Richterin asteikolla syntisen kaunis mies ja niin edelleen

All those beautiful people/ I want to have them all / All those porcelain models / If only I could make them fall (Nightwish: Swanheart)

Jos pitäisin itseäni kauniina, muistuttaisin varmaan suuresti kreikan mytologian Narkissosta: tuijottelisin itseäni alati peilistä ja ihastelisin kuinka kaunis olenkaan. Minulle kauneus on yksi elämän suurista ihmetyksen ja innostuksen aiheista. Yksinkertaisimmillaan se näkyy pyrkimyksenäni esiintyä ihmisten ilmoilla yleensä niin viehättävänä kun lähdemateriaali antaa myöten, mutta todellisuudessa omaakin kauneutta enemmän olen kiinnostunut kauneudesta yleismaailmallisena ilmiönä. Kukaan ei ole selittänyt minulle sitä päätähuimaavaa tunnetta, kun kuulee kauniin laulun tai näkee kauniin maiseman, kauniin esineen, tai kauniin ihmisen. Kun tekee mieli vain katsoa lisää ja tutkia, porata katse johonkin, koska se tekee niin hyvää.

Minulle taide on kaunista. Jos en pidä jotain asiaa kauniina, en määrittele sitä omien standardien mukaisesti taiteeksi. Sama toimii myös päinvastoin, asian ollessa jollakin tavalla kaunis, se on minulle taidetta. Käsitykseni taiteesta on laaja, joten käsitykseni kauneudesta on ilmeisesti myös laaja. Toisinaan jokin asia on kaunista puhtaasti siksi että se on hauskaa! Mutta nauru on kaunista, ehkä yksi maailman kauneimpia asioita.

Kaikista eniten minua kuitenkin kiehtoo ihmisen kauneus, ja nimenomaa miesten kauneus. Sukupuoleni ja seksuaalinen suuntautumiseni kuittaavat luultavasti sen, että minusta maailman kauneimmat naiset ovat vähän mitäänsanomattomia todella kauniiden miesten rinnalla. Minulle on tultu moittimaan, ettei mies voi olla kaunis, mutta sitä en allekirjoita. Mielestäni "kaunis" on suurin mahdollinen ulkonäöstä annettava meriitti, oli kyseessä sitten maisema, esine, mies tai nainen. Tuntemukseni kauniita miehiä kohtaan on hyvin samankaltainen kun alussa siteerattu laulun osa. Haluaisin niin kovasti sulkea heidät pieneen purkkiin, pistää hyllylle ja käydä aina välillä ihailemassa. Pitää heidän kauneutensa vain itselläni. Voin hyvin ymmärtää taiteilijoita, jotka tarvitsevat inspiraationsa muusia. Oikeastana minäkin tarvitsen. Mikään ei ole niin riipaisevan innoittavaa kuin kauniit kasvot.

Joskus on vaikea puhua siitä, kuinka paljon kauneus oikeastaan merkitsee itselleen. Pelkään aina luovani sellaisen kuvan, että arvottaisin ihmisiä heidän ulkonäkönsä perusteella. Ei, en todellakaan pesiydy vain niiden seuraan jotka täyttävät omat kauneuskäsitykseni, tai muuten ajattelisi että sellaiset olisivat ihmisinä jotenkin tärkeämpiä. Minulle kauneus on samanlainen ominaisuus kuin vaikka upea lauluääni tai hyvä piirtämistaito: asia, jota arvostan suuresti, mutta joka ei määrittele ketään ihmisenä. Mutta kieltämättä, olen ehkä vähän pinnallinen, ja vaikka inhoan photoshoppia ja kauneusleikkauksia niin ei sitä voi muuta kuin pysähtyä nähdessään kuvankauniin posliininukkeihmisen...

Tällainen ajatuksenvirtapostaus tähän väliin. Joskus vaan pyörii liikaa ajatuksia päässä...

Pasila ja angsti

Tänäänpä alkoi toinen työviikko, ja aamulla herääminen osoittautui astetta vaikeammaksi kuin viime viikolla. Aamun jäisyydestä kertoo esimerkiksi se, että ehdin kyllä meikatessani kaikessa rauhassa levitellä luomivärit, huulipunat sun muut, mutta en sitten laittanu ripsiväriä ollenkaan... Ja musta ripsiväri on sentää meikin tärkein osa :D Onneksi mun olemassaoloni ei riipu ripsiväristä (= mun ripset on suht tummat luonnostaan) joten loppujen lopuksi en näyttänyt ihan dorkalta.

