... Mutta joo, asiaan! Meikäläisellä on käynyt tuuri, nimittäin yliopistohakujen tulokset postitettiin viime ja tämän viikon aikana, ja jollain ihmeen keinolla pääsin sisään kumpaankin hakupaikkaan! Teologiseen olisin päässyt ilman yo-kirjoituksistakin tulevia pisteitä, mutta englannin filologiaan en olisi päässyt pelkillä valintakoepisteillä. Kannattaa siis panostaa niihin yo-kirjoituksiinkin! Pääsen siis valitsemaan näiden kahden vaihtoehdon välillä. Vaikka oonkin tosi ilonen, että pääsin tonne enkulle, joka on ainakin Helsingin yliopistossa yks suosituimmista eli näin ollen vaikeimmin päästävistä linjoista (yli kahestatuhannesta hakijasta pääsee sisään 60 eli noin 2-3%) nii taidan silti kallistuu tohon teologiaan. Jotenkin uskonnon ja filosofian open ura houkuttaa enemmän ku kielten open... :) Vaikka eihän sitä tiedä miten se mieli vielä muuttuu. Mulla on nyt kauheet paineet ylioppilaskuntamaksujen kanssa ja sen sellaisten.

 Tää viikko on ollu aika mukava. Maanantaina oli tarkotus mennä yhen ystävän kanssa Kakkugalleria-kahvilaan syömään kakkubuffetissa, mutta päivä oli kuuma ja sain lievän auringonpistoksen, joten ajatus useemman kakunpalan mättämisestä ei oikee houkutellu... Lisäks olin ollut edellisenä päivänä rippijuhlissa, joissa oli tarkjoiltu aivan jumalaista juustokakkua (mmm, rakastan juustokakkua) ja sitä oli sitten tultu syötyä vähän enemmänkin.. Muutettiin suunnitelmia ja mentiin eka jäätelölle ja sitten leffaan. Käytiin katsomassa Savannijengi, joka oli ihan katsottava. Liikaa messuamista ja liian huonoa huumoria sekä jotenkin huonosti koossa pysyvä juoni. Hahmoista kyllä tykkäsin, mutta siis ylipäätään kategoriassa ihan ok.

Muuten ei ole kait mitää ihmeellistä ollut, töitä oon tehny. Viikonloppuna ei ole mitään erikoista luvassa, yritän saada tehtyä yhen jutun mikä on ollut tässä työn alla jo pari viikkoa. Tänään on hyvä päivä fiilistellä uusia biisejä, joita latailin iTunesista nimpparilahjaksi. Hyvä musiikki on hyvää <3 Toivottavasti huomenna ei ois yhtä ärsyttävä ilma ku tänään, tässä kuumuudessa on tosi tylsää tehä hommia kun tulee hirvee hiki ja kaikkee. Ihanaa kun on kohta taas viikonloppu! Näin työssäkäyvänä niitä todellaki osaa arvostaa...

Olin iha unohtanu tän haasteen mitä olin täällä blogissa tekemässä!

Haaste 2: Day 13 – Tämä viikko
No justhan mä selitin siitä tossa ylhäällä... How ironic!

Likaiset legendat

Mitä tapahtuu sammuneille tähdille?

Aasialaista viihdekulttuuria useamman vuoden seuranneena sitä tulee pakosti huomaamaan, kuinka pahasti kyseisiä kulttuureja leimaava kilpailumielisyys vallitsee idolien kulissien takana. Kuten huippu-urheilussa, tulevat idolinalut otetaan levy-yhtiöiden huomaan jo täysin untuvikkoina. Jotkut tyrkätään lavalle jo 13-14-vuotiaina lapsina, toisia koulitaan muutama vuosi taidoissa ja pistetään sitten debytoimaan.Yllättävän monet idolit eivät käy edes Itä-Aasiassa suuresti arvostettua lukiota, vaan keskittyvät peruskoulun jälkeen täysillä tähteyteen. Mutta mitä sitten kun musiikkiura loppuu?

