안녕, my far east friends
Työpaikka- ja isäntäperhetiedot tuli eilen. Olen Lounais-Soulissa, Gangnamin alueella ja työskentelen jonkinlaisessa kouluntapaisessa. Työnkuvaan kuuluu kaikenlaisissa muksujen aktiviteeteissä avustaminen ja opettaminen. Isäntäperheeksi mainittiin yksinasuva nainen, joka on itsekin ollut joskus ICYE-vapaaehtoisena. Nyt alko jo vähän jännittää... Yllä on siis linkki sinne uuteen blogiin, näkyillään siellä!
torstai 26. heinäkuuta 2012
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
Viimeinen (luulisin)
Moi! Kesä on hiihtänyt ohi sellaista vauhtia että sitä ihan tuntee itsensä vanhaksi. Töissä käynti vie aika hyvin energiat, joten kai sekin on osasyy miksi päivät kiiruhtavat kuin unta vaan. Vähän pelottavaa kyllä sitten kun on se oikea työelämä edessä, onko se oravanpyörä muka tällasta all the time..o.o
Mutta niin, mulla on sujunut hyvin, mitään erikoista ei ole todellakaan tapahtunut. Vähän on mieli ollut sentimentaalinen, eikä ehkä vähiten siksi että kahden viikon päästä suhaan jo Soulissa. Lähtöpaniikki antaa odottaa itseään, mutta kyllä sen näkee jo siinä että joihinkin asioihin suhtuatuu paljon tunteellisemmin ja dramaattisemmin kuin ehkä pitäis... Ei sillä ettenkö ois vähän drama queen jo valmiiksi. Olen vähän ollut ulalla kaverien hyvästelyjen suhteen. Ajattelin ihan vaan tarjota kahvit täällä mun casassa, mutta sitten en oikeen tiedä keitä viitsisi kutsua, siis niiden ohella jotka olen jo kutsunut... Tosin muutenkin kyseessä on ihan vaan leppoisa kahvittelu, joten ei sillä oo niin väliä. Yhen kaverin kanssa ajateltiin myös juhlistaa viime maanantaina mun lähtöä Kakkugallerien "syö niin paljon kuin haluat" -kakkubuffetiin, mutta se peruuntui. Katsotaan jos sitten ensi viikolla.
Eilen sain kanssa sen paljon jännitetyn viisumin. Se olikin paljon helpompaa kuin kuvittelin: lähetin äiskän viemään tarvittavat paperit suurlähetystöön, ja viikon päästä soittelin niille ja kävin hakemassa mun passin johon se viisumi oli sitten liisteröity. Ei haastatteluja tai muita, ei mitään! No, en toki arvellukaa et homma ois yhtä haastavaa kuin esimerkiks Yhdysvaltoihin viisumin hakeminen, ja mullehan oli suositukset lähetetty sieltä Etelä-Korean ICYE:ltä, mutta yllättävän kivutonta hommaa silti. Nyt kun vielä sais tietää työ- ja asumisjutuista lisää. Ois kiva tietää minkälaiseen duuniin varautua sitten siellä, ja erityisesti toi asumisjuttu kuumottelee mua. Hommahan on, että haluisin ihan tosi kovasti asumaan isäntäperheeseen, koska se on paras tapa oppia kieltä ja päästä sisään noihin kornujen muihinkin kuvioihin. Kaikissa muissa paitsi yhdessä työprojektissa on isäntäperhemajoitus. Valitettavasti on kummiski niin, että niissä on ikätoiveet/rajat(?) ja tää ainoa isäntäperheetön vaihtoehto on myös ainoa, johon toivottiin väh.19-vuotiasta, ja siksipä laitoin sen tietysti ekaksi vaihtoehdoksi koska olen sinne mennessäni 19vee enkä halua vaikuttaa hömelöltä. Onneksi sentään täytän 20 tässä syksyllä, niin saattaa olla että ne joustaa ja sijoittaa mut siltikin johonkin missä on isäntäperhe, koska laitoin sen toivotuksi asumismuodoksi. Vi ska se...