Työpäivä sujui muuten kyllä aika normaaleissa merkeissä. Aamulla keräilin roskia isoon jätesäkkiin, ja jostain ilmestyi Bulgariasta oleva kerjäläinen, joka halusi ehdottomasti dyykata roskapussini panttipullojen toivossa... No, en sitten hennonut tyyppiä estääkään, sekajätteeseen ne pullot ois anyway menny. Töiden jälkeen mulla oli missiona ladata bussikortti Pasilan asemalla. Koska Luoja ei siunannut mua suuntavaistolla, eksyin ennen kun löysin sinne. Meinasin yhdesäs vaiheessa jo luovuttaa, mutta sitten bongasin Pasila-sarjan alussa aina esiintyvän sinisen tornin, ja tulin siihen tulokseen, ettei juna-asema voi olla kaukana. Ja kyllä sitä sitten lopulta sinne Pasilaan löydettiin.

Päivän opetuksena oli siis: TV:täkin katsomalla voi oppia juttuja.

Lopuks haluaisin avautua vielä toisesta jutusta, joka on tänää vaivannut meikäläisen mieltä. Kaikki vähän Korean viihdeskeneä tietää Daesungin tilanteesta, mutta kerrataan se vielä: eli siis kyseinen Bigbang-yhtyeen laulaja joutui tässä taannoin auto-onnettomuuteen, jossa hän huolimattoman ajamisen seurauksena aiheutti loukkaantuneen motoristin kuoleman. Tällä hetkellä Daesungin levy-yhtiö ja kuolleen motoristin perhe neuvottelebat mahdollisista korvauksista, jotka vapauttaisivat asianomaisen vankilatuomiolta. Toistaiseksi neuvottelut ovat edenneet tahmaisesti. Daesung itse toipuu tapauksesta vähintäänkin tämän vuoden loppuun.

Kenenkään ei soisi joutuvan tähän onnettomaan tilanteeseen, mutta eniten mua riipaisee se, että se tapahtuu yhdelle Korean viihdemaailman ihmimillisemälle idolille. Daesung ei ole vain jumalaisella äänellä siunattu poplaulaja, vaan todellinen esikuva. Etelä-Korean (ja Itä-Aasian yleensäkin) viihdemaailma on toivottoman pinnallinen, ja E-Korea on surullisenkuuluisa siitä, että siellä kauneusleikkaukset ovat arkipäivää ihan tavallisella tallaajilla. Puhumattakaan näistä viihdemaailman tähdistä. Koreassa julkkikset tuputtavat joka tuutista sitä karseaa kauneusihannetta, jossa kaikki ovat vaaleita, langanlaihoja, bambisilmäisiä ja kapeaposkisia barbinukkeja.

En nyt tietenkää voi mennä sanomaan juuta tai jaata Daesungin ja plastiikkakirurgin yhteisestä historiasta, mutta on aika helppo huomata, että Daesung ei vastaa tyypillistä korealaista käsitystä kauniista. Hänellä on tummahko hipiä, kapeat monolid-silmät, leveä nenä ja pyöreä pää. Tästäkin huolimatta hän on eräässä maan suosituimmista bändeistä, väitettiinpä Arirangilla hänen olevan bändin suosituin jäsenkin. Hän erottuu upealla tavalla perinteisistä korealaisista julkkiksista olemalla oma itsensä ja osoittamalla, ettei jokaisen tarvitse käydä pistämässä naamaa uuteen kuosiin ollakseen rakastettu ja arvostettu. Älä Daesung ikinä muutu!




Mitä mä teen jos näin sulonen ihminen joutuu vankilaan?

P.S. Näin ylempiin aiheisiin liittymättä, arisuilta tulee syyskuussa uus single! Jos kyseinen biisi on samanlaista roskaa kuin edellinen, niin lopetan koko bändin kuuntelun... Tai no, ainakin vaihdan headerin.

KOLAKOLAKOLA

Se joka arvaa biisin josta otsikko on vapaamuotoinen lainaus saaa iiisot propsit! Mut joo, tervepä teille. Meikäläinen on vietellyt ihan tavallista viikkoa töitä tehden, olen jo alkanut uuteen paikkaan sopeutua. Minulla on vain ihan pari työkaveria (vakituisia) ja heistä useimpien kanssa tulen hyvin juttuun. Kelailin tässä kanssa että tekee myös ihan hyvää elämäntavoille, kun ulkotäissä pitää kummiski liikkua jonkin verran ja syöminenkin on säännöllisempää :D Tänään sattu aika hassu sattumus töissä: pesin vesisuihkulla mattoja ulkoja, ja joku random urheilija tuli sitten siihen selittämään mulle jotain "puhtaasta". En vesisuihkun takia kuullut ja pyysin häntä toistamaan sanottavansa useamman kerran. Miekkonen sittern teki sen johtopäätöksen etten ymmärrä suomea ja sanoi englanniksi: "It's clean!" Ihan refleksinomaisesti vastasin siihen "Yeah", ja hän totesi vielä "Very clean!" ja harppoi menemään. Minä jäin siihen sitten vaan ihmettelemään...