Levy-yhtiöt ovat säälimättömiä kuin luonnonvalinta. Korealaisesta U-KISS-bändistä annettiin tässä taannoin kahdelle ilmeisestikin vähemmän lahjakkaille jäsenelle karusti kylmää kättä ja otettiin tilalle kaksi uutta kasvoa, tuosta vaan. Koreassa sanotaankin, että on ihme jos popyhtye elää yli viisi vuotta läpikäymättä vähintään jäsentenmuutosta. Ja onhan se muuallakin harvinaista, että täysin levy-yhtiön huomassa oleva ryhmä pysyy useita vuosia pinnalla. Miettikää nyt vaikka tuntemianne aasialaisia popyhtyeitä. On hyvin epätodennäköistä, että bändissä on yli kolmekymppisiä jäseniä, sillä pitempään kuvioissa olleet ryhmät (kuten Morning Musume) ovat jo vaihtaneet kaikki jäsenensä. Useimmat aasialaispopparit ovat tuskin kahdenkympin paremmalla puolella. Uusia ryhmiä debytoi tämän tästä, ja viihdemaailmassa vallitsevatkin luonnonlait: uuden syntymä vaatii aina vanhan kuoleman.

Poplaulajien kouluttaminen pienestä pitäen ja bisneksen säälimättömyys paljastavat koko sirkuksen epäeettisyyden. Mitä sitten, kun levy-yhtiö päättä lakkauttaa parhaat päivänsä nähneen yhtyeen? Joku saattaa pystyä jatkamaan uraansa soolona, taitava laulunikkari ehkä pääsee tuottajaksi. Toiset saattavat jäädä yhtiölle kouluttamaan uusia idoleita laulu- ja tanssituntien merkeissä. Mutta järkikin sanoo, että jos Super Juniorin tai SNSD:n kaltainen superbändi kaatuisi, niin kaikille ei riittäisi töitä musiikkibisneksessä. Joidenkin olisi pakko lähteä. Koreassa, tai muissakaan Itä-Aasian maissa, jossa yhteiskunta on tarkasti järjestynyt, aikuisiän koulutuksen hankkiminen ei ole läheskään niin helppoa kuin täällä meillä. Mitä he elämällään tekevät? Myyvät sen juorunlehdille? Sekin lysti loppuisi pian, kun entiset idolit unohdettaisiin. Sen jälkeen he ovat aivan yksin, kylmässä maailmassa, jonne heidät julmasti tähtitaivaalta tiputettiin.

Joskus tuntuu väärältä ostaa levyjä, jotka pitävät pystyssä tätä musiikillisen elämän ja kuoleman noidankehää, jossa kauniit ja lahjakkaat, mutta silti lähes väistämättömään tuhoon tuomitut idoliraukat ovat vain välikäsiä. Mutta jokainen ostettu levy tuo lisää valoa heidän musiikkiuralleen. Silti, lopulta, kaikki tähdet sammuvat. Mitä onkaan jäljellä Itä-Aasian loistokkaan valovoimaisista popidoleiyhtyeistä kymmenen vuoden päästä? Ehkä vain kirkkaana soiva ääni radiossamme, kun satumme kuuntelemaan jotain nuoruuden suosikkilevyä.

ps. Postauksen otsikko on Yön biisistä, joka saattaisi juuri kertoa unohdetun popidolin tarinan.

pps. Arvatkaa kuka sai perjantaina hyväksymiskirjeen teologisesta tiedekunnasta ;)

Taas postasin

Miks ihmeessä mulla on näitä, että välillä postailen useemman kerran viikossa, ja välillä voi jäädä yli kuukaudenkin tauko? Sama toistuu melkein kaikessa mitä teen... No joo, ketä kiinnostaa. Tänään on ollut vähän tyhmä päivä. Töissä ei ollu kivaa, koska oli jotenkin niin aikaansaamaton ja luuseri olo että huhuh, ja sääkin oli ihan sateinen. Ajattelin kotiin mentyäni tehdä lohdutukseksi vanhasta naistenlehdestä löytyneen ohjeen mukaan rusinaneliöitä, mutta unohdin ko. lehden töihin joten jäi sitten leipomuksetkin tehtyä. Kotona törmäsin pilaantuneeseen HK:n siniseen, josta mulla on pahat traumat. Aina ei vaan mee niin kuin Strömsössä.

Kun mun töihin liittyy vahvasti roskien kerääminen, sitä välillä ihmetyttää mitä kaikkea ihmiset sinne maahan viskoo. Esimerkiksi patterit! Herranjestas ei niitä turhiin pidetä ongelmajätteenä, ne patterinesteet voi olla tosi haitallisia joutuessaan luontoon. Onneksi mä kerään ne talteen ainakin tolta alueelta ja vien ne kiltisti ongelmajätteeseeen. Kovasti mua myös ihmetyttää puoliks käytetyt elintarvikkeet. Vihaan tavaroiden haaskaamista ja erityisesti ruuan haaskaamista. Jos jotain jää yli, niin miksi ihmeessä sitä ei voi ottaa mukaansa ja syödä myöhemmin? Käsittämättömintä mitä löysin oli täysi (!) paketti Aino-jäätelöä, joka ei todellakaan ole mitään halpaa tavaraa. Tietty ko. jäätelö oli saatttanut vaan tippua kauppakassista tms. mutta se löyty alueelta missä oli niin paljon muutakin puoliksisyötyä ruokaa että luulen että joku super-ruokatuhlari on heittänyt senkin menemään. Häpeäisi!