Huomenna menen kampaajalle ja perjantaina lähen meidän mökille Kiteelle viikonlopuksi. Ensi viikolla ois luvassa Linnanmäellä käyntiä sukulaisten kera ja Paulan treffaamista ja ehkä sitä kakkua ja niitä läksiäisiäkin. Mä yritän saada tässä kokoon jotain ostoslistaa, mitä kaikkea vielä aion ostaa ennen kun lähden matkaan. On muuten yllättävän pitkä lista... Näin aasinsiltana, yksi tarpeellisista tavaroista oli vedenkestävä nestemäinen eyeliner. Mun aikaisemmin käyttämä Rimmelin perus musta oli muuten käypä tapaus, mutta ai että se leviää helposti! Melkein joka kerta kun sitä pistää niin lopputulos on jossain vaiheessa päivää luokkaa pandakarhu. Olin kuullut hyvää juttua Wet'n'Wildin vedenkestävästä eyelineristä, joka kevensi kukkaroani hurjalla 3,50 eurolla. Ja kyllä muuten kestää! Eilen eyeliner selvisi neliottelun sydänsärkyitku - rankkasade - sipuli-itku - naamanpesu sangen kiitettävästi. Kelpaa siis mulle! Mokoma eyeliner haisee kyllä ihan jollekin myrkylle...
Ja vielä otsikosta. Tämä sekava sepustus tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemaan viimeinen kunnon merkintä tässä blogissa ainakin vuoteen. Koreasta aion pitää toista blogia, joka on eri blogger-tunnuksella kuin tämä. Aloitan pitämisen viikkoa ennen lähtöä, ja lisäilen linkin toki tännekin. Tämän blogin kohtalo jää toistaiseksi hämäräksi, sillä saattaa hyvin olla että kaikkien järisyttävien kokemuksien jälkeen en haluakaan palata enää tähän blogiin enää sitten vuoden päästä...
Mutta niin, mulla on sujunut hyvin, mitään erikoista ei ole todellakaan tapahtunut. Vähän on mieli ollut sentimentaalinen, eikä ehkä vähiten siksi että kahden viikon päästä suhaan jo Soulissa. Lähtöpaniikki antaa odottaa itseään, mutta kyllä sen näkee jo siinä että joihinkin asioihin suhtuatuu paljon tunteellisemmin ja dramaattisemmin kuin ehkä pitäis... Ei sillä ettenkö ois vähän drama queen jo valmiiksi. Olen vähän ollut ulalla kaverien hyvästelyjen suhteen. Ajattelin ihan vaan tarjota kahvit täällä mun casassa, mutta sitten en oikeen tiedä keitä viitsisi kutsua, siis niiden ohella jotka olen jo kutsunut... Tosin muutenkin kyseessä on ihan vaan leppoisa kahvittelu, joten ei sillä oo niin väliä. Yhen kaverin kanssa ajateltiin myös juhlistaa viime maanantaina mun lähtöä Kakkugallerien "syö niin paljon kuin haluat" -kakkubuffetiin, mutta se peruuntui. Katsotaan jos sitten ensi viikolla.
Eilen sain kanssa sen paljon jännitetyn viisumin. Se olikin paljon helpompaa kuin kuvittelin: lähetin äiskän viemään tarvittavat paperit suurlähetystöön, ja viikon päästä soittelin niille ja kävin hakemassa mun passin johon se viisumi oli sitten liisteröity. Ei haastatteluja tai muita, ei mitään! No, en toki arvellukaa et homma ois yhtä haastavaa kuin esimerkiks Yhdysvaltoihin viisumin hakeminen, ja mullehan oli suositukset lähetetty sieltä Etelä-Korean ICYE:ltä, mutta yllättävän kivutonta hommaa silti. Nyt kun vielä sais tietää työ- ja asumisjutuista lisää. Ois kiva tietää minkälaiseen duuniin varautua sitten siellä, ja erityisesti toi asumisjuttu kuumottelee mua. Hommahan on, että haluisin ihan tosi kovasti asumaan isäntäperheeseen, koska se on paras tapa oppia kieltä ja päästä sisään noihin kornujen muihinkin kuvioihin. Kaikissa muissa paitsi yhdessä työprojektissa on isäntäperhemajoitus. Valitettavasti on kummiski niin, että niissä on ikätoiveet/rajat(?) ja tää ainoa isäntäperheetön vaihtoehto on myös ainoa, johon toivottiin väh.19-vuotiasta, ja siksipä laitoin sen tietysti ekaksi vaihtoehdoksi koska olen sinne mennessäni 19vee enkä halua vaikuttaa hömelöltä. Onneksi sentään täytän 20 tässä syksyllä, niin saattaa olla että ne joustaa ja sijoittaa mut siltikin johonkin missä on isäntäperhe, koska laitoin sen toivotuksi asumismuodoksi. Vi ska se...