Mutta niin, tänään on taas harvinainen päivä: pääsette ihastelemaan minun huonosti ottamiani kuvia! Koska harvoni shoppailen paljon juttuja kerralla, niin ostospostaukset olisivat tässä blogissa aika turhia. Mutta nyt tällanen sitten kerrankin tulee :O Koska tykään ite aina stalkkeroida muiden ostoksia. Toiste ei välttis tule!

Mutta ennen ostoksia esittelen päivän luontokuvan:

Kuvaan oli tarkoitus myös tulla niitä eläviä luontokappaleita, mutta ne päättivät sitten ottaa hatkat ennen. Tässä on siis meidän lintulaudalle rakennettu pajulinnun pesä. Kun kävin viime viikon alkupuolella kurkkaamassa ekaa kertaa, poikaset olivat juuri kuoriutuneet ja näyttivät lähinnä minikokoisilta korppikotkilta. Pari päivää sitten kurkkasin uudestaan ja niistä oli kasvanut ihan linnun näköisiä ukkeleita jotka pursusivat ulos pesästä. Ja nyt ne on lentäneet pesästä. Mähän näin pääkaupunkiseutulaisena esitän aina tosi kaupunkilaista, mutta karu totuus on että tää mun oma asuinalue on ihan metsässä ja täällä hengailee jos minkälaista elikkoa. Tänä keväänä yksistään meidän pihassa oli kolme linnunpesää, tän pajulinnun lisäks myös sepelkyyhkyn ja räkättirastaan.

Okei, tässä oli teille pala elävää luontoa, nyt niihin muihin juttuihin:



Musta on tullut innokas huulipunan käyttäjä, koska mun huulet on se kohta mistä tykkään eniten mun kasvoissa: ne on kauniin muotoiset, ei liian leveet, suht täyteläiset ja vielä luonnostaan varsin punaiset. On kiva korostaa sitä kohtaa mistä tykkää ja muutenkin toivoa että punaset huulet veis huomion pois esim. vauvaläskeistä. Päätin nyt ostaa kynän We Care Iconilta, koska se on musta suht kiva ja edullinen suomalainen merkki. Omistan merkiltä ennestään silmänrajauskynän, korostuspuuterin, ripsarin ja huulikiillon. Kahta jälkimmäistä en ole vielä avannut, mutta korostuspuuterista tykkään ja rajauskynä on muuten kiva mutta pysyvyys ei oo paras mahdollinen.

Mä vähän arvuuttelin värivalinnan kanssa. Ois ihan älytöntä ostaa kaikille punille oman värinen kynä, ja eipä WCI:llä ollut kuin seitsemän sävyä. Valitsin sitten tämän tummahkon punaisen, koska mun punat on kirkkaan/tumman punasia, joten tää vissiin passaa niiden kanssa ihan jees! Vähää aikaan en tätä vielä pääse käyttää, koska ois varmaan outoa jos pelmahtaisin töihin kin burleskishowsta karanneena... Vois näyttää jännältä niien mun "tyylikkäiden" työvaatteiden kaa.

Ostin We Care Iconilta toisenkin tuotteen, nimittäin irtopuuterin. Pääosin se lähti mukaan kokonsa puolesta, sillä purkki on normipuuteria selvästi pienempi (kuten kuva demonstroi - vieressä vanha puuterini, ja paino sanalla vanha, Gemey:n nimellä myytiin ennen Maybellinen tuotteita. Äitini kätköistä tämän löysin) Koklailin puuteria jo tänään, ja se täytti tärkeimmän vaatimuksen, eli ei muuta naamaani kokkareiseksi ja tyhmän näköiseksi. Siitä, kuinka hyvin pitää poissa kiillon ym. en osaa vielä sanoa, sillä naama on töiden ja pyöräilyn johdosta hikoillut aika mukavasti ja paraskaan puuteri ei valitettavasti estä hikeä meikkiä pilaamasta :D

Toi pikku puuterivippa on niiiiin söpö! :D

Aloin miettiä jonkun geelin ostamista, kun nutturaa pitäessä hiukset aina sojottaa joka suuntaan niin jos tällä vois niitä vähän vangita. Vähän heräteostos, mutta eivätpä nuo got2b jutut kovin kalliita ole ja hyvältäkin tää tuoksuu. Koklaillaan mitä tällä vois ton tukan kaa kikkailla!  

Miks ihmees blogger ei voi uskoo et osaan ihan iteki kääntää nää kuvat... Kauhee säätö.

Teen aika harvoin heräteostoksia, ja vielä harvemmin viisikymppiä maksavia heräteostoksia. Yleensä oon se joka kiertelee kaupoissa pitkään vain harkiten, ja pitkän harkinta-ajan jälkeen ostaa sitten jonkun jutun jonka kokee tarvitsevansa. Eilen menin kuitenkin stokkalle kattoo alennusmyynneistä yhtä hajuvettä mitä äiti oli suositellu mulle. En löytäny sitä, joten ajauduin sitten nuuskuttelemaan Juicy Couturen hajuvesiä. Myyjän innoittamana suihkuttelin jotain käteenkin, mutta lähdin tavaratalosta ostamatta mitään. Myöhemmin kuitenkin huomasin nuuhkivani jatkuvasti toiseen ranteeseen suihkautettua Viva La Juicya, ja lopulta käytin osan yo-lahjaksi saamastani lahjakortista 30 ml:n pulloon.

