Viimeinen (luulisin)

Moi! Kesä on hiihtänyt ohi sellaista vauhtia että sitä ihan tuntee itsensä vanhaksi. Töissä käynti vie aika hyvin energiat, joten kai sekin on osasyy miksi päivät kiiruhtavat kuin unta vaan. Vähän pelottavaa kyllä sitten kun on se oikea työelämä edessä, onko se oravanpyörä muka tällasta all the time..o.o

Mutta niin, mulla on sujunut hyvin, mitään erikoista ei ole todellakaan tapahtunut. Vähän on mieli ollut sentimentaalinen, eikä ehkä vähiten siksi että kahden viikon päästä suhaan jo Soulissa. Lähtöpaniikki antaa odottaa itseään, mutta kyllä sen näkee jo siinä että joihinkin asioihin suhtuatuu paljon tunteellisemmin ja dramaattisemmin kuin ehkä pitäis... Ei sillä ettenkö ois vähän drama queen jo valmiiksi. Olen vähän ollut ulalla kaverien hyvästelyjen suhteen. Ajattelin ihan vaan tarjota kahvit täällä mun casassa, mutta sitten en oikeen tiedä keitä viitsisi kutsua, siis niiden ohella jotka olen jo kutsunut... Tosin muutenkin kyseessä on ihan vaan leppoisa kahvittelu, joten ei sillä oo niin väliä. Yhen kaverin kanssa ajateltiin myös juhlistaa viime maanantaina mun lähtöä Kakkugallerien "syö niin paljon kuin haluat" -kakkubuffetiin, mutta se peruuntui. Katsotaan jos sitten ensi viikolla.

Eilen sain kanssa sen paljon jännitetyn viisumin. Se olikin paljon helpompaa kuin kuvittelin: lähetin äiskän viemään tarvittavat paperit suurlähetystöön, ja viikon päästä soittelin niille ja kävin hakemassa mun passin johon se viisumi oli sitten liisteröity. Ei haastatteluja tai muita, ei mitään! No, en toki arvellukaa et homma ois yhtä haastavaa kuin esimerkiks Yhdysvaltoihin viisumin hakeminen, ja mullehan oli suositukset lähetetty sieltä Etelä-Korean ICYE:ltä, mutta yllättävän kivutonta hommaa silti. Nyt kun vielä sais tietää työ- ja asumisjutuista lisää. Ois kiva tietää minkälaiseen duuniin varautua sitten siellä, ja erityisesti toi asumisjuttu kuumottelee mua. Hommahan on, että haluisin ihan tosi kovasti asumaan isäntäperheeseen, koska se on paras tapa oppia kieltä ja päästä sisään noihin kornujen muihinkin kuvioihin. Kaikissa muissa paitsi yhdessä työprojektissa on isäntäperhemajoitus. Valitettavasti on kummiski niin, että niissä on ikätoiveet/rajat(?) ja tää ainoa isäntäperheetön vaihtoehto on myös ainoa, johon toivottiin väh.19-vuotiasta, ja siksipä laitoin sen tietysti ekaksi vaihtoehdoksi koska olen sinne mennessäni 19vee enkä halua vaikuttaa hömelöltä. Onneksi sentään täytän 20 tässä syksyllä, niin saattaa olla että ne joustaa ja sijoittaa mut siltikin johonkin missä on isäntäperhe, koska laitoin sen toivotuksi asumismuodoksi. Vi ska se...

Huomenna menen kampaajalle ja perjantaina lähen meidän mökille Kiteelle viikonlopuksi. Ensi viikolla ois luvassa Linnanmäellä käyntiä sukulaisten kera ja Paulan treffaamista ja ehkä sitä kakkua ja niitä läksiäisiäkin. Mä yritän saada tässä kokoon jotain ostoslistaa, mitä kaikkea vielä aion ostaa ennen kun lähden matkaan. On muuten yllättävän pitkä lista... Näin aasinsiltana, yksi tarpeellisista tavaroista oli vedenkestävä nestemäinen eyeliner. Mun aikaisemmin käyttämä Rimmelin perus musta oli muuten käypä tapaus, mutta ai että se leviää helposti! Melkein joka kerta kun sitä pistää niin lopputulos on jossain vaiheessa päivää luokkaa pandakarhu. Olin kuullut hyvää juttua Wet'n'Wildin vedenkestävästä eyelineristä, joka kevensi kukkaroani hurjalla 3,50 eurolla. Ja kyllä muuten kestää! Eilen eyeliner selvisi neliottelun sydänsärkyitku - rankkasade - sipuli-itku - naamanpesu sangen kiitettävästi. Kelpaa siis mulle! Mokoma eyeliner haisee kyllä ihan jollekin myrkylle...

Ja vielä otsikosta. Tämä sekava sepustus tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemaan viimeinen kunnon merkintä tässä blogissa ainakin vuoteen. Koreasta aion pitää toista blogia, joka on eri blogger-tunnuksella kuin tämä. Aloitan pitämisen viikkoa ennen lähtöä, ja lisäilen linkin toki tännekin. Tämän blogin kohtalo jää toistaiseksi hämäräksi, sillä saattaa hyvin olla että kaikkien järisyttävien kokemuksien jälkeen en haluakaan palata enää tähän blogiin enää sitten vuoden päästä...