Anteeksi pikku avautuminenm, en usko että blogini parissa lukijassa olisi hirveästi ketään roskaajia. Mua vaan ihmetyttää ylipäätään roskien heittäminen ympäristöön. Ärsyttää tollanen kun ei edes noin pientä asiaa viitsitä tehdä. Ok, hyvähän mun on puhua ku saan palkkani muiden roskien keräämisestä, mutta silti...

Koska mulla ei oikeasti ole mitään dynaamista sanottavaa tän lisäks, niin lopupostaus koostuukin osiosta, jonka voisi sanoa jo kuuluvan mun blogin vakioarsenaaliin, eli Siistii mun lempimusa! Koska musiikki on tärkeä osa mun elämää niin saatte taas kuulla mistä kappaleista tällä hetkellä tykkäilen ihan erityisesti!



Tähän ei kyllästy! Oon luukuttanut tätä about siitä asti kun Manner ilmesty, ja silti nostattaa joka kerralla kylmät väreet. Niin hienoa, niin hienoa! Tää on kyllä mun lemppari SMG:ltä Joisin viskin ja nousisin -biisin jälkee.



Todistan (jälleen) oman säälittävyyteni. Miks about puoliin mun kuuntelemista bändeistä on alkanut suhde silleen, että olen tuuminu: "Aika huonoo musaa mut katos kui söpö jätkä tos bändissä on!" Sitte oon vaa alkanu diggailee sitä musaa... o.O Ai nii ja mun piti vihata k-poppia. Oho hups. Toi noinoinoin on muuten melkei yhtä hyvä catchphrase ku Shineen  kolakolakola. Ja Thunder on kuumempi ku hella kutosella, Mir(rin) stailaus on menny vähä pielee.



SuGin pukeutumistyyli on näin vuosien mittaa mennyt yhä vain sekopäisempään suuntaan, mutta tää video on kivan hillitty, Musiikissa ne on säilyttäny jo pitkään sen oman tyylinsä, ja uudetki kappaleet on ollu meitsin makuun. Tääkin on musiikillisesti ihan taattua SuGia, mä tykkään! Takerun luurankohousuissa on jotain mukavan nostalgista, mutta tukka ois voinu olla jotain vähä vähemmän tarzania...



Vähä nostalgiaa tähän loppuun. Tää on vaan niin hauska biisi, aloin itseasiassa tykkäämään tästä Jos rakastat-elokuvan myötä. Siitä on kyllä monta vuotta kun tääkin soi radiossa... PMMP:tä olen viime aikoina kuunnellut muutenkin, erityisesti Veden Varaan-albumi miellyttää :)

No nii, o nii, mä alan tässä vartomaan iskää kotiin, koska se tuo mukanaan kiinalaista. Mmmmmm!

Richterin asteikolla syntisen kaunis mies ja niin edelleen

All those beautiful people/ I want to have them all / All those porcelain models / If only I could make them fall (Nightwish: Swanheart)

Jos pitäisin itseäni kauniina, muistuttaisin varmaan suuresti kreikan mytologian Narkissosta: tuijottelisin itseäni alati peilistä ja ihastelisin kuinka kaunis olenkaan. Minulle kauneus on yksi elämän suurista ihmetyksen ja innostuksen aiheista. Yksinkertaisimmillaan se näkyy pyrkimyksenäni esiintyä ihmisten ilmoilla yleensä niin viehättävänä kun lähdemateriaali antaa myöten, mutta todellisuudessa omaakin kauneutta enemmän olen kiinnostunut kauneudesta yleismaailmallisena ilmiönä. Kukaan ei ole selittänyt minulle sitä päätähuimaavaa tunnetta, kun kuulee kauniin laulun tai näkee kauniin maiseman, kauniin esineen, tai kauniin ihmisen. Kun tekee mieli vain katsoa lisää ja tutkia, porata katse johonkin, koska se tekee niin hyvää.