Ei ole vaikea sanoa, mikä sai minut koukkuun tässä hajuvedessä - se on vanilja. Rakastan vaniljaisia tuoksuja, ja myös lempituoksussani The Body Shopin Love ETC:issä tuoksuu vanilja, ei tosin yhtä voimakkaasti kun tässä. Viva La Juicy on hyvin makea ja pehmeä tuoksu, tulee ehkä vähän mieleen vaniljafudge tai sellainen. En yleensä viehäty näistä kalliista merkkituoksuista, koska ne ovat luonteeltaan monivivahteisia, mutta samalla armottoman monimutkaisia minun makuuni. Myös Escadan tämän kesän tavallista suositumpaan kausituoksuun Taj Sunsetiin ihastuin tällä reissulla, mutta se taitaa jäädä ostamatta koska suosionsa vuoksi se on varmasti monen muunkin kesätuoksuna, ja kaiken lisäksi kyseessä on EdT, joita en yleensä osta, koska ne haihtuvat EdP:tä nopeammin, enkä ikinä muista suihkutella uudestaan päivän aikana D:

On muuten hyvä juttu, että en ole ainoa vanilja-mieltymykseni kanssa. Monet miehet kuulemma pitävät vaniljaisista tuoksuista. Vaikka kaikki muu meikässä olisikin luontaantyöntävää niin on se hyvä että sentään tuoksu voi olla puoleensavetävä -b

Olen käytellyt viimeisen vuoden ajan Lushin Honey I Washed The Kids-palasaippuaa, jossa on siis hunajan tuoksu. Nyt se alkoi vihdoin vedellä viimeisiään ja otin sitten tilalle saman lafkan söpön värisen ja ihanan vadelmaiselta tuoksuvan Rock Starin. Kaupanpäällisiksi sain näytteen Prince-partavaahdosta, jota voi siis käyttää sheivaluihin. Kaikki perheestäni käyttävät sähköisiä sheivereitä, joten toistaiseksi tälle ei ole käyttöä, mutta ehkä sitten tulevaisuudessa pääsen vähän testailemaan ^^

Tähän loppuun voisi kertoa vähän epäonnistuneemmasta ostosta aikaisemmilta päiviltä, joka tänään aiheutti aikamoisen v*tutuksen. Olin jo pitempään halunnut kokeilla kuukautiskuppia, ja kävinkin tässä yksi päivä sellaisen ostamassa. Kuppeja on kahta kokoa, ja koska vuotoni ovat varsin runsaat, ajattelin automaattisesti että pitää ottaa isompi kuppi. No, enpä sitten tullut miettineeksi, että myös, öh, paikkojen koko vaikuttaa siihen, minkä kokoinen kannattaa ottaa. Tänään sitten opin (kantapään kautta) että sinne alakertaan pitää ensin survoa vähän muita juttuja ennen kuin tuollainen isompikokoinen kuukautiskuppi sinne mahtuu... No, ketutus loppui kun äiti kertoi halunneensa kokeilla tällaista ja lupautui ottamaan tuon ja ostamaan minulle pienemmän kupin. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin, siis :) Lähden siis hyvillä mielillä huomenna töihin ja viikonlopun viettoon! Lomat saavat taas aivan uuden merkityksen kun niisttä on vihdoin jotain odotettavaa :D  

Kosioreissusta teit putkayön, kun kutsuit paikalle lain

Joskus tällanen suomi-iskelmä on vaan niin jees, kuten vaikka toi Mikko Alatalon Vicky Lee, joka on selvästi story of my life, Vicky Lee vaan korvataan jonkun mun unelmaprinssin nimellä :D Epätoivoiset kunniaan!

Mutta niin, tänään mulla oli eka kesätyöpäivä! Asiat sujui suhteellisen hyvin, mitä nyt pari kertaa nolasin itteni niin kuin asiaan kuuluu. Sekä mun työnantaja että lähiesimies taitaa pitää mua vähän älykääpiönä... No, kyllä ne onneks oli ihan jees tyyppejä muuten joten ehkä ne antaa anteeksi pienen urpouden. Onneks mua oli opastamassa toinen kesätyöläinen, joka lopetti tänään. Oli jotenkin helpompaa saada opastusta "oman ikäiseltä", harmi ettei tavata enää seuraavina päivinä. Oon sitten ton paikan ainoa kesätyöntekijä, joka on sinänsä vähä ikävää, koska joudun sit evoomaan siellä kaikessa ihan yksikseni. No, onneks ne vakkarit jotka pitää mua silmällä vaikuttaa ok hepuilta, ja ne aina päästää menemään ennen varsinaisen työajan loppua.