Huomenna menen kampaajalle ja perjantaina lähen meidän mökille Kiteelle viikonlopuksi. Ensi viikolla ois luvassa Linnanmäellä käyntiä sukulaisten kera ja Paulan treffaamista ja ehkä sitä kakkua ja niitä läksiäisiäkin. Mä yritän saada tässä kokoon jotain ostoslistaa, mitä kaikkea vielä aion ostaa ennen kun lähden matkaan. On muuten yllättävän pitkä lista... Näin aasinsiltana, yksi tarpeellisista tavaroista oli vedenkestävä nestemäinen eyeliner. Mun aikaisemmin käyttämä Rimmelin perus musta oli muuten käypä tapaus, mutta ai että se leviää helposti! Melkein joka kerta kun sitä pistää niin lopputulos on jossain vaiheessa päivää luokkaa pandakarhu. Olin kuullut hyvää juttua Wet'n'Wildin vedenkestävästä eyelineristä, joka kevensi kukkaroani hurjalla 3,50 eurolla. Ja kyllä muuten kestää! Eilen eyeliner selvisi neliottelun sydänsärkyitku - rankkasade - sipuli-itku - naamanpesu sangen kiitettävästi. Kelpaa siis mulle! Mokoma eyeliner haisee kyllä ihan jollekin myrkylle...
Ja vielä otsikosta. Tämä sekava sepustus tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemaan viimeinen kunnon merkintä tässä blogissa ainakin vuoteen. Koreasta aion pitää toista blogia, joka on eri blogger-tunnuksella kuin tämä. Aloitan pitämisen viikkoa ennen lähtöä, ja lisäilen linkin toki tännekin. Tämän blogin kohtalo jää toistaiseksi hämäräksi, sillä saattaa hyvin olla että kaikkien järisyttävien kokemuksien jälkeen en haluakaan palata enää tähän blogiin enää sitten vuoden päästä...
lauantai 7. heinäkuuta 2012
Lätinää kuulumisista ja ostoksista
Olen tässä Paulan kielimatkan aiheuttamaa aukkoa paikaillessani alkanut katsomaan erästä kaikkien aikojen suosikki-TV-sarjaani eli Frendejä. Eräässä neloskauden jaksossa Ross, Chandler ja Joey päivittelevät sitä, kuinka he eivät enää jaksa bailata yön yli. "Emme ole enää 21-vuotiaita nuoria. Minä haluan istua nojatuolissa, katsoa telkkaria ja mennä ajoissa nukkumaan", sanoo Chandler. "Niin! Minä haluan istua hiljaisissa paikoissa joissa voin jutella ystävieni kanssa", lisää Joey. Kommentit pistivät hihityttämään. Minä en ole edes 21-vuotias, mutta olen jo ihan urautunut nukkumisrytmeihin ja todellakin, jos saisin päättää missä istun iltaa niin se on jokin paikka missä jutella muiden kanssa. Kaikki ovat erilaisia, mutta joskus mietityttää että olenkohan vahingossa hypänyt jonkun ikävaiheen yli kun minusta tuli näin tylsä... Ja on the other hand oon monissa suhteissa tosi lapsellinen. Äöääööäää mitä tää on.
Noh, ei mulla oikeastaan muuta. Työnteko imee voimia aika kiitettävästi, hyvä kun jaksan lenkille lähteä illalla. Roaccutan ilmoittaa olostaan naaman kuivumisella ja hiuspohjan hilseilyllä, jee. Viime viikolla ainoa erikoisempi aktiviteetti oli Ice Age 4: Mannerten mullistus -leffan tsekkaaminen lukioaikasen ystävän kanssa. Kelpo raina, siitäkin huolimatta että en ole nähnyt niitä kahta muuta Ice Agea sen ykkösen lisäksi. Kärsi jatko-osille ja 3D-elokuville tyypillisestä liiallisesta kohelluksesta, mutta hauska silti. Leffan jälkeen menin kaupungille törsäämään ylimääräisiä rahojani, tällasta tarttui mukaan:
Mulla on käynnissä projekti: "yritä löytää mahdollisimman kestävä huulimeikki". Pidän eniten ihan tavallisista huulipunista, mutta joissain tilanteissa toivoisi ettei huulimeikki karahtaisi heti ekaan syömiseen. Olen kokeillut ns. perinteistä lipstainia eli suomeksi kaiketi huulimaalia Max Factorilta, joka ei valitettavasti ole kovin hyvä vaan kuluu huuliltani aivan kammottavan näköisenä. Seuraava kokeilu on tässä viime aikoina muotiin tulleet huulitussit, jota tämä Lumenen Lingonberry Lasting Lip Stain & Balm siis edustaa. Kuten kuvasta näkee, kyseessä on siis todellakin tussi, jolla väritetään huulet. Toisessa päässä on huulirasva huulien kostuttamiseen, koska huulitussin pitäisi oman käsitykseni mukaan osaksi imeytyä huuliin.
Tussipää on tarkka ja huulien meikkaaminen on siksi suhteellisen helppoa. Valitsemani sävy Lupaus on kylmähkö, suht tumma punainen. Huulitussin jälki ei ole yleensä kovin näyttävä, mutta tummemmilla sävyillä lopputulos kuitenkin näkyy selkeänä. Olen kokeillut tätä toistaiseksi vain kerran, ja silloin lisäsin vain yhden kerroksen. Syömistä tussi ei kestänyt, vaan kului pois muualta paitsi huulten reunoilta. Seuraavaksi ajattelin kokeilla kerrostamista, joka tunnetusti yleensä lisää huulimeikin kestoa.
We Care Iconin häivytyssivellin, jota en jaksanut pestä ennen kuvausta. WCI:ltä tuli hiljattain sivellinsarja, ja halusin sitten huvin vuoksi kokeilla niitä. Koska minulla ei omien tietojeni mukaan ole mitään varsinaista häivityssivellintä, ostin sitten tämän seitsemän ja puolen euron hintaan. WCI:n siveltimet ovat synteettistä karvaa. Tätäkin olen kokeillut vain kerran ja sen perusteella hoitaa hommansa ihan hyvin, toki tämä ei ole vielä paljastanut kynsiään vaativampien sävyjen (hyvin tummat mattavärit) häivyttämisessä, jotka ovat itselleni haaste. Kuvasta sitä ei näy, mutta siveltimestä hapsottaa pari karvaa, joka on valitettavasti tässä asiassa heikomman laadun merkki. Toivotaan että tämä kuitenkin pystyisi palvelemaan meikäläistä uskollisesti!
Lisäksi ostin kaksi uutta elukkaa mun Schleich-kokoelmaan, tuon takana näkyvän lipizzanhevosruunan ja sit tuon takajaloillaan olevan yksisarvisen. Tykkään hirveästi noista fantasia-Schleicheista, mutta toki ne ovat myös kalliimpia kuin nuo tavalliset... Erityinen himotuksen kohde on takajaloillaan oleva runoratsu, eli siis pegasos-Schleich. Sitä vaan on tavallista vaikeampi löytää, Suomessa en ole nähnyt missään kaupassa ja muistan kun menin New Yorkin valtavaan Toys'r'usiin jossa oli suunnilleen jokaikinen Schleich minkä kuvitella saattaa PAITSI se kyseinen runoratsu... Wienin lentokentällä bongasin yhden, mutta en ehtinyt ostaa kun Paulan äidillä oli niin kauhea hoppu koneeseen. No, nettikaipasta olen ajatellut tilata. Se on vaan kun noita Schleicheja on muitakin niin hienoja jotka himottais... Aloittelevan keräilijän arki on raskasta.