Minulle taide on kaunista. Jos en pidä jotain asiaa kauniina, en määrittele sitä omien standardien mukaisesti taiteeksi. Sama toimii myös päinvastoin, asian ollessa jollakin tavalla kaunis, se on minulle taidetta. Käsitykseni taiteesta on laaja, joten käsitykseni kauneudesta on ilmeisesti myös laaja. Toisinaan jokin asia on kaunista puhtaasti siksi että se on hauskaa! Mutta nauru on kaunista, ehkä yksi maailman kauneimpia asioita.

Kaikista eniten minua kuitenkin kiehtoo ihmisen kauneus, ja nimenomaa miesten kauneus. Sukupuoleni ja seksuaalinen suuntautumiseni kuittaavat luultavasti sen, että minusta maailman kauneimmat naiset ovat vähän mitäänsanomattomia todella kauniiden miesten rinnalla. Minulle on tultu moittimaan, ettei mies voi olla kaunis, mutta sitä en allekirjoita. Mielestäni "kaunis" on suurin mahdollinen ulkonäöstä annettava meriitti, oli kyseessä sitten maisema, esine, mies tai nainen. Tuntemukseni kauniita miehiä kohtaan on hyvin samankaltainen kun alussa siteerattu laulun osa. Haluaisin niin kovasti sulkea heidät pieneen purkkiin, pistää hyllylle ja käydä aina välillä ihailemassa. Pitää heidän kauneutensa vain itselläni. Voin hyvin ymmärtää taiteilijoita, jotka tarvitsevat inspiraationsa muusia. Oikeastana minäkin tarvitsen. Mikään ei ole niin riipaisevan innoittavaa kuin kauniit kasvot.

Joskus on vaikea puhua siitä, kuinka paljon kauneus oikeastaan merkitsee itselleen. Pelkään aina luovani sellaisen kuvan, että arvottaisin ihmisiä heidän ulkonäkönsä perusteella. Ei, en todellakaan pesiydy vain niiden seuraan jotka täyttävät omat kauneuskäsitykseni, tai muuten ajattelisi että sellaiset olisivat ihmisinä jotenkin tärkeämpiä. Minulle kauneus on samanlainen ominaisuus kuin vaikka upea lauluääni tai hyvä piirtämistaito: asia, jota arvostan suuresti, mutta joka ei määrittele ketään ihmisenä. Mutta kieltämättä, olen ehkä vähän pinnallinen, ja vaikka inhoan photoshoppia ja kauneusleikkauksia niin ei sitä voi muuta kuin pysähtyä nähdessään kuvankauniin posliininukkeihmisen...

Tällainen ajatuksenvirtapostaus tähän väliin. Joskus vaan pyörii liikaa ajatuksia päässä...

Pasila ja angsti

Tänäänpä alkoi toinen työviikko, ja aamulla herääminen osoittautui astetta vaikeammaksi kuin viime viikolla. Aamun jäisyydestä kertoo esimerkiksi se, että ehdin kyllä meikatessani kaikessa rauhassa levitellä luomivärit, huulipunat sun muut, mutta en sitten laittanu ripsiväriä ollenkaan... Ja musta ripsiväri on sentää meikin tärkein osa :D Onneksi mun olemassaoloni ei riipu ripsiväristä (= mun ripset on suht tummat luonnostaan) joten loppujen lopuksi en näyttänyt ihan dorkalta.

Työpäivä sujui muuten kyllä aika normaaleissa merkeissä. Aamulla keräilin roskia isoon jätesäkkiin, ja jostain ilmestyi Bulgariasta oleva kerjäläinen, joka halusi ehdottomasti dyykata roskapussini panttipullojen toivossa... No, en sitten hennonut tyyppiä estääkään, sekajätteeseen ne pullot ois anyway menny. Töiden jälkeen mulla oli missiona ladata bussikortti Pasilan asemalla. Koska Luoja ei siunannut mua suuntavaistolla, eksyin ennen kun löysin sinne. Meinasin yhdesäs vaiheessa jo luovuttaa, mutta sitten bongasin Pasila-sarjan alussa aina esiintyvän sinisen tornin, ja tulin siihen tulokseen, ettei juna-asema voi olla kaukana. Ja kyllä sitä sitten lopulta sinne Pasilaan löydettiin.

Päivän opetuksena oli siis: TV:täkin katsomalla voi oppia juttuja.

Lopuks haluaisin avautua vielä toisesta jutusta, joka on tänää vaivannut meikäläisen mieltä. Kaikki vähän Korean viihdeskeneä tietää Daesungin tilanteesta, mutta kerrataan se vielä: eli siis kyseinen Bigbang-yhtyeen laulaja joutui tässä taannoin auto-onnettomuuteen, jossa hän huolimattoman ajamisen seurauksena aiheutti loukkaantuneen motoristin kuoleman. Tällä hetkellä Daesungin levy-yhtiö ja kuolleen motoristin perhe neuvottelebat mahdollisista korvauksista, jotka vapauttaisivat asianomaisen vankilatuomiolta. Toistaiseksi neuvottelut ovat edenneet tahmaisesti. Daesung itse toipuu tapauksesta vähintäänkin tämän vuoden loppuun.

Kenenkään ei soisi joutuvan tähän onnettomaan tilanteeseen, mutta eniten mua riipaisee se, että se tapahtuu yhdelle Korean viihdemaailman ihmimillisemälle idolille. Daesung ei ole vain jumalaisella äänellä siunattu poplaulaja, vaan todellinen esikuva. Etelä-Korean (ja Itä-Aasian yleensäkin) viihdemaailma on toivottoman pinnallinen, ja E-Korea on surullisenkuuluisa siitä, että siellä kauneusleikkaukset ovat arkipäivää ihan tavallisella tallaajilla. Puhumattakaan näistä viihdemaailman tähdistä. Koreassa julkkikset tuputtavat joka tuutista sitä karseaa kauneusihannetta, jossa kaikki ovat vaaleita, langanlaihoja, bambisilmäisiä ja kapeaposkisia barbinukkeja.

En nyt tietenkää voi mennä sanomaan juuta tai jaata Daesungin ja plastiikkakirurgin yhteisestä historiasta, mutta on aika helppo huomata, että Daesung ei vastaa tyypillistä korealaista käsitystä kauniista. Hänellä on tummahko hipiä, kapeat monolid-silmät, leveä nenä ja pyöreä pää. Tästäkin huolimatta hän on eräässä maan suosituimmista bändeistä, väitettiinpä Arirangilla hänen olevan bändin suosituin jäsenkin. Hän erottuu upealla tavalla perinteisistä korealaisista julkkiksista olemalla oma itsensä ja osoittamalla, ettei jokaisen tarvitse käydä pistämässä naamaa uuteen kuosiin ollakseen rakastettu ja arvostettu. Älä Daesung ikinä muutu!




Mitä mä teen jos näin sulonen ihminen joutuu vankilaan?

P.S. Näin ylempiin aiheisiin liittymättä, arisuilta tulee syyskuussa uus single! Jos kyseinen biisi on samanlaista roskaa kuin edellinen, niin lopetan koko bändin kuuntelun... Tai no, ainakin vaihdan headerin.

KOLAKOLAKOLA

Se joka arvaa biisin josta otsikko on vapaamuotoinen lainaus saaa iiisot propsit! Mut joo, tervepä teille. Meikäläinen on vietellyt ihan tavallista viikkoa töitä tehden, olen jo alkanut uuteen paikkaan sopeutua. Minulla on vain ihan pari työkaveria (vakituisia) ja heistä useimpien kanssa tulen hyvin juttuun. Kelailin tässä kanssa että tekee myös ihan hyvää elämäntavoille, kun ulkotäissä pitää kummiski liikkua jonkin verran ja syöminenkin on säännöllisempää :D Tänään sattu aika hassu sattumus töissä: pesin vesisuihkulla mattoja ulkoja, ja joku random urheilija tuli sitten siihen selittämään mulle jotain "puhtaasta". En vesisuihkun takia kuullut ja pyysin häntä toistamaan sanottavansa useamman kerran. Miekkonen sittern teki sen johtopäätöksen etten ymmärrä suomea ja sanoi englanniksi: "It's clean!" Ihan refleksinomaisesti vastasin siihen "Yeah", ja hän totesi vielä "Very clean!" ja harppoi menemään. Minä jäin siihen sitten vaan ihmettelemään...

Mutta niin, tänään on taas harvinainen päivä: pääsette ihastelemaan minun huonosti ottamiani kuvia! Koska harvoni shoppailen paljon juttuja kerralla, niin ostospostaukset olisivat tässä blogissa aika turhia. Mutta nyt tällanen sitten kerrankin tulee :O Koska tykään ite aina stalkkeroida muiden ostoksia. Toiste ei välttis tule!

