Kevään alkua

Terve kaikki. Viime päivinä ei ole blogin kirjoittaminen hirveästi napannut, tiedä sitten miksi. Fanfictionia olen kyllä suoltanut kuin viimeistä päivää ja kirkkohistorian esseetäkin olen aloitellut hyvällä tahdilla, mutta jokseenkin kirjoitusinspis ei ole yltänyt tänne asti (tai ehkäpä syy onkin juuri sitten siinä...) Tänään vietetään kirkon päivää ja se tarkoittaa että meillä teologeilla ei ole koulua, joten olen siis viettänyt koko päivän luuhaamalla kotona. Ja tässä luuhaamisen ohessa yrittänyt sitten naputella vähän kuulumisia tänne blogiinkin.

Viime päivät ovat enimmäkseen sujuneet tavanomaisen kouluaherruksen parissa, muinaiskreikka ja kirkkohistoria jatkuivat viime periodista ja lisäksi on sitten dogmihistoriaa ja psykiatriaa. Psykiatria on todellakin uusi pakollinen kurssi teologeille, ja se valitettavasti näkyy myös siinä, ettei tiedekunnassa olla oltu ihan varmoja, miten koko kurssi kannattais järjestää. Meidän opettajalla ei ole minkäänlaista pedagogista koulutusta ja se on täysin pihalla siitä, miten niitä luentoja kannattais vetää. En muutenkaan oo järin innostunut psykologiasta tia psykiatriasta, ja se, että toi juttu ei näytä ihan toimivan lisää vaan mun vastenmielisyyttä ko. ainetta kohtaan. Noi muut kurssit on kyllä kivoja.

Tällä viikolla olin maanantaina perus koulujuttujen jälkeen kuuntelemassa paneelikeskustelua uskonnon ja suvaitsevaisuuden välisestä suhteesta. Oikein mielenkiintoinen tilaisuus ja herätti ainakin itsessäni monia ajatuksia. Ylipäätään siitä, että millainen ihminen oikeasti on suvaitsevainen, onko "suvaitsevaisuus" yksinomaan positiivinen asia ja mitä koko käsite loppupeleissä tarkoittaa. Musta on ainakin ihan arkipäiväisessä keskustelussa kiinnostavaa huomata, kuinka jotkut ihmisen ominaisuudet (kuten kansallisuus tai seksuaalinen suuntautuminen) ovat jatkuvasti tapetilla suvaitsevaisuuskeskustelussa, mutta toisiin ominaisuuksiin (kuten poliittinen kanta tai uskonnollinen vakaumus) ei kiinnitetä samanlaista huomiota.

Aikamoista sillisalaattia tämä kirjoitus. Kuten viime postauksestakin huomasitte, meikäläiselle kuuluu pääosin kaikkea hyvää. Tasan viikko sitten anoin uuden passin ja nyt toivotaan että saisin sen pian, koska 2.4 koittaakin sitten lähtö sinne Ameriikan Yhdysvaltoihin, ja ilman passia ei kyllä kotoista Helsinki-Vantaata pitemmälle pääse : D Viikonloppuna olisin raahautumassa isovanhempia katsomaan.

Parin seuraavan päivän ajaksi mieleni saattaa vaipua pimeyteen. Kärsin vakavasta OTP-vajeesta. Jos asiaan ei tule helpotusta niin elämäni saattaa olla hetken aikaa suhteellisen merkityksetöntä.

No mutta, hyvää kevättä kaikille! Kuunnelkaapa vähän rauhoittavaa musiikkia: