Prinssi Daniel vihaa kommunisteja

Kiirettä on pitänyt ja niin sietääkin, kun vikaa lomaviikkoa vietellään. Fiilikset ovat tällä hetkellä kaiketi ihan hyvin, tässä illalla on vähän masentanut mutta sellaista on elämä. Ainakin työhön liittyvät yksityiskohdat ovat täysin selviä (klo seitsemäksi aamulla Helsinkiin, oh yeah...) Kuluneista päivistä jäi todellakin hyvä fiilis meikäläiselle, ja tähän onkin hyvä sitten lopettaa lomailu.

Viime keskiviikkona matkustin siis rakkaan ystäväni Paulan luokse. Mitään kovin ihmeellistä ei ehditty tehdä, mutta torstaina käytiin katsomassa ranskalainen Heartbreaker-leffa, joka oli lajityyppinsä edustajaksi (romanttinen komedia) varsin onnistunut tuotos. Kyseisestä genrestä kiinnostuneille suosittelen kyllä, ja mukavaa nähdä välillä muitakin kun amerikkalaisia leffoja :) Pääsi ranskakin vähän vetreytymään sitä tapitellessa.

Perjantaina olikin aika pakata kimpsut jälleen, kun ajeltiin perinteiseen juhannuksenviettoon kaveriperheen mökille. Kymmenen vuoden ajan ollaan samalla porukalla siellä, ja itseasiassa mun ja Paulan ystävyyskin lähti silleen kunnolla eräästä juhannusreissusta. Menomatkalla meille kävi myös salmiakkijäätelödraama, minä ja Paulan sisko haluttiin ostaa ko. jäätelöä, ABC:n marketista ei löytynyt ja ostettiin sitten toiset, ja kaupasta tullessa satuin kurkkaamaan marketin ulkopuolella olevaan jäätelöaltaaseen ja arvatkaapa mitä sieltä löyty... Itselläni oli ainakin tosi mukava jussi, vaikka kokkoa ei voitu polttaa, meressä oli sinilevää ja todistin taas olemattoman liikunnallisuuteni.

Sunnuntaina ajeltiin sitten himaan ja Paula tuli meidän kyydissä sitten tänne. Käytiin iltakävelyllä. Mä aina dissaan kaikkia pääkapunkiseudun ulkopuolella asuvia siitä, kuinka ne on tosi maalaisia, ja silti tajusin ko. kävelyllä että itkei oikeesti asun täällä viljapeltojen ja kaiken maailman elikoiden keskellä... Tosi urbaani tyyppi oon.

Maanantaina meillä ei ollut muuta erikoisohjelmaa kuin kävelymatka yhdistettynä ruokailuun kiinalaisessa. Tarvottiin sellainen viisi-kuusi kilometriä lähimpään kauppakeskukseen syömään. No, mikäpä siinä kävellessä kun ilma oli tosi nätti. Syötyämme saatiin kyyti takaisin himaan, joten ei tavinnut vatsa täynnä enää raahautua takaisin. Loppuilta hengailtiin kotona ja meinattiin nukahtaa Naon luvattomaan pitkään rumpusooloon Hello! Dear Numbersissa :D

Tiistaina lähdettiin Selloon shoppailemaan "heti aamusta", eli kello taisi olla lähemmäs kolme. Ekaksi oli kauhea stressi siitä, että käykö bussilippu paikallisjunassa, pitääkö leimata ja niin edelleen... Kaikki sujui kuitenkin kommelluksitta. Sellossa Paula keskittyi olennaiseen ja mä päivittelemään sen ostosten määrää! Käytiin kahvilassa ja join ihan pirun hyvää kaakaota, namii~

Keskiviikkona oli the turismipäivä. Aamulla tuli mukava herätys kun klo. 11 joku puhelinmyyjä soitti ja herätti meidät siinä samalla. Yritin sitten unenpöppörössä selittää etten ole äitini ja se tyyppi vaan valitti kuinka se ei ymmärrä mitä mä sanon :DD No, ainakin päästiin vähän aiemmin liikkeelle kun tavallisesti.

