Lätinää kuulumisista ja ostoksista

Olen tässä Paulan kielimatkan aiheuttamaa aukkoa paikaillessani alkanut katsomaan erästä kaikkien aikojen suosikki-TV-sarjaani eli Frendejä. Eräässä neloskauden jaksossa Ross, Chandler ja Joey päivittelevät sitä, kuinka he eivät enää jaksa bailata yön yli. "Emme ole enää 21-vuotiaita nuoria. Minä haluan istua nojatuolissa, katsoa telkkaria ja mennä ajoissa nukkumaan", sanoo Chandler. "Niin! Minä haluan istua hiljaisissa paikoissa joissa voin jutella ystävieni kanssa", lisää Joey. Kommentit pistivät hihityttämään. Minä en ole edes 21-vuotias, mutta olen jo ihan urautunut nukkumisrytmeihin ja todellakin, jos saisin päättää missä istun iltaa niin se on jokin paikka missä jutella muiden kanssa. Kaikki ovat erilaisia, mutta joskus mietityttää että olenkohan vahingossa hypänyt jonkun ikävaiheen yli kun minusta tuli näin tylsä... Ja on the other hand oon monissa suhteissa tosi lapsellinen. Äöääööäää mitä tää on.

 Noh, ei mulla oikeastaan muuta. Työnteko imee voimia aika kiitettävästi, hyvä kun jaksan lenkille lähteä illalla. Roaccutan ilmoittaa olostaan naaman kuivumisella ja hiuspohjan hilseilyllä, jee. Viime viikolla ainoa erikoisempi aktiviteetti oli Ice Age 4: Mannerten mullistus -leffan tsekkaaminen lukioaikasen ystävän kanssa. Kelpo raina, siitäkin huolimatta että en ole nähnyt niitä kahta muuta Ice Agea sen ykkösen lisäksi. Kärsi jatko-osille ja 3D-elokuville tyypillisestä liiallisesta kohelluksesta, mutta hauska silti. Leffan jälkeen menin kaupungille törsäämään ylimääräisiä rahojani, tällasta tarttui mukaan:

Mulla on käynnissä projekti: "yritä löytää mahdollisimman kestävä huulimeikki". Pidän eniten ihan tavallisista huulipunista, mutta joissain tilanteissa toivoisi ettei huulimeikki karahtaisi heti ekaan syömiseen. Olen kokeillut ns. perinteistä lipstainia eli suomeksi kaiketi huulimaalia Max Factorilta, joka ei valitettavasti ole kovin hyvä vaan kuluu huuliltani aivan kammottavan näköisenä. Seuraava kokeilu on tässä viime aikoina muotiin tulleet huulitussit, jota tämä Lumenen Lingonberry Lasting Lip Stain & Balm siis edustaa. Kuten kuvasta näkee, kyseessä on siis todellakin tussi, jolla väritetään huulet.  Toisessa päässä on huulirasva huulien kostuttamiseen, koska huulitussin pitäisi oman käsitykseni mukaan osaksi imeytyä huuliin.

Tussipää on tarkka ja huulien meikkaaminen on siksi suhteellisen helppoa. Valitsemani sävy Lupaus on kylmähkö, suht tumma punainen. Huulitussin jälki ei ole yleensä kovin näyttävä, mutta tummemmilla sävyillä lopputulos kuitenkin näkyy selkeänä. Olen kokeillut tätä toistaiseksi vain kerran, ja silloin lisäsin vain yhden kerroksen. Syömistä tussi ei kestänyt, vaan kului pois muualta paitsi huulten reunoilta. Seuraavaksi ajattelin kokeilla kerrostamista, joka tunnetusti yleensä lisää huulimeikin kestoa.

We Care Iconin häivytyssivellin, jota en jaksanut pestä ennen kuvausta. WCI:ltä tuli hiljattain sivellinsarja, ja halusin sitten huvin vuoksi kokeilla niitä. Koska minulla ei omien tietojeni mukaan ole mitään varsinaista häivityssivellintä, ostin sitten tämän seitsemän ja puolen euron hintaan. WCI:n siveltimet ovat synteettistä karvaa. Tätäkin olen kokeillut vain kerran ja sen perusteella hoitaa hommansa ihan hyvin, toki tämä ei ole vielä paljastanut kynsiään vaativampien sävyjen (hyvin tummat mattavärit) häivyttämisessä, jotka ovat itselleni haaste. Kuvasta sitä ei näy, mutta siveltimestä hapsottaa pari karvaa, joka on valitettavasti tässä asiassa heikomman laadun merkki. Toivotaan että tämä kuitenkin pystyisi palvelemaan meikäläistä uskollisesti!

Lisäksi ostin kaksi uutta elukkaa mun Schleich-kokoelmaan, tuon takana näkyvän lipizzanhevosruunan ja sit tuon takajaloillaan olevan yksisarvisen. Tykkään hirveästi noista fantasia-Schleicheista, mutta toki ne ovat myös kalliimpia kuin nuo tavalliset... Erityinen himotuksen kohde on takajaloillaan oleva runoratsu, eli siis pegasos-Schleich. Sitä vaan on tavallista vaikeampi löytää, Suomessa en ole nähnyt missään kaupassa ja muistan kun menin New Yorkin valtavaan Toys'r'usiin jossa oli suunnilleen jokaikinen Schleich minkä kuvitella saattaa PAITSI se kyseinen runoratsu... Wienin lentokentällä bongasin yhden, mutta en ehtinyt ostaa kun Paulan äidillä oli niin kauhea hoppu koneeseen. No, nettikaipasta olen ajatellut tilata. Se on vaan kun noita Schleicheja on muitakin niin hienoja jotka himottais... Aloittelevan keräilijän arki on raskasta.

Eipä mulla muuta. Sain eilen vihdoin tarvittavat dokumentit viisumin hakemiseen, ensi viikolla saadaan sitten sekin homma hoidettua (eikä vissiin ole edes haastattelua! Yay!) Reilu kolmisen viikkoa sitä on täällä Suomessakaan enää aikaa jäljellä, niin se vaan menee...