Mutta ennen ostoksia esittelen päivän luontokuvan:

Kuvaan oli tarkoitus myös tulla niitä eläviä luontokappaleita, mutta ne päättivät sitten ottaa hatkat ennen. Tässä on siis meidän lintulaudalle rakennettu pajulinnun pesä. Kun kävin viime viikon alkupuolella kurkkaamassa ekaa kertaa, poikaset olivat juuri kuoriutuneet ja näyttivät lähinnä minikokoisilta korppikotkilta. Pari päivää sitten kurkkasin uudestaan ja niistä oli kasvanut ihan linnun näköisiä ukkeleita jotka pursusivat ulos pesästä. Ja nyt ne on lentäneet pesästä. Mähän näin pääkaupunkiseutulaisena esitän aina tosi kaupunkilaista, mutta karu totuus on että tää mun oma asuinalue on ihan metsässä ja täällä hengailee jos minkälaista elikkoa. Tänä keväänä yksistään meidän pihassa oli kolme linnunpesää, tän pajulinnun lisäks myös sepelkyyhkyn ja räkättirastaan.

Okei, tässä oli teille pala elävää luontoa, nyt niihin muihin juttuihin:



Musta on tullut innokas huulipunan käyttäjä, koska mun huulet on se kohta mistä tykkään eniten mun kasvoissa: ne on kauniin muotoiset, ei liian leveet, suht täyteläiset ja vielä luonnostaan varsin punaiset. On kiva korostaa sitä kohtaa mistä tykkää ja muutenkin toivoa että punaset huulet veis huomion pois esim. vauvaläskeistä. Päätin nyt ostaa kynän We Care Iconilta, koska se on musta suht kiva ja edullinen suomalainen merkki. Omistan merkiltä ennestään silmänrajauskynän, korostuspuuterin, ripsarin ja huulikiillon. Kahta jälkimmäistä en ole vielä avannut, mutta korostuspuuterista tykkään ja rajauskynä on muuten kiva mutta pysyvyys ei oo paras mahdollinen.

Mä vähän arvuuttelin värivalinnan kanssa. Ois ihan älytöntä ostaa kaikille punille oman värinen kynä, ja eipä WCI:llä ollut kuin seitsemän sävyä. Valitsin sitten tämän tummahkon punaisen, koska mun punat on kirkkaan/tumman punasia, joten tää vissiin passaa niiden kanssa ihan jees! Vähää aikaan en tätä vielä pääse käyttää, koska ois varmaan outoa jos pelmahtaisin töihin kin burleskishowsta karanneena... Vois näyttää jännältä niien mun "tyylikkäiden" työvaatteiden kaa.

Ostin We Care Iconilta toisenkin tuotteen, nimittäin irtopuuterin. Pääosin se lähti mukaan kokonsa puolesta, sillä purkki on normipuuteria selvästi pienempi (kuten kuva demonstroi - vieressä vanha puuterini, ja paino sanalla vanha, Gemey:n nimellä myytiin ennen Maybellinen tuotteita. Äitini kätköistä tämän löysin) Koklailin puuteria jo tänään, ja se täytti tärkeimmän vaatimuksen, eli ei muuta naamaani kokkareiseksi ja tyhmän näköiseksi. Siitä, kuinka hyvin pitää poissa kiillon ym. en osaa vielä sanoa, sillä naama on töiden ja pyöräilyn johdosta hikoillut aika mukavasti ja paraskaan puuteri ei valitettavasti estä hikeä meikkiä pilaamasta :D

Toi pikku puuterivippa on niiiiin söpö! :D

Aloin miettiä jonkun geelin ostamista, kun nutturaa pitäessä hiukset aina sojottaa joka suuntaan niin jos tällä vois niitä vähän vangita. Vähän heräteostos, mutta eivätpä nuo got2b jutut kovin kalliita ole ja hyvältäkin tää tuoksuu. Koklaillaan mitä tällä vois ton tukan kaa kikkailla!  

Miks ihmees blogger ei voi uskoo et osaan ihan iteki kääntää nää kuvat... Kauhee säätö.