Mun paras ystävä tän loppukesän tulee olee ruohonleikkuri. Voin luvata että tän duunin jälkeen oon oikee hc-ruohonleikkaaja, imasen ruohot kuin ruohot tosta vaan. Tää mun käyttämä masiina on sellanen aika antiikkinen moottorimasiina, jollasen muistan omasta lapsuudestani. Ihan okei kun sen oppii tuntemaan. Mut siimasilppuri sitten ei. Se on masiina joka pitää niin kamalaa meteliä, että pitää olla kuulosuojaimet, ja kaiken lisäks se viskoo kamaa ympääriinsä niin että tarvii suojapleksin ja siltikin leukaan sattuu 8( Mut ehkä mä opin sitäkin käyttää.

Juu, että tällasta. Muutaman työpäivän jälkeen oon jo ihan tottunu ja eiköhän kaikki ala sujua ihan hyvin. Toistaiseksi ootan kauhulla sitä kun ne pistää muut ohjaamaan sellasta ruohonleikkuria jota ajetaa ku autoa. Sit on kyllä helvetti irti, I promise. Tänään oon menettänyt yhden stressin aiheen (mitä jos pääsen yliopistoon ja orientoitumisviikko tulee töiden päälle -> mulla on neljä vapaapäivää, ja eiköhän sen yhen päivän sais jotenki järkättyä) ja sain uuden (mitä jos kirjotin pankkitilin numeron väärin työehtosopimukseen). Miks ihmeessä oon tällanen kauhee stressipesäke!!??

Ja loppuun vielä mun rakastama KYSELY:

YHDEKSÄN BÄNDIÄ/ARTISTIA JOISTA PIDÄT
01. Alice Nine
02. SuG
03. Jenni Vartiainen
04. Scandinavian Music Group
05. Dalmatian
06. Johanna Kurkela
07. Roxette
08. Ayabie
09. Nightwish
+ milijoona muuta!

KAHDEKSAN TV-OHJELMAA JOITA KATSOT
01. Frendit
02. Full moon wo sagashite
03. Sailor moon
04. Ouran High School Host Club
05. Kim Possible
06. Princess Tutu
07. Fairly Odd Parents
08. Keisarin uusi koulu

SEITSEMÄN ASIAA JOITA ODOTAT
01. Pääsykokeiden tulokset!
02. Yhtä vähän hurjaa juttua!
03. Syksyn tuomia haasteita :)
04. Sitä et näkis Paulaa ja muitakin kamuja uuestaa
05. Että arisut tai sugit raahais ahterinsa Suomee...
06. Että L'Orealin True Match-meikkivoide loppuis et pääsisin kokailee uusii!
07. Unelmieni prinssiä

KUUSI TÄRKEINTÄ TAVARAASI
01. Tietokone d44
02. Tavarat mihin liittyy paljon muistoja
03. Kännykkä
04. Asiat, joita oon keränny
05. Ihonhoitomömmöt
06. Passi, luottotiedot ym. välttämättömyydet

VIISI ASIAA JOITA KOSKETAT JOKA PÄIVÄ
01. Tietokone
02. Sänky
03. Kännykkä
04. Hammasharja
05. Jääkaappi

NELJÄ PAIKKAA JOSTA SINUT LÖYTÄÄ
01. LOL kotoa
02. Harrastuksista ja menoista
03. Jostain lähialueilta hiippailemasta
04. Kauppakeskuksista pyörimästä

KOLME ASIAA JOTKA SINUN PITÄISI HANKKIA
01. Itseluottamusta
02. Suuvettä
03. Opiskelupaikka

KAKSI TUOKSUA JOITA RAKASTAT
01. TBS:n Love etc... -hajuvesi
02. Pullan tuoksu

YKSI TAPA SAADA SYDÄMESI
01. Hymy! Onko mitään kauniimpaa...!

Prinssi Daniel vihaa kommunisteja

Kiirettä on pitänyt ja niin sietääkin, kun vikaa lomaviikkoa vietellään. Fiilikset ovat tällä hetkellä kaiketi ihan hyvin, tässä illalla on vähän masentanut mutta sellaista on elämä. Ainakin työhön liittyvät yksityiskohdat ovat täysin selviä (klo seitsemäksi aamulla Helsinkiin, oh yeah...) Kuluneista päivistä jäi todellakin hyvä fiilis meikäläiselle, ja tähän onkin hyvä sitten lopettaa lomailu.

Viime keskiviikkona matkustin siis rakkaan ystäväni Paulan luokse. Mitään kovin ihmeellistä ei ehditty tehdä, mutta torstaina käytiin katsomassa ranskalainen Heartbreaker-leffa, joka oli lajityyppinsä edustajaksi (romanttinen komedia) varsin onnistunut tuotos. Kyseisestä genrestä kiinnostuneille suosittelen kyllä, ja mukavaa nähdä välillä muitakin kun amerikkalaisia leffoja :) Pääsi ranskakin vähän vetreytymään sitä tapitellessa.