Eipä mulla muuta. Sain eilen vihdoin tarvittavat dokumentit viisumin hakemiseen, ensi viikolla saadaan sitten sekin homma hoidettua (eikä vissiin ole edes haastattelua! Yay!) Reilu kolmisen viikkoa sitä on täällä Suomessakaan enää aikaa jäljellä, niin se vaan menee...
Noh, ei mulla oikeastaan muuta. Työnteko imee voimia aika kiitettävästi, hyvä kun jaksan lenkille lähteä illalla. Roaccutan ilmoittaa olostaan naaman kuivumisella ja hiuspohjan hilseilyllä, jee. Viime viikolla ainoa erikoisempi aktiviteetti oli Ice Age 4: Mannerten mullistus -leffan tsekkaaminen lukioaikasen ystävän kanssa. Kelpo raina, siitäkin huolimatta että en ole nähnyt niitä kahta muuta Ice Agea sen ykkösen lisäksi. Kärsi jatko-osille ja 3D-elokuville tyypillisestä liiallisesta kohelluksesta, mutta hauska silti. Leffan jälkeen menin kaupungille törsäämään ylimääräisiä rahojani, tällasta tarttui mukaan:
Tussipää on tarkka ja huulien meikkaaminen on siksi suhteellisen helppoa. Valitsemani sävy Lupaus on kylmähkö, suht tumma punainen. Huulitussin jälki ei ole yleensä kovin näyttävä, mutta tummemmilla sävyillä lopputulos kuitenkin näkyy selkeänä. Olen kokeillut tätä toistaiseksi vain kerran, ja silloin lisäsin vain yhden kerroksen. Syömistä tussi ei kestänyt, vaan kului pois muualta paitsi huulten reunoilta. Seuraavaksi ajattelin kokeilla kerrostamista, joka tunnetusti yleensä lisää huulimeikin kestoa.
We Care Iconin häivytyssivellin, jota en jaksanut pestä ennen kuvausta. WCI:ltä tuli hiljattain sivellinsarja, ja halusin sitten huvin vuoksi kokeilla niitä. Koska minulla ei omien tietojeni mukaan ole mitään varsinaista häivityssivellintä, ostin sitten tämän seitsemän ja puolen euron hintaan. WCI:n siveltimet ovat synteettistä karvaa. Tätäkin olen kokeillut vain kerran ja sen perusteella hoitaa hommansa ihan hyvin, toki tämä ei ole vielä paljastanut kynsiään vaativampien sävyjen (hyvin tummat mattavärit) häivyttämisessä, jotka ovat itselleni haaste. Kuvasta sitä ei näy, mutta siveltimestä hapsottaa pari karvaa, joka on valitettavasti tässä asiassa heikomman laadun merkki. Toivotaan että tämä kuitenkin pystyisi palvelemaan meikäläistä uskollisesti!
Lisäksi ostin kaksi uutta elukkaa mun Schleich-kokoelmaan, tuon takana näkyvän lipizzanhevosruunan ja sit tuon takajaloillaan olevan yksisarvisen. Tykkään hirveästi noista fantasia-Schleicheista, mutta toki ne ovat myös kalliimpia kuin nuo tavalliset... Erityinen himotuksen kohde on takajaloillaan oleva runoratsu, eli siis pegasos-Schleich. Sitä vaan on tavallista vaikeampi löytää, Suomessa en ole nähnyt missään kaupassa ja muistan kun menin New Yorkin valtavaan Toys'r'usiin jossa oli suunnilleen jokaikinen Schleich minkä kuvitella saattaa PAITSI se kyseinen runoratsu... Wienin lentokentällä bongasin yhden, mutta en ehtinyt ostaa kun Paulan äidillä oli niin kauhea hoppu koneeseen. No, nettikaipasta olen ajatellut tilata. Se on vaan kun noita Schleicheja on muitakin niin hienoja jotka himottais... Aloittelevan keräilijän arki on raskasta.
Eipä mulla muuta. Sain eilen vihdoin tarvittavat dokumentit viisumin hakemiseen, ensi viikolla saadaan sitten sekin homma hoidettua (eikä vissiin ole edes haastattelua! Yay!) Reilu kolmisen viikkoa sitä on täällä Suomessakaan enää aikaa jäljellä, niin se vaan menee...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)