Teen aika harvoin heräteostoksia, ja vielä harvemmin viisikymppiä maksavia heräteostoksia. Yleensä oon se joka kiertelee kaupoissa pitkään vain harkiten, ja pitkän harkinta-ajan jälkeen ostaa sitten jonkun jutun jonka kokee tarvitsevansa. Eilen menin kuitenkin stokkalle kattoo alennusmyynneistä yhtä hajuvettä mitä äiti oli suositellu mulle. En löytäny sitä, joten ajauduin sitten nuuskuttelemaan Juicy Couturen hajuvesiä. Myyjän innoittamana suihkuttelin jotain käteenkin, mutta lähdin tavaratalosta ostamatta mitään. Myöhemmin kuitenkin huomasin nuuhkivani jatkuvasti toiseen ranteeseen suihkautettua Viva La Juicya, ja lopulta käytin osan yo-lahjaksi saamastani lahjakortista 30 ml:n pulloon.

Ei ole vaikea sanoa, mikä sai minut koukkuun tässä hajuvedessä - se on vanilja. Rakastan vaniljaisia tuoksuja, ja myös lempituoksussani The Body Shopin Love ETC:issä tuoksuu vanilja, ei tosin yhtä voimakkaasti kun tässä. Viva La Juicy on hyvin makea ja pehmeä tuoksu, tulee ehkä vähän mieleen vaniljafudge tai sellainen. En yleensä viehäty näistä kalliista merkkituoksuista, koska ne ovat luonteeltaan monivivahteisia, mutta samalla armottoman monimutkaisia minun makuuni. Myös Escadan tämän kesän tavallista suositumpaan kausituoksuun Taj Sunsetiin ihastuin tällä reissulla, mutta se taitaa jäädä ostamatta koska suosionsa vuoksi se on varmasti monen muunkin kesätuoksuna, ja kaiken lisäksi kyseessä on EdT, joita en yleensä osta, koska ne haihtuvat EdP:tä nopeammin, enkä ikinä muista suihkutella uudestaan päivän aikana D:

On muuten hyvä juttu, että en ole ainoa vanilja-mieltymykseni kanssa. Monet miehet kuulemma pitävät vaniljaisista tuoksuista. Vaikka kaikki muu meikässä olisikin luontaantyöntävää niin on se hyvä että sentään tuoksu voi olla puoleensavetävä -b

Olen käytellyt viimeisen vuoden ajan Lushin Honey I Washed The Kids-palasaippuaa, jossa on siis hunajan tuoksu. Nyt se alkoi vihdoin vedellä viimeisiään ja otin sitten tilalle saman lafkan söpön värisen ja ihanan vadelmaiselta tuoksuvan Rock Starin. Kaupanpäällisiksi sain näytteen Prince-partavaahdosta, jota voi siis käyttää sheivaluihin. Kaikki perheestäni käyttävät sähköisiä sheivereitä, joten toistaiseksi tälle ei ole käyttöä, mutta ehkä sitten tulevaisuudessa pääsen vähän testailemaan ^^

Tähän loppuun voisi kertoa vähän epäonnistuneemmasta ostosta aikaisemmilta päiviltä, joka tänään aiheutti aikamoisen v*tutuksen. Olin jo pitempään halunnut kokeilla kuukautiskuppia, ja kävinkin tässä yksi päivä sellaisen ostamassa. Kuppeja on kahta kokoa, ja koska vuotoni ovat varsin runsaat, ajattelin automaattisesti että pitää ottaa isompi kuppi. No, enpä sitten tullut miettineeksi, että myös, öh, paikkojen koko vaikuttaa siihen, minkä kokoinen kannattaa ottaa. Tänään sitten opin (kantapään kautta) että sinne alakertaan pitää ensin survoa vähän muita juttuja ennen kuin tuollainen isompikokoinen kuukautiskuppi sinne mahtuu... No, ketutus loppui kun äiti kertoi halunneensa kokeilla tällaista ja lupautui ottamaan tuon ja ostamaan minulle pienemmän kupin. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin, siis :) Lähden siis hyvillä mielillä huomenna töihin ja viikonlopun viettoon! Lomat saavat taas aivan uuden merkityksen kun niisttä on vihdoin jotain odotettavaa :D  

Kosioreissusta teit putkayön, kun kutsuit paikalle lain

Joskus tällanen suomi-iskelmä on vaan niin jees, kuten vaikka toi Mikko Alatalon Vicky Lee, joka on selvästi story of my life, Vicky Lee vaan korvataan jonkun mun unelmaprinssin nimellä :D Epätoivoiset kunniaan!