Perjantaina olikin aika pakata kimpsut jälleen, kun ajeltiin perinteiseen juhannuksenviettoon kaveriperheen mökille. Kymmenen vuoden ajan ollaan samalla porukalla siellä, ja itseasiassa mun ja Paulan ystävyyskin lähti silleen kunnolla eräästä juhannusreissusta. Menomatkalla meille kävi myös salmiakkijäätelödraama, minä ja Paulan sisko haluttiin ostaa ko. jäätelöä, ABC:n marketista ei löytynyt ja ostettiin sitten toiset, ja kaupasta tullessa satuin kurkkaamaan marketin ulkopuolella olevaan jäätelöaltaaseen ja arvatkaapa mitä sieltä löyty... Itselläni oli ainakin tosi mukava jussi, vaikka kokkoa ei voitu polttaa, meressä oli sinilevää ja todistin taas olemattoman liikunnallisuuteni.

Sunnuntaina ajeltiin sitten himaan ja Paula tuli meidän kyydissä sitten tänne. Käytiin iltakävelyllä. Mä aina dissaan kaikkia pääkapunkiseudun ulkopuolella asuvia siitä, kuinka ne on tosi maalaisia, ja silti tajusin ko. kävelyllä että itkei oikeesti asun täällä viljapeltojen ja kaiken maailman elikoiden keskellä... Tosi urbaani tyyppi oon.

Maanantaina meillä ei ollut muuta erikoisohjelmaa kuin kävelymatka yhdistettynä ruokailuun kiinalaisessa. Tarvottiin sellainen viisi-kuusi kilometriä lähimpään kauppakeskukseen syömään. No, mikäpä siinä kävellessä kun ilma oli tosi nätti. Syötyämme saatiin kyyti takaisin himaan, joten ei tavinnut vatsa täynnä enää raahautua takaisin. Loppuilta hengailtiin kotona ja meinattiin nukahtaa Naon luvattomaan pitkään rumpusooloon Hello! Dear Numbersissa :D

Tiistaina lähdettiin Selloon shoppailemaan "heti aamusta", eli kello taisi olla lähemmäs kolme. Ekaksi oli kauhea stressi siitä, että käykö bussilippu paikallisjunassa, pitääkö leimata ja niin edelleen... Kaikki sujui kuitenkin kommelluksitta. Sellossa Paula keskittyi olennaiseen ja mä päivittelemään sen ostosten määrää! Käytiin kahvilassa ja join ihan pirun hyvää kaakaota, namii~

Keskiviikkona oli the turismipäivä. Aamulla tuli mukava herätys kun klo. 11 joku puhelinmyyjä soitti ja herätti meidät siinä samalla. Yritin sitten unenpöppörössä selittää etten ole äitini ja se tyyppi vaan valitti kuinka se ei ymmärrä mitä mä sanon :DD No, ainakin päästiin vähän aiemmin liikkeelle kun tavallisesti.

 Meillä oli kunnianhimoiset suunnitelmat nousta Helsingissä kulttuuriratikkaan, mutta yli puoli tuntia venailtuamme tulimme siihen aloimme kyseenalaistaa koko ratikan olemassaolon. Mentiin sitten Kiasmaan, jossa oli afrikkalaisen taiteen näyttely. Vaikka en oo nykytaiteen suurin fani, niin toi oli itseasiassa aika mielenkiintonen näyttely, valokuvat ainakin olivat todella kivoja. Parasta koko paikassa oli kuitenkin magneeteilla kiinitettävä palautelappusysteemi. Ensimmäinen lappu, joka silmiini osui, julisti GAZEROCK IS NOT DEAD. Vaikka kasetti ei kyllä iske meikäläiseen, niin on lohdullista törmätä kadonneen japanifanikansan reliikkeihin tällaisessa paikassa ;)

Kiasman jälkeen käytiin Chico'sissa syömässä. Vedin pirun hyvän Caesar-salaattileivän, joka valitettavasti kuului kausimenuun. Tämän jälkeen ihastelimme hesan kaunista keskustaa ja kävelimme Suurkirkolle sekä pienen etsinnän jälkeen Kluuvinkadun alkuperäiseen Fazer-kahvilaan. Vedin siellä ihan superherkullisen jäätelöannoksen, jossa oli tryffelijätskiä, kermavaahtoa ja suklaakastiketta. Mmmmmm...

Seuraavaks (eli tänää) oliki Paulan lähtöpäivä. Aamulla vihoittelin sille kun sen unet on parempia kun mun, ja muutenkin lähettiin liikkeelle aika verkkaisesti, kun ei ollut mikään kiire. Harmittaa ettei ehditä kesällä enää nähdä, ehkä sitten syksyllä taas. Kumman nopeasti tää kesäkin tuntuu tästä kuluvan. Olen aloittanut tässä uuden harrastuksenkin aloittamisen miettimistä, ja Paulan, joka on siis tanssi-ihmisiä, innoittamana oon alkanu itekin harkitsemaan tanssiharrastusta. Joku latinotanssi vois ola kiva, vaikka salsa. Toistaiseksi on vähän vaikea alkaa suunnitella mitään, kun syksyn kuviot on vielä täysin auki...