 Meillä oli kunnianhimoiset suunnitelmat nousta Helsingissä kulttuuriratikkaan, mutta yli puoli tuntia venailtuamme tulimme siihen aloimme kyseenalaistaa koko ratikan olemassaolon. Mentiin sitten Kiasmaan, jossa oli afrikkalaisen taiteen näyttely. Vaikka en oo nykytaiteen suurin fani, niin toi oli itseasiassa aika mielenkiintonen näyttely, valokuvat ainakin olivat todella kivoja. Parasta koko paikassa oli kuitenkin magneeteilla kiinitettävä palautelappusysteemi. Ensimmäinen lappu, joka silmiini osui, julisti GAZEROCK IS NOT DEAD. Vaikka kasetti ei kyllä iske meikäläiseen, niin on lohdullista törmätä kadonneen japanifanikansan reliikkeihin tällaisessa paikassa ;)

Kiasman jälkeen käytiin Chico'sissa syömässä. Vedin pirun hyvän Caesar-salaattileivän, joka valitettavasti kuului kausimenuun. Tämän jälkeen ihastelimme hesan kaunista keskustaa ja kävelimme Suurkirkolle sekä pienen etsinnän jälkeen Kluuvinkadun alkuperäiseen Fazer-kahvilaan. Vedin siellä ihan superherkullisen jäätelöannoksen, jossa oli tryffelijätskiä, kermavaahtoa ja suklaakastiketta. Mmmmmm...

Seuraavaks (eli tänää) oliki Paulan lähtöpäivä. Aamulla vihoittelin sille kun sen unet on parempia kun mun, ja muutenkin lähettiin liikkeelle aika verkkaisesti, kun ei ollut mikään kiire. Harmittaa ettei ehditä kesällä enää nähdä, ehkä sitten syksyllä taas. Kumman nopeasti tää kesäkin tuntuu tästä kuluvan. Olen aloittanut tässä uuden harrastuksenkin aloittamisen miettimistä, ja Paulan, joka on siis tanssi-ihmisiä, innoittamana oon alkanu itekin harkitsemaan tanssiharrastusta. Joku latinotanssi vois ola kiva, vaikka salsa. Toistaiseksi on vähän vaikea alkaa suunnitella mitään, kun syksyn kuviot on vielä täysin auki...

Koska meillä oli kovat musiikki-iltamat ja niihin liittyvät filosofiat niin voishan niistä tässäkin avautua:



Kpop ei edelleenkään kuulu suurkulutusosastoon mutta Arirangin musaohjelmasta tarttui tällainen tuttavuus matkaan. Tosi messevää söpöilypoppia, hyvää settiä kertakaikkiaan. Kovassa soitossa ja ihkutuksessa ollut viime päivät.



Täähän on ollut jo aika kauan "hirvein biisi ikinä" mutta viime päivinä ollaan jostain syystä kidutettu itsäämme tällä oikein olan takaa ja jumitettu mokoma korvamadoksi aivoihin soimaan... Tämä laulu kirvoitti useita syvällisiä keskusteluja, kuten "missä kohassa se sanoo dong?" Kerrottakoon vielä, että joku kommasi tuohon siitä, kuinka hänen isänsä oli haukkunut biisiä typeräksi ja ihmetellyt tyttärensä musiikkimakua. Kommentin jättäjä pyysi laittamaan peukun ylös, jos on sitä mieltä että isä on väärässä. Arvatkaapa lähtikö peukku alas?



Tällä viikolla olleen Helsinki Pride-festivaalin kunniaksi me kruunattiin tämä kyseinen video "vuoden homoimmaksi videoksi". Jotenkin tuntuu että Ayabie on mennyt tähän öh.. omalaatuisempaan suuntaan näin Aoin lähdön jälkeen... Takehitollakin on pullaposket.

"Hän ei tarkoita pahaa... Hän on vain paha. Hän.. Hän on kasvo."