Mutta niin, tänään mulla oli eka kesätyöpäivä! Asiat sujui suhteellisen hyvin, mitä nyt pari kertaa nolasin itteni niin kuin asiaan kuuluu. Sekä mun työnantaja että lähiesimies taitaa pitää mua vähän älykääpiönä... No, kyllä ne onneks oli ihan jees tyyppejä muuten joten ehkä ne antaa anteeksi pienen urpouden. Onneks mua oli opastamassa toinen kesätyöläinen, joka lopetti tänään. Oli jotenkin helpompaa saada opastusta "oman ikäiseltä", harmi ettei tavata enää seuraavina päivinä. Oon sitten ton paikan ainoa kesätyöntekijä, joka on sinänsä vähä ikävää, koska joudun sit evoomaan siellä kaikessa ihan yksikseni. No, onneks ne vakkarit jotka pitää mua silmällä vaikuttaa ok hepuilta, ja ne aina päästää menemään ennen varsinaisen työajan loppua.

Mun paras ystävä tän loppukesän tulee olee ruohonleikkuri. Voin luvata että tän duunin jälkeen oon oikee hc-ruohonleikkaaja, imasen ruohot kuin ruohot tosta vaan. Tää mun käyttämä masiina on sellanen aika antiikkinen moottorimasiina, jollasen muistan omasta lapsuudestani. Ihan okei kun sen oppii tuntemaan. Mut siimasilppuri sitten ei. Se on masiina joka pitää niin kamalaa meteliä, että pitää olla kuulosuojaimet, ja kaiken lisäks se viskoo kamaa ympääriinsä niin että tarvii suojapleksin ja siltikin leukaan sattuu 8( Mut ehkä mä opin sitäkin käyttää.

Juu, että tällasta. Muutaman työpäivän jälkeen oon jo ihan tottunu ja eiköhän kaikki ala sujua ihan hyvin. Toistaiseksi ootan kauhulla sitä kun ne pistää muut ohjaamaan sellasta ruohonleikkuria jota ajetaa ku autoa. Sit on kyllä helvetti irti, I promise. Tänään oon menettänyt yhden stressin aiheen (mitä jos pääsen yliopistoon ja orientoitumisviikko tulee töiden päälle -> mulla on neljä vapaapäivää, ja eiköhän sen yhen päivän sais jotenki järkättyä) ja sain uuden (mitä jos kirjotin pankkitilin numeron väärin työehtosopimukseen). Miks ihmeessä oon tällanen kauhee stressipesäke!!??

Ja loppuun vielä mun rakastama KYSELY:

YHDEKSÄN BÄNDIÄ/ARTISTIA JOISTA PIDÄT
01. Alice Nine
02. SuG
03. Jenni Vartiainen
04. Scandinavian Music Group
05. Dalmatian
06. Johanna Kurkela
07. Roxette
08. Ayabie
09. Nightwish
+ milijoona muuta!

KAHDEKSAN TV-OHJELMAA JOITA KATSOT
01. Frendit
02. Full moon wo sagashite
03. Sailor moon
04. Ouran High School Host Club
05. Kim Possible
06. Princess Tutu
07. Fairly Odd Parents
08. Keisarin uusi koulu

SEITSEMÄN ASIAA JOITA ODOTAT
01. Pääsykokeiden tulokset!
02. Yhtä vähän hurjaa juttua!
03. Syksyn tuomia haasteita :)
04. Sitä et näkis Paulaa ja muitakin kamuja uuestaa
05. Että arisut tai sugit raahais ahterinsa Suomee...
06. Että L'Orealin True Match-meikkivoide loppuis et pääsisin kokailee uusii!
07. Unelmieni prinssiä

KUUSI TÄRKEINTÄ TAVARAASI
01. Tietokone d44
02. Tavarat mihin liittyy paljon muistoja
03. Kännykkä
04. Asiat, joita oon keränny
05. Ihonhoitomömmöt
06. Passi, luottotiedot ym. välttämättömyydet

VIISI ASIAA JOITA KOSKETAT JOKA PÄIVÄ
01. Tietokone
02. Sänky
03. Kännykkä
04. Hammasharja
05. Jääkaappi

NELJÄ PAIKKAA JOSTA SINUT LÖYTÄÄ
01. LOL kotoa
02. Harrastuksista ja menoista
03. Jostain lähialueilta hiippailemasta
04. Kauppakeskuksista pyörimästä

KOLME ASIAA JOTKA SINUN PITÄISI HANKKIA
01. Itseluottamusta
02. Suuvettä
03. Opiskelupaikka

KAKSI TUOKSUA JOITA RAKASTAT
01. TBS:n Love etc... -hajuvesi
02. Pullan tuoksu

YKSI TAPA SAADA SYDÄMESI
01. Hymy! Onko mitään kauniimpaa...!