Koska meillä oli kovat musiikki-iltamat ja niihin liittyvät filosofiat niin voishan niistä tässäkin avautua:



Kpop ei edelleenkään kuulu suurkulutusosastoon mutta Arirangin musaohjelmasta tarttui tällainen tuttavuus matkaan. Tosi messevää söpöilypoppia, hyvää settiä kertakaikkiaan. Kovassa soitossa ja ihkutuksessa ollut viime päivät.



Täähän on ollut jo aika kauan "hirvein biisi ikinä" mutta viime päivinä ollaan jostain syystä kidutettu itsäämme tällä oikein olan takaa ja jumitettu mokoma korvamadoksi aivoihin soimaan... Tämä laulu kirvoitti useita syvällisiä keskusteluja, kuten "missä kohassa se sanoo dong?" Kerrottakoon vielä, että joku kommasi tuohon siitä, kuinka hänen isänsä oli haukkunut biisiä typeräksi ja ihmetellyt tyttärensä musiikkimakua. Kommentin jättäjä pyysi laittamaan peukun ylös, jos on sitä mieltä että isä on väärässä. Arvatkaapa lähtikö peukku alas?



Tällä viikolla olleen Helsinki Pride-festivaalin kunniaksi me kruunattiin tämä kyseinen video "vuoden homoimmaksi videoksi". Jotenkin tuntuu että Ayabie on mennyt tähän öh.. omalaatuisempaan suuntaan näin Aoin lähdön jälkeen... Takehitollakin on pullaposket.

"Hän ei tarkoita pahaa... Hän on vain paha. Hän.. Hän on kasvo."

Hellurei! Meikä on kotiutunut neljän päivän minilomalta, korvat lukossa mutta muuten hyvässä hapessa. Kauaa tässä ei laakereillaan ehdi levätä, koska huomenna taas hypätään junaan ja suunnataan kohti Tamperetta! Eipä meikää ainakaan suuremmin tämä reissaamminen haittaa, koska heinä- ja elokuu vietetään töiden takia sitten kotona.

Mutta joo, tämä kyseinen reissu oli meikän ensimmäinen tuonne omituiseen saarivaltioon, Iso-Britanniaan siis. Agendamme oli siis mennä katsomaan äidin siellä asuvaa ystävää. Tulin jo aika nopeasti siihen tulokseen, että väitös siitä, että britit ovat hulluja ei ole aivan tuulesta temmattu. Suunnilleen eka asia minkä sain kuulla oli "täällä vessat menevät helposti tukkoon". Ou jes. Puhumattakaan sitten näistä:

Aksentit: Osasin jo etukäteen varautua siihen, että brittienkku ei ole yhtä selkeää kuin jenkkienglanti, mutta kyllä siellä korvat valui verta pariin otteeseen. Enimmäkseen pystyin kyllä paikallisten puhetta seuraamaan, mutta esimerkiksi äidin ystävä käydessä korjauttamassa autoaan, siellä tiskin takana oli joku juippi Lontoon lähiöistä jonka puheesta en ymmärtänyt mitään. Onneksi emäntämme oli Etelä-Afrikasta, joten hänen puhettaan ymmärsin.

Liikenne: Vasemmanpuoleinen liikenne IHQ. Lontoossa oli suojateihin kirjoitettu, minne suuntaan pitää katsoa tulevia autoja, jottei turret kattelis väärään suuntaan...

Kokolattiamatot: Mä meinasin alkaa parkua ku näin ne. Maailman epäkäytännöllisin lattiaratkaisu, honestly. Mä oon niin kova kaatamaan kaikkea, että en pystyis elää mattojen kanssa. Tuollakaan en onnistunut välttämään sotkemista, mutta onneksi mitään katastrofaalista ei tapahtunut.

Perjantaina siis lähettiin matkaan ja lennettiin Heathrow'n lentokentälle, josta äidin kaveri poimi meidät mukaan ja ajeltiin hänen kämpilleen läheiseen kaupunkiin. Siellä sitten syötiin iltapalaa ja hengattiin, aikaerosta huolimatta (-2 tuntia meikäläisten aikaan) päivä tuntui kuluneen kuin hujauksessa, ja onpa reissaaminen muutenkin rankkaa.

Lauantaina vietiin aamulla auto huoltoon (siellä oli se kammottavaa murretta solkkaava heppu) ja kierreltiin sitten kaupungilla. St. Albans oli tosi mukava pienehkö kaupunki, talot oli just sellaisia kuin brittiläisissä sarjoissa ja olipa siellä lauantaina markkinatkin joilta sai tuoreita kirsikoita (kirsikat on niin täydellisiä mutta Suomessa niin pirun kalliita...) Sitten palailtiin kotiin lepäilemään, ja illemmalla ajeltiin thaimaalaiseen syömään. Kävi sääliksi tarjoilijapoikaa, hän ei varmaan puhunut kovin hyvin englantia ja meidän tilauksissa oli kaikenlaista häikkää ja rassukka vaikutti hirveän hermostuneelta... Hyvää oli ruoka, sain maistaa "aasialaisia pannukakkuja" joita ei suomalaisista ravintoloista saa, sisässä kasviksia ja ankanlihaa. Nam~ Tämän jälkeen meidän piti ajaa mahoton matka läpi landen jotta päästäisiin Starbucksiin (sillä kaikki lähellä olevat olivat jo menneet kiinni).

Seuraavana päivänä lähdettiin äitin kanssa jo aikaseen kohti Lontoota. Meillähän kävi tässä niin mukavasti, että siellä alkoi juuri tänä samaisena viikonloppuna alennusmyynnit. Tehtiin kuitenkin se moka että ekaksi shoppailemaan ja jätettiin nähtävyyksien tiirailu illemalle. Mun kävely on vähän huononlaista, joten sen takia yli seittemän tunnin kaupoissa kiertelyn jälkeen jalat huusi aamenta, ja nähtävyydet jäikin sitten Houses of Parliamentiin ja Big Beniin... No, ensi kerralla olen sitten viisaampi, eiköhän tuollakin tule vielä toiseen otteeseen käytyä. Illaksi mentiin sitten takaisin kämpille ja tilattiin pitsaa : D

Maanantaina oli luvassa jo kotiinlähtö. Aamupäivällä kierreltiin vielä St. Albansissa, mutta lähettiin hyvissä ajoin kohti Heathrow'ta koska liikenteestä ei oikee koskaa tiennyt. Oltiikin siellä sitten hyvin ajoin ja kaupoissa käytyäni keskityin tiiraamaan kiinalaisia koulupoikia (tuliko yhtää pedohylje ole ku tajusin et ne on varmaa mua nuorempia... Mutku SWAG ja koulupuvut T____T) Jossai vaiheessa iski kauhea haluttomuus mennä lentokoneeseen (en tykkää lentämisestä), ja kotiin päästyä oli enemmän kuin mukava olo!

Mutta kaiken kaikkiaan oikein kiva reissu, vaikka jäikin kaikkea kivaa, kuten mm. Bon Jovin keikka väliin. Nyt en taidakaa vähää aikaa ulkomaille päästä, mutta eipä siinä mitään~

Long time no see!

Olenkin tässä pitänyt tyylikkään kuukauden aikaansaamattomuustauon tämän blogin pitämisessä. Kaikkea tässä onkin ehtinyt tapahtua, oli kahet pääsykokeet, oli yo-juhlat ja sen sellaista. Kävin myös yo-kuvat ottamassa, ei mitään erikoista vaan ihan perinteistä. Ei olla vielä äidin kanssa valittu niitä, mitkä sitten lopulta teetetään paperisiksi kuviksi~

Muuten tässä ei ole mitään kovin erikoista tapahtunut? Yo-juhlien jälkeisen viikon pitelin tyytyväisenä lomaa dataillen, animea katsoen ja niin edelleen. Tällä viikolla onkin sitten kaikenlaista menoa. Huomenna ollaan kaverin kanssa menossa Tennispalatsiin katsomaan Kung Fu Panda 2! Animaatiorakastajana tykkäilin ykkösosasta kovasti, ja siksi odotankin jo tämän kakkosen näkemistä! Perjantaina ois lähtö viikonloppureissulle Britanniaan. En ole itseasiassa koskaan ollut Briteissä (ellei Gibraltarin salmea lasketa!) ja siksi tämä pieni reissu sinne on aika jees~ Kaiken lisäksi matkalla saa hyvällä omatunnolla sydöä ravintolassa ja muutenkin herkutella.

Yritin tässä yks päivä laittaa tekokynnet. Ne kaikki tippu kahen-kolmen päivän sisässä pois. Onko vika liimassa vai minussa??? Seuraava yritys paljastakoon totuuden. Taidanpa ehkä kuitenkin tulevaisuudessa pysytellä luomukynsissä. Voisi vaikka ostaa jotain kynnenkovetinta, jotta saisin tuon ärsyttävän liuskoittumisen kuriin!

Joo, tää oli lähinnä tällainen turha väliaikapostaus, blogiin kirjoitus kun ei hirveästi nyt inspaa. Englannista tultuani voisin jotain impressioita kertoa matkan jälkeen, ja ehkä laittaa pari kuvaakin. Mä en vaan ole kuvaaja-ihmisiä... Enkä kyllä kuvattava-ihmisiäkään.... Tsau!